Browsing by Subject "toimitusjako"

Pääsääntöisesti kuolemasta käynnistyvä omistusoikeuden siirtymisvaihe päättyy perinnönjakoon, jossa vainajan omaisuus jaetaan hänen testamentilla määräämilleen saajille tai testamentin puuttuessa lakimääräisille perillisilleen. Aina kuitenkaan perinnönjakokaan ei muodostu päätepisteeksi, vaan suoritettuun jakoon voidaan joutua puuttumaan jälkikäteen korjaavin toimenpitein. Perillispiiriä koskevat muutokset kytkeytyvät mahdollisiin muutoksiin isyyssuhteissa. Koska isyys voidaan vahvistaa tai kumota, vaikka isäksi oletettava mies olisi jo kuollut, jättää tämä auki mahdollisuuden, että miehen kuollessa hänen rintaperillistensä joukko saattaa muuttua kuoleman ja jo suoritetun perinnönjaon jälkeen. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä toimii kysymys siitä, mitä tapahtuu perinnönjaolle silloin, jos omaisuutta jaossa perillisasemansa nojalla saaneen rintaperillisen perillisasema kumoutuu vasta perinnönjaon jälkeen, kun perittävän isäsuhde häneen kumotaan isyyden kumoamista koskevan kanteen myötä. Tässä yhteydessä keskeiseen rooliin nousee perintökaaren 23a luku ja siitä mahdollisesti saatavat analogiatulkinnat. Toisaalta pyrin hahmottamaan Suomen oikeustilaa myös muiden Pohjoismaiden sekä Saksan sääntelyyn tutustumalla. Perinnönjako on toisaalta samalla myös varallisuusoikeudellinen oikeustoimi, eikä puhtaan jäämistöoikeudellinen tarkastelu antaisi tutkimuskysymykseen riittävää vastausta. Näin ollen tarkastelun keskiössä ovat myös yleiset sopimus- ja velvoiteoikeudelliset periaatteet ja opit erityisesti koskien perusteettoman edun palautusta ja edellytysten raukeamista, jotta voidaan tyhjentävästi hahmottaa ne mahdolliset oikeudelliset konstruktiot, jotka voivat tilanteessa konkretisoitua.

Perintökaaren (1965/40) 23:7.1:n mukaan pesänjakajan on määrättävä perinnönjaon aika ja paikka sekä todistettavasti kutsuttava osakkaat toimitukseen. Pesänjakajan on, jos kaikki osakkaat ovat tulleet saapuville, koetettava saada heidät sopimaan jaosta. Jos sopimus saadaan aikaan, jako on toimitettava sen mukaisesti. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pesänjakajan roolin ja osakkaiden sopimusvapauden välistä suhdetta pesänjakajan toimittamassa toimitusjaossa. Perinnönjako on osakkaiden kannalta merkityksellinen toimitus, sillä lähtökohtaisesti he saavat omaisuuden omistusoikeuden perinnönjaon tultua lainvoimaiseksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka laajaksi osakkaiden sopimusvapaus toimitusjaon sisällöstä voidaan ymmärtää ja mihin sopimusvapaus rajoittuu. Lisäksi toimitusjakoon liittyvänä tutkielmassa käsitellään pesänjakajan velvollisuuksia ja mahdollista vahingonkorvausvastuuta. Tutkielmassa esitetään, että osakkaiden sopimusvapaus toimitusjaon sisällöstä on ymmärrettävä laajaksi: heillä on esimerkiksi yksimielisinä oikeus sivuuttaa testamentintekijän testamentissaan antamat jaon sisältöä koskevat määräykset. Pesänjakajan on toimitettava jako osakkaiden sopimuksen mukaisesti, vaikka se johtaisi kohtuuttomuuteenkin. Osakkaiden sopimus voi kuitenkin koskea ainoastaan heidän keskinäisiä suhteitaan. Toisen merkittävän rajoituksen osakkaiden sopimukselle muodostaa edunvalvonnassa oleva osakas. Mikäli pesän osakas nimittäin on edunvalvonnassa, on pesänjakajalla velvollisuus kontrolloida sopimusta ja valvoa, että se on edunvalvonnassa olevan osakkaan edun mukainen. Pesänjakajan on toimittava toimessaan objektiivisuus- ja informaatiovelvollisuutensa mukaisesti siten, että kullakin osakkaalla on tasavertainen mahdollisuus vedota omiin oikeuksiinsa. Vaikka perintökaari ei mainitsekaan mitään pesänjakajan vahingonkorvausvastuusta, on pesänjakaja lähtökohtaisesti korvausvastuussa esimerkiksi virheellisten neuvojensa tai toimiensa aiheuttamista vahingoista pesän osakkaille. Pesänjakajan korvausvastuun ollessa sopimukseen perustuvaa, ovat puhtaat varallisuusvahingotkin lähtökohtaisesti korvattavia.