Browsing by Subject "yläkoulu"

Tutkimuksessa analysoidaan nuorten sosiaalista osallisuutta kertaluonteisissa taidetyöpajoissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä taidetyöpajat voivat tarjota nuorille sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta, miten nuorten sosiaalinen osallisuus niissä ilmenee ja mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalisen osallisuuden toteutumiseen. Tarkastelun kohteena on kahdeksan taidetyöpajaa, joiden tavoitteena on ehkäistä koulukiusaamista katutanssin ja keskustelun avulla. 90 minuuttia kestäviin työpajoihin osallistui tutkimuksen kohteena olevan yläkoulun seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilaat. Tutkimuskysymykset ovat: ”Miten nuorten sosiaalinen osallisuus ilmenee kertaluonteisessa taidetyöpajassa?” ja "Mitkä ovat kertaluonteisen taidetyöpajan sosiaalista osallisuutta edistävät ja rajoittavat tekijät?. Tutkimuksessa tarkastellaan osallisuutta siinä, miten se toteutuu käytännössä sosiaalisessa toiminnassa. Keskiössä on nuoren ja ryhmän välinen suhde. Tutkimuksen lähtökohtana on, että nuorten sosiaalista osallisuutta on mahdollista tutkia nuorten kokemusten kautta. Sosiaalisen osallisuuden ymmärretään rakentuvan nuorten arjessa. Se on vuorovaikutuksessa rakentuva prosessi, johon vaikuttavat esimerkiksi sosiaaliset suhteet, vertaisryhmät ja oma asema ryhmässä. Sosiaalinen osallisuus toimii tutkimusprosessissa väljänä teoreettisena orientaatioperustana. Tutkimus on laadullinen; aineistokeruumenetelminä on käytetty sekä havainnointia että kyselyä. Aineisto koostuu havainnointiaineistosta kahdeksasta taidetyöpajasta ja 310 palautelomakkeesta, joissa työpajoihin osallistuneet oppilaat ovat vastanneet 21 avoimeen kysymykseen. Aineisto on jäsennelty ja teemoiteltu sisällönanalyysin avulla. Tutkimusprosessia luonnehtivat aineistolähtöiset käsiteparit temaattinen- ja analyyttinen lukeminen. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat kolmen erilaisen työpajan tyypittely, joka kuvastaa erilaista sosiaalista osallisuutta. Työpajatyypit kuvaavat sitä, miten nuorten sosiaalinen osallisuus ilmenee taidetyöpajoissa. Tutkimuksessa sosiaalista osallisuutta tarkastellaan neljän aineistosta nostetun teeman kautta. Nämä neljä teemaa ovat ilmapiiri, osallistuminen, tekemisen ilo ja vuorovaikutus. Peilaamalla kolmea työpajatyyppiä kyseisten neljän teeman kautta hahmottuu, miten sosiaalinen osallisuus ilmenee eri työpajatyypeissä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että lyhytkestoisilla taidetyöpajoilla on edellytyksiä tarjota nuorille sosiaalisen osallisuuden kokemuksia. Nuorten kokema sosiaalinen osallisuus kuitenkin vaihtelee paljon eri työpajatyyppien välillä. Sosiaalisen osallisuuden toteuttamisen näkökulmasta erityisen merkittäväksi tässä tutkimuksessa osoittautui työpajojen ohjaajien rooli sekä työpajaryhmien kokoonpano. Tulokset osoittavat myös ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteen olevan edellytys sille, että nuoret kokevat sosiaalista osallisuutta. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa ja ymmärrystä siihen, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota järjestettäessä kertaluonteinen taidetyöpaja kouluissa. Tiedosta hyötyvät sekä koulujen henkilökunta että taidetyöpajatoimijat.

