Browsing by Subject "vuorovaikutus"

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten lastentarhanopettajat tukevat 3-5-vuotiaiden lasten lukivalmiuksia kahden fonologisen tietoisuuden sisällön eli kirjain-äännevastaavuuksien ja äänteiden erottelun harjoittelun kautta. Myös haluan tietää, miten tukemista tapahtuu arjessa keskustelun, lukemisen ja riimittelyn yhteydessä. Lopuksi opettajat saavat kertoa avoimesti, mitä muita tukitapoja he käyttävät työssään. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten välillä on suuria eroja lukemistietoisuudessa ja lukutaidossa koulun aloitusvaiheessa ja että lukemaan opettaminen olisi syytä aloittaa jo ennen koulua. Hypoteesini on, että lastentarhanopettajien tukitavat eroavat toisistaan. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruun toteutin teemahaastatteluilla ja tutkimuksessa on fenomenografinen näkökulma. Haastattelin touko-kesäkuussa 2015 kolmea lastentarhanopettajaa, jotka työskentelivät 3-5-vuotiaiden ryhmissä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämän jälkeen analysoin ne laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin ja tutkimus-ongelmiin viittaavan teemoittelun kautta. Tutkimustuloksissa ilmeni, että lastentarhanopettajien tukitavoissa on paljon samankaltaisuuksia, ja yleisesti ottaen he tukevat lasten lukivalmiuksia arjen eri tilanteissa, positiivisesti ja lasten kiinnostuskohteiden kautta. Fonologiseen tietoisuuteen liittyvissä vastauksissa ilmeni asioiden nimeämisen harjoittelu, aikuisen esimerkki ja riimiparien sekä kuvakorttien käyttö tuokioissa. Vuorovaikutusta käsittelevissä vastauksissa nousivat esille asioiden nimeämisen ja havainnoinnin tärkeys. Aikuisten tulisi siis seurata lasten kommunikointia ja sopivalla hetkellä osallistua siihen. Opettajat kertoivat, että kirjoja luetaan ryhmissä päivittäin ja tarinasta keskustellaan samalla lukemisen aikana. Lasten riimittelytaitoja opettajat tukevat huumorin, sanojen tutkimisen ja musiikin avulla. Positiivinen ilmapiiri ja lasten kiinnostuskohteiden käyttö nousivat esille keskusteltaessa muista tukemisen tavoista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten lukivalmiuksia voidaan harjoitella päivähoidossa erittäin monipuolisesti ja lapsia innostavalla tavalla kaikissa päivän tilanteissa. Vastauksissa korostuivat juuri erityisesti arjen pedagogiikan käyttäminen, aikuisen positiivinen asenne ja lasten kiinnostuskohteiden huomioiminen harjoittelussa.

Tavoitteet. Pivotal Response Training menetelmä on kehitetty autististen lasten kielen, sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen kehittämiseksi. PRT-menetelmä keskittyy ydinvalmiuksien, kuten leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. (Hyytiäinen, Kinnunen, Timonen & Ylönen, 2008.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka Pivotal Response Training (PRT) menetelmä vaikuttaa leikkitaitojen kehittymiseen ja muuttuuko leikin luonne menetelmän myötä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristö vaikuttaa menetelmän toteuttamiseen ja millainen on aikuisen rooli menetelmän tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on autismi, sekä leikki, vuorovaikutus ja kommunikointi autistisella lapsella. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) henkilöä, jotka ovat joko PRT-ohjaajia tai menetelmään osallistuneen lapsen vanhempia. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksien mukaan PRT-menetelmän myötä yksin- ja yhteisleikissä tapahtuu muutosta. Menetelmää voi toteuttaa jokaisessa ympäristössä, mutta ympäristön muokkaamisen avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusaloitteita. Tuloksista ilmenee, että aikuisen rooli on korostunut menetelmässä. Aikuinen toimii lapsen aktiivisena havainnoijana ja mahdollistaa tilanteita, joissa harjoitella muun muassa leikkitaitoja ja vuorovaikutusta.

