Browsing by Subject "terveydenhuolto"

Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä.    Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa.     Analyysi osoitti, että suurimmat syyt  hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen.    Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia  heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta  on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.

This master's thesis explored the activities of interpreters used by immigrants in Finnish health care. The main aim was to find out the actual roles of interpreters in working life and how these roles compare and contrast with the roles defined in interpreters` professional code of practice. Additionally, this study explored: what are the most important roles and competencies in the interpreters work from their own perspective and how they perceive their impartiality and proficiency. The interpreters` professional code of practice, Forsander`s (1996) study on interpreters roles and Jalbert`s (1998) classification of interpreter roles were used as a theoretical background of this study. Structured interviews were conducted among interpreters (n=32) working in metropolitan Helsinki. The interpreters were recruited from one interpretation center employing altogether 60 interpreters. The interview guide was based on a previous literature and included questions on interpreters work: their professional code of practice, roles, skills and competencies needed in working life. Interpreters perceived that the role of oral translator, cultural brokers and social role of the various expert institutions were the most important roles in their work. The least important roles were: the role of witnesses, counselor, and an additional source of information. The interpreters reported that they need special support and training in their work. This training should be organized conjointly both with native Finns and other cultures representatives. A shared understanding between different cultures can also be in focus in interpreter services. Similarly with previous studies, language and communication difficulties were found as a major challenge in Finnish health care. Interpreters highlighted that they customers are commonly dissatisfied with the health care due to a continuous rush and lack of time, and attitudes of health care personnel. Immigrants were satisfied with maternity clinic services and high level of technology applied in Finnish healthcare. Interpreters also mentioned that healthcare professionals` cultural skills and experiences are varying: the more they have experience of immigrants, the easier is communication. Interpreters perceived that the majority of healthcare professionals were positive to immigrants and were interested in developing their own cultural competencies. The roles reported by interpreters were in line with the roles defined in interpreters` professional code of practice. Additionally, the characteristics of a competent interpreter as mentioned in the code of practice were also perceived as important among interpreters. This research highlighted the need for cultural education among health care professionals.

The aim of the study was to explore why the MuPSiNet project - a computer and network supported learning environment for the field of health care and social work - did not develop as expected. To grasp the problem some hypotheses were formulated. The hypotheses regarded the teachers' skills in and attitudes towards computing and their attitudes towards constructivist study methods. An online survey containing 48 items was performed. The survey targeted all the teachers within the field of health care and social work in the country, and it produced 461 responses that were analysed against the hypotheses. The reliability of the variables was tested using the Cronbach alpha coefficient and t-tests. Poor basic computing skills among the teachers combined with a vulnerable technical solution, and inadequate project management combined with lack of administrative models for transforming economic resources into manpower were the factors that turned out to play a decisive role in the project. Other important findings were that the teachers had rather poor skills and knowledge in computing, computer safety and computer supported instruction, and that these skills were significantly poorer among female teachers who were in majority in the sample. The fraction of teachers who were familiar with software for electronic patient records (EPR) was low. The attitudes towards constructivist teaching methods were positive, and further education seemed to utterly increase the teachers' readiness to use alternative teaching methods. The most important conclusions were the following: In order to integrate EPR software as a natural tool in teaching planning and documenting health care, it is crucial that the teachers have sufficient basic skills in computing and that more teachers have personal experience of using EPR software. In order for computer supported teaching to become accepted it is necessary to arrange with extensive further education for the teachers presently working, and for that further education to succeed it should be backed up locally among other things by sufficient support in matters concerning computer supported teaching. The attitudes towards computing showed significant gender differences. Based on the findings it is suggested that basic skills in computing should also include an awareness of data safety in relation to work in different kinds of computer networks, and that projects of this kind should be built up around a proper project organisation with sufficient resources. Suggestions concerning curricular development and further education are also presented. Conclusions concerning the research method were that reminders have a better effect, and that respondents tend to answer open-ended questions more verbosely in electronically distributed online surveys compared to traditional surveys. A method of utilising randomized passwords to guarantee respondent anonymity while maintaining sample control is presented.