Vuonna 2016 sitovaksi tullut Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 linjaa, että jokaisen oppilaan opintoihin tulee vuosittain sisältyä yksi monialainen oppimiskokonaisuus, jossa työskennellään yli oppiainerajojen. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia ei ole tähän mennessä tutkittu englannin opetuksen näkökulmasta, vaikka eri oppiaineilla ja niiden opettajilla onkin merkittävä rooli oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa. Oppimiskokonaisuuksien toteutus päätetään paikallisesti, joten erilaisia käytännön mahdollisuuksia on runsaasti. Tämä tutkielma kartoittaa, millaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia englannin opettajat ovat toteuttaneet suomalaisissa yläkouluissa. Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella sekä haastatteluilla ja arvioitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen.Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten englannin opettajat ovat toteuttaneet monialaisia oppimiskokonaisuuksia yläkoulussa? 2. Miten englantia käytetään ja opetetaan yläkoulun monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa? Tutkielman tulokset osoittavat, että englannin opettajien toteuttamat monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat keskenään hyvin erilaisia. Suosituimmat toteutustavat olivat teemaviikko- ja työpajamalli, mutta niiden sisältö vaihteli.Oppimiskokonaisuudet sisälsivät esimerkiksi erilaisia yksilö- ja ryhmätöitä, vierailuja ja vierailijoita sekä muita toiminnallisia aktiviteetteja. Englantia käytettiin pääasiassa opetuksen, kommunikaation ja tiedonhankinnan välineenä. Kielitaidon osa-alueista kirjoittaminen oli tärkeimmässä roolissa. Myös luetunymmärtämistä ja kielioppia harjoiteltiin ja arvioitiin lähes jokaisessa oppimiskokonaisuudessa. Suullisen ilmaisun osuus vaihteli, mutta tyypillisesti oppilaat puhuivat edes jonkin verran englantia. Kuullunymmärtämisharjoituksia teetätettiin hieman yli puolessa tutkituista oppimiskokonaisuuksista. Kohdekulttuurin käsittely jäi vähimmälle huomiolle. Koska laaja-alaisen osaamisen tavoitteet olivat suunnittelun keskiössä, oppiainekohtaisia tavoitteita kielitaidon osa-alueille ei opettajien mukaan juurikaan pohdittu.

Tutkin pro gradussani, millainen suhde helsinkiläisillä yhdeksäsluokkalaisilla on kaunokirjallisuuteen. Selvitän, kuinka mieluisaksi ja tarpeelliseksi nuoret kokevat lukemisen, mitkä syyt mahdollisesti vaikuttavat tähän kokemukseen ja miten tuo kokemus puolestaan suhteutuu heidän sitoutuneisuuteensa kaunokirjallisuuden lukijoina. Tutkimusaineisto koostuu kyselytutkimuksella 2013–2014 ja 2016 kerätyistä näytteistä, joissa 226 helsinkiläistä yhdeksäsluokkalaista kertoo suhteestaan kaunokirjallisuuteen. Tutkimusote on sekä määrällinen että laadullinen: määrällinen analyysi on tehty SPSS-ohjelmiston avulla, ja laadullisessa analyysissa tuodaan kuuluville runsaiden esimerkkien muodossa nuorten oma ääni. Koska aineisto koostuu otoksen sijaan näytteistä, työn tuloksia ei voi suoraviivaisesti yleistää koskemaan kaikkia Helsingin yhdeksäsluokkalaisia, vaan ne pitää pikemminkin tulkita suuntaa antavina. Tutkimuksessani jaan nuoret lukemisen määrän, omaehtoisen lukemisen määrän ja lukemisen arvostamisen pohjalta viiteen erilaiseen, tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavaan ryhmään. Nämä ryhmät ovat kaunokirjallisuuden lukemiseen sitoutuneet (22 % nuorista), melko sitoutuneet (29 %), lukemista arvostavat mutta hyvin heikosti sitoutuneet (22 %), omaehtoiset mutta hyvin heikosti sitoutuneet (11 %) ja