Goals. This master's thesis research was aiming at discovering from interaction between the employee and supervisor, the kind of information that will increase the use of protective equipment (PPE) and improve safety in the construction site. The study examined the meanings that the supervisors associate with PPE, as well as situations in which a manager should point out the employee to use protective equipment. Methods. This qualitative research belongs to socio-cultural communication research tradition. This speech communication study was carried out from the perspective of ethnography of communication. The study included five semi-structured interviews, 8 video recordings from construction sites, an online discussion, observation notes from 16 different construction work situations, as well as 10 journal articles, including photographs. The method of analysis was the cultural discourse analysis (CUDA). It was used to study how managers produce meanings related to the use of protective equipment in interaction. The concept of relational work was used to study the interaction between the supervisor and the employee from the supervisor's point of view. Results and conclusions. The study showed that employee's objections to the use of protective equipment carry a strong cultural message. The study also showed two different cultural ways of speech, "getting involved" and "taking notice". The main differences were with the meanings related to the use of protective equipment and the interaction with employees. "Getting involved": managers linked the PPE with a lot of different meanings, many of which were negative. For example, PPE prevented working or the use of PPE was considered unmanly. They perceived that reminding about the use of PPE was negatively marked, impolite and inappropriate. "Taking notice" managers related the PPE with professionalism and safety. They also perceived that reminding about the use of PPE was unmarked or positively marked, polite and appropriate. The results can be utilized in helping the interaction between the manager and the employee associated with the PPE.

Viime syksynä suorittamani opetusharjoittelun jälkeen minulle muodostui vahva mielenkiinto tutustua tarkemmin siihen, mitä opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta on tutkittu. Tutustuttuani aihepiirin tutkimuksiin minulle selvisi, että opettajan ja oppilaan välisen positiivisen suhteen on tutkittu olevan yhteydessä oppilaan koulumenestykseen (Fredriksen & Rhodes, 2004, s. 45). Suhteen laadun on tutkittu olevan yhteydessä sen lisäksi myös muihin oppilaan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi oppilaan kouluun sitoutumiseen ja jaksamiseen (Birch & Ladd, 1997 s. 62; Muhonen ym., 2016, s. 113). Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä ammatillista suhdetta. Tarkoituksenani on määritellä, mitkä eri tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde muodostuu alakoulussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2020 aikana. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on tyypillistä, että sen avulla jostakin tietystä asiasta pyritään luomaan mahdollisimman laaja yhteenveto. Tässä tutkielmassa tutkimusaineistoa etsittiin pääsääntöisesti Helsingin yliopiston Helka-kirjastosta ja Google Scholar hakukoneesta. Hakusanoina toimivat muun muassa ’’Student-teacher relationship’’, ’’Pedagogical relation’’ ja ’’Sosiaaliset suhteet’’. Aineistokseni valikoituivat pääosin 2000-luvulla ilmestyneet suomen- ja englanninkieliset teokset, jotka sisälsivät tutkimuskysymykseni kannalta oleellisia tuloksia. Käytin tutkielmassani 33 eri lähdeteosta, joista 13 vastasi suoraan tutkimuskysymykseeni. Määrittelin löytämästäni tutkimusaineistosta pedagogiseen suhteeseen vaikuttaviksi päätekijöiksi ympäristön, opettajan ja oppilaan. Ympäristöön liittyviksi alatekijöiksi määrittelin ajan ja muut oppilaat. Opettajaan ja oppilaaseen liittyviksi alatekijöiksi määrittelin opetusmetodit, etnisen taustan, luonteenpiirteet, sukupuolen, perhetaustan, oppimisvaikeudet, oppilaan asenteen ja kehitysvammat. Vaikka osa suhteeseen vaikuttavista tekijöistä liittyy melko pysyviin ihmisen ominaisuuksiin, on opettajan tärkeä tiedostaa oman toimintansa reflektointi ensisijaisena keinona suhteiden laadun parantamisessa. Tarkoituksenani on tutkia pedagogista suhdetta lisää pro-gradu tutkielmassani oppilaiden kokemusten näkökulmasta.

