Browsing by Subject "turvallisuus"

Turvallisuus on monitasoinen ja monitulkintainen sana, jonka käsitesisältö vaihtelee määrittelijän mukaan. Yhteiskunnallinen modernisaatiokehitys haastaa ne perinteiset rakenteet, joiden varaan turvallisuusinstituutiot ja niiden ideologiset kohteet ovat rakentuneet ja turvallisuuskeskustelun keskiöön ovatkin nousseet uudet turvallisuutta vaarantavat uhat, kuten ideologis-uskonnollinen terrorismi ja hybridiuhkat, jotka ovat yhdessä muuttaneet uhkakäsityksiä ja hämärtäneet sisäisten ja ulkoisten uhkien torjumisen ja turvallisuuden toteuttamisen toimia oikeudellisesti. Konkreettisen turvallisuuden kasvusta huolimatta turvattomuuden tunne on yhteiskunnassa kasvanut. Yhteiskunnan kehittyessä herää kysymys siitä, onko turvallisuus ja erityisesti sen toteuttamisen juridiset kehykset pysyneet muutoksen perässä, sekä toteutuuko turvallisuus yksilö-, kollektiivi- ja valtiotasolla ja miten yhteiskunnallinen kehitys saattaa vaikuttaa turvallisuuskäsityksiin ja toteuttamiseen oikeudellisesti. Tutkielman tarkoitus on selvittää turvallisuuden laajempaa merkitystä yhteiskunnan syntymisen taustalla ja sen oikeudellisen modernisaation kehityksessä, sekä tunnistaa turvallisuuden toteuttamisen käsitystä hyvinvointivaltiossa ohjaavia piirteitä ja sen mahdollisia epätoivottavia modernisaatiokehityksestä johtuvia kehityskulkuja kansallisvaltiokehyksessä. Tutkielmassa on vahva valtiosääntöoikeudellinen ja oikeussosiologinen fokus rikosoikeudellisen lähdeaineiston rinnalla. Tutkielmassa turvallisuus tunnistetaan utilitaristisesti ajateltuna kollektiivisena hyvänä, joka saa toteuttamisen pidäkkeensä yksilölähtöisenä perusoikeutena, jota kollektiivista ja kansallista turvallisuutta turvaa-vien toimien on edistettävä ollakseen hyväksyttyjä. Turvallisuuden ja rikosoikeudellisen riskihallinnan välinen suhde on muodostunut yhteiskunnan modernisaation ja hyvinvointivaltiokehityksen kohdalla hyvin merkittäväksi turvallisuuden toteuttamisen nykytilan tulkitsemiseksi normatiivisesti. Turvallisuus on osa valtion riskejä ja uhkia torjuvaa olemusta, järjestystä ja kontrollia, joka on tarkoitettu ihmisten fyysisen vapauden turvaamiseksi. Abstrakti, kollektiivinen turvallisuus ohjaa turvallisuuden yleistä sisältöä ja sen strategiaa yhteiskunnassa, jota konkreettinen yksilölähtöinen turvallisuuden toteuttaminen hillitsee sitoutumisellaan perus- ja ihmisoikeusjärjestelmään. Demokraattinen kontrolli pitää terveessä ja aktiivisessa yhteiskunnassa huolen siitä, että kollektiiviset intressit ovat yhdenmukaisia niiden yksilöintressien kanssa, joita perusoikeusjärjestelmä suojaa.

