Browsing by Subject "sateenkaariperhe"

Tutkimuksissa on osoitettu osan perheistä jäävän osittain ilman yhteiskuntamme tukea, sillä perheet ovat monimuotoistuneet ja perheen määrittely laahaa perässä. Yksi näistä perhemuodoista on apilaperheet, jotka on perustettu suunnitelmallisesti kahden tai useamman vanhemman kesken. Kaikkien apilaperheen vanhempien välillä ei ole parisuhdetta. Apilaperheissä on biologista, juridista ja / tai sosiaalista vanhemmuutta, lisäksi lapsella voi olla useampi kuin kaksi huoltajaa. Lapsen hoiva ja kasvattaminen perustuu jaettuun vanhemmuuteen mahdollisen puolison sekä eri kotitalouksissa elävien lapsen vanhempien kanssa. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin apilaperheiden vanhemmuuden rooleja sekä vanhemmuuden jakamista perheen muiden vanhempien kanssa. Tutkimuksessa avataan apilaperheiden vanhemmuuden moninaisuutta ja vanhempien yhdenvertaisuutta. Eri perhemuodon tunnetuksi tekeminen on merkittävää, jotta perheet saavat tarvitsemansa hyväksynnän ja tuen. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ja se sisälsi 13 avointa kysymystä. Tutkimusaineisto koostui kaksi-, kolmi- ja neliapilaperheiden vanhempien vastauksista. Vastaajia oli yhteensä seitsemän, joista kuusi määritteli itsensä äidiksi ja yksi isäksi. Perheissä oli yhdestä kolmeen lasta. Tutkimus tehtiin laadullisin tutkimusmenetelmin ja tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Apilaperheen vanhempien kuvaillessa vanhemmuutta, he kertovat vanhemman asemasta lapseen, perheen asumisratkaisuista ja vanhemmuuden osallisuudesta. Apilaperheissä vanhempien juridiset oikeudet lapsiin oli ratkaistu perheissä eri tavoin. Yhteistä perheille oli, että juridisella vanhemmalla on myös lapsen huoltajuus. Biologiset äidit olivat kaikissa perheissä myös juridisia vanhempia, mutta ei-biologisten vanhempien ja biologisten isien oikeudelliset asemat vaihtelivat. Kaikissa apilaperheissä jaettiin vanhemmuutta toisen tai useamman vanhemman kanssa ja kaikki perheiden vanhemmat osallistuivat jollain tasolla lapsen elämään. Vanhemmuuden jakautuminen vaihteli perhekohtaisesti. Kaikki vanhemmat eivät ole tyytyväisiä perhettä koskevaan lainsäädäntöön tai vanhemmuuden jakautumiseen perheessään. Biologisen äidin suhde lapseen on joustamattomampi biologisen isään ja ei-biologiseen vanhempaan verrattuna. Suomen perhepolitiikka ja -palveluja tulisi vielä kehittää, jotta ne kohtaavat myös apilaperheiden tarpeisiin.

Aims.The number of rainbow families, i.e. families with children where at least one parent be-longs to a sexual or gender minority, has been steadily growing alongside the legislative developments in 21st century Finland and the increasingly diverse methods of having children. Previous studies have indicated that having children in rainbow families is a carefully considered and planned process. As this process consists of numerous stages, the chains of events leading to having a child in a rainbow family could be referred to as a family-forming process. The purpose of this study is to obtain knowledge of the special features of the family-forming process from the viewpoint of parents. Taking into account the influence of individuals, their local community and society on these family-forming processes makes it possible to better understand and support this diverse group of families with children. The research questions were: 1. What special features are related to the family-forming processes of the parents of rainbow families in respect of individuals, local community and society? 2. How have societal representations affected the perceptions that people belonging to gender and sexual minorities have on their possibilities for parenthood? Methods. The research data were collected with an online questionnaire and consisted of the responses of 74 parents in rainbow families. The questionnaire was mainly comprised of open questions; multiple-choice questions were additionally used to ask about the respondents' background information. The study was conducted with qualitative methods using theory-guided and material-based content analysis and content itemisation. Results and conclusions. Above all, this study indicated that the family-forming processes of the parents in rainbow families were individual. Nevertheless, some of the respondents shared experiences in the family-forming processes related to the family structure, method of having children and challenges they faced. The research findings indicate that female couples and independent women experience stress due to the costs of fertility treatments. In addition, those wishing to establish a system of shared rainbow family parenthood might fail to find people to co-parent with. Representations of rainbow families might have influenced the family-forming process of some of the respondents. The responses reflected the strong agency and responsibility of individuals. Based on the results, it can be noted that there is still need to develop the legislation concerning rainbow families. Diversity within rainbow families is not always recognised. There is need for more individual encounters that take different family structures into account as well as more versatile representations of rainbow families in different areas of society.