Tässä tutkimuksessa kuvataan samasta sukupuolesta kiinnostuneiden kokemuksia vuorovaikutustilanteista uskovaisten kanssa sekä tarkastellaan heidän käsityksiään supportiivisesta viestinnästä näissä tilanteissa. Tutkimusaineisto on äänitetty keskustelussa, joka käytiin hengellisistä asioista kiinnostuneiden seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien avoimessa ryhmässä. Aineistossa yhdeksän koehenkilöä kuvaa kaikkiaan 21 tilannetta, joissa heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa paljastuu tai muuten vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Aineisto on analysoitu fenomenografisesti. Lopputuloksena on kategoria-avaruus, joka paljastaa kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä kiinnostuksesta samaan sukupuoleen: joillekin se on pahaa tai kiellettyä ja toiset suhtautuvat siihen myönteisesti. Molempia näkemyksiä on sekä samasta sukupuolesta kiinnostuneiden että uskovaisten joukossa. Näkemyksillä on suuri vaikutus heidän kohtaamisissaan. Kategoria-avaruus kuvaa näiden kohtaamisten kulkua ja vaikutusta koehenkilöiden elämään. Heteronormatiivisuus selittää kielteistä suhtautumista kiinnostukseen samasta sukupuolesta. Moni samasta sukupuolesta kiinnostunut kokee järkytystä, pahaa oloa ja tarvetta päästä puhumaan omasta seksuaalisuudestaan sekä jännittyneisyyttä tai pelkoa kohdata uskovaisia. Koehenkilöiden kokemus on, että monien uskovaisten on vaikea suhtautua asiallisesti samaan sukupuoleen suuntautuneisiin tai antaa näille tukea. He eivät osaa asettua samasta sukupuolesta kiinnostuneen asemaan vaan pyrkivät moralisoimaan ja ohjaamaan häntä omien käsitystensä mukaisesti. Koehenkilöiden käsityksiä saamastaan tuesta tarkastellaan Brant. R. Burlesonin supportiivisen viestinnän teorian avulla. Sen tarjoamien käsitteiden avulla tarkastellaan, miksi samasta sukupuolesta kiinnostuneet eivät koe kuvaamissaan kohtaamisissa uskovaisten viestintää kovin supportiivisena, vaikka osa uskovaisista pyrkiikin asennoitumaan myönteisesti. Tutkimus antaa näkökulman myös laajempaan yhteyteen, että vahvat asenteet eivät yleensä muutu yksittäisessä vuorovaikutustilanteessa, vaikka uudelleen asennoituminen olisikin tavoitteena. Tutkimuksen perusteella voidaan myös suositella, että kristillisten yhteisöjen jäseniä opetetaan kohtaamaan lähimmäisensä supportiivisesti silloinkin, kun näiden elämä ei ole uskovaisten oman normiston mukaista.

Kielen kehityksen haasteet ovat yksi merkittävistä syistä sille minkä vuoksi lapsi saa varhaiskasvatuksessa suunniteltua tukea. Kielen kehityksen haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielen kehityksen haasteisiin puututaan ajoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kielen kehityksen haasteita varhaiskasvatuksen opettajat ovat havainneet alle 3-vuotiailla lapsilla ja millaisilla keinoilla he pyrkivät tukemaan kielen kehitystä. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kirjallisuudesta ja aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkastelu niin kielen kehityksen tyypillistä kehitystä, kuin myös epätyypillistä, sekä sitä, miten kielen kehitystä voidaan tukea. Osana viitekehystä on myös varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselylomakkeeseen tulleista vastauksista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2023. Kyselyyn vastasivat varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät tällä hetkellä alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatusryhmässä opettajina. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat osaavat hyvin tunnistaa ennusmerkkejä alle 3-vuotiailla, jotka ennustavat tulevia tai jo olemassa olevia kielen kehityksen haasteita. Selkeästi eniten kielen kehityksen haasteena ajateltiin olevan puheen tuottamiseen liittyvät haasteet, kuten erilaiset äännevirheet. Vastauksissa korostui myös vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kuten lapsen vaikeus muodostaa kaverisuhteita kielellisten haasteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että kielen kehitystä tuetaan käyttämällä monipuolisia menetelmiä. Tuloksissa havaittiin, että etenekin kommunikoinnin tukeminen tukiviittomien ja kuvien avulla on usean varhaiskasvatuksen opettajan käytössä kielen kehityksen tukemiseksi. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät esimerkiksi lauluja, kirjoja ja loruja, sekä perushoidollisia tilanteita kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimukseni perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vuorovaikutuksen tukemisen yhtenä merkittävimmistä keinoista tukea kielen kehitystä, tähän liittyviä vastauksia nousi lähes jokaisessa vastauksessa. Sen sijaan aineistosta ei noussut vastauksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajana toimivat käyttäisivät kuvaavia sanoja puheessaan

