Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että asenteet ja motivaatio korreloivat matematiikan oppimisen ja osaamisen kanssa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että suomalaisten koululaisten asenteet heikkenevät alakoulusta yläkouluun siirryttäessä. Asenteiden ja motivaation ylläpitämistä ja parantaminen on tutkimusten mukaan tärkeää. Kehittämistutkimuksen tavoitteena oli kehittää materiaali, eli virtuaalinen matematiikkakerho, joka pystyisi vastaamaan näihin haasteisiin. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan, miten asenteet ja motivaatio vaikuttavat matematiikan opiskeluun sekä kerrotaan miten virtuaalisen matematiikkakerhon kehittäminen on saanut alkunsa ja miten se on edennyt viime vuosina. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten kehitetty materiaali oppilaskyselyn perusteella vastasi suunnittelun lähtökohtina olleita tavoitteita: a. paransi oppilaiden asenteita matematiikkaa kohtaan ja b. lisäsi oppilaiden motivaatiota matematiikan opiskelua kohtaan.
Tutkimukseen osallistui oppilaita kahdesta eri yläkoulusta. Aineistosta karsittiin pois sellaiset vastaajat, jotka olivat vastanneet vain jompaankumpaan kyselyyn, jolloin tutkimusaineistoon jäi 36 oppilaan vastaukset. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oppilaista oli 7. luokalla. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä e-lomakkeessa kahdessa osassa: ensimmäinen osa ennen kerhon aloittamista ja toinen osa kerhoon osallistumisen jälkeen. Tutkimuksen toisessa osassa kysyttiin samat kysymykset kuin ensimmäisessäkin osassa sekä mielipiteitä kerhon toteutuksesta ja tehtävistä jatkokehityksen tueksi. Tutkimuslomakkeiden kysymyksissä oli sekä avoimia kysymyksiä että monivalintakysymyksiä. Vastauksiksi saatiin sanoja, lauseita sekä numeerista dataa. Monivalintakysymykset oli toteutettu 4- sekä 5-portaisina likert-asteikkoina. Tutkimusaineisto ja palautteet kerhon kehittämisestä on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Asennetta mittaavissa väitteissä ei tapahtunut paljonkaan muutoksia ja väitteisiin suhtauduttiin molemmissa kyselyissä suurimmaksi osaksi positiivisesti. Motivaatiota mittaavissa kysymyksissäkään ei saatu suuria muutoksia, mutta joitakin pieniä muutoksia positiiviseen oli havaittavissa. Muutama oppilas tuntui kerhon myötä huomaavan, että tuleekin tarvitsemaan matematiikkaa tulevassa ammatissaan, ja että matematiikan osaaminen auttaa työhön pääsemisessä. Kuitenkin halu matematiikan parissa työskentelyyn väheni kerhon aikana. Kerho koettiin kuitenkin positiivisena, sillä suurin osa kyselyyn vastanneista oppilaista piti kerhosta ja sen aikana tehtävistä toiminnallisista tehtävistä. Lisäksi yli puolet, noin 67 prosenttia, vastanneista haluaisi osallistua kerhoon uudelleen. Kerhon avulla voidaan tarjota oppilaille mielekkäitä kokemuksia ja onnistumisen tunteita matematiikan parissa.