sitoutumattomat (16 %). Tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että sitoutuneisuus kaunokirjallisuuden lukemiseen on yhteydessä sekä lukunautintoon että lukemisen koettuun hyödyllisyyteen. Esimerkiksi lukemiseen sitoutuneista nuorista valtaosa (98 %) viittaa oma-aloitteisesti avointen kysymysten vastauksissa nautintoon, rentoutumiseen, eskapismiin ja/tai lukemiseen hyvänä ajanviettotapana, kun sitoutumattomista näihin viittaa noin joka kymmenes (11 %). Kaikista tutkimukseeni osallistuneista nuorista kolmasosa (33 %) saa lukemisesta nautintoa aina tai lähes aina, lähes kaksi viidesosaa (37 %) usein tai välillä ja joka neljäs (25 %) harvoin, jos koskaan. Pojista 15 % ja tytöistä 2 % kertoo, ettei ole koskaan nauttinut lukemisesta. Aineistossa nimetään 831 kertaa jokin kaunokirjallisuuden lukemiseen liittyvä hyöty. Mitä sitoutuneempi nuori on kaunokirjallisuuden lukemiseen, sitä useampia eri hyötyjä hän mainitsee avointen kysymysten vastauksissa: oletettavasti sitoutumattomien keskuudessa vallitsee jäsentymättömämpi kuva kaunokirjallisuuden hyödyistä kuin lukemiseen sitoutuneiden tai melko sitoutuneiden keskuudessa. Lukemiseen sitoutumattomat nuoret eivät myöskään pääosin tunnusta tai tunnista itse lukemisprosessista pitkän ajan kuluessa kumuloituvia hyötyjä. Kaikkien vastaajien useimmin mainitsemat kaunokirjallisuuden lukemisen hyödyt koskevat lukemisen sivistävää vaikutusta, kykyä kasvattaa ymmärrystä ja/tai muuttaa maailmankuvaa sekä kykyä kehittää mielikuvitusta. Harvoin mainittuja hyötyjä ovat esimerkiksi empatiakyvyn (4 % mainitsee), kriittisyyden (1 %) ja keskittymiskyvyn (2 %) kehittyminen.

Vaikka toinen maailmansota ja holokausti päättyivät 70 vuotta sitten, niiden vaikutus voidaan nähdä vielä nykypäivänä. Käsityksiin holokaustista, juutalaisuudesta ja antisemitismistä pyritään vaikuttamaan muun muassa kasvatuksella. Ihmisoikeuskasvatuksella pyritään ihmisoikeuksien ymmärtämiseen ja toteutumiseen, ja holokaustikasvatus on osa ihmisoikeuskasvatusta. Holokausti on osa juutalaisuuden ja toisen maailmansodan historiaa, minkä lisäksi se voidaan ottaa esimerkiksi tai lähtökohdaksi keskustellessa eettisistä ongelmista. Holokaustikasvatusta on tutkittu Suomen ulkopuolella esimerkiksi OSCE:n toimesta, ja nämä tutkimukset ovat kertoneet, minkälaista holokaustikasvatus on eri maissa ja miten sitä tulisi kehittää. Vuonna 2010 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin (POPS) tehtiin niin sanottu holokaustiuudistus, jossa holokausti nostettiin tärkeäksi oppisisällöksi historiassa ja elämänkatsomustiedossa. Tämä uudistus koski myös etiikkaa, joten tällä voidaan nähdä olevan vaikutusta myös evankelis-luterilaisen uskonnon oppiaineeseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella, miten holokaustia on käsitelty yläkoulun (7.-9. luokat) historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Lähteinä ovat kuusi historian oppikirjaa sekä viisi evankelis-luterilaisen uskonnon kirjasarjaa. Historian oppikirjoista käsittelyssä ovat 8. luokan oppikirjat, evankelis-luterilaisen uskonnon kohdalla 7.-9. luokan oppikirjat. Tutkimusmetodina aineistoa käsiteltäessä käytetään sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkä verran yläkoulun historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa kuvataan holokaustia sekä mitä siitä ja siihen liittyvistä aiheista kerrotaan? 