Browsing by Subject "segregaatio"

Kaupunkimaantieteen tutkimus on osoittanut, että Suomen kaupungit 1990-luvun jälkeen ovat alkaneet eriytyä alueellisesti sosioekonomisen taustan ja etnisyyden perusteella. Alueellista eriytymistä havaitaan erityisesti Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Eriytymiskehitys heijastuu myös kouluihin, joiden toimintaympäristöt muokkautuvat alueen mukana. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitä koulujen alueellinen eriytyminen tarkoittaa, miltä ilmiö näyttäytyy Suomessa ja miten koulujen eriytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin aikaisempia ilmiötä käsitteleviä kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimusartikkeleita sekä muita tutkimuksiin perustuvia julkaisuja. Suomessa aiheen tutkimus on vielä nuorta, joten aineisto muodostui siten melko rajatuista tutkimuksista. Kaupunkimaantieteen, koulutussosiologian ja kasvatustieteen tutkimuksia yhdistelemällä, koulujen alueellinen eriytyminen hahmottui kaupunkitilan eriytymiseen kietoutuneena koulujen oppimistulosten eriytymisenä. Koulut keräävät oppilaansa pääosin lähiasuinalueilta, ja näin ollen väestörakenteellisen eriytymisen seurauksena koulujen oppilaspohja eriytyy. Koulumarkkinoiden toiminta ja kouluvalinnat lisäävät oppilaspohjan valikoituvuutta. Koska oppimistulokset ovat vahvasti yhteydessä oppilaan taustaan, koulujen oppimistuloksissa havaitaan eroja oppilaspohjan eriytymisen vuoksi. Suomessa koulujen alueellinen eriytyminen näkyy erityisesti suurten kaupunkien kouluissa. Helsingissä koulujen eriytyminen on voimakasta, segregaation vahvuista. Myös Espoossa ja Turussa koulujen erot ovat suuret. Koulujen eriytymiseen voidaan vaikuttaa tukemalla haastavien alueiden kouluja myönteisen erityiskohtelun lisärahoituksella, lähikoulujen merkitystä korostamalla ja muilla yhteiskunta- ja kaupunkipoliittisilla toimilla, kuten asunto- ja kotouttamispolitiikalla sekä aluekehittämisen hankkeilla.

Tässä maisteritutkielmassa tutkitaan hoitajien kevään 2022 työtaistelun yhteydessä käytyä julkista keskustelua. Tutkielman menetelmä on diskurssianalyysi ja tutkielma sijoittuu sukupuolentutkimuksen ja erityisesti työelämän segregaation alaan. Suomessa työelämä on sukupuolittuneesti eriytynyt. Toisin sanoen ammatit jakautuvat maassamme mies- ja naisvaltaisiin aloihin ja sektoreihin. Yksi sukupuolittunut sektori on hoiva. Niin palkkatyönä kuin yksityiselämässä hoivaa tekevät enimmäkseen naiset. Arvostuksen puute, liian pieni palkka ja huonot työolot terveydenhoitoalalla ovat johtaneet hoitajien työtaisteluun kevään 2022 työehtosopimusten neuvottelukierroksella. Työtaistelusta käyty keskustelu näkyi niin perinteisessä- kuin sosiaalisessakin mediassa. Tutkielmani aihe hahmottui kuin huomasin, että perinteinen media toi lakkouhan alla enimmäkseen työnantajan näkemyksiä esille. Päätin tutkia kenen ääni kuuluu missäkin mediassa ja sen avulla analysoida hoiva-alan ongelmia sekä keskustelun valtasuhteita. Tutkielman aineistona on käytetty 41 Ylen verkkosivuilta haettua artikkelia sekä yhden julkisen Instagram-tilin 20 julkaisua. Hahmotin aineistosta kolme diskurssia, joiden avulla pyrin analysoimaan keskustelua ja tutkimaan diskursiivisen vallan liikkeitä keskustelussa. Diskurssit ovat huolidiskurssi, oikeusdiskurssi sekä tasa-arvoinen työelämä -diskurssi. Nämä kolme diskurssia auttoivat hahmottamaan ensinäkin hoiva-alan ongelmakohtia ja sitä, miten niitä käsiteltiin eri subjektipositioista. Hahmotin aineistossa kolme eri subjektipositioita: hoitajat, työnantaja sekä päättäjät. Tutkielman tulokset osoittavat, että työtaistelua koskevan keskustelun valta-asetelma muuttui. Hoitajat toivat aktiivisesti näkemyksiään esiin sosiaalisessa mediassa ja saivat näkökulmilleen kannatusta. Ajan kuluessa myös Ylen uutisissa hoitajien näkökulma sai enemmän huomiota. Työnantajien, hoitajien ja poliitikkojen hoivaan liittämät merkitykset ovat ennen kaikkea sen tärkeys ja kriittisyys yhteiskunnalle. Hoitajien työtaistelu ja heidän näkökulmiensa esiin tuonti liitti tärkeyden merkitystä myös hoivaa tekeviin työntekijöihin. Näin ollen tutkielman konteksti voi avata mahdollisuuksia myös yksityisessä elämässä tehdyn hoivan arvostukseen. Se voi myös avata näkökulmia työelämän segregaation kaventumiseen tarjoamalla suuntaviivoja matalapalkka-alojen tutkimukseen.