Sosiaali- ja terveysala elää jatkuvaa muutoksen aikaa. Yksi merkittävimmistä tulevaisuuden haasteista sosiaali- ja terveysalalla on krooninen työvoimapula, mikä vaikeuttaa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä rajallisilla tai usein jopa riittämättömillä resursseilla. Yhtenä ratkaisuehdotuksena henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden parantamiseksi on esitetty ammattiryhmien välisen työnjaon kehittämistä ja uudistamista. Työnjaollisilla muutoksilla tavoitellaan ammatillisen osaamisen parempaa hyödyntämistä sekä hoidon parantamista ja tehostamista. Toisaalta uudenlaisia työnjakoja on paikoin myös kritisoitu tai vastustettu aiheuttaen jännitteitä terveydenhuollon eri professioiden välille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen opiskeluterveydenhuollossa toteutettua ehkäisykierukan asetusten tehtäväsiirtoa lääkäreiltä sairaanhoitajille tehtäväsiirtoon keskeisesti osallistuneen henkilökunnan kokemusten näkökulmasta. Tehtäväsiirron toteutumisen taustalla vaikutti voimakkaasti opiskeluterveydenhuollon kohtaama lääkäriresurssipula, erityisesti ehkäisykierukan asetusten kohdalla. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisena tehtäväsiirto on koettu ja millä tavalla työnjaollinen muutos on vaikuttanut kierukkatoimenpiteitä tekevien sairaanhoitajien työtehtäviin ja asemaan, potilaisiin ja potilaiden hoitoon sekä organisaation toimintaan, ja millaisia kehitystarpeita tehtäväsiirtoon liittyen on muodostunut. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkielman aineisto koostuu viidestä opiskeluterveydenhuollossa ehkäisykierukan asetusten tehtäväsiirtoon työtehtäviensä puolesta osallistuneen henkilöstön jäsenen yksilöhaastattelusta. Haastattelut on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkielman tuloksien perusteella tehtäväsiirron koettiin vaikuttaneen myönteisesti sairaanhoitajien ammattitaidon kehittymiseen ja työmotivaation lisääntymiseen. Sairaanhoitajien katsottiin suoriutuneen tehtävässään erinomaisesti ja tehtäväsiirron koettiin olleen sujuva ja luonteva, jossa sairaanhoitajien motivoituneisuus tehtävään nähtiin keskeisenä tehtäväsiirron onnistumiseen vaikuttaneena tekijänä. Tehtäväsiirrolla oli koettu olevan positiivisia vaikutuksia myös hoidon saatavuuteen, potilaslähtöisyyteen sekä hoidon laatuun. Haasteita nähtiin erityisesti lääkärituen saatavuudessa sekä jatkohoidon järjestelyissä. Sairaanhoitajien palkanlisää kohtaan ilmaistu tyytymättömyys heijasti koettua arvostuksen puutetta. Useita tehtäväsiirtoon liittyviä koettuja kehitystarpeita nousi tuloksissa esiin, erityisesti seurannan, ohjeistusten selkeyden, lääkäriyhteistyön ja lisäkoulutustarpeen osalta. Tehtäväsiirron laajentaminen muihin toimipisteisiin sekä sairaanhoitajien tehtäväkuvan laajentaminen entisestään nähtiin jatkossa mahdollisena.

Tutkimuskohde on erään Suomen kunnan alueella toimiva kunnallinen terveydenhuollon organisaatio. Tutkimuskohteena oleva organisaatio on toiminut tilaaja—tuottaja-mallissa muutaman vuoden ajan. Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tutkia tilaaja—tuottaja-mallin vaikutuksia tietotekniseen järjestelmään ja muutoksen onnistuneisuutta esimiesten ja johdon näkökulmasta. Tarkentava alakysymys on, miten tuotteiden ja määrää korostavan mittaamisen avulla onnistutaan kuvaamaan työn sisältöä sosiaali- ja terveydenhuollossa esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Tutkielmassa käytin aineistona valmista haastattelumateriaalia, jonka toimeksiantajani eli Työterveyslaitos oli luovuttanut käyttööni. Aineisto koostui sosiaali- ja terveydenhuollon esimiesten ja johdon haastatteluista. Tutkielmassa käytin sisällönanalyysiä, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä. Tutkimusasetelma perustui vertailevaan menetelmään eli analyysissä etsin samankaltaisuutta haastateltavien puheesta eli toistuvia teemoja, jotka eivät ole riippuvaisia haastateltavien erilaisista taustoista. Tutkielmassa selvisi muun muassa, että tuotteistaminen ja määrällinen mittaus vievät tällä hetkellä liikaa resursseja ja aikaa verrattuna niiden tuottamaan todelliseen hyötyyn esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Toisekseen työn mittaaminen ja läpivalaiseminen eivät välttämättä kasvata työtehoa esimiesten ja johdon näkökulmasta katsottuna. Tutkielman tärkeimmät viitteet on otettu viimeaikaisesta työn sosiologisesta keskustelusta.