Vuorovaikutus on olennainen osa kampaajan työtä ja kampaajalla käydessään asiakkaat kertovat itsestään, vaikka varsinaisesti ei tarvitsisikaan. Kampaamo on siis kontekstina sellainen, jossa itsestäkertomista tapahtuu. Tutkielmani tavoitteena onkin tarkastella kampaajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta kampaamossa kampaajan näkökulmasta sekä kampaajien käsityksiä ja kokemuksia itsestäkertomisesta kampaamon vuorovaikutuskontekstissa. Erityisesti olen kiinnostunut kampaajien asiakkaan itsestäkertomiselle antamista merkityksistä. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä kampaajan teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja analyysissä muodostettiin kaksi pääluokkaa: Vuorovaikutus kampaajan ammatissa ja Itsestäkertomisen merkitykset. Kampaajan työ on haastavaa vuorovaikutustyötä, jossa asiakkaan kanssa keskusteleminen on keskeinen osa työtä. Työn sosiaalinen luonne luo myös tarvetta hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen. Kampaajan rooli asiakkaalle voi olla muutakin kuin hiustenmuotoilija. Kampaajat pyrkivät auttamaan esimerkiksi kuuntelemalla asiakkaitaan, joilla on tarve puhua. Asiakkaat kertovat itsestään sekä laajasti että syvällisesti ja kampaajat kertovat, ettei ole aihetta, josta he eivät olisi kuulleet. Kampaamokäynti nähdäänkin asiakkaan aikana, jolloin asiakas saa kertoa itsestään tai olla hiljaa, jos haluaa. Varsinkin pitkäaikaisten asiakkaiden ja kampaajan välille voi muodostua kaupallinen ystävyyssuhde. Itsestäkertominen on kampaamossa niin yleistä, että se on jopa sosiaalinen normi. Haastattelut siis tukevat tätä arkihavaintoa. Koska asiakkaat kertovat itsestään paljon, ja oikeastaan mistä tahansa aiheesta, tunteet ovat esillä kampaamossa ja kampaajat tekevät emotionaalista työtä. Kampaaja toimiikin asiakkaan luotettuna, ja itsestäkertominen voidaan nähdä luottamuksen osoituksena.

Aims. The aim of this study was to find out what kind of things challenge and burden the relationship even to the verge of marital crisis. Previously this subject has been studied in Finland mainly with quantitative methods. The intention of this study was to collect more detailed information about what are those challenging situations in everyday life and how do they impact to the well-being of the relationship. Additionally it was looked into what kind of help couples are looking from marital camps. Methods. The qualitative research data was collected from marital camp participants in 2014. It comprises experiences of 82 individuals, of which 59 responded by writing on paper or electronically through the "E-lomake" service and 23 people responded verbally in a short interview. Semi-structured questionnaire was used as a basis of both written replies and interviews. The study frame was phenomenological-hermeneutic, as the interest was particularly the everyday experiences that respondents were describing. The data was reviewed with a thematic analysis of the narratives, because most important was what the respondents told, or what kind of episodes the narratives retained. Results and conclusions. Especially general haste and lack of time spent together burden relationships. These shows as, for example, tense mood, diverging from each other and declining of the emotional connection. Also communication between spouses diminishes or changes along with haste and then disagreements come more common, too. Good communication skills are considered very important, and for this issue respondents searched help also from marital camps. In everyday life stress is caused by coordination of work and family life, sharing of domestic work and childcare and parenting. Based on this study, thought to break-up does not arise from any specific separate challenge of everyday life.

