Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p9128"

Suomessa valtiolla on jo pitkään ollut merkittävä rooli omistajana useissa yhtiöissä, mutta omistajaohjauksessa on säännöllisesti ilmennyt haasteita. Viime aikoina on esiintynyt useita tapauksia, joissa valtion, hallituksen, yritysjohdon tai muiden osakkeenomistajien näkemykset ovat olleet ristiriitaisia. Rinteen hallitus erosi Postin omistajaohjauksen takia ja Sipilän hallitus perusti valtion kehitysyhtiö Vaken, mutta ajautui vaikeuksiin Fennovoiman ja Terrafamen kanssa. Kataisen hallitus taas, Fortumin kansallisesti strategisesta asemasta huolimatta, mahdollisti sähköverkkojen yksityistämisen. Kun omistajaohjauksen ongelmia syntyy riippumatta hallituksen koalitioista ja suhdannevaihtelusta, on luontevaa kysyä, johtuvatko ongelmat valtionyhtiöiden ohjauksen fundamenteista. Valtion omistusohjauksen ja sen lopputulosten välisiä ongelmia ei kuitenkaan voida selittää kattavasti tutkimatta ensin valtion omistajaohjausta ja sen keinoja määritteleviä reunaehtoja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valtion omistajaohjauksen edellytyksiä sekä niiden mahdollisesti aiheuttamia ristiriitoja. Muutos hallinnosta hallintaan on aiheuttanut päällekkäisyyksiä ja roolien sekoittumista julkishallinnon organisoimisessa, mikä on haastanut etenkin ohjaamisen, hallinnan ja vastuun periaatteita. Valtion rooli on muuttunut ohjaavammaksi, mikä on koskenut myös sen yritysomistuksia. Tämä kehitys on muuttanut valtionyhtiöiden ohjauksen ja sen vastuun merkitystä muun muassa osakkeenomistajien ja sidosryhmien sekä päämies-agentti-suhteiden osalta. Tutkimus tarkastelee valtion omistajaohjauksen reunaehtoja sekä niiden mahdollisesti aiheuttamia ristiriitoja. Se, miten lainsäädäntö, politiikka ja hyvä hallintotapa lähestyvät valtionyhtiöiden ohjausta ja sen vastuuta vaikuttaa siihen, missä määrin valtio voi ohjata omistamiaan yrityksiään. Tutkielmassa tätä analysoidaan vertaamalla lakia valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta (1368/2007), valtion omistajapolitiikkaa koskevia valtioneuvoston periaatepäätöksiä ja OECD:n hyvän hallintotavan periaatteita, jotka valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön mukaan määrittävät omistajaohjausta. Näitä muuttujia analysoidaan laadullisilla sisältöanalyysin menetelmillä hyödyntäen samalla aiempaa tutkimusta. Tutkielma ei keskity siihen, missä määrin omistajaohjaus on ongelmallista, vaan pikemminkin valtion omistajaohjauksen fundamentteihin, jotka määrittävät käytettävissä olevat keinot. Analyysia seuraa arvio sen tuloksista sekä johtopäätöksistä, joita voidaan tai ei voida tehdä tuloksen perusteella. Valtionyhtiöiden omistajaohjauksen keinot ovat yksiselitteisiä ja määräytyvät omistusosuuden mukaan. Valtion sisäiset omistajaohjauksen päämies-agentti-suhteet kuitenkin asettavat huomattavia haasteita omistajavallan päätöksille ja täytäntöönpanolle. Omistajaohjauksen vastuun osalta valtionyhtiöiden osakkeenomistajien yhdenvertaisuudesta ei ilmene poikkeavuuksia. Valtion rooli sekä osakkeenomistajana että sidosryhmänä taas vaikuttaa ristiriitaiselta suhteessa muiden osakkeenomistajien intresseihin. Lopuksi näitä johtopäätöksiä tarkastellaan aiemman tutkimuksen ja valossa ja pohditaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.