Browsing by Subject "ruokavalio"

Background: Preschoolers suffer frequently from infections. Large group sizes and varying hygiene practices may enhance pathogen transmission within preschool settings. Preschool-attributable infections cause economic consequences for society, which is why identifying the related risk factors is of importance. One such may be diet. Appropriate immune defence requires sufficient intakes of energy, protein, polyunsaturated fat, dietary fibre, and numerous micronutrients, whereas excess sugar and saturated fat may be harmful. However, previous nutritional research examining preschoolers’ infections has mainly focused on probiotics. Little research has been done on the role of whole-diet in preschoolers’ susceptibility to infections. Aim: The present study aimed to investigate the associations of dietary patterns with common colds, gastroenteritis, and antibiotic courses among Finnish preschoolers. Methods: The study sample included 721 children aged 3-6 years attending the cross-sectional DAGIS survey. The parents reported retrospectively how many common colds, gastroenteritis, and antibiotic courses their children had experienced during the past year. Children’s food consumption was recorded using a 47-item food frequency questionnaire filled in by the parents. The parents also reported background factors of their children and family. The following three dietary patterns were identified based on the food consumption frequencies using principal component analysis: 1) sweets-and-treats pattern (high loadings of e.g. biscuits, chocolate, and ice cream); 2) health-conscious pattern (high loadings of e.g. nuts, natural yoghurt, and berries); and 3) vegetables-and-processed meats pattern (high loadings of e.g. vegetables, colds cuts, and fruits). Dietary pattern scores were calculated for each child to describe the strength of adherence to each identified dietary pattern. The distributions of the dietary pattern scores were divided into thirds that were labelled low, moderate, and high adherence groups. Negative binomial regression analysis was used to examine the associations between thirds of the dietary pattern scores and the prevalence of common colds and antibiotic courses. Logistic regression analysis was used to investigate the associations between thirds of the dietary pattern scores and a chance of experiencing at least one gastroenteritis. Results: Prevalence of common colds was lower in moderate and high adherences to the sweets-and-treats pattern compared to low adherence (PR=0.89, 95% CI=0.80-1.00; and PR=0.88, 95% CI=0.79-0.99, respectively) and higher in high adherence to the health-conscious pattern compared to low adherence (PR=1.13, 95% CI=1.01-1.27) after adjusting for age, sex, number of children living in the same household, frequency of preschool attendance, probiotic use, and the highest educational level in the family. Moderate adherence to the sweets-and-treats pattern was associated with a lower chance of at least one gastroenteritis (OR=0.63, 95% CI=0.44-0.92) and lower prevalence of antibiotic courses (PR=0.77, 95% CI= 0.59-1.00) compared to low adherence. No significant associations were observed between the vegetables-and-processed meats pattern and the infectious outcomes. Adjustments for the background factors did not modify the associations. Conclusion: The results were unexpected. The associations observed would suggest that favouring unhealthier foods but avoiding healthier foods was linked to better immunity, which is difficult to accept as true. Parents who were most health-conscious of their children’s diet might also have been more conscious of their children’s illness conditions than less health-conscious parents, which may explain the results. Further research with longitudinal designs is needed to determine whether dietary habits play a role in preschoolers’ susceptibility to infections.

Food literacy is a noteworthy topic to be studied due to food’s considerable environmental and health effects. When food literacy and its characteristics are known, food literacy can be used as a tool to improve people’s health and the condition of the environment. Thus, this thesis aims to reveal the extent of food literacy among Finnish upper secondary school students. In this context, food literacy emphasises food-related environmental and health knowledge. Environmental knowledge is understanding of the global environmental impact of food. Health knowledge, on the other hand, is the familiarity with the relationship between excessive meat consumption and Finnish common diseases along with beliefs regarding diets and food products as a source of protein. This thesis also aims to identify to what extent does the food literacy differ based on gender, study year and living area. This study was performed as a quantitative sample survey and the data was collected using an online Typeform -questionnaire. The questionnaire reached respondents from many different Finnish localities, mainly from cities. The final data consisted of 1320 individuals and it was analysed using IMB SPSS Statistics 24 software. The following methods were used to analyse data: frequency analysis, an Independent Samples t Test, a One-way ANOVA, and a Post-hoc LSD test. Gender, study year and living area were used as grouping variables to examine the differences between groups. The results show that the students named school as the main source of food literacy. Moreover, the results indicate that awareness regarding food production, dietary health and proteins increase significantly from the first to the third study year. The students acknowledged food production causing environmental problems and that the share of food in the consumer’s climatic impact is considerable. Nevertheless, the students underestimated the climatic impact of cheese and they were unaware of the more specific characteristics of food’s environmental impacts. They also had food-related environmental misconceptions considering packaging, transportation and meat consumption. Moreover, approximately half or more of the students were aware of the connection between excessive meat consumption and the increased risk of distinct common diseases. Most of the students acknowledged a versatile vegetarian diet as being a healthy choice. The study also reveals that female students had notably higher dietary health knowledge than male students. This Master’s thesis study mainly supports the findings of previous studies on food-related knowledge. The results elucidate the extent, characteristics, gaps and misconceptions of students’ food literacy. These findings may be utilized to improve school education on food literacy, alter misconceptions and fill the gaps of knowledge in pursuit of improving the health of people and the condition of the environment.

