Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Bachelor's theses

Recent Submissions

  • Inkiläinen, Lea (2021)
    Tutkimuksessani tarkastelen isoisien identiteetin rakentumista sekä isoisien osallisuutta lapsiperheiden arkeen. Tutkimuksen tavoitteena on auttaa ymmärtämään, miten isoisät rakentavat omaa isoisyyden identiteettiään kertomusten kautta ja millä tavoin isoisien osallisuus lapsiperheen arkeen näkyy kertomuksissa. Isovanhempia koskevissa tutkimuksissa on ollut puutteita siinä, että isoisien omat näkökulmat eivät ole päässeet esille, vaan isovanhemmuutta on tarkasteltu aina jonkun toisen henkilön, kuten isoäidin, lapsen tai lapsenlapsen näkökulmasta. Tarkoituksena on antaa ääni isoisien omille kertomuksille. Tutkimukseni viitekehyksenä toimii ajatus identiteetin narratiivisesta rakentumisesta, jossa yksilö rakentaa identiteettiään kertomusten kautta. Tarkastelen tutkimuskysymystäni selvittämällä millaisia merkityksiä isoisyys ja osallisuus miesten kertomuksissa saa, millaisia tarinoita lapsiperheen arjesta kerrotaan ja minkälaista todellisuutta ne luovat sekä miten isoisät rakentavat suhdettaan lapsenlapsen kasvatuskumppaneina. Tutkimusaineistona toimivat kuuden isoisän kerronnalliset haastattelut, jotka analysoitiin narratiivisesti. Tutkimuksessa isoisyyttä tarkastellaan yksilöiden, isoisien, kertomusten näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten, isoisien kertomuksissa näkyy osallisuus lapsiperheen arkeen, joka vaikuttaa heidän identiteettiinsä ja toimijuuteensa miehenä ja isoisänä. Kertomusten kautta pyrin kuvaamaan, miten isoisien osallisuus lapsiperheen arkeen muuttuu ja rakentuu ajan kuluessa. Tutkimustulokset osoittivat, miten miehet joutuvat vastustamaan isoisiin yleisesti liitettyjä käsityksiä. Isoisyyden mallitarina välittää monilta osin hyvin maskuliinista kuvaa miehistä, tämä puolestaan aiheutti jännitteitä ja ristiriitoja heidän isoisyyden identiteettinsä rakentamiseen. Identiteetti ei ole pysyvä tai tasainen yksilön ominaisuus, vaan identiteetti on jatkuvassa muutoksessa ja muokkautuu vuorovaikutuksessa niiden ihmisten ja yhteisöjen kanssa, jossa kulloinkin olemme. Isoisät itse haluaisivat lisätä osallisuuttaan lapsiperheissä mutta he eivät halua ”tungetella” vaan mieluummin odottavat pyyntöä osallisuuteen. Isoisyydellä oli suuri merkitys heille, se oli ”arvomerkki”, jonka saamiseen ei itse voi juurikaan vaikuttaa.
  • Auranen, Leevi (2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja miten lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksessa. Riittävä fyysinen aktiivisuus on todella tärkeää lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Sillä on myös suuria vaikutuksia muun muassa lapsen oppimiseen. Tutkimus on toteutettu kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi muodostui lopulta 7 suomalaista tutkimusta liittyen lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusaineistosta nousevia lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä jaottelin seuraaviin kategorioihin: Fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö, sukupuoli sekä viikonpäivä ja vuodenaika. Perheen suuri rooli lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä nousi odotetusti esiin. Muun muassa äidin koulutustaustalla on havaittu olevan yhteyttä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten on myös todettu olevan ulkona fyysisesti aktiivisempia kuin sisätiloissa. Sukupuolten välillä on myös havaittu eroja ja poikien on todettu olevan tyttöjä fyysisesti aktiivisempia niin päiväkodissa kuin vapaa-ajallakin. Lasten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä kiinnittämällä huomiota siihen, että lapsia kannustetaan mahdollisimman paljon liikkumaan. Kannustamista voi olla muun muassa suullinen kehottaminen tai esimerkin näyttäminen.