Tutkielma on hevosten terveydenhuoltoa käsittelevä kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on muodostaa pohja tallikohtaisille terveydenhuoltosuunnitelmille. Terveydenhuolto on oleellinen osa tuotantoeläinten, kuten nautojen ja sikojen terveyden hoitoa, mutta hevosten suunnitelmallinen terveydenhuoltotyö on Suomessa vielä varsin vähäistä. Kuitenkin hevoset liikkuvat nykyisin paljon ja asuvat isoissa yksiköissä, minkä vuoksi hevosten terveydenhuoltotyölle on tarvetta. Tutkielmassa on käsitelty tärkeitä terveydenhuollon osa-alueita tutkimustiedon ja hevosiin liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman osa-alueet ovat hevosen elinympäristö ja käyttäytyminen, ruokinta, liikunta ja kaviot, hampaat, loiset, muut tarttuvat taudit ja ympäristöperäiset taudit, hevosen terveydentilan tarkkailu sekä hevosesta luopuminen. Tutkielma käsittelee joka osa-alueen kohdalla yleisiä asioita ja niihin liittyviä ongelmia. Ongelmien ratkaisussa on hoitojen sijaan keskitytty ehkäiseviin toimenpiteisiin. Useat hevosten ongelmat ja sairaudet ovat ehkäistävissä hyvän terveydenhuoltotyön avulla. Keskeisenä ajatuksena on hevosen alkuperäisen elinympäristön huomioiminen ja soveltaminen terveydenhuollon eri osa-alueissa, mitä käsitellään kirjallisuuskatsauksen sisällä omissa pohdintaosuuksissaan sekä erillisessä kappaleessa kirjallisuuskatsauksen jälkeen. Toisia tutkielman osa-alueita on käsitelty syvällisemmin, kun taas muutama osa-alue on jätetty vähemmälle huomiolle. Hevosen käyttäytymisen ymmärtämiseksi on tärkeä tiedostaa hevosen alkuperäinen elinympäristö. Hevonen on alun perin ollut laumassa elävä vaeltaja, joka ei ole elänyt koko elämäänsä samassa ympäristössä. Tämän vaikutusta on pohdittu tutkielmassa hevosen hoitoon ja pitoon liittyvissä asioissa. Hevosen ruokinnan osalta tutkielmassa on käyty läpi lyhyesti hevosen ruuansulatuselimistön toimintaa ja hevosille sopivia rehuja. Liikunnasta ja kavioista huolehtimista sekä hampaiden huoltoa on käsitelty pintapuolisesti. Tutkielmassa on kuvattu erilaisia loishäätöstrategioita ottamatta suuremmin kantaa, mikä olisi paras. Suomessa ei ole tällä hetkellä hevosille selkeitä loishäätösuosituksia, joten yksi suositus on, että jokaiselle tallille tulisi suunnitella tallikohtaiset ulostetutkimuksiin perustuvat loislääkitysohjelmat loisten esiintymisen ja elinkiertojen sekä lääkeresistenssin mukaan. Muiden tarttuvien tautien kohdalla tutkielma on keskittynyt tauteja ehkäiseviin toimenpiteisiin. Hevosen päivittäinen terveydentilan tarkkailu on merkittävä osa hevosten terveydenhuoltoa, ja se on hevosen hoitajan jokapäiväinen tehtävä, minkä vuoksi hoitajan on tiedettävä mihin asioihin täytyy kiinnittää erityistä huomiota hevosta tarkkaillessa. Jatkossa tutkielmaa voidaan käyttää apuna tarkempien talli- ja hevoskohtaisten terveydenhuoltosuunnitelmien tekemisessä. Tutkielman pohjalta voi myös työstää yksityiskohtaisempia tiettyihin osa-alueisiin perehtyviä tutkielmia. Tällaisia osa-alueita voisivat olla esimerkiksi siittoloiden tai ravi- ja ratsutallien terveydenhuollossa huomioitavat erikoispiirteet.