Ilmastonmuutos on kenties eniten yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina herättänyt luonnonilmiö. Sekä kansainvälisessä ilmastopoliittisessa keskustelussa että turvallisuustutkimuksessa ilmastonmuutosta on alettu 2000-luvulla pitää turvallisuuden kannalta yhä uhkaavampana ilmiönä. Monien luonnontieteilijöiden näkemysten mukaan ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ilmastokysymykseen heräämisen myötä ympäristö- ja ilmastoasioista huolestuneet kansanliikkeet alkoivat vuoden 2007 jälkeen ympäri Eurooppaa vaatia ilmastonmuutokseen puuttumista. Ilmastolaki nousi Suomessa Jyrki Kataisen koalitiohallituksen hallitusohjelmaan vuonna 2011 usean eri kansalaisjärjestön yhteiskampanjan aktiivisen ja kansainvälisten esimerkkien innoittaman lobbaustyön seurauksena. Hallituksen esitys ilmastolaiksi annettiin eduskunnalle 5. kesäkuuta 2014, ja vilkkaiden eduskuntakäsittelyjen jälkeen laki hyväksyttiin 6. maaliskuuta 2015 selvin äänin 150–33. Suomen ilmastopolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja määrittelevä ilmastolaki astui voimaan 1. kesäkuuta 2015. Tutkielmassa tarkastellaan, näyttäytyikö ilmastonmuutos suomalaisen ilmastopolitiikan ja -lainsäädännön näkökulmasta turvallisuusuhkana ilmastolain säätämisen aikaan 2014–2015. Aineisto koostuu ilmastolain säätämiseen liittyvistä eduskunnan asiakirjoista sekä valmiin ilmastolain tekstistä. Tarkastelun kohteena ovat siis ilmastolain varsinainen säädäntäprosessi hallituksen esityksestä valmiiseen lakiin ja tuohon prosessiin liittyvät asiakirjat. Lain säätämisen yhteydessä näyttäytyviä turvallisuuskäsityksiä analysoidaan osittain niin kutsutun turvallistamisteorian (securitization) pohjalta. Turvallistamisteoriaa täydentää teoria riskifikaatiosta (riskification), joka tekee eron uhkan ja riskin käsitteiden välille. Teoreettinen viitekehys toimii tutkielmassa analyyttisena työkaluna siten, että valitusta tutkimusaineistosta tehtyjä havaintoja verrataan kehyksen sisältöihin ja pohditaan, miten havaintoja voi tulkita teorian näkökulmasta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin selvittää, oliko ilmastonmuutos ilmastolakiprosessin aikaan turvallistettu Suomessa. Vahvasta teoriayhteydestä huolimatta tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kuitenkin ennen kaikkea historiantutkimukselle ominaista, aineistolähtöistä lähdekriittistä tutkimusotetta, jotta saadaan aikaan selkeä kronologisesti jäsentynyt kuva siitä, miten Suomen ilmastolakiprosessi eteni ja miten mahdollinen turvallisuusajattelu vaikutti prosessin taustalla. Käytännössä aineiston analyysi tapahtui tutkimusprosessin aikana siten, että aineistosta tehtyjä poimintoja analysoitiin lähdekriittisesti asetettujen tutkimuskysymysten perusteella sekä pohdittiin havaintojen merkityksiä suhteessa turvallistamisteoriaan. Aineiston perusteella havaittiin, että moni kansanedustaja oli ilmastolain eduskuntakäsittelyjen aikaan sitä mieltä, että ilmastonmuutos oli jo nykyisellään jopa suurin uhka, joka Suomeen ja yleisesti ottaen koko ihmiskuntaan kohdistui. Tästä huolimatta suuressa osassa aineistoa ilmastonmuutos näyttäytyi ennemminkin merkittävänä riskinä, joka pitäisi saada hallintaan. Ilmastolaki nähtiin eräänä keinona tuon riskin hallitsemiseen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli keskusteluun aktiivisesti osallistuneista ainoa, joka vastusti lain säätämistä ja joka ei ilmaissut näkevänsä ilmastonmuutoksella olevan yhteyksiä turvallisuuteen. Aineiston perusteella ei voinut suoranaisesti päätellä ilmastonmuutoksen olleen Suomessa ilmastolain säätämisen aikaan turvallistettu. Ilmastonmuutoksen nähtiin kuitenkin selvästi liittyvän yhteiskunnalliseen turvallisuuteen, sillä läpi koko aineiston siihen liitettiin toistuvasti riskin käsite ja osassa aineistoa siihen viitattiin myös turvallisuusuhkana. Tutkielman keskeisin tulos on, että eräiden kansanedustajien selvästi turvallisuuteen viittaavista kannanotoista huolimatta ilmastonmuutos ei näyttäytynyt ilmastolakiprosessin aikana suomalaisen ilmastopolitiikan ja lainsäädännön kokonaisuuden näkökulmasta varsinaisena turvallisuusuhkana. Sen sijaan se nähtiin ehdottoman huolestuttavana ilmiönä, riskinä, josta saattaisi tulevaisuudessa muodostua todellinen turvallisuusuhka, jos sitä ei saada globaalisti yhdessä hallintaan.