Kandidaatintutkielmani tarkoituksena oli selkiyttää inkluusiota käsitteenä, avata inkluusion taustoja sekä roolia opetussuunnitelmissa. Näin inkluusioperiaatteen tärkeänä aiheena tutkia, sillä se on herättänyt paljon keskustelua ja aihe kiinnosti aiemman työkokemukseni kautta. Halusin kandidaatintutkielmassani tarkastella, mitä varhaiskasvatuksen osalta inkluusiosta on tutkittu viime vuosikymmenen aikana sekä minkälaisia haasteita aiemmat tutkimukset toivat esiin inkluusion toteutumisen kannalta. Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan tuomita inkluusioperiaatetta, vaan toin epäkohtia esiin, jotta inkluusiota voitaisiin kehittää. Koin inkluusion tunnelatautuneena ja kompleksisena, joka vaati moniulotteisena aiheena pohjatyötä ennen empiiristä jatkotutkimusta. Käytin laadullisessa kandidaatintutkielmassani menetelmänä teoreettista tarkastelua. Tarkoituksenani oli avata inkluusiota käsitteenä ja siihen liittyviä taustoja ensin laajemmasta kuvasta käsin ja siirryin teoreettisessa tarkastelussani kohti varhaiskasvatuksen näkökulmaa ja inkluusion toteutumiseen liittyviä haasteita. Käytin tutkimuksessani pääsääntöisesti kasvatustieteeseen ja erityispedagogiikkaan pohjautuvia lähteitä. Kansallinen tutkimus liittyen inkluusioon varhaiskasvatuksessa on vielä vähäistä ja tutkimuskentällä ilmeni aukkoja etenkin inkluusioperiaatteesta käytännön tason näkökulmasta. Inkluusion rooli opetussuunnitelmissa ja lainsäädännössä on kapea-alaista, joka vaikuttaa sen käytännön toteuttamiseen. Inkluusio herättää lisäksi käsitteenä epäselvyyttä ja resursseilla voidaan nähdä olevan vaikutusta siihen, miten inkluusio toteutuu.

Objectives. The changes to Basic Education Act (624/2010), which came into force on January 2011, as well as the enforcement of the Pupil and Student Welfare Act (1287/2013) in 2014, has restructured the operation of the Finnish education system. The model, known as the support in learning and school attendance, operates on a three-tiered support system, and is based on inclusive principles as one of its goals is to include pupils with special needs to mainstream classes with additional teaching support. This study aims to investigate how the amendments have affected classroom teachers’ work tasks, workload, and well-being at work, and as well as to highlight the ways in which classroom teachers have adapted to the changes. Methods. The research approach of this study was qualitative. The data was collected by interviewing four classroom teachers using semi-structured theme interviews. The participants were selected for the study based on their year of graduation and by municipality, as they had worked as classroom teachers before the enforcement of the previously mentioned amendments, and as they all were working in schools in different municipalities. The data was analysed using a qualitative analysis of content. Results and conclusions. According to the teachers, adoption of the new support model has not created any new work tasks or responsibilities to the teachers although the changes have affected how the workload is divided between different work tasks. Majority of the participants brought up how the adoption of the three-tiered support model had increased work bureaucracy and workload, in the form of preparation of pedagogical documents, multiprofessional cooperation and cooperation between home and school. However, the teachers underlined that the model had created positive developments in teaching as well. There were major differences in teachers’ experiences regarding the changes in the work and well-being at work, as the teachers experienced changes in different areas of their work in different ways. Similarly, teachers' ways of adapting to change were different, where the results of this study can provide different perspectives on examining and developing teachers' well-being at work.

