Browsing by Subject "voimaantuminen"

Diabeetikoiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Samalla hoitokulut ovat kasvaneet merkittävästi. Paras tapa hillitä kustannusten kasvua on hoitaa diabetesta mahdollisimman hyvin. Näin voidaan ehkäistä myös diabetekseen liittyvien oheissairauksien syntyä. Diabeteksen hoidossa on tärkeää kiinnittää huomiota hoidon jatkuvuuteen ja potilaan hoitoon sitoutumiseen. Apteekin henkilökunnan asema on noussut yhä keskeisemmäksi diabeetikon hoitoon sitoutumisen edistäjänä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, mikä on apteekin farmaseuttisen henkilökunnan rooli diabetespotilaan hoitoon sitouttamisessa, elämäntapamuutosten toteuttamisessa ja niiden pysyvyyden varmistamisessa. Asiaa tarkasteltiin voimaantumisen teorian näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten voimaantuminen yksilössä tapahtuu, miten sitä voidaan apteekkineuvonnalla edistää ja mikä on apteekin rooli ulkopuolisena voimaannuttajana. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Mäntyharjun Havu apteekissa ja se on osa laajempaa tutkimusta, jonka päätavoitteena on kehittää ja testata apteekkeihin soveltuva yksilökeskeinen toimintamalli tyypin 2 diabeteksen hoidon tukemiseen. Toimintamalli perustuu säännöllisiin neuvontatapaamisiin apteekissa. Pro gradu -tutkielmaan analysoitavaksi valittiin tutkimusjoukosta (n=19) ne, joilla tapahtui apteekkiohjelman aikana eniten positiivisia muutoksia yksilötasolla sekä elämäntapamittareilla mitatuissa arvoissa että kliinisissä parametreissa (n=4). Kvaliatiivisessa analyysissä käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista lähestymistapaa. Vaikka diabeetikoilla oli tietoa sairaudesta ja elämäntapojen merkityksestä, niin käytännön tasolla jokainen henkilö kaipasi hoitoon ja erityisesti muutosten toteuttamiseen tukea ulkopuoliselta taholta. Apteekin rooli ulkopuolisena voimaannuttajana koettiin erityisen keskeiseksi. Tapaamiset loivat oikeanlaisen ympäristön ja ilmapiirin elämäntapamuutosten toteuttamiseen ja voimaantumisprosessin etenemiseen. Voimaantuminen ruokavaliomuutoksiin oli koko intervention aikana melko nousujohteinen prosessi. Sen sijaan voimaantuminen liikunnalliseen elämäntapaan oli aaltoilevaa. Apteekkitapaamiset sosiaalisena tapahtumana paransivat asiakkaan hoitoon sitoutumista. Asiakas koki, että häntä kohdellaan yksilönä kokonaisvaltaisesti. Voimaantuakseen yksilö tarvitsi aikaa. Vuoden mittaisen intervention aikana voitiin saavuttaa pysyviä muutoksia elämäntapoihin, mikäli yksilöllä itsellään oli halu ja motivaatio sitoutua tukiohjelmaan. Tämä tutkimus osoitti, että tämänkaltaista apteekkiohjelmaa tarvitaan. Nykyisessä kiireyhteiskunnassa ihmiset arvostavat, jos jollakin on aikaa paneutua yksilöön itseensä ja hänen sairautensa hoitoon kokonaisvaltaisesti.