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Riittävien terveyspalvelujen järjestäminen on julkisen vallan perustuslakiin palautuva velvollisuus, jota tarkennetaan tavallisella lainsäädännöllä. Yleisesti ottaen hallinnon tehtävissä on enenevissä määrin kysymys erilaisten julkisten palvelujen tuotannosta. Näitä palveluita on toisaalta jo pitkään annettu sopimuksin yksityisen hoidettavaksi. Perustuslakiuudistuksen yhteydessä perustuslakiin säädettiin uusi 124 §, jolla pyritään varmistamaan oikeusvaltiollisten periaatteiden noudattaminen annettaessa julkisia hallintotehtäviä muulle kuin viranomaiselle. Tutkin somaattista terveydenhuoltoa julkisena hallintotehtävänä. Erityisesti tarkastelen sitä, käytetäänkö somaattisessa terveydenhuollossa julkista valtaa ja jos käytetään, onko julkisen vallan käyttö merkittävää. Tutkimus rajautuu pääosin koskemaan potilaan hoitoprosessin osia; hoitoon ottamista, hoitopäätöksiä ja hoitotoimenpiteitä. On esitetty, että terveyspalveluiden osalta ainoastaan järjestämisvelvollisuuteen liittyvä hallinnollinen päätöksenteko olisi luettavissa julkiseksi hallintotehtäväksi, kun taas palvelujen tuottaminen olisi kokonaisuudessaan julkisen hallintotehtävän käsitteen ulkopuolella. Laajemmassa tulkinnassa esimerkiksi hoitoon ottaminen ja muut hoitopäätökset olisivat julkisia hallintotehtäviä, mutta varsinaiset hoitotoimenpiteet eivät. Somaattisella terveydenhuollolla on kuitenkin niin kiinteä yhteys lakien toimeenpanoon ja yksilön oikeuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon, että se tulisi kokonaisuudessaan katsoa julkiseksi hallintotehtäväksi. Potilaan hoitoon ottaminen sekä hoitopäätökset ovat lakiin perustuvia lääkärin päätöksiä, joilla päätetään yksilön oikeudesta tai edusta. Kyseisillä päätöksillä on myös merkittäviä perusoikeuskytkentöjä. Päätökset ovat osa lääkärin kliinistä autonomiaa, joten potilaalla ei ole esimerkiksi oikeutta vaatia tiettyä hoitoa. Erityisesti hoitoon ottamiseen liittyy priorisoinnin kautta muiden terveydenhoidon kannalta olennaisten perusoikeuksien lisäksi yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto. Hoitoprosessin aikana julkisessa terveydenhuollossa tehtävät lakiin perustuvat päätökset täyttävät siis julkisen vallan käytön tunnusmerkistön. Potilaan itsemääräämisoikeuden on kuitenkin katsottu poistavan näistä päätöksistä julkisen vallan käytön näkökulmasta olennaisen yksipuolisuuden elementin. Somaattisessa terveydenhuollossa hoidetaan säännönmukaisesti potilaita, jotka eivät pysty oikeudellisesti pätevällä tavalla antamaan suostumustaan hoitoon. Jo päätöstä siitä, ettei potilas ole kykenevä käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, voidaan pitää merkittävänä perusoikeuksia koskevana vallankäyttönä. Erityisesti, jos potilasta hoidetaan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9.4 §:n nojalla, jolloin edustajan ja läheisten suostumusta ei tietyin edellytyksin tarvita, päätöksenteko perustuu laajemmin lääkärin kliiniseen autonomiaan ja näin ollen päätöksen yksipuolisuus korostuu. Somaattisen potilaan hoidossa käytetään merkittävää julkista valtaa silloin, kun potilaan somaattista sairautta on mahdollista hoitaa tahdosta riippumatta terveydenhuollon lainsäädäntöön perustuvan toimivallan nojalla. Rajoitustoimenpiteiden käytöstä somaattisessa terveydenhuollossa ei ole säädöksiä potilaslaissa. Rajoitustoimenpiteiden oikeuttamisperusteeksi on katsottu rikosoikeudellinen pakkotila esimerkiksi silloin, kun ne ovat välttämättömiä potilaan terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Rajoitustoimenpiteet tarkoittavat olennaista puuttumista potilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ne saattavat liittyä samaan perusoikeuteen sisältyvään pakolla tehtävien lääketieteellisten toimenpiteiden kieltoon. Todennäköisesti rajoitustoimenpiteisiin joudutaan turvautumaan juuri sellaisten potilaiden kohdalla, jotka eivät pysty päättämään hoidostaan. Näin ollen tällaisten potilaiden hoitoon liittyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, joten tällaisen potilaan hoitoon ottamisesta ja hoidosta päättäminen tulee tehdä virkasuhteessa.

