Browsing by Subject "urea"
Now showing items 1-4 of 4
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Bronkoalveolaarihuuhtelua (BAL) käytetään alempien hengitysteiden sairauksien diagnosoimiseen. BAL:n tarkoituksena on kerätä keuhkoepiteeliä vuoraavaa nestettä, ELF:ä (epithelial lining fluid). Keuhkohuuhtelunestenäyte, BALF (bronchoalveolar lavage fluid) koostuu huuhtelunesteen ja ELF:n sekoituksesta. ELF:n laimenemiskertoimen laskemiseen käytetään sekä ulkoisia että sisäisiä merkkiaineita. Toistaiseksi ei ole löydetty täydellistä merkkiainetta, joka täyttäisi hyvälle merkkiaineelle asetetut vaatimukset. Kunnes täydellinen merkkiaine kehitetään, BAL-tekniikka tulisi standardoida muilta osa-alueiltaan (mm. potilaan asento, huuhtelunestemäärä, huuhdeltu keuhkoalue, takaisinimuun käytetty paine, huuhtelun kesto ja näytteen käsittely ja varastointi), jotta mahdolliset virhelähteet minimoitaisiin ja BALF-tulokset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään. Tämän tutkielman tarkoituksena oli verrata koiran painoon suhteutettua ja vakiovolyymistä huuhtelunestemäärää sekä selvittää kummalla menetelmällä saadaan BALF-näytteitä, joissa ELF:n prosenttiosuuksissa on mahdollisimman vähän vaihtelua. Työ toteutettiin osana ELL Marika Melamiehen väitöskirjatutkimuksen I osatyötä "Canine chronic bronchopulmonary inflammation with special reference to pharmacological aspects". Tutkielman kokeellisessa osiossa kolmelletoista terveelle beagle-rotuiselle koiralle suoritettiin BAL kumpaankin pallealohkoon. Jokaisen koiran toiseen keuhkopuoliskoon ruiskutettiin huuhtelunestettä 2 ml/kg ja toiseen 50 ml huuhtelunestettä jaettuina kahteen huuhtelukertaan. Huuhteluneste imettiin välittömästi takaisin. Huuhtelun kesto mitattiin ensimmäisen huuhteluerän alusta toisen erän takaisinimemisen loppumiseen. Huuhtelunestenäytteestä mitattiin ureapitoisuus, jota vertaamalla veren ureapitoisuuteen voitiin laskea ELF:n prosentuaalinen määrä keuhkohuuhtelunäytteessä. Prosentuaalisissa ELF-määrissä todettiin tilastollisesti merkittävä ero: käytettäessä painoon suhteutettua huuhtelunestemäärää saatiin tasaisempi tulos verrattuna vakionestemäärällä huuhdeltuihin. Huuhtelun kestoajalla ei ollut vaikutusta BALF:n ureapitoisuuksiin. Kirjallisuuskatsaus käsittelee koirien tähystys- ja BAL-tekniikkaa sekä BALF:n tulosten tulkintaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Tutkielma käsittelee ketoprofeeniyliannostuksen aiheuttaman munuaisvaurion toteamista virtsa- ja verinäytteistä lampaalla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kokeellisesta osiosta. Tavoitteena oli selvittää, mitä muutoksia on havaittavissa munuaisten solutuhon tutkimisessa käytettävien muuttujien pitoisuuksissa veressä ja virtsassa. Tutkimuksen kokeellisen osion suorittamiseen oli Helsingin yliopiston koe-eläintoimikunnan lupa. Tulehduskipulääkkeiden yliannostuksen tiedetään aiheuttavan akuutin munuaisvaurion. Muita tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat mm. mahasuolikanavaan, keskushermostoon ja maksaan kohdistuvat haitat. Tarkka toksisuusmekanismi ei ole tunnettu, mutta lääkkeiden aiheuttamaa prostaglandiinisynteesin estoa pidetään merkittävänä osana prosessia. Munuaisvauriota voidaan tutkia erilaisilla veri- ja virtsanäytteistä tehtävillä määrityksillä. Nykyisin mielenkiinnon kohteena ovat etenkin virtsasta tehtävät entsyymi- ja proteiinimääritykset, joiden avulla pyritään tunnistamaan alkava munuaisvaurio entistä aiemmin. Tutkimuksessa lampaille (n=6) annettiin yliannostus (30 mg/kg) ketoprofeenia. Lampailta kerättiin veri- ja virtsanäytteitä ja tuloksia verrattiin kontrolliryhmän (n=6) näytteisiin. Verinäytteistä määritettiin urea- ja kreatiniinikonsentraatio, proteiini- ja albumiinipitoisuus, kalsiumkonsentraatio sekä alkalinen fosfataasi (AFOS)-, hapan fosfataasi (HFOS)-, γ-glutamyylitransferaasi (GT)-, laktaattidehydrogenaasi (LD)- ja sorbitolidehydrogenaasi (SDH) -aktiivisuus. Virtsanäytteistä tutkittiin kreatiniinikonsentraatio, proteiinipitoisuus sekä AFOS-, HFOS-, GT- ja LD-aktiivisuus. Lisäksi näytteistä tehtiin sakkatutkimus ja määritettiin ominaispaino. Ryhmiä verrattiin toisiinsa tilastollisen merkitsevyyden selvittämiseksi. Ketoprofeeniryhmän lampailla veren urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat ja kalsiumkonsentraatio, proteiinija albumiinipitoisuus laskivat kontrolliryhmään verrattuna. AFOS-, GT-, SDH- ja HFOS-aktiivisuudet laskivat kokeen aikana ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna. Virtsan entsyymiaktiivisuudet nousivat ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna, samoin virtsan proteiinipitoisuus. Tuloksista nähdään, että ketoprofeeniryhmän lampaille aiheutettiin munuaisvaurio. Solujen tuhoutuminen alkoi hyvin nopeasti lääkkeen antamisen jälkeen, mikä havaittiin virtsan kohonneina entsyymiaktiivisuuksina jo 2 h lääkityksen jälkeen. Seerumin urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat vasta 8 ja 24 h näytteissä, mikä kertoo niiden myöhäisestä muuttumisesta akuutissa munuaisvauriossa. Näin ollen virtsasta tehtäviä entsyymiaktiivisuusmäärityksiä, etenkin HFOS- ja LD-aktiivisuuksia, voisi käyttää munuaisten tilan seuraamiseen esimerkiksi neforotoksisia lääkkeitä käytettäessä. Jatkotutkimuksia tarvitaan sopivien entsyymien valintaan ja viiterajojen asettamiseksi. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös solutuhon sijaintia munuaisissa. Eri entsyymit vapautuvat virtsaan eri osista munuaisia ja siten tämän tutkimuksen tulokset viittaavat solutuhoon proksimaalitubuluksissa. Sijainnin varmistamiseksi tulisi munuaiset tutkia histopatologisesti. Tutkimustulokset antavat myös tietoa virtsan entsyymien normaaliarvoista lampailla. Tietoa voidaan käyttää tutkimusten tukena tulevaisuudessa.
-
(2014)The present experiment was conducted to study feed intake, growth and carcass characteristics of growing dairy bulls offered diets based on whole-crop barley silage with or without protein supplementation relative to a grass silage-based diet. A feeding experiment was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Ruukki starting in January 2012 and ending in February 2013. Four feeding treatments comprised in 28 Finnish Ayrshire and 8 Holstein bulls. The bulls were fed a total mixed ration (TMR) ad libitum. For feeding groups 1 – 3 TMR included whole-crop barley silage [600 g/kg dry matter (DM)] and rolled barley (400 g/kg DM). The bulls in group 1 (KV) were fed without protein supplementation. Group 2 (KVR) got rapeseed-based concentrate 620 g/animal/d. Group 3 (KVRU) got rapeseed plus urea –based concentrate 480 g/animal/d. Group 4 (N) were fed a TMR which included grass silage (600 g/kg DM) and rolled barley (400 g/kg DM) but no protein supplementation. In order that concentrate proportions were same in all treatments, groups 1 and 4 got in addition 500 g rolled barley/animal/d. Protein supplementation in KVR and KVRU treatments was balanced so that the total amount of the crude protein in the diet was equal in both treatments, and the protein balance in the rumen fulfilled the Finnish recommendation which is above -10 g/kg DM for growing cattle above 200 kg live weight. The whole-crop barley silage and grass silage used in the present experiment included 623 and 678 g digestible organic matter in kg DM, respectively. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Differences between the dietary treatments were tested using three orthogonal contrasts: 1) N vs. others, 2) KV vs. KVR + KVRU, and 3) KVR vs. KVRU. The bulls were fed the experimental diets from 217 days of age to slaughter at 562 days of age. There were no significant differences in the total DM intake (kg DM/d) between treatments. Due to higher energy intake, the live weight gain g/d and carcass gain g/d of the bulls were faster in the N diet compared to the whole-crop diets (p<0,07 and p<0,03). Protein supplementation had no effects on growth performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. Treatments had no significant effect on the dressing proportion but the carcass conformation score and fat score of the N bulls were higher (p<0,06 and p<0,003) compared to the whole-crop bulls. There were no differences in the carcass traits among the whole-crop barley diets. The feed conversion rate (DM intake kg/live weight or carcass gain) of the bulls was better in the N diet than in the whole-crop diets, but protein supplementation had no effects on feed conversion rates. It can be concluded that replacing well digestible grass silage with whole-crop barley silage decreased the carcass gain of the bulls due to lower energy intake and poorer feed conversion rate. However, the fairly high carcass gain (618 g/d) of the wholecrop bulls indicates that grass silage could be totally replaced by whole-crop barley in the diet of dairy bulls. Protein supplementation had no effects on animal performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. This indicates that recommended PBV for growing cattle above 200 kg live weight could even be reduced without adverse effects on gain.