Tutkielmassa selvitetään suomalaisen ravitsemusvalistuksen muutosta Yleisradion tv-kanavilla vuosina 1955-2014. Aineistona on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkiston ja Ylen Elävän arkiston ravitsemusta ja valistusta käsittelevät ohjelmat. Ravitsemus ja erilaiset ruokavaliot ovat viime vuosina olleet paljon esillä mediassa, ja tutkimuksen tavoitteena on ollut havainnoida muutosta valistamisen tavoissa käyttämällä apuna retorista diskurssiivianalyysia, valistuksen toimiessa teoreettisena viitekehyksenä. Myös ravitsemusvalistuksen sisällön muutos on tarkastelussa, joskaan sen analysoiminen yksityiskohtaisesti ei ole tutkimuksen rajoissa mahdollista. Keskeisimpiä havaintoja on ravitsemusvalistuksen painopisteen siirtyminen erilaisten puutostiloista ja aliravitsemuksesta elintasosairauksien ehkäisemiseen, sekä yleisestä, kaikille suunnatusta ruokavaliomallista yksilöllisempään valistukseen ja vaihtoehtoisiin ruokavalioihin. Ravitsemusvalistuksessa 1950-luvulta 1970-luvun lopulle on näkyvissä yhteiskuntarakenteiden murros ja kaupungistuminen, ja television tehtävä oli tässä muuttuvassa ympäristössä osaltaan ylläpitää yhtenäiskulttuuria. Suomessa laadittiin ensimmäiset viralliset yleiset ravitsemussuositukset ja ”me” oli vahvasti läsnä puheessa. 1960-80-luvuilla ajoittuu myös useita moniosaisia ravitsemusta käsittelevää tv-sarjaa. Valistamisen sävy oli mustavalkoinen; asiat olivat joko oikein tai väärin, hyviä tai huonoja. Tehosteena käytettiin pelottelua ja uhkakuvia. 1980-luvulla televisioon alkoi ilmestyä enenevissä määrin tutkivaa journalismia edustavia ohjelmia, joissa käytiin keskustelua ravitsemuksen eri osa-alueista. Huoli teollistuvasta ruokaympäristöstä ja lisäaineista näkyävät selvästi ohjelmissa. Ruokasuositukset ja valistamisen tapa ovat melko samanlaiset kuin aiempina vuosikymmeninä, joskin voi-margariinikiista jakaa myös asiantuntijoita. 1990-luvun uutena teemana esiin nousi kasvisruokailu ja kuvaustekniikka alkoi parantua. 2000-luvulla erilaiset ruokavaliot, ruokavalintojen yksilöllisyys ja teknologian kehittyminen näkyvät ohjelmakirjossa entistä selvemmin. Kokemusasiantuntijat saavat enemmän näkyvyyttä ja virallisia ravistemussuosituksia haastamaan nousevat muun muassa karppaus eli vähähiilihydraatinen ruokavalio sekä kivikautinen ruokavalio. Kuvaustekniikka on selkeäti kehittyneempi, mikä näkyy esimerkiksi nopeina leikkauksina, kuvanlaadun parantumisena ja erilaisina erikoistehosteina.

Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus on erittäin yleinen koirien suussa esiintyvä sairaus, jolle altistavat plakin ja hammaskiven kertyminen. Plakki on suun bakteerien muodostama biofilmi, joka aiheuttaa tulehdusreaktion ikenissä eli gingiviitin. Ientulehdus voi edetä muihin hampaiden kiinnityskudoksiin, kuten parodontaaliligamentteihin, alveoliluuhun ja hammassementtiin. Parodontiitin oireena ovat ikenien punoitus, turvotus ja verenvuoto sekä hampaiden heiluminen ja irtoaminen kokonaan hammaskuopista tuhoutuneen kiinnityskudoksen takia. Parodontiitin on havaittu aiheuttavan paikallisten oireiden lisäksi myös systeemisiä vaikutuksia koiran elimistöön. Hammaskiven kertymiselle ja parodontiitin kehittymiselle altistavat koiran pieni koko ja korkea ikä. Parodontiitin riskirotuja ovat erityisesti kääpiökoirarodut. Parodontiitin hoito perustuu eläinlääkärin nukutuksessa suorittamaan hammashoitoon sekä omistajan tekemään kotihoitoon. Kotihoidon tavoitteena on vähentää plakin ja hammaskiven muodostumista, jotta parodontiitin kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä ja hidastaa sen etenemistä. Parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi omistajat tulisi motivoida koiriensa hampaiden säännölliseen kotihoitoon, sillä eläinlääkärin tekemästä hammaskiven puhdistuksesta on vain hetkellinen hyöty. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kootaan tietoa kolmesta koiran suun terveyttä heikentävästä tekijästä eli plakista, hammaskivestä ja parodontiitista. Katsauksen tavoitteena on etsiä tutkimustietoa erilaisten ravitsemuksellisten tekijöiden ja kotihoitotuotteiden vaikutuksesta plakin ja hammaskiven muodostumiseen sekä ientulehduksen ja parodontiitin etenemiseen. Koirille on saatavilla runsaasti erilaisia kotihoitotuotteita suun terveyden edistämiseksi, minkä takia eläinlääkärien tulisi olla tietoisia erilaisista tuotteista saadusta tutkimustiedosta. Kirjallisuuskatsausta voi käyttää apuna löytämään tehokkaimmat kotihoidon keinot vähentämään plakin ja hammaskiven muodostumista ja parodontiitin kehittymistä. Eläinlääkärien tulisi lisätä erityisesti riskirotujen omistajien tietoisuutta parodontiitin haitoista ja koirien suun terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Kirjallisuuskatsaus tuo esiin, että koiran suun terveyteen vaikuttavat tasapainoinen ravinto ja ravinnon rakenne. Hampaiden päivittäinen harjaaminen ja luiden pureskeleminen ovat tehokkaita keinoja vähentää koiran plakin ja hammaskiven määrää.

Ruoka-avun saajien ruokavaliota tai sen laatua ei ole paljoa tutkittu. Aikaisemmista aihepiiriä käsittelevistä tutkimuksista on selvinnyt, että ruoka-avun saajat ovat keskivertoväestöä iäkkäämpiä, vähävaraisempia ja heikommassa sosioekonomisessa asemassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mistä ruoka-aineryhmistä ruoka-avun saajien päivittäinen ruokavalio koostuu, löytyykö heidän joukostaan erilaisia ruoankäyttäjäryhmiä ja ovatko sosiodemografiset tekijät, koettu varallisuus ja huonoosaisuus yhteydessä ruokavalioon. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ruoka-avun saajien kokemuksia ruoka-avussa jaettavien elintarvikkeiden soveltuvuudesta ruoanvalmistukseen, ruoka-avun saajien lämpimän ruoan valmistusmahdollisuuksia ja näiden yhteyttä ruoka-avun saajien ruokavalioon. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus ja aineisto koostui Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeeseen osallistuneista. Tutkittavat täyttivät ruoka- ja elintapakyselyn, jossa ruokavaliota selvitettiin 7-kohtaisella frekvenssityyppisellä ruoankäyttökyselyllä. Kokemukset elintarvikkeiden soveltuvuudesta, ruoanlaittomahdollisuuksista ja taloudellisesta tilanneesta selvitettiin suljettujen kysymysten avulla. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin t-testien ja varianssianalyysin avulla ja taustatekijöiden yhteyttä ruokavalioon regressioanalyysin avulla. Eri ruoankäyttäjäryhmien havaitsemiseksi hyödynnettiin pääkomponenttianalyysiä. Tutkimusjoukko koostui 137 ruoka-avun saajasta eri puolilla Suomea. Lopullisiin analyyseihin otettiin mukaan 114 tutkittavaa. Miehiä oli 45 % ja eläkeläisiä oli 78 %. Ruokavaliossa oli parantamisen varaa. Hedelmiä, marjoja ja kasviksia nautti päivittäin alle puolet tutkittavista. Päivittäin maitovalmisteita, ravintorasvoja ja viljavalmisteita nautti noin kolmannes tutkittavista. Kalaa 1-2 päivänä viikossa söi 58 %. Liha ja kananmunaa söi 3-5 päivänä viikossa 33 % ja päivittäin 23 %. Ruoka-avun saajista 53 % koki ruoka-avusta saatujen elintarvikkeiden soveltuvan ruoanvalmistukseen. 83 % valmisti ruokaa usein tai melko usein. Tutkimuksessa havaittiin kaksi erilaista ruokavaliotyyliä; perinteinen ja kasvis-kalapainotteinen ruokavaliotyyli. Perinteiseen ruokavaliotyyliin oli latautunut vahvimmin vilja- ja maitovalmisteet, ravintorasvat, liha ja kananmuna. Kasvis-kalapainotteiseen ruokavaliotyyliin oli latautunut vahvimmin hedelmät, marjat, kasvikset ja kala. Tutkimuksessa erottui selvästi yksi ruoankäyttäjäryhmä, joka suosii kasvis-kalapainotteista ruokavaliotyyliä. Tähän positiivisesti yhteydessä olivat suurempi ikä, naissukupuoli, omistusasunnossa asuminen, hyvä koettu varallisuus ja hyväosaisuus, tupakoimattomuus ja alkoholin vähäinen kulutus. Ruoka-avussa jaettavien elintarvikkeiden soveltuvuus ruoanvalmistukseen ja lämpimän ruoan valmistusmahdollisuudet eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kumpaakaan ruokavaliotyyliin. Tutkimusjoukko edusti tavanomaista ruoka-avunsaajia, mutta pienen kokonsa takia tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että ruoka-avunsaajien ruokavaliossa on parantamisen varaa, minkä lisäksi heidän joukostaan on havaittavissa erilaisia ruoankäyttäjäryhmiä. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, onko ruoka-avun toteutumistavalla yhteys ruoka-avunsaajien ruokavalioon. Ruokavaliosta itsestään olisi myös hyvä saada tarkempaa tietoa. Nuoria ja syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä sekä COVID-19 pandemian seurauksia ruoka-aputoimintaan ja ruoka-apusaajien joukkoon tulisi niin ikään tarkastella.