This is a systematic review aiming to investigate the efficacy, effectiveness, and safety of biosimilars in the treatment of inflammatory bowel diseases. Biosimilar drugs used to treat inflammatory bowel diseases include biosimilar infliximab and biosimilar adalimumab. Biosimilar infliximab has been authorized by the European Medicines Agency (EMA) in 2013 and by the US Food and Drug Administration (FDA) in 2016. Biosimilar adalimumab has been authorized by EMA and FDA in 2017 and, at the time the literary search for this systematic review was conducted no studies were found regarding the treatment of adalimumab biosimilar for inflammatory bowel diseases. To acquire marketing authorization for biosimilars, it must be proven that the biosimilar is biologically similar to the original medicinal product. Bioequivalence is demonstrated through physicochemical trials and clinical trials. However, clinical trials do not have to be performed with all of the indications for which the original medical product is registered. After proving bioequivalence with one or more indication it is possible to extrapolate the biosimilar to be used in all of the original medical products indications. This has raised the question of whether biosimilars are really comparable to the originator in indications for which no clinical trials have been conducted. This systematic review was implemented using the Cochrane Handbook for Systematic Reviews and Interventions. Systematic literature searches were made in Cochrane, Medline (Ovid®), PubMed and Scopus databases on 12.05.2017. 14 observational studies, one systematic review and a randomized clinical trial that met the inclusion criteria were included in the systematic review. The quality of the publications was evaluated using the STROBE-, NOS- and CONSORT-checklists and information regarding the efficacy, effectiveness and safety of biosimilars was extracted. CD-patients receiving tumor necrosis factor alpha inhibitors for the first time, the clinical response was achieved in 50.0 % to 97.2 % of patients depending on patient population and the duration of treatment. Similarly, for UC-patients, the clinical response was achieved in 62.2 % to 100.0 %. The clinical remission was achieved among 28.9 % to 84.4 % of CD-patients and among 28.9 % to 84.4 % of UC-patients, depending on patient population and treatment follow-up. After the switch from original infliximab to biosimilar, the proportion of patients in clinical remission during follow-up ranged from 62.3 % to 100.0 % in CD-patients and from 45.5 % to 100.0 % in UC-patients. Clinical remission was sustained throughout the whole follow-up in 70 % to 100 % of CD-patients and 66.7 % to 92.0 % of UC-patients. The incidence of adverse events leading to the discontinuation of drug treatment was between 0.0 % and 25.0 %, and the incidence of all adverse events ranged from 0.0 % to 93.6 % in CD- and UC-patients. Biosimilar infliximab seems to be comparable to the original product regarding the efficacy, effectiveness and safety. This result is supported by the systematic literature review published earlier. Conducting a meta-analysis of the information contained in this systematic literature review could have led to a more final decision considering efficacy, effectiveness and safety of biosimilar-infliximab in the treatment of inflammatory bowel diseases.