-
Uloshengityksen ammoniakin alkuperä ja sen yhteys syljen ja veren urea- sekä ammoniakkipitoisuuksiin (2017)Uloshengityksen on jo kauan tiedetty kertovan hengittäjän terveydestä. Hengityksessä onkin arvioitu olevan tuhansia pelkästään endogeenista alkuperää olevia yhdisteitä, mutta vain muutamia niistä on tutkittu riittävästi, jotta niiden käyttäminen kliinisessä diagnostiikassa on tullut mahdolliseksi. Hengitysanalyysin potentiaali on siis edelleen laajalti hyödyntämättä, vaikka sen edut esimerkiksi verianalyysiin nähden ovat ilmeiset. Uloshengitys on näytematriisina yksinkertainen ja sen kerääminen on nopeaa, kivutonta sekä helppoa, ja näytteet on mahdollista analysoida vain muutamissa minuuteissa. Hengitysanalyysin potentiaali diagnostisena menetelmänä perustuu keuhkorakkuloiden ja verenkieron väliseen ohueen kapillaarikalvoon, jonka läpi monet verenkierron yhdisteet pääsevät haihtumaan suoraan uloshengitykseen. Monilla yhdisteillä hengityksessä esiintyvät pitoisuudet heijastavat siis suoraan veren yhdistepitoisuuksia. Yksi kiinnostusta herättänyt potentiaalinen biomerkkiaine on ammoniakki, joka on yhdistetty muun muassa munuaisten vajaatoimintaan ja veren kohonneisiin ureapitoisuuksiin. Poikkeuksellisen emäsluonteensa takia, hengityksen ammoniakin erittymismekanismin on kuitenkin arveltu poikkeavan muista endogeenisista yhdisteistä, ja yhdisteen on epäilty päätyvän hengitykseen veren sijasta syljestä haihtumalla. Epäselvyys ammoniakin tuottomekanismista onkin pitkään hidastanut yhdisteen analyysinpotentiaalin ymmärtämistä. Hengityksen lisäksi myös sylkianalyysit ovat herättäneet huomioita syljen helpon kerättävyyden ja erityisen koostumuksen ansiosta. Erityisesti syljen ureapitoisuudet on yhdistetty hengityksen ammoniakin tapaan veren ureapitoisuuksiin ja munuaisten toimintaan, minkä takia myös syljen ureaa on pidetty potentiaalisena biomerkkiaine. Tutkielmassa käsitellään hengityksen ammoniakin sekä syljen ammoniakin ja urean muodostumista sekä arvioidaan niiden yhteyttä elimistön ammoniakki- ja ureapitoisuuksiin. Lisäksi tutkielma käsittelee hengityksen ja syljen mittauksessa huomioon otettavia asioita sekä itse mittauksien suoritusta. Tutkielman tutkimusosuutta varten 12:sta dialyysiin osallistuvalta munuaisten vajaatoimintapotilaalta mitattiin hengityksen ja syljen ammoniakkipitoisuutta sekä veren ja syljen ureapitoisuutta hoidon ajan. Tuloksien perusteella pyrittiin arvioimaan hengityksen ammoniakin alkuperää sekä syljen urean ja hengityksen ammoniakin kykyä mitata munuaisten vajaatoimintapotilaiden ureemista tilaa sekä dialyysihoidon tehoa.
Now showing items 1-4 of 4