2. Mitkä teemat toistuvat, mitä jätetään kertomatta? Näiden kysymysten lisäksi tarkasteltiin tekstin ohella myös aiheeseen liittyviä kuvia, kuva-tekstejä, tehtäviä ja oppikirjojen sanastoja/hakemistoja. Tutkimustuloksina voidaan kertoa, että historian oppikirjat käsittelevät holokaustia ja siihen liittyviä aihealueita laajasti, eli ne ottavat huomioon holokaustikasvatuksen ja holokaustiuudistuksen. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjat käsittelevät holokaustia melko vähän, ja esimerkiksi 8. luokan oppikirjat eivät tee sitä lainkaan. Molempien oppiaineiden oppikirjoista löytyi useita yhteisiä ja puuttuvia teemoja, jotka on lueteltu johtopäätöksissä. Yhteisten ja puuttuvien teemojen lisäksi johtopäätöksissä pohditaan mahdollisia syitä sille, miksi jotkin oppikirjat eivät ole ottaneet holokaustiuudistusta huomioon. Näiden lisäksi käsitellään muun muassa opettajan vastuuta holokaustikasvatuksessa ja holokaustikasvatuksen tulevaisuutta.

Purpose. The purpose of this study is to describe the factors that influence junior high age young people as they connect with friends and peer groups, especially from the view of a student who is somehow distinct from the group. The term somehow distinct is used to encompass the wide variety of factors that may influence an adolescent who is left to the fringes or totally outside of a peer group. As inclusion and multiculturalism increases in schools it is important to understand adolescent belief and value systems in order to create an atmosphere that is open to diversity and strengthens peer relationships at school. This study examines short essays by young people on the subject of being an outsider to their peer groups and the preconditions and terms of friendships. In addition, what circumstances support or prevent the ability to join a group and form friendships. In past years this topic has been researched from the point of view of the experiences of special needs students and of general adolescent peer relations. (Ellonen, 2008; Hoikkala & Paju 2013; Korkiamäki, 2014; Koster, Nakken , Pijl & van Houten 2009; Saarinen 2012). In this work the angle of approach is the thoughts and feelings that the somehow distinct adolescent brings out in the peers representing the majority of the group and how to support him/her in order to get to join the group and how to strengthen his/her social competence. Methods. For this study, data was collected from two secondary schools. The students were selected from one class at each school and a total of 49 students returned write-ups. Essays were prompted by four questions about what it means to be an outsider, what factors lead to being outside of the group and the conditions for the process of forming peer relations. Student essays were transcribed and sorted by theme. Themes that emerged were then interpreted by using content analysis. Results and conclusions. The research highlighted the challenges that diversity poses in adolescent groups. Young people looked for direction from adults and guidance in situations where someone was outside of the group. They also brought forth ideas how the social competence of a young person distinct from the group could be supported. Group dynamics and general social climate in the classroom seemed to influence how diversity was handled. There were subtle differences between boys and girls as far as what components supported and what prevented the forming of peer relations. Girls were especially influenced by outward appearances and favored the opinions of girls high up in the class social hierarchy as to who should be accepted in the group. Boys' ability to form peer relations were supported more by social skills and mutual conversation topics and hobbies.