Mitt syfte med kandidatavhandlingen är att undersöka hur invandrare upplevt egenmakt under integrationstiden. Det som intresserade mig var att ta reda på i vilka situationer invandrarna upplevt en maktlöshet och vad som främjat en känsla av egenmakt under integrationstiden samt fundera på hur det integrationsfrämjande arbetet kunde utvecklas. Undersökningen består av fyra semistrukturerade intervjuer med kvinnor med invandrarbakgrund. Intervjuerna gjordes 2017. Intervjuerna analyserades i form av temaanalys. Slutsatserna av analysen är att en känsla av maktlöshet förekom hos alla respondenter under något skede av integrationen, men att tre av fyra upplevde sig ha mera kontroll över sitt liv vid intervjuskedet jämfört med integrationstiden. Kontakten till myndigheterna beskrivs som den främsta där känsla av maktlöshet framkommit. Faktorer som inverkat negativt på upplevelsen av egenmakt är en osäkerhet hos individen, uteblivet socialt stöd och ovissheten om framtiden grupptillhörighet, familj, socialt stöd och strävan efter att bli en självständig individ som kan etablera sig på arbetsmarknaden anses vara bakomliggande faktorer till stärkt egenmakt under integrationstiden. Studieresultatet är en indikator på att integrationsarbetet är varierande och klientkontakten liten. Jag föreslår därmed att fler erfarenhetsexperter och s.k. invandrarkuratorer anställs i kommunerna som framtida insatser i integrationsarbetet.

Tutkimuksen tehtävänä on luoda itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Tutkimustehtävän asettamisen taustalla on ha-vainnot siitä, että uhri tyypillisesti käsitetään pelkäksi vallankäytön kohteeksi, ja että uhrius on voimattomuuden ja avuttomuuden kokemista. Tutkimuksen tavoitteina on näyttää, kuinka uhri voidaan käsittää pelkän kohteen sijasta toimijaksi, ja tuoda voimaannuttavia näkökulmia itsensä uhriksi kokevien ihmisten elämään. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tehdä näkyviksi käsit-teiden merkityksiä ja käsitteiden välisiä suhteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi käsitteen uhri merkitys ja suhteet käsitteisiin toimijuus ja toiminta. Uhrin toimijuu-den ja toiminnan näkyväksi tekeminen on edellytys sille, että itsensä uhriksi kokeva ihminen voi nähdä ja löytää oman toimijuutensa. Tutkimuksen johdantoa seuraavassa luvussa määritellään käsite uhri ja luodaan katsaus uh-riudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Tutkimuksen kohteeksi rajataan käsite uhri siinä merkityksessä, että uhri on ihminen, joka on vahingoittunut tai vaarassa vahingoittua. Tutkimuksen kolmannessa luvussa luodaan käsitteelliset edellytykset sille, että uhrin toimi-juutta ja toimintaa voidaan analysoida. Kolmas luku perustuu Jaana Hallamaan vielä julkai-semattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka, joka on tutkimuksen tärkein apuneuvo. Yh-teistoiminnan etiikassa Hallamaa tarjoaa kattavan käsitevälinepaketin kaikenlaisen inhimilli-sen toiminnan analysoimiseen. Lisäksi Hallamaan oivallus siitä, että vallankäyttö perustuu siihen, että kohdekin on toimija, tekee myös uhrin toimijuuden ja toiminnan analysoimisesta mielekästä. Tutkimuksen neljännessä luvussa analysoidaan, millaista on uhrin toimijuus ja toiminta. Ana-lysoinnin lähtökohdaksi otetaan se, että uhri toimii suhteessa uhkaan. Uhrin toimintavaihtoeh-dot puolestaan riippuvat siitä, millainen uhka on. Uhat jaetaan yhdeksään luokkaan uhan to-teutumisen vaiheen (ei vielä, juuri nyt, ei enää toteutuvat uhat), uhan aiheuttajan (tapahtuma, toinen agentti) ja uhan luonteen (sanktio-, resurssiuhat) perusteella. Uhkien luokittelun jälkeen määritellään, millaisia toimintavaihtoehtoja uhrilla on kussakin uhan luokassa. Tutkimuksen viidennessä luvussa vastataan tutkimustehtävään eli luodaan itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Kei-not ovat näkökulmia ja kysymyksiä, joiden avulla uhri voi 1. nähdä uhriutensa rajautuvan vain tilanteeseen, joka vahingoitti häntä, 2. nähdä oman toimintansa merkityksen ja mielekkyyden ja hyväksyä toimijuutensa ja 3. tarkastella toimintaansa nykyhetkessä ja kysyä, miksi itsensä uhriksi käsittämisestä on niin vaikea luopua.

Aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on selvinnyt, että joka viides nainen on kokenut väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Väkivalta voi olla sosiaalista, taloudellista, henkistä, fyysistä tai seksuaalista. Naiseen kohdistuva väkivalta tapahtuu usein kotona, jolloin väkivalta yksityistyy ja jää piiloon. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on usein huomattavampia henkisiä kuin fyysisiä seurauksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisiin korkeakoulutettuihin naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan muotoja, yleisyyttä ja seurauksia. Suomalainen uskonnollinen kenttä on murroksessa. Samaan aikaan, kun traditioon nojaava kansankirkko menettää suosiotaan saa usko, uskonnollisuus ja henkisyys uudenlaisia muotoja. Etenkin aiemmassa kansainvälisessä tutkimuksessa on huomattu, että uskonnolla ja henkisyydellä voi olla merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja selviytymiseen kriisistä ja traumasta. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan, onko usko tai henkisyys ollut naiselle voimavara väkivaltaisen parisuhteen aikana tai sen jälkeen ja millaisia muotoja usko ja henkisyys ovat saaneet. Tutkimukseen osallistui 302 korkeakoulutettua naista. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä e-lomakkeella. Kysely oli vastattavissa Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja Tieteentekijöiden Liiton naisjäsenille. Kvantitatiivisen aineiston analyysissä käytettiin SPSS-ohjelmaa. Kyselylomakkeen avointen vastausten käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysiä. Lisäksi tehtiin kaksi syventävää teemahaastattelua. Tutkimuksessa selvisi, että kyselyyn vastanneista yli neljännes oli joskus kokenut parisuhdeväkivaltaa. Yleisimpiä väkivallan muotoja olivat muun muassa nimittely ja vähättely, yhteisen omaisuuden tahallinen vahingoittaminen, liikkumisen estäminen, väkivallalla uhkailu, läimäisy sekä potkiminen. Taloudellinen väkivalta ja alistamisen muodot olivat korostuneita korkeakoulutettujen naisten vastauksissa. Tutkimuksessa selvisi myös, että monet naiset eivät arvioineet joitakin väkivallan muotoja, kuten kiinnipitämistä tai läimäisyä väkivaltana lainkaan. Usko ja henkisyys vaikuttivat naisiin sekä positiivisesti että negatiivisesti. Osalle usko oli voimavarana merkityksetön. Usko ja henkisyys saivat monia muotoja, ja ne olivat merkittävä voimavara suurelle osalle naisista.

Köyhyyden ajatellaan olevan puutetta ja kurjuutta, joka on pyrittävä hävittämään. Sille, minkä puutteesta köyhyydessä tarkalleen ottaen on kyse, on kehitetty tutkimuksessa ja poliittisissa yhteyksissä erilaisia määritelmiä. Köyhyyden käsitteen monimerkityksisyys osoittautuu kuitenkin ongelmalliseksi erityisesti silloin, kun köyhyyden vähentämiseksi ja hävittämiseksi valittavista keinoista yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten köyhyyden käsitettä voidaan jäsentää ja kehittää analysoimalla köyhyyttä vallan puutteena. Tutkimustehtävä perustuu oletukselle, että köyhyydessä on kyse inhimillisen toiminnan edellytyksiä koskevasta niukkuudesta, jonka erilaisia ilmenemismuotoja köyhyyden käsitteen eri määritelmät painottavat ja jota voidaan ymmärtää vallan käsitteen avulla. Tutkimuksen metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa selvitetään, minkälaisia köyhyyden yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen muotoilemat keskeiset käsitykset köyhyydestä ovat ja mitä metodologisia kysymyksiä köyhyyden tutkimukseen liittyy. Siinä esitellään myös kyvykkyyslähestymistapa (capability approach), jonka mukaan köyhyyden ilmenemistä arvioitaessa on