Lainsäädännölliset uudistukset ja myönteisempi asenneilmapiiri ovat mahdollistaneet yhä useammalle samaa sukupuolta olevalle parille yhteisen vanhemmuuden eri maissa. Myös Suomessa samaa sukupuolta olevien parien lapsiperheiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla on yleistynyt näiden perheiden kansainvälinen tutkimus, jossa on tarkasteltu muun muassa muuttuvia perhekäsityksiä, perhesuhteiden dynamiikkaa, parien lastenhankinnan keinoja ja esteitä sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on ollut pääasiassa laadullista. Tilastollisia tutkimuksia samaa sukupuolta olevien parien lastenhankinnasta on tehty vain yksittäisiä Pohjoismaissa, eikä yhtäkään Suomessa. Naisparien välisiä sosioekonomisia eroja lastenhankinnassa on tutkittu aiemmin vasta yhdessä tilastollisessa tutkimuksessa Ruotsissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää naisparien lastenhankintaa suomalaisella väestötason rekisteriaineistolla. Tutkimus kartoittaa naisparien ensimmäisen lapsen saantia rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana vuosien 2006–2010 ja 2011–2015 liittokohorteissa. Lastenhankintaa liitossa tarkastellaan koulutustaustan ja aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lisäksi tutkimus tarkastelee, millä juridisella menettelyllä ja kuinka pian lapsen syntymän jälkeen lapsen biologisen äidin naispuolinen puoliso on vahvistanut vanhemmuutensa lapseen. Tutkimuksen aineistoina on Tilastokeskuksen perhetilastoista kootut kaksi naisparien rekisteriaineistoa, ja yksi eri sukupuolta olevien avioparien rekisteriaineisto, johon naisparien tuloksia verrataan. Menetelminä käytetään Kaplan-Meier-estimaattia ja Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Tutkimuksen mukaan naisparien todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana kasvoi liittokohorttien välillä. Molemmissa liittokohorteissa lapsen sai todennäköisimmin naispari, jonka osapuolista ainakin toinen oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Lastenhankinnassa oli eroja myös aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lapsen sai kummassakin liittokohortissa todennäköisimmin naispari, jonka kummallakaan osapuolella ei ollut ennestään lasta. Vuoden 2020 lopun naisparien alaikäisistä lapsista valtaosa oli adoptoitu perheen sisällä. Sisäisen adoption mahdollistaneen lain voimaantulon jälkeen syntyneet lapset oli pääsääntöisesti adoptoitu alle vuoden ikäisinä, kun ennen lakia syntyneet lapset oli adoptoitu vanhempina. Suurin osa vuonna 2020 syntyneistä lapsista oli vahvistettu naisparien yhteisiksi äitiyslain perusteella. Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tuki- ja palvelujärjestelmän uudistusten suunnittelussa tulisi jatkaa naisparien lastenhankinnan mahdollisuuksien tukemista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää parien yhdenvertaisuuteen etsimällä käytäntöjä, jotka parantaisivat myös matalammin koulutettujen parien mahdollisuuksia hankkia halutessaan lapsia.

Tämän tutkielman aiheena on Suomessa asuvien sateenkaariperheiden arki ja kokemukset. Suomessa asuvia sateenkaariperheitä on tutkittu vain vähän, joten tutkielmani tuottaa tärkeää lisätietoa sateenkaariperheistä. Tutkielmani myös tekee tilaa sateenkaariperheiden äänelle ja kokemuksille suhteessa heistä käytävään sateenkaaripoliittiseen diskurssiin. Lisäksi tutkimus auttaa Sateenkaariperheet ry:n toimintaa valaisemalla Suomessa asuvien sateenkaariperheiden arkikokemuksia. Tutkielmassa kysyn: miten sateenkaaripoliittinen diskurssi materialisoituu ja ruumiillistuu sateenkaariperheiden arjessa? Käsitän sateenkaaripoliittisen diskurssin lähtökohtaisesti negatiiviseksi diskurssiksi sateenkaariperheistä, koska haluan tuoda esiin suomalaisen yhteiskunnan cis- ja heteronormatiivisuutta ja näiden normien väkivaltaisuutta. Tutkimusmateriaalini koostui viiden (5) sateenkaariperheen perheenjäsenen haastatteluista. Kyseessä oli sisäpiirihaastattelu, sillä itse sateenkaariyhteisöön kuuluvana haastattelin sateenkaari-ihmisiä. Aineiston keräsin syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. Aineistonanalyysiin käytin affektiivis-diskursiivista analyysimetodia, jonka mukaisesti keskityin affektiivisuuden kietoutuneisuuteen kielenkäytön kanssa. Teoreettinen viitekehykseni muodostui erityisesti Sara Ahmedin queer-teoreettisesta otteesta fenomenologiaan ja affektiivisuuteen sekä Judith Butlerin normikriittisestä ajattelusta. Tutkimukseni perusteella sateenkaaripoliittinen diskurssi materialisoituu ja ruumiillistuu sateenkaariperheiden arjessa monella