Browsing by Subject "piilevät"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2016)For the conservation of biodiversity, it is important to examine the factors that shape species richness in different ecosystems. Global warming is predicted to be most pronounced in arctic-alpine areas and arctic environments, especially in major ecotones, like environments close to the tree lines. Therefore by examining the species richness, distribution and requirements of species living in mountainous areas, it is possible to assess the effects of climate change in different spatial scales. Elevational gradients are suitable for this kind of research, because many ecosystems processes and structure of local communities change along elevational gradients. Studies carried out in elevational gradients can help us to find out the mechanisms that shape local communities. The elevational patterns of species richness of micro-organisms like diatoms have been studied increasingly lately, but the results of the factors shaping species richness along elevational gradient are varied between different studies and groups of micro-organisms. Therefore it is important to learn more about the factors that shape species richness of micro-organisms along elevational gradients. In this thesis’s the elevational patterns of species richness and species evenness were studied in three different mountain streams in northern Norway and Kilpisjärvi (n= 44). The study also examines the effects of altitude to taxonomic relatedness of diatom species. Diatom and water chemistry samples were collected in August 2013. Generalized linear models (GLM) were used to analyse species richness and the correlation between environmental variables and species richness were examined with pairwise correlation tests. Taxonomic distinctness was calculated with taxondive-command. According to the GLM, the species richness was best explained (49,2 %) by pH of stream water, stream depth, conductivity and altitude. Species evenness was best explained (45,6 %) by water temperature and total nitrogen (TN). Altitude showed a statistically significant relation to species richness (p= 0,003) and species evenness only in Lepänjoki (p< 5,45e+07). Species were not phylogenetically more clustered as elevation increased. Altitude did not explain the taxonomic distinctness of diatom species in the research streams. It can be concluded that a deeper riverbed guarantee more stable conditions to diatom species. Similarly, higher water pH value is more favorable habitat for diatoms, than acidic waters. Altitude may affect species richness through bedrock geology, which probably affects pH value and conductivity in the research streams. The short elevational gradients probably affect the fact that species richness did not decrease as altitude increased and that the species were not closely related to each other at the upper end of the gradient.
-
(2023)Ongoing climate change alters Northern marine ecosystems, where annual sea-ice cover has a significant role. Changes caused by climate change, such as sea surface temperature and sea-ice season, affect the composition of the community of primary producers. Primary producers have an important role in the ecosystems and biological and geological cycle, and a slight change in their community can have a significant impact on the marine system. Past environments provide important information on the effects of future changes in the environment and climate as well as tools to control them. Diatoms are commonly used in micropaleontology and paleoecology as an indicator for past environmental conditions and are therefore important proxies for paleoenvironments and climates. To better understand the past and future changes in the environment and climate, it is important to study not only microfossils in the sediments but also the relationship of modern diatoms to environmental factors. In the Baltic Sea, seasons strongly regulate the environmental conditions, which are reflected in the diatom community. Different seasons are represented by diatoms adapted to different conditions, which could lead to misrepresentation of environmental conditions if seasonal patterns are not recognized. In this master’s thesis, modern diatom seasonal succession is studied, as well as the role of environmental factors on diatom species over one year period. A sediment trap was used to monitor seasonal diatom succession and sediment vertical flux in Tvärminne Storfjärden, Gulf of Finland between 2012–2013. New information was discovered on the ecology and succession of common diatom species in the Baltic Sea. Data shows a clear succession according to the season as diatom community evolved to represent winter and early spring community, late spring community and autumn community. In winter the diatom community consists mainly of sea-ice species such as Pauliella taeniata and cold-water species Thalassiosira levanderi. The role of Pauliella taeniata was smaller than expected, possibly due to long-term decreasing trend associated with changing environment. Other central species were sea-ice related Stauroneis radissonii and a species belonging to Chaetoceros group. Sea-ice species formed a bloom around sea-ice melt and again during the spring bloom. In contrast to sea-ice species Thalassiosira levanderi formed a bloom only in the early spring, although it was present throughout the year. The bloom was probably initiated by optimal environmental conditions and lack of competition. Dominant species during spring bloom were common spring species in the Baltic Sea Skeletonema marinoi and Diatoma moniliformis. The latter occurs in benthic and planktic environments that were discovered blooming in planktic on spring blooms in May of 2013. In summer diatoms were relatively scarce, but a group of small centric species (including Cyclotella Choctawhatcheeana, Cyclotella atomus, Minidiscus proschkinae) formed massive autumn blooms as turbidity and nutrient concentrations increased in September and August.