Kansainvälisten lukutaitotutkimusten tuloksissa on jo vuosia näkynyt suomalaislasten ja -nuorten heikentynyt lukutaito. Erityinen huoli on noussut siitä kasvavasta joukosta, jonka lukutaitotaso on heikko eikä riitä yhteiskunnassa toimimiseen. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä heikkoja lukijoita tukevia menetelmiä tutkijat suosittelevat käytettäväksi opetuksessa ja miten näitä menetelmiä käytetään kirjallisuuden opetuksessa. Tarkoituksenani on myös selvittää, onko joitain tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä pedagogisia menetelmiä, joiden käyttö opetuksessa on vielä vähäistä oletettuun hyötyyn nähden. Tutkielmani tarkastelee yläkoulussa annettavaa kirjallisuuden opetusta Lukuklaani-tutkimushankkeen yläkoulun kyselyaineiston pohjalta. Aineisto koostuu 1018 yläkoulun opettajan täyttämästä kyselystä. Rajasin tästä aineistosta tutkimukseni kohteeksi ensin suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien vastaukset ja niistä kysymykset, jotka konkreettisimmin vastaavat tutkimuskysymykseeni. Tutkimusprosessini etenee aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuskirjallisuudesta nousi selvästi esiin yhteistoiminnalliset menetelmät, jotka hyödyttävät erityisesti heikkoja lukijoita. Ne lisäävät lukumotivaatiota ja tietoa sekä tukevat erilaisten taitojen kuten lukustrategioiden oppimista ja sisäistämistä. Lukustrategioiden ja tekstirakenteiden opettaminen lisää luetun ymmärtämistä erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, joiden lukutaito on heikko. Lukuklaani-kyselyaineiston perusteella voi päätellä, että opettajat käyttävät opetuksessaan vaihtelevia opetusmenetelmiä. Yhteistoiminnallisten menetelmien osuus on kuitenkin pienempi yksilötyöskentelyyn verrattuna. Myös sopivan luettavan, kuten selko- ja äänikirjojen, saatavuus on oppilaiden tarpeisiin nähden huono. Niiden käytössä tulisi myös ottaa huomioon esitysmuodon vaatimat oheistaidot. Analysoimani aineiston perusteella voi siis todeta, että erilaisten opetusmenetelmien käyttämisen suunta on oikea, mutta opettajat saattaisivat hyötyä erilaisia menetelmiä ja niiden etuja koskevasta lisätiedosta. Myös oppilaiden yksilölliset tarpeet on tärkeä huomioida.

Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen puutteesta yhteydessä koulukiusaamisen kohteena olemiseen. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, voidaanko koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä selittää koulujen eroilla oppilaiden kokeman keskimääräisen luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen suhteen. Tutkielma kytkeytyy sosiaalista tukea ja kiusaamista koskevan tutkimuskirjallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitystä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä (8.- ja 9.-luokkalaiset) rajattua osa-aineistoa, jossa oli yhteensä 51 619 vastaajaa jakautuneena 399 yksittäiseen kouluun. Analyysimenetelmänä toimi kaksitasoinen logistinen regressio (satunnaisvakiomalli, random intercept model). Tutkielmassa käytetyt keskeisimmät selittävät muuttujat luokiteltiin yksilötason selittäviin muuttujiin (oppilaan kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisesta tuesta) sekä koulutason selittäviin muuttujiin (luokkatovereiden sekä opettajien tuen koulukohtainen keskiarvo ja keskihajonta). Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon muita aiempien tutkimusten perusteella relevantteja yksilötason selittäviä muuttujia (sukupuoli, luokka-aste, perhetekijät, vertaissuhteet ja mielenterveys). Tutkielman keskeinen tulos on, että mitä vähemmän oppilas koki saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, sitä suurempi oli oppilaan kiusaamisen kohteena olemisen veto (odds). Esimerkiksi niiden oppilaiden, jotka eivät kokeneet koskaan saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, kiusaamisen kohteena olemisen veto oli noin viisinkertainen luokkatovereiden tukea aina saaneisiin verrattuna, kun kaikki selittävät muuttujat otettiin huomioon. Sen sijaan kokemus opettajien sosiaalisen tuen puutteesta ei kasvattanut kiusattuna olemisen vetoa, kun kaikki selittävät muuttujat huomioitiin: opettajien sosiaalista tukea aina kokeneiden oppilaiden veto oli suurempi kuin niiden, jotka eivät kokeneet saaneensa opettajilta lainkaan tukea tai jotka kokivat saaneensa opettajien tukea usein tai joskus. Tähän tulokseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lisäksi tulokset antavat ainoastaan viitteitä siitä, että koulujen erot luokkatovereiden ja opettajien keskimääräisen sosiaalisen tuen suhteen saattavat selittää koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä. Tulosten mukaan luokkatovereiden sosiaalisen tuen puute on merkittävä kiusattuna olemisen riskitekijä, ja tämä havainto vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Sen sijaan opettajien sosiaalista tukea koskevat tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa, joten erityisesti opettajien sosiaalisen tuen yhteyttä kiusaamiseen tulisi tutkia lisää. Aineiston koulut olivat myös hyvin samankaltaisia keskimääräisen sosiaalisen tuen tason suhteen, joten jatkotutkimuksissa saattaisi olla tarpeen käyttää tarkempia sosiaalisen tuen mittareita ja ottaa tarkasteluihin mukaan koulutason lisäksi myös luokkataso.