Tutkielma tarkastelee varhaislapsuuden kasvueroja Helsingissä vuosina 1934-1937 syntyneiden poikien välillä. Selitettävänä muuttujana on varhaislapsuuden painoindeksin kehitys ikävuosina 0–2. Tutkimusaineistona on otos Helsingin syntymäkohorttiaineistosta. Tutkielma selvittää tilastollisin menetelmin, miten kotitalouden tulot ja vanhempien ammatti näkyvät lasten kasvukehityksessä. Lisäksi pyritään hahmottamaan, löytyykö kasvussa alueellisia eroja. Työssä havaitaan tulojen voimakas yhteys kasvuun. Lisäksi havaitaan, että avioliiton aikaisella ammatissa toimimisella on positiivinen yhteys kasvuun keskiluokkaisissa ammateissa toimivien äitien lapsilla, ja negatiivinen yhteys työväenluokkaisten äitien lapsilla. Näitä yhteyksiä selitetään kotitalouden resursseilla – työläisäideillä työssäkäynti on liittynyt voimakkaampaan taloudelliseen pakkoon ja vaihtoehdottomuuteen kuin toimihenkilöäideillä. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan huonompien kasvutulemien kasauma Toukolan ja Kumpulan alueella, minkä epäillään johtuvan huonommista asumisolosuhteista ja taloudellisiin syihin perustuvasta väestön alueellisesta valikoitumisesta.

Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.

Objectives. The aim of this research was to address the possible connections between school choice and school segregation. The study covered three countries that were Finland, Sweden and England. The theoretical background of this research was based on the most relevant concepts for this research. These concepts were neoliberalism, New Public Management, school choice, educational markets and segregation. Method. I conducted this research as a systematic literature review which means that the data consisted of other researches. The collection of the material was conducted systematically from three different databases. The final material consists of 17 articles, 7 of them from Sweden and 5 from Finland and 5 from England. After the search I analysed all the articles from the point of my research question. From those results I formed a synthesis about each country. Results and conclusion. According to the results there were segregation between schools and in many cases, it was the result of school choice. In some cases, school segregation was explained to be the cause of residential segregation and the cause of residential segregation and school choice combined. In Finland and Sweden school choice explained school segregation more often than it did in England.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tasolla asumisviihtyvyys ja muuttohalukkuus kaupungin vuokra-asunnoissa ovat, ja onko näissä havaittavissa alueelliseen eriytymiseen tai maahanmuuttajien alueelliseen keskittymiseen viittaavia ilmiöitä. Viitekehyksenä käytetään alueellista eriytymistä ja maahanmuuttajien alueellista keskittymistä käsittelevää kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta. Lisäksi huomioidaan asumisuran käsite, eli eri ryhmien asumistarpeet ja -toiveet sekä resurssit niiden toteuttamiseen. Tutkielmassa käytetty aineisto on Helsingin kaupungin tietokeskuksen Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2008 -tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto. Tilastoanalyysin tärkein menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Alueellisen eriytymisen ja maahanmuuttajien alueellisen keskittymisen kannalta aineistolla on kaksi merkittävää vahvuutta, vaikka se rajoittuukin tiettyihin vuokra-asuntoihin: Ensinnäkin kaupungin vuokra-asunnot ovat keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin, eivätkä sijaitse tasaisesti ympäri kaupunkia. Toisekseen rajatun asukasvalinnan kautta kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeä asumismuoto pienituloisille ja erityisryhmille, kuten tietyille