Objective. The objective of the study was to describe the parents' perceptions on liability and safety issues concerning physical education in schools. The liability issue arose 2013 due to a certain accident that occurred during a school PE lesson. The discussion on the matter culminated when OAJ (The Trade Union of Education in Finland) considered whether accident-prone sports should be banned in schools. This study examined the parents' views on who or what is liable and which factors affect the division of liability among these instances. The challenges in teaching PE have been analyzed by e.g. Poutala (2010), Hakala (1999) and Segercrantz (2001). In their Master's Thesis Kainulainen and Tikkanen (2002) have looked at the due process rights of teachers and at how teachers would operate in the case of a hypothetical accident. This study researches how parents view a similar situation and whom they consider liable in it. Method. Five parents of comprehensive school pupils were interviewed for the study. During the interview the parents reported their views concerning the special characteristics of PE defined by Poutala (2010). These characteristics include supervision, problems with grouping, illnesses and the hazards they cause, equipment and clothing as well as transfers to the location of the lesson. The parents also analyzed two accidents taking place during PE lessons and pondered on liabilities there. Results and conclusions. In the parents' point of view one person alone is not liable at schools. The liability was perceived to divide among the teacher, the pupil, the classmates, the parents and the provider of education. The age and skills of the pupil as well as the possible risks of the sport were seen as contributors to the division of liability. The parents saw that the riskier the sport, the more liable the teacher was. The special characteristics of PE were not seen as problematic. When it comes to grouping during PE lessons the parents viewed that pupils could study in mixed groups with boys and girls throughout primary school. A minority of those interviewed thought that pupils ought to transfer to the location of the lesson with the teacher and that if the pupil knows the way, they could go home independently from the location of the lesson. Some of the parents would allow pupils to be left without the teacher's supervision in the case of a group division during lesson. This study provides an insight onto how parents view the safety issues and the division of liability in the teaching of physical education. With the help of this study teachers are able to liken their views to those of the parents'.

Aims. The aim of the study was to find out which elements of the physical learning environment are related to the safety and school comfort experienced by students. The study examined how safe and comfortable students found their physical learning environment in general and what elements of the environment were associated with students perceiving the school building and its yard as safe. Previous studies have found that the comfort of a school building has an impact on student safety. Methods. The study used questionnaire data produced by Anne Konu's School Welfare Profile series, which was collected in the 2017–2018 academic year. 10477 students from grades 4-6 answered the survey. The questions in the material were divided into four themes, one of which dealt with the physical conditions of the school. The study focused on analyzing these issues. The questions related to the safety and comfort of the school building and the yard, the comfort of the canteen, the size and temperature of the classroom, the cleanliness, the toilets, and whether one can play in the schoolyard. The data was analyzed using statistical measures, the Spearman’s correlation coefficient, the Mann-Whitney U-test, and the Kruskal-Wallis test. Results and conclusions. Students were mainly satisfied with the safety and comfort of the school building and yard. They were least satisfied with the cleanliness of the school and the toilet facilities. All of the factors in the physical learning environment studied were related to whether students perceived the school building or its yard as safe. Sixth graders differed from students in other grades in all variables and were more dissatisfied than other respondents. Fourth and fifth graders differed in some of the variables. The biggest difference between the different grade levels was in the comfort of the yard. Girls and boys also differed in some of the variables. The most significant differences were in the class temperature at which the girls were more dissatisfied than the boys. The boys, on the other hand, were more dissatisfied with the toilet facilities. Based on the results, the safety and comfort of students will be increased the most by improving the cleanliness of schools and toilets. In addition, the safety and comfort of older students will be improved by adding more things that interest them to the schoolyard. The safety and comfort of girls will be improved by focusing on classroom temperatures and boys by improving toilet facilities. However, the study found that the correlation and the degree of explanation of the physical structures to the safety experienced by students were generally low.