Artistic gymnastics is a demanding skill based sport in which intensive training must be started at a very young age. Multiple skills are required in artistic gymnastics and these skills are practiced from an early childhood on. During one's career, a competitive gymnast goes through the so-called athlete's path from childhood to decision phase and, finally, to top phase. During this period a gymnast has to make a decision whether to concentrate on gymnastics or to focus on one's studies and choose to enjoy sports in a different way. Particularly a lack of time might be a big stress factor if no special arrangements are made by the school for a flexible combination of school and sport. The aim of the present study is to describe what kind of support young gymnasts receive in order to combine school and sport. In addition, this study tries to investigate which factors lie behind creating steady and pleasant weekday routines for young gymnasts. The data of this MA thesis consists of interviews of eight young gymnasts attending lower secondary schools. All of the participants are of different ages, attend different kinds of schools, and come different parts of Finland. The data was analyzed using qualitative content analysis. The data was analyzed and categorized according to the different school types the gymnasts attend. All of the interviewed gymnasts feel that the support they are getting at the time of the interview is sufficient for combining school and sport. Different forms of support are including the morning practices in the school timetable, getting transportation from morning practice to school and a possibility to enjoy an affordable breakfast at the school, teachers accepting missing classes for sport and remedial education if needed in difficult subjects. In order to develop combining school and sport, the gymnasts suggest educating teachers about the demands of top sport, school classes specialized for gymnasts and replacing some subjects with sport. The results show that the most important supporters are parents, friends, and the coaches. Friends from the same team seem to be meaningful. Parents' investment of both money and time helped to manage the weekday routines.

Previous studies show that secondary school students participate in school meals in varying degrees. School meals are an important part of students ’school day as they are present at school every day. School meals are part of food education on basic education. With school lunch, students gain energy for study and they can better focus on teaching and learning. However, in many cases, convenience store products attract students more than food served at school. Research objective: The aim of this qualitative case study is to find out what different factors emerge from the students' method of empathy in the texts in relation to school meals. The aim was to find the various reasons raised by the students, which are why they either stay at the school to eat school lunch or go to the convenience store instead. The research questions of the study are: 1. How do students justify staying in to eat school lunch? 2. In what ways do students justify not staying in school meals? Methods. 7th grade students from one unified school in southern Finland participated in the study (N = 127). Data collection was carried out using the empathy method. There were two frame stories, in one of which the student experienced a situation where he went to a convenience store instead of attending school lunch, and in the other he stayed at the school himself to eat despite going to the friends' shop. The material was analyzed by data-driven content analysis. Results and conclusions. The most common reasons for students to stay in school to eat were the food served, the cause-and-effect relationship related to school rules, the healthiness of food, and money. The reasons for going to the store were most often the food served, the friends, the products from the store and the content of the break. The main themes that emerged from the data were ‘Top-down rules and regulations’, ‘Youth-related issues’ and ‘Student-related issues’. In future the research result can be utilized in home economics education and in the development of school meals.