resurssien saatavuuden sijaan tarkasteltava sitä, minkälaiset mahdollisuudet ihmisillä on tavoitella hyvinvointiaan edistäviä asioita vallitsevissa olosuhteissa. Kolmannessa luvussa konstruoidaan vallan käsiteanalyysi, joka perustuu Peter Morrissin teokseen Power. A Philosophical Analysis ja Jaana Hallamaan filosofista teon teoriaa sekä vallan, vaikuttamisen ja yhteistoiminnan etiikkaa käsittelevään, käsikirjoitusvaiheessa olevaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Toiminnan edellytyksiä analysoitaessa hyödynnetään myös kyvykkyyslähestymistavan kehittäneen Amartya Senin käsitystä kyvykkyyksistä ja vapaudesta. Neljännessä luvussa muotoiltuja käsitevälineitä sovelletaan köyhyyden analysoimiseen. Toiminnan edellytyksiä koskevan niukkuuden ilmenemistapoja havainnollistetaan esimerkkiaineiston avulla, joka koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -julkaisun omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Lopuksi analysoidaan, mitä toiminnan edellytysten vahvistuminen merkitsee köyhyyden kontekstissa ja miten sitä voidaan edistää. Viidennessä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tulokset. Vallan käsiteanalyysin perusteella valtaa on mielekästä tutkia laajassa merkityksessään toimijan kykynä saada aikaan haluamiaan asioita ja asiantiloja. Tällöin vallan käyttämisellä on käsitteellinen yhteys toiminnan onnistumiseen. Vallan käyttäminen edellyttää vapautta, muita henkisiä ja materiaalisia resursseja, suotuisia olosuhteita ja vallan käyttämisen mahdollistavaa asemaa, jonka muodostumiseen vaikuttaa sosiaalinen konteksti. Köyhyys asettaa ihmisen asemaan, jossa vallan ala on liian rajattu. Köyhä voi tehdä valintoja ja saavuttaa asettamiaan päämääriä, mutta vain köyhyyden rajaamassa toimintatilassa. Toiminnan edellytykset riittävät selviytymiseen, mutta niiden niukkuus estää laaja-alaista hyvinvointia edistävien päämäärien saavuttamisen. Auttamistoiminnan, jolla pyritään edistämään köyhän voimaantumista eli vallan alaa laajentavaa toiminnan edellytysten vahvistumista, on perustuttava köyhän toimijuuden kunnioittamiseen voidakseen onnistua.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tunnustettu ihmisoikeuskysymys. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolittuneen väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteita sosiaalityössä. Tutkimuksessa tarkastellaan väkivaltatyötä sosiaalitoimessa ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä omista naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen kyvyistä ja resursseistaan. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä ovat sosiaalityöntekijöiden mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja kohtaamisen haasteet heidän omassa työssään? sekä 2) Millaisiksi sosiaalialan ammattilaiset kokevat valmiutensa naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamiseen ja kohtaamiseen? Tutkimuksen tärkein teoreettinen lähtökohta on feministinen sosiaalityö, jonka avulla huomioidaan naisen yksityiset kokemukset yhteiskunnallisessa kontekstissa ja tarkastellaan naisen asemaa niiden kautta. Tutkimuksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitellään yhteiskunnallisena ongelmana sekä epätasa-arvon aiheuttajana ja tuotteena. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu Facebookissa toimivan Sosiaalityön uraverkosto -ryhmän kautta. Tutkimuksessa määritellään naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, parisuhdeväkivallan dynamiikkaa, väkivallan tunnistamista ja kohtaamista, sen seurauksia, sekä väkivaltaa kohdanneen naisen voimaantumista. Sosiaalityön uraverkosto -ryhmän kautta kyselyyn vastanneiden sosiaalityöntekijöiden vastauksia analysoidaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen, eli kyselystä saatu tieto liitetään jo tunnettuihin teoreettisiin käsitteisiin. Kyselyn vastauksien ja aiemman tiedon perusteella syntyy kolme johtopäätöstä: Ensimmäiseksi, kuntien tulisi laajentaa yhteistyötä paikallisten ja valtakunnallisten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, jotta monipuolinen väkivaltaosaaminen saataisiin paremmin hyödynnettyä. Toiseksi, sosiaalityöntekijöiden kouluttaminen, ohjemateriaalin tuottaminen ja lisäinformaation helposti saatavilla oleminen ovat konkreettisia tekoja, joilla sosiaalityöntekijöiden tekemää väkivaltatyötä voitaisiin parantaa oppilaitoksissa, työpaikoissa ja kunnissa. Kolmas johtopäätös on se, että lähisuhdeväkivaltaa lukuun ottamatta naisiin kohdistuva väkivalta on vielä käsitteenä tuntematon sosiaalityön kenttätyössä. Itse asiassa naisiin kohdistuva väkivalta tulkitaan edelleen myös Suomessa synonyymiksi lähisuhdeväkivallalle. Sukupuolineutraali sanavalinta jättää huomiotta monia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ja ilmiöitä. Kun ongelmia ei tunnisteta eikä niistä puhuta, myös resurssien puute kyseisten ongelmien ehkäisemiseksi saattaa jäädä huomiotta.

Tutkielman aiheena on naisten toimijuuden ja sen vahvistumisen tarkastelu alkuperäiskansojen naisten järjestön kautta. Tutkimus perustuu etnografiseen kenttätyöhön, joka tehtiin Perussa alkuvuodesta 2012 Femucarinap -nimisestä järjestöstä. Työssä tuodaan esille, kuinka Femucarinapin naisten toimintaan vaikuttavat keskeisesti heidän asemansa alkuperäiskansojen ja sukupuolensa edustajana. Lähtökohtaisesti heillä on alistettu asema yhteiskunnassa. Tutkimuksen metodina oli 3 kuukauden kenttätyö Perussa. Kenttä sijoittui pääasiassa järjestön toimistolle ja sen ympäristöön Limaan. Kenttätyön aikana aineistoa kerättiin haastatteluilla ja järjestön toimintaan osallistumalla. Järjestön toimintaa olivat mielenosoitukset, kokoukset ja työpajat. Aineistona tutkimuksessa käytetään myös nauhoitettuja puheita, keskusteluja ja järjestön julkaisemia tekstejä. Tutkimuksessa esitellään järjestöön vaikuttavia asioita yhteiskunnassa ja järjestön toimintaa. Järjestön päämääriä ovat oikeus päättää maan käytöstä ja naisten voimaantuminen. Työssä kuvaillaan keinoja, joilla järjestö ja sen jäsenet eri puolilta Perua lisäävät toimijuuttaan saavuttaakseen päämääränsä. Teoreettisen keskustelun ja aineiston perusteella osoitetaan, että kyseenomaisten naisten toimijuus vahvistuu järjestössä toimimisen kautta. Työn perusteella naisten toimijuus rakentuu heidän asemansa ja järjestön kautta. Se vahvistuu toiminnan eli vastarinnan ja kouluttamisen kautta. Päätellään, että naisilla on sekä yksilöllistä että kollektiivista toimijuutta. Järjestön naiset ovat yhteiskunnan muovaamia mutta he myös toiminnallaan haastavat yhteiskunnan rakenteita. Työssä osoitetaan, kuinka järjestön ohjelma ja toimijuus ovat vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa. Toimijuuden perustana olevan vastarinnan tarkastelu paljastaa perulaisen yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden ja tätä tukevat rakenteet. Tutkimus sijoittuu osaksi Latinalaisen Amerikan sosiaalisten liikkeiden tarkastelua. Työssä yhdistetään sekä poliittista että feminististä antropologiaa. Toimijuuden tarkastelu perustuu näiden suuntausten teoreettiselle keskustelulle. Tutkimus yhdistää sekä alkuperäiskansojen liikkeiden ja heidän vaatimiensa oikeuksien tarkastelua että naisten liikkeiden vaatimuksia. Asiat, jotka tutkimuksessa on tulevat esiin, ovat ajankohtaisia samoja asioita ajaville ryhmille ja järjestöille.