eri tavalla. Ensiksi diskurssi saa perheet korostamaan perheidensä tavallisuutta, mikä on ristiriitaista, koska samaan aikaan se kuitenkin sulkee perheitä ulos palveluista. Tarkastelin näitä ulossulkemisia törmäysten kautta. Toiseksi se saa aikaan monenlaisia affektimyrskyjä. Erityisesti lakimuutosten ja kampanjoiden aikana käydyt diskurssit ovat herättäneet useita affekteja haastateltavissani. Kolmanneksi se saa perheet liikkumaan. Sateenkaaripoliittinen diskurssi liikuttaa perheitä ja saa heidät valitsemaan sekä asuinkaupungin että asuinpaikan tietyltä alueelta. Sen lisäksi, että sateenkaaripoliittinen diskurssi liikuttaa pois maaseudulta, sateenkaaripoliittinen diskurssi myös liikuttaa perheitä pois aktiivisesta sateenkaaripoliittisessa keskustelussa mukanaolosta. Neljänneksi sateenkaaripoliittinen diskurssi materialisoituu ja ruumiillistuu perheiden arjessa myös positiivisessa merkityksessä. Se luo mahdollisuuden toistaa perhenormeja toisin. Lisäksi se luo merkityksellisiä identiteettejä ja helpottaa elämää. Esimerkiksi sisäisen adoption vaatimuksen poistaminen uuden äitiyslain yhteydessä oli säästänyt perheiden aikaa ja rahaa. Samoin tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo oli helpottanut perheiden elämää ja tuonut juridista pätevyyttä. Sateenkaaripoliittinen diskurssi voi myös luoda vastarintaa. Se voi esimerkiksi liikuttaa antamaan palautetta huonosta kohtelusta ja vaatimaan oikeanlaisia lomakkeita sekä etsimään totuudenmukaista representaatiota, mitä nimitin arjen vastarinnaksi.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena ovat sateenkaariperheiden äitien kokemukset parisuhteen päättymisestä. Tutkimusaiheen valinta on ajankohtainen vuonna 2017, koska sateenkaariperheet ovat esillä julkisessa keskustelussa muun muassa tasa-arvoisen avioliittolain ja äitiyslakialoitteen myötä. Aihetta on tärkeä tutkia, koska sateenkaariperheet on lähes poikkeuksetta esitetty onnellisina perheinä, vaikka on selvää, että myös sateenkaariperheiden elämään liittyy haasteita. Sateenkaariperheen juridiset perhesuhteet ovat osittain puutteellisia, ja erotilanteisiin voi esimerkiksi tästä johtuen liittyä erityispiirteitä. Sateenkaariperheitä on siellä missä muitakin perheitä, joten aihe on sosiaalityön näkökulmastakin tärkeä. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa sateenkaariperheiden eroista. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena taustana toimii eksistentiaalinen fenomenologia. Aineisto kerättiin fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti avoimilla haastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin seitsemää eronnutta sateenkaariperheen äitiä. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Minkälaisia kokemuksia eronneilla sateenkaariperheiden äideillä on eron vaikutuksista omaan vanhemmuuteen? 2) Mitä eronneet sateenkaariperheen äidit kertovat eron vaikutuksista lapsen/lasten elämäntilanteeseen? ja 3) Minkälaisia erityispiirteitä kahden äidin parisuhteen päättymiseen liittyy? Analyysi toteutettiin fenomenologisen metodin mukaisesti vaihe vaiheelta ja reduktiota toteuttaen. Analyysin ensimmäisessä osassa muodostettiin yksilökohtaiset merkitysverkostot ja toisessa osassa yleisten merkitysverkostojen tyypit. Äitien kokemusten mukaan ero johtaa kommunikoinnin haasteisiin ja lasten asioista sopimiseen. Eron jälkeiseen vanhemmuuteen liittyy syyllisyyden tunteita. Vanhemmuus eron jälkeen on yksinkertaista, mutta äitejä yhdistää jakamisen kaipuu. Ero on vaikuttanut konkreettisesti lasten elämäntilanteeseen asumisjärjestelyjen muutoksen myötä. Myös lapsen suhde lähipiiriin muuttuu erossa. Kahden äidin parisuhteen päättymisen erityispiirteet liittyvät tukiverkoston monimuotoisuuteen ja juridisiin perhesuhteisiin. Äitien kokemuksia verrattiin fenomenologisen ymmärryksen löytämiseksi aiempaan kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Tarkastelussa havaittiin, että äitien kokemukset parisuhteen päättymisestä ja sen vaikutuksesta vanhemmuuteen olivat monelta osin samankaltaisia aiemman eroon ja vanhemmuuteen liittyvän tutkimustiedon kanssa. Myös lasten ja eron erityispiirteiden osalta äitien kokemukset sopivat hyvin yhteen aiemman ymmärryksen kanssa. Aiempaan tietoon suhteutettuna yllättävinä aiheina äitien kokemuksista nousi esille äitien tuen tarpeen monimuotoisuus ja jo parisuhteen aikana tapahtuva, biologisiin perhesuhteisiin perustuva lasten kohtelu perheessä. Lainsäädännön merkityksellisyys on edelleen tärkeässä roolissa sateenkaariperheistä ja parisuhteen päättymisestä keskusteltaessa.