Browsing by Subject "stilistiikka"

Pro Gradu-tutkielmassani tarkastelen personifikaatiota, paradoksia, retorista kysymystä, eufemismia ja hyperbolaa ranskalaisen pop-laulaja Mylène Farmerin kahdessatoista laulussa, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1988−2012 välillä. Tutkimuksellani on kaksi keskeistä tavoitetta. Ensinnäkin tarkastelen tutkittujen figuroiden esiintymistä Mylène Farmerin laulujen sanoituksissa. Toiseksi vertaan sanoituksissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden näkemyksiin. Tutkimukseni teoriatausta koostuu pääsääntöisesti stilistiikan ja retoriikan tutkijoiden näkemyksistä, joita hyödynnän muodostaessani kokonaiskuvaa tutkituista figuroista. Kokoan yhteen määritelmiä ja näkökulmia, joiden ansiosta on mahdollista tuottaa prototyyppisiä määritelmiä kunkin figuran kohdalla. Muodostan tutkimustani varten soveltavan metodin, jolla on kolme keskeistä ulottuvuutta. Ensimmäistä metodin osaa kutsun kuvailuksi. Kuvailun avulla identifioin korpuksessani esiintyviä tutkimukseni kannalta oleellisia figuroita. Metodin toinen vaihe on analyysi. Analyysillä on tärkeä rooli tutkimukseni metodiikassa, sillä sen ansiosta pystyn ymmärtämään figuroiden funktioita ja piirteitä tarkemmin tutkittujen laulujen konteksteissa. Tutkimusmenetelmäni kolmantena osana toimii vertailu, joka antaa mahdollisuuden verrata Mylène Farmerin lyriikoissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden käsityksiin. Kokoan yhteen myös tuloksia, jotka mahdollistavat tutkimukseni tavoitteiden tarkastelun. Esitän seuraavat suuntaa-antavat prosenttiluvut, jotka muodostuvat figuroita sisältävistä säkeistä suhteessa tutkittujen säkeiden kokonaismäärään: personifikaatio 7,3 %, paradoksi 5,0 %, eufemismi 3,6 %, hyperbola 3,2 % ja retorinen kysymys 3,0 %. Näin ollen on mahdollista sanoa, että figurat ovat läsnä laulajattaren sanoituksissa. Tämän lisäksi verratessani Mylène Farmerin sanoituksissa olevien figuroiden funktiota ja piirteitä asiantuntijoiden käsityksiin hahmotan, että laulajatar käyttää personifikaatiota systemaattisesti osittain eriävällä tavalla. Kuitenkin Mylène Farmerin sanoituksissa esiintyvät eufemismit, retoriset kysymykset ja hyperbolat jakavat järjestelmällisesti monia samankaltaisuuksia teoreetikoiden määritelmien kanssa. Toisaalta paradoksin käyttö sanoituksissa osoittaa sekä monia samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia, kun vertaan sitä asiantuntijoiden näkemyksiin. Tuloksien valossa päättelen, että Mylène Farmer näyttää kehittävän persoonalliseen suuntaan enemmän personifikaatiota ja paradoksia kuin muita tutkittuja figuroita.

Tämän tutkielman tarkoituksena on vertailla, minkälaisia vertauksia esiintyy kaikkitietävän kertojan sekä hahmojen puheessa Tove Janssonin muumiromaaneissa. Lisäksi tarkastelen, muuttuvatko nämä vertaukset jollakin tavalla ajan myötä. Tutkimusaineisto koostuu neljästä muumiromaanista, jotka ovat Småtrollen och den stora översvämningen (1945), Farlig midsommar (1954), Trollvinter (1957) ja Sent i november (1970). Aineiston vertaukset poimin manuaalisesti. Analyysi on pääasialliselta luonteeltaan kvalitatiivinen, mutta siihen sisältyy myös kvantitatiivisia piirteitä. Aineiston analyysi noudattaa stilistiikan oppeja ja erityisesti Peter Cassirerin (2015) sekä Michael Shortin ja Geoffrey Leechin (1981) kuvauksia kaunokirjallisuuden vertausten analysoimisesta. Aineisto sisältää 50 vertausta, joista 42 ilmenee kertojan puheessa ja 8 repliikeissä. Analyysi osoittaa, että kertojan ja hahmojen repliikkien vertaukset ovat hyvin samankaltaisia. Ne kuvaavat samoja ilmiöitä sekä sisältävät intensifiointia. Niiden merkitys on vahvistaa ja havainnollistaa sanottua. Molemmat luovat pääosin samanlaisen efektin, mutta vain kertojan vertaukset luovat jännitystä. Sekä kertojan että repliikkien vertaukset sisältävät niin konkretiaa kuin abstraktiutta, ja vertaukset ovat luonteeltaan multimodaalisia. Kumpaankin vertaustyyppiin kuuluu uusia ja vakiintuneita vertauksia, mutta suurin osa niistä on kuitenkin uusia. Vertaukset ovat valtaosin selkeitä ja yksiselitteisiä, vaikka niistä jotkut sisältävät myös monitulkintaisuutta. Lisäksi kummassakin vertaustyypissä ilmenee personifikaatiota sekä samoja teemoja, vaikkakin kertojalla on pari teemaryhmää enemmän ja muutama vertaus, joita ei voi luokitella. Selkeänä erona on myös se, että kertojan lauseessa voi esiintyä kaksi vertausta, kun repliikit sisältävät vain yhden vertauksen. Kertoja käyttää niin ikään enemmän vertauksia, ja kertojan vertausten määrä kasvaa suuremmin kirjasta toiseen kuin repliikkien vertausten määrä. Toisaalta repliikkien vertaukset ovat kaikki keskenään erilaisia, kun taas kertoja käyttää muutamaa samantyylistä vertausta. Vertausten määrä lisääntyy siten, että niiden frekvenssi on korkein viimeisessä romaanissa. Sekä kertojan että repliikkien vertausten määrä kasvaa, etenkin kun verrataan ensimmäistä ja viimeistä romaania. Näin ollen niin kertojan kuin hahmojenkin puhe muuttuu ainakin jossain määrin kuvaannollisemmaksi. Lisäksi vertaukset muuttuvat kekseliäämmiksi, kun viimeinen romaani sisältää enemmän uusia kuin vakiintuneita vertauksia.