maahanmuuttajaryhmille. Vuoden 2008 asumisviihtyvyystutkimuksessa kyselylomake myös käännettiin useammalle kielelle myös maahanmuuttajataustaisten asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Asumisviihtyvyyttä tarkasteltiin kahden muuttujan, tyytyväisyys asuntoon ja viihtyminen asuintalossa, avulla. Valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä asuntoihinsa, vieraskieliset hieman niin sanottua kantaväestöä harvemmin. Suuri osa eroista selittyi demografisilla tekijöillä, jotka linkittyvät asumistarpeisiin. Toisaalta osa eroista selittyy myös erilaisilla preferensseillä. Vieraskieliset myös viihtyivät asuintaloissaan hieman kantaväestöä heikommin. Asumispreferenssien lisäksi tässä on huomioitava se mahdollisuus, että vieraskieliset asuvat jollain tavalla epäviihtyisämmissä, mahdollisesti rauhattomammissa taloissa. Muuttohalukkuutta lähestyttiin sen kautta, onko vastaaja harkinnut muuttaa asunnostaan sekä haluaisiko hän muuttaa rauhallisempaan ympäristöön. Muuton harkitseminen oli hyvin yleistä, etenkin nuoremmilla vastaajilla ja lapsiperheillä. Yleisimmin muuton harkitsemisen syyksi mainittiin asuntoon liittyvät tekijät, eli suuri osa harkituista muutoista selittyy eri elämänvaiheiden erilaisilla asumistarpeilla. Suuri osa harkituista muutoista tapahtuisi toiseen kaupungin vuokra-asuntoon. Lähtökohtaisesti vieraskielisillä oli suhteellisesti kantaväestöä enemmän muuttoaikeita, mutta ero johtui pääsääntöisesti demografisista tekijöistä. Rauhallisempaan ympäristöön haluaisivat muuttaa pääasiassa nuoremmat vastaajat sekä vieraskieliset. Muuton harkitsemiseen verrattuna näyttää siis siltä, että vieraskieliset joko asuvat levottomammilla alueilla tai kärsivät rauhattomuudesta kantaväestöä enemmän, mutta eivät silti ole harkinneet muuttoa niin usein, kuin voisi olettaa. Todennäköisesti kyseessä on pula resursseista, joilla toteuttaa asumistoiveita. Alueellisista tekijöistä rauhallisempaan ympäristöön haluamista edesauttoivat alueen matala koulutustaso sekä vieraskielisten osuus alueen väestöstä — kaikilla kieliryhmillä. Alueellisesta eriytymisestä ei varsinaisia tuloksia saatu, mutta on mahdollista, että jonkinlaista eriytymistä tapahtuu myös kaupungin vuokra-asuntosektorin sisällä. Maahanmuuttajien alueellisesta keskittymisestä voi päätellä, että mikäli tietyillä maahanmuuttajaryhmillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumispreferenssejään, ei keskittymiä ainakaan kaupungin vuokra-asuntosektorilla muodostuisi.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vantaalaisista asuinalueista vallitsevia mielikuvia verkkokeskusteluissa. Työssä kysytään, millaisia mielikuvia yhdeksään vantaalaiseen asuinalueeseen keskusteluissa liitetään ja mitä sisällöllisiä teemoja sekä laadullisia sävyjä niihin tyypillisimmin sisältyy. Lisäksi verrataan, miten mielikuvien sisältö ja laatu vertautuvat alueiden sosioekonomisissa taustatekijöissä esiintyviin eroihin. Tarkoituksena on tarkastella mielikuvien ja alueiden sosioekonomisten taustojen mahdollista yhteyttä, joka voisi kiihdyttää asuinalueiden sosioekonomista eriytymistä toisistaan. Mielikuvan käsitteellä tarkoitetaan yksilön mieleensä jostakin kohteesta muodostamaa tietorakennetta, joka ohjaa hänen käyttäytymistään. Kun kohde on maantieteellinen paikka, puhutaan paikkamielikuvista. Mielikuvista voi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostua maineita, jotka ovat kulttuurisesti jaettuja ja uusinnettuja käsityksiä kohteestaan. Asuinalueiden maineilla on huomattu olevan vaikutusta siihen, miten yksilöt suuntaavat muuttopäätöksiään kaupunkiseuduilla. Tämä voi kiihdyttää alueellista eriytymistä, joka edetessään voi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla asuvien hyvinvointiin, elämänkulkuun ja toimintamahdollisuuksiin. Työn tutkimusalueiksi