Raw meat-based diets have gained popularity in recent years amongst dog owners and there is a lot of debate about the effects of raw food on dogs' health. The purpose of this thesis was to study serum mineral concentrations in dogs eating raw meat-based diet or dry diet. The minerals analyzed were copper, iron, magnesium, phosphorus, and zinc. My hypothesis is that when dogs are fed industrial balanced raw or dry food there are no significant differences in the serum mineral concentrations between the two diet groups. In this study there were 41 adult Staffordshire bull terriers of which 25 ate raw food and 16 dry food. 26 of the dogs were atopic, 13 were control dogs and 2 dogs could not be placed to either of the groups. The dogs came to three visits. The first blood sample was taken on either the first or the baseline visit. During the next three to five months the dogs were either on dry food or raw food diet, based on allotment. Itching, skin symptoms, and diet were taken into consideration in the allotment. After the feeding study the dogs came to the end visit where the second blood sample was taken. Based on the results both diets had an effect on some mineral concentrations. Also the health status had an effect on some mineral concentrations and in the atopic dogs the diet had a more pronounced effect on the serum mineral concentrations than in the control dogs. On the basis of these results the hypothesis was incorrect because there were significant differences in the serum mineral concentrations between the two diets. As we do not know the optimal serum concentrations of these minerals in the canine species the clinical significance of these results is somewhat limited but this study lays the foundation for further studies.

Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.

The aim of the study was to find out what persons with low-incomes eat and how healthy their diet is. Anu Raijas wrote an article to a social policy journal, in which she wondered if all can afford to eat healthy and responsibly. Previous studies have shown that economic factors influence the choice of diet. Following to a healthy diet is more common among highly educated people, but other socio-economic groups are increasingly paying attention to the wholesomeness of food. In addition to the meager dietary content, I was interested in how they get the food in their homes and whether the amount was adequate. My study was carried out through analysing narratives. The data was collected in 2006 by Isola, Larivaara and Mikkonen as a writing competition "Everyday Experience in Poverty". My data was analysed through qualitative content analysis and a descriptive quantitative analysis. My research showed that diet for the poor can be insufficient, one-sided and at times there is shortage. Sometimes, the low-income people had no choice but to receive food aid, steal or to collect waste food from the dumpster. In addition, some of the respondents diversified their diets by picking berries and mushrooms, fishing or growing some of their vegetables themselves. Based on the data, the diet of low-income people did not look very healthy.