In this thesis parents’ views and experiences regarding the care for their children with ASD are examined. The aim is to improve the competence of Finnish health care professionals so that they are able to work more naturally with ASD children and their families. This research is a qualitative thesis and a web questionnaire is used to collect the data. The data consists of 18 responses from parents of children with ASD. Nine of the children were diagnosed with infantile autism and eight with AS. One child was diagnosed non-specifically with only a mention of ”autism spectrum”. In this questionnaire parents were asked to share their experiences about the care for their children and about the competence of the health care professionals that work with families of ASD children. Content analysis was used in this research to analyze the data. The results showed that parents of children with ASD have experienced challenges in their cooperation with the medical staff. The most common challenges under medical treatment were time pressure, pushy and commanding behavior, and the inability to work naturally with ASD children. Parents hope that the medical staff would use professional language that is easier to understand. They also hope that the patient and the family would be approached in a more holistic way so that communication would take into account the age and maturity of the patient. The first conclusion is that meeting ASD children and their families more holistically supports the delivery of successful treatment and increases trust between medical staff and the family. In order to have a more holistic approach, further training is needed for the medical staff. Therefore the second conclusion is that more education resources should be allocated to the studies of the medical staff who will be working with children with ASD and their families. The third conclusion is that the Finnish health care system should be able to provide care with less time pressure to ASD children and their families for example in the form of extended appointments.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen vaikutusta kuolleisuuteen Suomen maaseudulla vuosina 1880–1900. Kunnanlääkärijärjestelmällä pyrittiin kehittämään maaseudun sairaanhoitoa tuomalla lääkäri ihmisten tavoitettavaksi. Ensimmäinen kunnanlääkäri astui virkaan vuonna 1882 Viitasaarella. Vuoden 1900 loppuun mennessä Suomessa oli toimessa 85 kunnanlääkäriä ja Suomen 480 kunnasta kunnanlääkäripiireihin kuului 125 kuntaa. Selvitän tutkielmassa kunnanlääkärijärjestelmän kehittämisen tilastollisen yhteyden kuolleisuuden laskuun ekonometrisiä menetelmiä soveltaen. Aineistona tutkielmassa ovat kunnittaiset väestönmuutostilastot, jotka löytyvät Tilastokeskuksen sarjasta Suomen Virallinen Tilasto VI. Olen kerännyt jokaisesta vuosisadan vaihteen 480 maalaiskunnasta tiedot syntyneistä, kuolleista ja nettoväestönmuutoksesta vuosilta 1880–1900. Menetelmänä olen käyttänyt kiinteäkertoimista regressioanalyysia, jonka avulla kuntia yli ajan seuraamalla saadaan esiin kunnanlääkärien vaikutus kuolleisuuden muutoksiin. Tiedot kunnanlääkärien astumisesta virkaan löytyvät sarjasta Suomen Virallinen tilasto XI, Lääkintölaitos. Koko aineistolla tehdyt regressiot viittaavat kunnanlääkäreillä olleen tilastollisesti merkitsevä kuolleisuutta laskeva vaikutus. Vaikutus oli hieman voimakkaampi ja vakaampi naisten kohdalla. Vain kunnanlääkärilliset kunnat sisältävällä osa-aineistolla tehdyissä regressioissa löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä kunnanlääkärin vaikutus kuolleisuuden laskuun. Kuolleisuuden muutosten tarkastelu event study –kehikossa antoi kuitenkin aihetta epäillä, että kunnanlääkärien palkkaamisen ajoitus on riippunut kuolleisuuden kehityksestä kunnissa. Regressiotulosten mukaan kunnanlääkärijärjestelmän kehittäminen laski kuolleisuutta Suomen maaseudulla jo 1800-luvun lopulla. Lääkäreiden menetelmät sairauksien hoitamiseksi olivat vielä tuolloin rajalliset, mutta bakteeriteorian kehittyminen teki lääkäreiden antamasta hoidosta ja tiedosta terveyden kannalta aiempaa optimaalisempaa. Siten yhä laajemman joukon pääsy lääkärin antaman hoidon ja terveysvalistuksen piiriin vaikutti kuolleisuutta laskevasti. Tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että 1800-luvun lopulla Suomessa alkanut kuolleisuuden lasku ei johtunut alkuvaiheessa pelkästään parantuneesta ravinnosta, nousseesta elintasosta ja tautien heikkenemisestä, vaan tietoisilla julkisilla toimenpiteillä oli oma tärkeä roolinsa.