In this study I process preparatory education from the angle of integration. Both preparatory education and integration are topical issues in today’s worldwide and nationwide discussion. Integration to the Finnish society is one of the goals in preparatory education. I examine integrations meaning through research of history, rights and values, citizenship, otherness, social psychological adaption and empowerment. My goal is to understand in this literature survey, why preparatory education is being organized and what is its meaning for integration. According to my study education is the primary means of integrating one to new society. Immigrant who takes part of the society and maintains his or hers mother tongue and the culture of origin, is seen as the ideal of integration. Preparatory education has a great significance in integration, because it is immigrant pupil’s first contact to the Finnish society and school system. My study pointed out some problems, which appear in integration to school and society. A conflict of values, national nationality vision and produce of otherness prevent integration in preparatory education and also in basic education. We should be aware of these factors, even though we couldn’t erase them. Factors which promote integration in preparatory education were empowerment and activity. In preparatory education pupils start to take responsibility for themselves and move away from the passive role. Integration with peers is beneficial, when you take into account the potential social psychological problems. Study showed the challenge in integrations ideal, because it hopes that immigrant maintains his or hers culture inside the foreign culture. Preparatory educations meaning is contradictory, because it seeks to promote pupils own culture, but emphasizes most of all Finnish culture to make sure the transition to basic education. Preparatory educations is based on human rights and it aims to equality, but schools job is in addition to equality also produce differences between pupils.

The important aspects of empowerment are good self-esteem and an ability to set goals for oneself. These are related to an optimistic view of the future and faith in one’s dreams. Empowerment is an individual process, but it can be supported by subtle solutions. Siitonen (1999) has developed a theory of empowerment which is classified into four sub-processes which are goals, capacity beliefs, context beliefs, and emotions. Doing things by hand, setting goals, feeling competent by succeeding, and getting positive feedback from others, are significant sources of satisfaction and they also support personal growth and empowerment. Today a lot of social interaction happens in social media and in virtual communities. Craft as a hobby has also found it’s place in virtual communities. The aim of this study was to understand and interprete empowerment through individuals experiences about hobby craft in virtual communities. Qualitative data was collected using electronic form during spring 2018. The form was shared through craft-themed Facebook-group called “Käsityön ystävien vinkkipankki”. The form included instructions about how to answer, backround questions, three open questions, supporting questions, and a possibility to share thoughts about the subject. The data was collected from 120 respondents and it was analyzed from 89 respondents with discretionary sample. The data was analyzed by content analysis and using Atlas.ti. –program. Data were compared to the empowerment theory by Siitonen (1999). The conclusion of this stydy is that crafts virtual communities have possibilities to empower individuals and crafts as a hobby have many meanings that support one’s empowerment process. For individual, the most important factors were feeling of success, setting goals, development of self-image by positive feedback ja development of one’s skills, as well as the meanings of craft as hobby that support mental health. In craft-themed virtual communities the most important factors for making empowerment possible for individual were sense of community, abetment, and positive feedback, as well as shared experiences that create sense of warm and safe atmosphere. Repondents also metioned that shared rules and boundaries were importat in creating a sense of community.