-
(2022)Viimeisinä vuosikymmeninä pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä on huomattu vesistöjen ruskeentumista eli väriluvun kasvua. Piilevät ovat vesistöissä eläviä yksisoluisia ruskeita leviä, joita käytetään laajasti veden laadun tutkimuksissa. Ne reagoivat herkästi ympäristömuuttujiin lajityypillisten sietoalueidensa puitteissa. Veden värin koostavat pääasiassa veteen liuenneet hiili- ja rautayhdisteet, joilla on sekä omat itsenäiset vaikutuksensa veden väriin että ne sitoutuvat herkästi toisiinsa. Veden väri vaikuttaa valon kulkeutumiseen vedessä absorboiden lähinnä lyhyitä aallonpituuksia ja muuttaen veteen tunkeutuvan valon spektriä. Veden värin vaikutuksesta piileviin on kuitenkin vain niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa olen kerännyt laajan ympäristömuuttuja- ja lajiaineiston 44 näytepisteeltä Keski-Suomen virtavesistä. Aineiston pohjalta selvitettiin veden värin vaikutusta piilevälajeihin ja lajistoa kuvaaviin indekseihin happamissa (pH ≤ 6,5) ympäristöissä. Tutkimuksessa käytettiin lineaarisia regressiomalleja (LM), yleistettyjä lineaarisia regressiomalleja (GLM) ja redundanssianalyysia (RDA). Tilastolliset analyysit toteutettiin R-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa selvisi, että veden väri vaikuttaa merkittävästi ja positiivisesti piileväyhteisön monimuotoisuuteen ja tasaisuuteen, mutta yhteyttä veden värin ja lajirunsauden välillä ei havaittu. Vaikutuksilla oli suurta suku- ja lajikohtaista vaihtelua. Yksittäisistä lajeista suurin yhteys veden väriin havaittiin Eunotia-suvun lajeilla ja Achnanthes minutissimalla, mutta myös muita lupaavia indikaattorilajeja havaittiin. Veden värin ohella tutkimuksessa havaittuja muita tärkeitä ympäristömuuttujia olivat veden happamuus ja tietyt hivenaine- ja ionipitoisuudet. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti yhteneväisiä aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta tuovat arvokasta lisätietoa veden värin vaikutuksista ja nostavat esiin useita mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjalta veden värin huomioiminen piilevätutkimuksessa on tärkeää, varsinkin vesistöjen alati jatkuvan ruskeentumisen vuoksi.
-
(2024)Benttisiä piileviä hyödynnetään virtavesien veden laadun ja ekologisen tilan seurannassa. Vesistöjen tilaa voidaan arvioida muun muassa erilaisten piileväindeksien avulla tai tarkastelemalla lajiston koostumusta. Tällaiset menetelmät perustuvat usein lajien herkkyyteen, koska tarkin mahdollinen taksonominen taso on nähty parhaana ympäristön tilan seurannassa. Piileväyksilöiden tunnistus lajitasolle voi kuitenkin olla haastavaa, minkä vuoksi myös korkeamman taksonomisen tason hyödyntämistä on tutkittu. Lajien herkkyyden sijaan ympäristön tilan seurannassa voidaan käyttää myös lajien piirteitä ja piirteiden perusteella määritettyjä ekologisia ryhmiä. Tässä tutkimuksessa testattiin, miten maantieteelliset ja paikalliset ympäristötekijät sekä valuma-alueen maanpeite vaikuttavat virtavesien piilevälajistoon. Tarkastelu tehtiin laji- ja sukutasolla sekä piilevien piirteitä ja ekologista luokittelua hyödyntämällä. Tavoitteena oli selvittää, miten ympäristömuuttujat vaikuttavat eri vastemuuttuja-aineistoihin, miten hyvin aineistojen vaihtelua pystytään selittämään, ja milloin mitäkin vasteaineiston muotoa kannattaa käyttää. Tutkimuksessa oli 51 virtaveden havaintopaikkaa Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Suomesta. Havaintopaikoilta määritettiin veden kemiallinen ja fysikaalinen laatu, uoman ympäristöön liittyviä muuttujia sekä piilevälajisto laji- ja sukutasolla. Lisäksi määritettiin havaintopaikkojen valuma-alueiden maanpeitteiden suhteelliset osuudet. Piilevät luokiteltiin ekologisiin ryhmiin Rimetin ja Bouchezin menetelmän mukaan. Vasteaineistoja oli kolme: lajitason aineisto, sukutason aineisto ja luokitteluaineisto. Selittävien muuttujien ja vastemuuttujien välisiä suhteita tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Ympäristömuuttujien vastetta piilevien piirteisiin ja ekologisiin ryhmiin sekä lajirunsauteen ja sukujen runsauteen testattiin yleistetyn lineaarisen mallin (GLM) avulla. Ympäristömuuttujien vaikutusta eri piileväaineistojen koostumukseen testattiin redundanssianalyysin (RDA) ja hajonnan osituksen avulla. Ympäristömuuttujilla pystyttiin selittämään hyvin laji- ja sukutason aineistojen koostumusta. Sukutason aineiston koostumusta pystyttiin selittämään RDA:n avulla paremmin kuin lajitason aineistoa. Ympäristömuuttujilla ei kuitenkaan pystytty selittämään kovin hyvin lajirunsautta tai sukujen runsautta. Ekologiset ryhmät ja lajien piirteet menestyivät hyvin korrelaatioanalyysissä ja yleistetyissä lineaarisissa malleissa, mutta huonosti etenkin hajonnan osituksessa. Korrelaatioanalyysissä ja GLM:ssä vastemuuttujista ekologisia ryhmiä ja piilevien piirteitä pystyttiin selittämään huomattavasti paremmin kuin lajirunsautta ja sukujen runsautta. Kokonaisfosforipitoisuus oli yhteydessä etenkin liikkuvien lajien osuuteen. Maanpeitemuodoista rakennetut alueet ja maatalousalueet selittivät hyvin liikkuvien lajien osuutta, joten liikkuvien lajien osuudella voidaan hyvin indikoida ihmistoiminnan vaikutuksia virtavesiin. Parhaiten ympäristömuuttujilla pystyttiin selittämään korkeaa profiilia ja kolonioita muodostavien lajien osuutta. Näiden osuutta etenkin johtokyky selitti hyvin. Tutkimuksen perusteella virtavesien tilaa voidaan tutkia suhteellisen luotettavasti piilevälajien ja -sukujen sekä piilevälajiston piirteiden ja ekologisten ryhmien avulla. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi vastemuuttuja-aineiston muoto kannattaa valita tutkimuskysymysten ja -menetelmien mukaan.
Now showing items 1-4 of 4