Tämä maisterintutkielma käsittelee Suomen matkaa kohti Euroopan unionia ja kuinka se näkyi Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa, mielipidekirjoituksissa ja Olli Kivisen kolumneissa vuosina 1990–1994. Tämän tutkimuksen pääpainona on tarkastella, miten Helsingin Sanomat pyrki vaikuttamaan, lehdessä esiintyvän mielipideaineiston eli pääkirjoitusten, mielipidekirjoitusten ja kolumnien avulla, Suomen EU-jäsenyyteen. Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Helsingin Sanomia, joka laajan levikkinsä ansiosta vaikutti hyvin laajasti Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Tutkimustulosten tarkasteluun on käytetty laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksessa avataan sitä, millainen lehti Helsingin Sanomat oli tutkimuksen ajankohtana ja miten sen asennoituminen läntisiin arvoihin on näkynyt sen suhtautumisessa lännen integraatioon kylmän sodan lopussa. Lisäksi tutkimuksessa avataan pääkirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja kolumneja tekstilajeina ja miten ne ovat näkyneet ja muovautuneet Helsingin Sanomissa. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan niitä keinoja, joiden avulla nämä kolme tekstilajia pyrkivät vakuuttamaan lukijat Suomen EU-jäsenyyden tarpeellisuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin Helsingin Sanomien historiaa ja pyritään sen avulla selvittämään, miten lehden monivaiheinen menneisyys ja Erkkojen suvun omistus, ovat vaikuttaneet lehden ajatusmaailmaan. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti sitä, miten Suomessa yleisesti suhtauduttiin lännen integraatioon 1990-luvun alussa. Lopuksi suurin osa tutkielmasta keskittyy tarkastelemaan sekä analysoimaan lehdessä ilmestyneiden EU-aiheisien pääkirjoitusten ja kolumnien keinoja vakuuttaa lukijat ja Suomen päättäjät jäsenyyden tarpeellisuudesta. Mielipidekirjoitusten kohdalla tutkimuksessa selvitetään, millä tavoilla lukijat reagoivat eri vaiheissa Suomen EU-prosessiin ja millä tavoilla he pyrkivät tuomaan esille näkemyksensä asiasta. Tutkielman tavoitteena on siis selvittää, millä tavalla Suomen EU-prosessi näkyi Helsingin Sanomissa ja kuinka siihen pyrittiin vaikuttamaan ja kommentoimaan lehden mielipideaineistossa. Tässä tutkielmassa osoitetaan, että Helsingin Sanomien taustalla ja sen omistavalla suvulla oli merkitystä siihen, miten lehti suhtautui Euroopan integraatioon ja lopulta Suomen Euroopan unionin jäsenyyteen. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, kuinka Helsingin Sanomat käytti monia eri keinoja, kuten tiedonvälityksen lisäystä ja uuden henkilöstön tarkoituksenmukaista valintaa, saavuttaakseen tavoitteensa nähdä Suomi Euroopan unionissa.

Turvallisuus on käsite, joka tällä hetkellä näyttää liittyvän itsestään selvänä, mutta hahmoltaan epämääräisenä niin kansalaisten hyvinvointiin kuin kaikkeen muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan. Turvallisuus yhdistetään myös erilaiseen huono-osaisuuteen, jota nykyään kutsutaan usein syrjäytymiseksi. Konkreettisena osoituksen turvallisuuden immanenssista syrjäytyminenkin nimetään sisäasiainministeriön julkaisemassa viimeisimmässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuuden uhaksi. Tutkimuksessani pyrin jäljittämään tähän johtanutta kehitystä ja tarkastelemaan sitä osana laajempaa yhteiskunnallisen toimintamallin muutosta. Yhteiskunnallinen toimintamalli kriisiytyi 1990-luvun vaihteessa. Työssäni tutkin suhtautumista huono-osaisuuteen kyseisen murroksen molemmin puolin. Tarkastelen kriittisesti erityisesti sitä, kuinka asennoituminen huono-osaisina tai syrjäytyneinä pidettyihin ihmisiin on muuttunut yleisen järjestyksen säilymisen ja kriminologian