Browsing by Subject "terveysriskit"

Tausta ja tavoitteet: Maailmalla on tehty vasta muutamia tutkimuksia, joissa on hyödynnetty kattavaa terveys- ja elämäntapakartoitusta. Vielä ei ole tiedossa, auttaako monipuolinen henkilökohtainen tieto omasta terveydestä parantamaan ruokavaliota, jotta se noudattaisi paremmin suomalaisia ravitsemussuosituksia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöllinen hyvinvointivalmennus parantaa ruokavalion laatua kuvaavien ruokavalioindeksien (Healthy Eating index ja Mediterranean Diet) pisteitä, vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia ja punaisen lihan käyttöä sekä parantaa serumin D-vitamiiniarvoja. Tämä tutkielma oli osa Digital Health Revolution (DHR) -tutkimusta ja tavoitteena oli kuvata tutkimukseen osallistuneiden ihmisten ruokavalion laatua ja niiden muutoksia sekä tutkia, oliko tutkimuksen aikana annettu tieto henkilökohtaisista terveysriskeistä yhteydessä ruokavaliomuutoksiin. Aineisto ja menetelmät: DHR-tutkimus kesti 16 kuukautta ja se sisälsi viisi tutkimuskäyntiä. Tutkielmassa käytettiin aineistoa 96 tutkittavalta, joista 69 % oli naisia ja 75 % korkeasti koulutettuja. Ruokavalion tutkimisessa hyödynnettiin DHR-tutkimuksen ruoankäyttökyselyä ja terveellisen ruoankäytön ruokavalioindeksiä (Healthy Food Intake Index, HFII), joka koostui yhdeksästä ruokakomponentista. Indeksin maksimipisteet olivat 15. Pisteytys perustui pohjoismaisiin ja suomalaisiin ravitsemussuosituksiin sekä ruokien käyttötiheyden kolmanneksiin tai mediaaniin. Terveysriskien ja ruokavaliomuutosten yhteyden selvittämiseksi tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään luokiteltiin ne, joilla oli toisella tutkimuskäynnillä vähintään yksi viidestä terveysriskistä (painoindeksi ≥30kg/m², vyötärönympärys ≥80cm, naiset tai ≥94cm, miehet, paastoglukoosi ≥6,1 mmol/l, kokonaiskolesteroli/HDL-kol.>4 mmol/l, verenpaine ≥130/85 mmHg, n = 47) ja toiseen ne, joilla ei ollut näistä yhtäkään (n = 41). Tulokset: Indeksipisteiden keskiarvoissa ei havaittu muutoksia tutkimuksen aikana. Heikkolaatuisen ruokavalion omaavien (2–5 p, n = 17) indeksipisteiden keskiarvo kuitenkin parani tutkimuksen aikana 1,2 (± 2,0, p = 0,009) pistettä ja paremman ruokavalion laadun omaavien (11–13 p, n = 16) pisteet huononivat 1,3 (± 1,8, p = 0,02) pistettä. Yksilötasolla havaittiin suuriakin muutoksia indeksipisteissä. Neljäsosalla tutkittavista tulos parantui ja viidesosalla heikentyi vähintään kahdella pisteellä. Tieto terveysriskeistä vaikutti myönteisesti ruokavalion laatuun lyhyellä (3,5 kk) aikavälillä mutta ei pitkällä (10,5 kk) aikavälillä. Johtopäätökset: Työssä ei havaittu systemaattista ruokavalion laadun parantumista. Henkilökohtaiset terveysriskit kuitenkin olivat yhteydessä indeksipisteiden parantumiseen lyhyellä aikavälillä. Yksilötasolla useammalla kuin kolmella neljästä pisteiden muutokset olivat vaatimattomia ja niiden käytännön merkitys ruokavalion laadun kannalta voi olla vähäinen. Puutteet ruokavalioindeksissä, kontrolliryhmän puute ja rajallinen aineiston koko heikentävät yleistettävyyttä ja tulosten merkitystä.