Tutkielman kohdeilmiönä tarkasteltiin asiakassuhdejohtamista ja asiakassuhteen ulottuvuuksia palvelukontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys asiakassuhteiden johtamisella on Valion kuluttajapalvelun arvioinnissa ja kehittämisessä. Valion kuluttajapalvelua tarkasteltiin asiakassuhdejohtamisen osaprosessina. Tutkimuksen teoriaosassa tutustuttiin asiakassuhtejohtamisen taustalla vaikuttaviin näkökulmiin ja määrittelyihin. Asiakassuhteiden johtamista kuvattiin erilaisten prosessimallien avulla yrityksen toimintojen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin asiakassuhteen ulottuvuuksia, kuten palvelutarjoomaa, vuorovaikutusta, tyytyväisyyttä, luottamusta sekä uskollisuutta ja sitoutumista. Lopuksi tarkasteltiin arvoa käsitteenä ja arvon merkitystä palvelukontekstissa. Teoriaosan perusteella asiakassuhdejohtaminen on kokonaisvaltainen prosessi, jonka tavoitteena ovat tuottavat ja pitkäkestoiset asiakassuhteet. Yritykseltä vaaditaan kykyä nähdä ja havaita asiakkaiden tarpeita ja mieltymyksiä. Asiakkaan kokema arvo voi välittyä itse palvelusta, prosesseista, ihmisistä, vuorovaikutuksesta, kanavista ja niin edelleen. Myönteisten kokemusten lisääminen palveluprosessin aikana kasvattaa asiakkaan tyytyväisyyttä. Empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tutkimuskohteena oli Valion kuluttajapalvelu. Tavoitteena oli kerätä tietoa asiakkaiden kokemuksista kuluttajapalvelussa asioinnista. Tutkittavina kohteina olivat asiakasprosessi ja sen sujuvuus, palvelutarjooman sisältö, vuorovaikutus prosessin aikana, asiakkaan kokema tyytyväisyys sekä luottamus yritystä ja sen palvelua kohtaan. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat olleet yhteydessä Valion kuluttajapalveluun Internetin välityksellä vuoden 2010 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että Valion kuluttajapalvelu nähtiin kanavana, joka vahvistaa ja ylläpitää asiakkaiden suhdetta Valion kanssa. Ihmiset kuluttajapalvelussa nähdään merkittävinä myötävaikuttajina asiakkaiden tyytyväisyyteen ja pysyvyyteen samalla kun ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Kuluttajapalvelun käyttö koettiin helpoksi ja Internet kanavana tuntui joustavalta. Palvelulta odotettiin ensisijaisesti palautteen vastaanottamisen lisäksi ongelmanratkaisua ja tuotetietousneuvontaa. Asiantuntijuus, palvelun nopeus sekä asiakkaan kuunteleminen tulivat esille tärkeimpinä palvelutekijöinä. Haasteena Valion kuluttajapalvelulle nousi esiin asiakaspalvelijan kyky havaita ja ymmärtää asiakkaan kokemien uhrausten määrä sekä kyky vastata niihin oikealla palvelutarjoomalla eli hyötyjen muodostamalla kokonaisuudella. Asiakaspalvelijan toimintaa kuvasi asiallisuus, virallisuus, huomioon ottava tyyli sekä yleinen ystävällisyys. Tutkimustulosten mukaan Valion kuluttajapalvelulla on olemassa keskeiset arvoa tuottavat palvelutekijät, mutta niiden toimivuus strategisina yhdistelminä asettaa haasteita jokaiseen palvelukohtaamiseen asiakkaan kanssa. Asiakkaan arvo-odotukset eivät aina olleet niitä, joita palvelukohtaamisessa oli realisoitunut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mitä paremmin Valion kuluttajapalvelu huomioi myös asiakkaiden emotionaaliset tarpeet, sitä suurempi on sen tuottama arvo asiakkaalle ja sitä kautta koko yritykselle.

Tutkielman tavoitteena on selvittää uusien työntekijöiden ja perehdyttäjien käsityksiä ja kokemuksia asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä, sekä hiljaisen tiedon välittymisestä perehdyttämisprosessin aikana. Tutkimuksessa hiljainen tieto ymmärretään kokemukseen ja osaamiseen perustuvina tietoina ja taitoina työstä, työyhteisöstä ja organisaatiosta. Perehdyttäminen tässä tutkimuksessa käsittää puolestaan virallisen perehdytysmateriaalin ulkopuolelle jäävän perehdyttämisen työhön, työyhteisöön ja organisaation kulttuuriin. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämisestä? Ja toisena tutkimuskysymyksenä: Millaisia kokemuksia ja käsityksiä uusilla työntekijöillä ja perehdyttäjillä on hiljaisen tiedon siirtymisestä perehdyttämisprosessin aikana? Laadullinen tutkimus tehtiin suomalaisessa koulutusalan kohdeorganisaatiossa. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu ja tutkimukseen osallistui yhteensä yksitoista haastateltavaa. Kuusi haastateltavista oli aloittanut organisaatiossa enintään kaksi vuotta ennen haastatteluajankohtaa, ja viisi haastateltavaa osallistui perehdyttämiseen osana työtään. Tutkimus oli teoriasidonnainen ja haastattelut analysoitiin teemoittelemalla. Asiantuntijaorganisaatioon perehdyttämistä kuvaavat seuraavat teemat: kontekstisidonnaisuus, sosiaalistuminen, odotusten ja mielikuvien hallinta, tasapainoilu sopeutumisen ja kehittämisen välillä, resurssien luominen ja epävarmuuden sietäminen. Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttaa tiedon luonne, sen tunnistaminen ja käytössä olevat resurssit. Hiljainen tieto perehdyttämisprosessin aikana välittyy erityisesti ongelmatilanteiden ratkaisemisessa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Asiantuntijatyöhön perehdyttäminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen ovatkin tutkimuksen tulosten valossa osittain limittäisiä käsitteitä. Tutkimustulokset osoittavat, että perehdyttäminen on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa uusi työntekijä sopeutuu työyhteisöön ja työyhteisö uuteen työntekijään. Työyhteisön jäsenet ovatkin merkityksellisessä roolissa hiljaisen tiedon välittämisessä ja organisaatioon sosiaalistumisessa. Hiljaisen tiedon välittymiseen organisaatiossa vaikuttavat vuorovaikutuskäytänteet sekä viestintäilmapiiri.