näkökulmasta. Vertailen ajankohtiin liittyvien dokumenttiaineistojen avulla huono-osaisuuden ja syrjäytymisen problematisointitapoja ja ratkaisumalleja suomalaisen hyvinvointivaltiollisen kehityksen voimakkaassa vaiheessa 1970-luvulla, erityisesti kymmenluvun alussa, ja toisaalta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestymistapani on empiirinen ja teoreettinen. Olen lähtenyt siitä, että huono-osaisuus, köyhyys ja erityyppinen marginaalisuus ovat suhteellisen pysyviä ongelmoinnin kohteita jopa vuosisadasta toiseen. Kysymyksen hallinnalliset ratkaisut kertovat sen vuoksi ainakin yhtä paljon kulloisestakin yhteiskunnasta ja vallinneista ajattelutavoista kuin marginaalisuudesta itsestään. Teoreettisia välineitä tutkimuksen suorittamiselle antavat semiotiikka, diskurssianalyysi ja jälkifoucaultlainen hallinnan analytiikka. Rinnalla ja erikseen pohdin turvallisuuden sisältöä ja merkitystä tässä sommitelmassa. Vertailun perusteella ja hallinnan analytiikkaan kontekstoituina on pääteltävissä, että aikaisemman valtiokeskeisen sosiaalisen tukemisen ja puuttumisen sijaan huono-osaisuuden hallinnassa ja sen myötä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoittelussa on tapahtunut siirtymää yhteisöjen ja yhteisöllisyyteen vetoamisen käyttöön tässä pyrkimyksessä. Myös vastuullisen vapauden ja aktiivisen kansalaisuuden teroittaminen nähdään keinoiksi estää kielteinen kehitys. Oman vastuun korostumisen ohella jako mukanaoleviin ja ulkopuolelle joutuneisiin on kuitenkin jyrkentynyt. On merkkejä siitä, että ehdottoman turvallisuuden perfektionistinen tavoittelu on johtanut jopa neuroottisiin reagointitapoihin ja tämän ihmisluonteeseen kuuluvan piirteen soveltamiseen käyttäytymisen ohjailussa.

Lokakuussa 2002 voimaan astunut laki yksityisistä turvallisuuspalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi uudisti yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön Suomessa. Tämän työn tarkoitus on avata kyseisen lakiuudistuksen valmistelua ja taustaa. Tarkastelun painopiste on ‘yleisen edun’ käsitteen käytössä. Tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa kuka yleisen edun käsitettä käytti, mitä sillä perusteltiin ja mitä merkityksiä sille annettiin. Alkuperäislähteinä on käytetty lain valmistelun yhteydessä syntyneitä muistioita, mietintöjä, pöytäkirjoja ja lausuntoja. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat lakia valmistelleelle hallintovaliokunnalle jätetytniin kutsutut ‘asiantuntijalausunnot’. Näissä lausunnoissa kattava joukko turvallisuusalaan vaikuttavia organisaatioita työmarkkinajärjestöistä viranomaisiin esitti näkemyksensä lakiesitykseen. Asiantuntijalausuntojen ryhmittelyssä on käytetty apuna Jorma Hakalan kansainväliseen vertailuun perustuvaa, yksityisen turvallisuusalan säätelyn perustelujen jaottelua. Aineiston esittelyn, ryhmittelyn, tarkastelun ja havaintojen pohtimisen tuloksena työn keskeisimmät väitteet ovat seuraavat: 1) Lain valmistelu oli kaikkiaan kymmenen vuotta kestänyt prosessi, ja suhtautuminen yksityisen turvallisuusalan säätelyn kiristämiseen jakoi alan yrityksiä. Pienet yritykset ja maaseudulla toimivat yritykset vastustivat lakiehdotusta. Suurimmat toimijat ajoivat mahdollisimman tiukkaa säätelyä. Säätelyn kiristämisellä on merkittävä vaikutus alan kilpailutilanteeseen. 2) Asiantuntijalausuntojen antajat perustelevat mitä erinäisimpiä, jopa keskenään ristiriitaisia näkemyksiä yleisellä edulla. Lausuntoja voikin tarkastella kilpailutilanteena, jossa eri yleisen edun määritelmät kamppailevat käsitteen sisällöstä. 3) Yleinen etu - yksityinen etu vastakkainasettelu purkautuu lain voimaan astuessa lisääntyvänä julkisen ja yksityisen turvallisuussektorin yhteistyönä. 