valittiin yhdeksän sosioekonomisesti erilaista asuinaluetta Vantaalta. Niitä käsitteleviä keskusteluketjuja kerättiin Vauva.fi-keskustelufoorumilta 91 kappaletta, joista analysoitiin alueisiin liitettyjä viestejä ja niiden ilmauksia sisällön ja sävyn mukaan. Sisällönanalyysin pohjalta kävi ilmi, että sosioekonomisesti kaikkein hyväosaisimpiin asuinalueisiin (Hämevaara, Vaarala ja Ylästö) liitettiin kaikkein eniten positiivisia mielikuvia ja sosioekonomisesti huono-osaisimpiin asuinalueisiin (Hakunila, Koivukylä) eniten negatiivisia mielikuvia. Poikkeustapauksiakin löytyi: sosioekonomisilta taustoiltaan keskiarvoinen Tikkurila nähtiin varsin positiivisena erityisesti liikenneyhteyksien ja palvelujen osalta. Samoin Korso nähtiin yleisellä tasolla enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Sosioekonomisesti huono-osaisemman Myyrmäen alueen palvelut ja liikenneyhteydet nähtiin hyvin positiivisesti, mutta rauhallisuus ja väestö negatiivisesti. Sosioekonomisesti hyväosaiseen Kivistöön taas liitettiin paljon negatiivisia mielikuvia sen uuden keskusta-alueen suhteen. Alueella ei nähdä olevan niitä palveluja ja asuinmahdollisuuksia, joita siltä on odotettu. Tuloksien pohjalta näyttää siltä, että asuinalueiden sosioekonomisen taustan ja niistä johdettujen mielikuvien välillä on tiettyä yhteyttä, mutta se ei ole automaattinen. Alueesta voidaan johtaa sosioekonomista taustaansa positiivisempia mielikuvia sekä päinvastoin, jos alueista tulkitaan niitä vahvistavia merkkejä. Alueellisen eriytymisen ehkäisemisen kannalta olisikin tärkeää, että huono-osaisia asuinalueita kehitettäessä myös mielikuva- ja mainetyöhön panostettaisiin kokonaisuuden onnistumiseksi.

In my bachelor’s thesis I examine the development of special education in Finland. My research questions are what kind of stages special education has gone through to develope into its present form in Finland and how it has evolved from segregation towards a more inclusive style. My bachelor’s thesis is a descriptive literary survey. I have searched the data from a book called Erityispedagogiikan perusteet and from its references. In addition to this, I have used Google Scholar and Helka’s article search with entries inkluusio, erityisopetus, teacher, attitudes and inclusive education. Based on the data, it became clear that special education in Finland was arranged mainly separately from other teaching for a long time. At first, special education was given to sense disabled and “idiotic” ones. After this, it was offered to children with intellectual disabilities and behaviour disorders. Eventually, it was given to pupils with minor, such as reading and speech, problems. In the 1970’s people started to discuss how much separate special education should be offered in relation to other teaching. Gradually inclusive education, where support is brought to the pupil, became to be the goal through integration. The congress reports and the declarations for the more equal school system of the UN especially affected the pursuit of the inclusion. Dividing pupils into mainstream and special education was thought to be against equality and no study could prove special education was more effective. In Finland National Board of Education and Finnish National Agency for Education have gradually promoted integration, but no law obliges municipalities to carry out the local school policy or physical integration with exact regulations. However, Basic Education Act and core curriculum for basic education contain the principal themes of inclusion. Some of the other changes towards inclusion have been the decrease in separate learning environments and the increasing number of pupils receiving special education full-time or part-time in mainstream classes. (Moberg & Savolainen, 2015.)