Suomalaisten nuorten lukutaidon heikentyminen on herättänyt huolta lähiaikoina niin kouluissa kuin mediassakin. Varsinkin nuorten poikien lukutaidosta on oltu jo pidemmän aikaa huolissaan. Viimeisimmät PISA-tulokset ovatkin osoittaneet, että suomalaisten poikien ja tyttöjen lukutaidoissa on suuri ero. Myös heikkojen lukijoiden määrä on tulosten perusteella kasvanut huomattavasti. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun opettajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita yläkoululaisten kirjallisuuden lukemiseen liittyy. Haasteita tarkastellaan sekä oppilaiden lukuprosessista suoriutumiseen että opettajien kirjallisuuden hyödyntämiseen liittyvien kokemusten perusteella. Opettajien näkemykset perustuvat Lukuklaani-tutkimushankkeen vuonna 2019 kerätyn alkukartoituskyselyn vastauksiin. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymyksiin: 1) Mitä haasteita yläkoululaisten lukemiseen liittyy? 2) Mitä haasteita yläkoululaisten luettamiseen liittyy? ja 3) Millaisilla teoilla voitaisiin lisätä kirjallisuuden osuutta opetuksessa? Tutkielman aineistona käytetyt Lukuklaani-tutkimushankkeen alkukartoituskyselyt on lähetetty hankkeen alussa kaikille suomalaisille yläkouluille, tarkoituksena selvittää yläkoulujen kirjallisuuskasvatuksen tilannetta, lukumateriaalien käyttöä ja opetuskäytäntöjä. Alkukartoituskyselyt on lähetetty kahdelle eri ryhmälle: äidinkielen opettajille sekä muiden aineiden opettajille. Kyselyihin oli mahdollista vastata joko suomeksi tai ruotsiksi, mutta tutkielmassa on keskitytty suomenkielisiin vastauksiin. Koska Lukuklaani pyrkii erityisesti tukemaan lasten ja nuorten lukuharrastusta sekä kirjallisuuskasvatusta kouluissa kannustamalla pitkien tekstien sekä kokonaisten teosten lukemiseen, keskitytään tutkielmassa nimenomaan kirjallisuuden ja pidempien tekstien lukemiseen ja luettamiseen. Aineiston perusteella yleisimpiä lukemiseen liittyviä haasteita ovat yläkoululaisten heikko lukutaito, heikko lukemiseen sitoutuminen, muun vapaa-ajan tekemisen priorisointi lukemisen edelle, epäonnistuneet kirjavalinnat ja sosioekonomisen taustan tai elämäntilanteen vaikutus lukemiseen. Kirjallisuuden luettamiseen liittyviä haasteita taas ovat aineiston perusteella opettajan asenne kirjallisuutta tai luettamista kohtaan, ajanpuute, kirjojen heikko saatavuus ja sähköisten materiaalien priorisointi. Tutkielman loppuun on kerätty muiden aineiden opettajien hyväksi kokemia käytäntöjä kirjallisuuden hyödyntämiseen opetuksessa. Selvää on, että nuorten heikentyneen lukutaidon taustalla on laaja kirjo syitä. Asenteella ja motivaatiolla on iso vaikutus sekä nuorten lukuharrastukseen että siihen kuinka paljon lukuharrastusta kotona tuetaan. Opettajilla on tärkeä tehtävä toimia lukemiseen kannustajina, jos nuoren kotoa ei syystä tai toisesta kannustusta tule. Tärkeintä olisi, että positiivisia kokemuksia syntyisi ja lukemisen merkitys ymmärrettäisiin, jolloin motivaatio sitä kohtaan nousisi. Pienilläkin teoilla pystytään tekemään paljon, kunhan kaikki ymmärtävät tekojen merkityksen. Aineiston perusteella moni nuori kokee lukemisen negatiivisena, ahdistavana asiana, ja siihen tulisi saada muutos, ennen kuin on ajankohtaista miettiä keinoja lukutaidon tason nostamiseen.