4) Laki on eräänlainen vedenjakaja, joka ilmentää turvallisuuden tuottamisen muutosta Suomessa. Lain myötä yksityinen turvallisuusala siirtyi osin asetuspohjaisesta säätelystä lakiperusteisen, systemaattisemman viranomaisvalvonnan alle. Laki havainnollistaa yksityisen turvallisuusalan kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä ja Suomessa tapahtuvaa kehitystä kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista, jossa yksityinen sektori on poliisin kumppani, ei nuorempi apulainen. Yksityinen turvallisuusala on huomattavan vanha palveluliiketoiminnan muoto. Yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön kehittymiseen Suomessa on vaikuttanut muun muassa turvallisuusalan nopea kasvu ja palveluiden siirtyminen yksityisistä tiloista julkisiin tiloihin. Kehitys kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista pakottaa määrittämään yksityisen turvallisuusalan aseman suhteessa julkiseen valtaan ja kansalaisten perusoikeuksiin.

MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought. The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade. The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy. Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (≤ 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan minkälaisia turvallisuusuhkia Helsingin juutalaisen seurakunnan naisjäsenet ovat kokeneet ja minkälaisia vaikutuksia uhilla on ollut haastateltavien sekä yhteisön toimintaan. Tutkimusaiheen konteksti on Euroopassa lisääntynyt juutalaisiin kohdistunut syrjintä, antisemitismi ja viharikollisuus sekä Helsingin juutalaisen seurakunnan kohtaama häirintä ja uhkailu, joka ilmenee muun muassa juutalaisvastaisina graffiteina, tarroina sekä uhkailupuheluina. Tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä, jossa tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkielmaa varten haastateltiin kahdeksaa Helsingin juutalaisen seurakunnan naispuolista jäsentä, joilla on lapsi tai lapsia juutalaisessa päiväkodissa tai Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa. Haastattelujen tavoitteena oli saada syvällisempää tietoa haastateltavien kokemuksista, näkemyksistä sekä tulkinnoista, liittyen heidän kokemukseen turvallisuudesta juutalaisen seurakunnan jäsenenä sekä vanhempana. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti. Haastatteluissa korostuivat yksilölliset kokemukset turvallisuusuhista sekä juutalaisen yhteisön turvallisuustilanteesta, osan kokiessa uhkia ja turvattomuutta enemmän kuin toisten. Yksilön kokemukseen yhteisön ja sen jäsenten turvallisuudesta näytti vaikuttavan haastateltavien tausta sekä aiemmat kokemukset. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että viharikosten ja uhkien pelolla voi olla psykologisia vaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa turvallisuuden eteen tehtyihin toimiin tai toimien harkitsemiseen. Erilaisten turvallisuusuhkien pelko kasvoi muun muassa juhlapyhien aikaan tai kansainvälisten tapahtumien seurauksena, jolloin turvallisuuden kokemus sitoutui myös laajemmassa kontekstissa muualla maailmassa tapahtuneisiin terroristisiin iskuihin. Juutalaisten globaali turvattomuus heijastui siten yksilöiden kokemuksiin turvallisuudesta sekä yhteisön varautumisesta. Haastatellut naiset olivat esimerkiksi rajoittaneet juutalaisten symbolien käyttöä ja harkitsevaisia missä tilanteissa he tuovat juutalaisen identiteettinsä esiin. Uhkien pelko ei kuitenkaan rajoittanut naisten käymistä seurakuntakeskuksessa. Tämän tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, ettei juutalaisiin kohdistunutta syrjintää, viharikollisuutta tai antisemitismiä voida jatkossakaan sivuuttaa ilmiönä Suomessa.