Tässä sosiaalityön pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömien ryhmätoimintaa yhteisöllisyyden ja voimaantumisen viitekehyksissä. Tutkielmassa ollaan ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, miten yhteisölliset sosiaalityön ryhmät tukevat pitkäaikaistyöttömien voimaantumisen kokemuksia. Tätä tutkimustehtävää taustoitetaan myös pitkittyneeseen työttömyyteen liittyvillä yleisillä kokemuksilla. Tutkielma paikantuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja ilmapiiriin, jossa yhteisöjen potentiaalin tunnustaminen on voimillaan. Yhteisöihin kohdistetusta kiinnostuksesta huolimatta ovat yhteisöt sosiaalityön kontekstissa ohuelti tutkittuja ja hyödynnettyjä. Sen lisäksi myös kovenevien ja yksilön vastuuta painottavien arvojen oloissa on sosiaalityön aikuisasiakkaiden palveluihin kiinnitetty entistä vähemmän huomiota. Tutkielma pyrkii vastaamaan näistä yhteiskunnallisista elementeistä rakentuviin tutkimustarpeisiin. Tutkielma on tutkimussuuntaukseltaan laadullinen ja sen teoreettinen lähtökohta perustuu sosiaalis-konstruktionistiseen ajattelutapaan. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa aiempi aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus, jonka avulla jäsennetään tutkimusongelmaa ja keskustellaan tutkimusaiheeseen liittyvistä keskeisistä puheenaiheista ja käytänteistä. Tutkielmaa on vahvasti ohjannut aikuissosiaalityötä, työttömyyttä, yhteisösosiaalityötä sekä voimaantumista koskevat aiemmat yhteiskunta- ja sosiaalitieteelliset keskustelut ja tutkimukset. Tutkielman aineiston muodostaa vuosien 2010 ja 2011 tehdyt pitkäaikaistyöttömien haastattelut. Aineisto rakentuu kymmenestä pitkäaikaistyöttömien kanssa tehdyistä yksilöhaastattelusta sekä yhdestätoista ryhmähaastattelusta. Tutkielman aineistona käytettyihin ryhmähaastatteluihin on osallistunut yhteensä kuusikymmentä Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan alueella asuvaa pitkäaikaistyötöntä. Tutkielman menetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Aineistoa on lähestytty abduktiivisen päättelyn keinoin. Tutkielman tulosten mukaan pitkäaikaistyöttömien yhteisöllinen ryhmätoiminta helpottaa pitkäaikaistyöttömän yksinäistä ja toimetonta arkea, jota voi leimata yhteiskunnallisen ulkopuolisuuden kokemukset, köyhyys, huono kohtelu sekä omaan asemapaikkaan liittyvä näköalattomuus. Yhteisöllisten ulottuvuuksiensa avulla pitkäaikaistyöttömien ryhmätoiminta synnyttää voimaantumisen kokemuksia, sillä se auttaa vahvistamaan pitkäaikaistyöttömän hyvinvointia, omien onnistumisien tunnistamista, muutoshalun heräämistä sekä vaihtoehtoisten selitysmallien syntymistä. Yhteisöllisyys ryhmäympäristöissä jäsentyy tutkielmassa vertaisuudeksi, keskustelukanavaksi, keskinäiseksi tueksi sekä tasavertaiseksi toimijuudeksi. Nämä yhteisyyteen kytkeytyvät tekijät ovat tukemassa pitkäaikaistyöttömän voimaantumisprosessia. Tutkielman tutkimustulosten mukaan sosiaalityön pitkäaikaistyöttömien aikuisasiakkaiden ryhmämuotoiset palvelut tukevat ja helpottavat pitkäaikaistyöttömien arkea ja vahvistavat siten kohderyhmän hyvinvointia tarjoamalla yhteisöllisyyden ja voimaantumisen kokemuksia. Tutkielman tulosten pohjalta on aiheen kysyä, minkälaisen roolin aikuissosiaalityö aikoo tulevaisuudessa ottaa pitkäaikaistyöttömien aikuisasiakkaidensa yhteisöllisyyteen ja voimaantumiseen liittyvien tarpeiden suhteen. Saako yhteisöllinen sosiaalityön orientaatio jalansijaa yksilötyöhön kiinnittyvän työn profiilissa? Tuleeko sosiaalityö vahvistamaan osaamistaan niin käytännön kuin tutkimuksen tasolla yhteisöihin kiinnittyvän työn kentällä? Vai joutuuko suomalainen yhteisösosiaalityö tyytymään nykyisellään olevaan perifeeriseen positioonsa sosiaalityön keinovalikoimassa?