  • Aalto-Setälä, Hertta (2021)
    Ilmastokriisi lienee aikamme suurimpia uhkia, joka vaikuttaa myös mielenterveyteen. Ilmastokriisin hillitseminen vaatii käyttäytymisen muutosta, joten on tärkeää tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastotekojen toteuttamiseen. Yksi näistä tekijöistä on ilmastotunteet, joiden on todettu olevan yhteydessä ilmastotoimiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli arvioida miten ilmastoahdistus, pelko ja toivo ovat yhteydessä ilmastokriisiä hillitsevään toimintaan eli ilmastotoimiin. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tuoda esille tutkimusten puutteita, erityisesti ilmastotunteiden käsitteellistämiseen ja mittaamiseen liittyen, ja esittää mahdollisia tulevaisuuden kehitysehdotuksia. Tutkielman kirjallisuuden tiedonhaku tehtiin käyttäen Pubmed, Scopus ja Google Scholar tietokantoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan kymmenen tutkimusta, jotka tutkivat ilmastoahdistuksen, pelon tai toivon yhteyttä ilmastotoimiin joko suoraan tai välillisesti. Katsauksesta jätettiin pois tutkimukset, jotka eivät kertoneet mitä positiivista tai negatiivista tunnetta tutkittiin. Tutkimusten mukaan ilmastoahdistus oli positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, eli mitä enemmän ihmiset kokivat ahdistusta, sitä enemmän he tekivät ilmastotekoja. Ilmastoahdistus oli myös vahvin ennustaja ilmastoteoille. Pelko oli myös positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin. Toivo sen sijaan oli sekä positiivisesti että negatiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, riippuen toivon laadusta. Suurin osa tutkimuksista oli poikittaistutkimuksia, joten tulevaisuudessa tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta. Tämä tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että tunteet ovat ilmastotoimien syy. Ilmastotunteiden ja -toimien määrittely ei ollut yhdenmukaista ja niiden mittaamisessa on parannettavaa. Ilmastotunteiden selkeämpi määrittely ja mittareiden kehittäminen, sekä niiden psykometristen ominaisuuksien tutkiminen onkin tulevaisuudessa tärkeää. Ilmastoahdistus on nähty negatiivisena asiana, josta pitäisi päästä eroon, mutta tulosten perusteella sillä voi ilmastotoimien kannalta olla pikemminkin positiivinen vaikutus. Myöskin toivo voi saada ihmiset toimimaan, ja se voi esimerkiksi vähentää ahdistuksen tai pelon lamaannuttavaa vaikutusta. Vaikka ilmastoahdistus on käsitteenä saanut paljon huomiota, niin on yhtä tärkeää tutkia myös muita ilmastokriisin aiheuttamia tunteita, etenkin positiivisia tunteita.
  • Kopra, Max (2021)
    Narrativ identitet är individens livsberättelse som gör livet sammanhängande och meningsfullt. Tidigare forskning har undersökt individuella-, mellanmänskliga- och kollektiva narrativa identitetsprocesser, men lite forskning har undersökt hur det mellanmänskliga- och kollektiva tillsammans påverkar individens narrativa identitet. Syftet med denna litteraturstudie är därför att utgående från tidigare forskning undersöka narrativ identitetskonstruktion med speciellt fokus på hur kultur och social interaktion förändrar hur individen rekonstruerar det förflutna. Studien baseras på tidigare forskning om narrativ identitet, och källorna kommer från socialpsykologiska journaler. Resultaten tyder på att den omgivande kulturen och den sociala interaktionen inom denna kultur kan förändra individens narrativa identitet genom att påverka hur denne rekonstruerar det förflutna. Sammanfattningsvis bidrar avhandligen med en förståelse för hur den omgivande kulturen och den sociala interaktionen inom denna kultur förändrar individens narrativa identitetskonstruktion och att det inte är möjligt för individen att bortse från kulturen i sin narrativa identitetskonstruktion
  • Ekman, Ida (2021)
    Platsidentitet är en produkt av erfarenheter, olika begrepp, tolkningar, idéer och känslor bundna till fysiska ställen. Identiteter konstrueras och utvecklas i relation till andra människor, samt de rådande värden och konventioner i ens omgivning. Tidigare forskning har undersökt hur platser påverkar identiteter och hur platser kan påverka på beteenden och in- och utgruppshandlingar. Sociala platser kan förutspå frekvensen av intergrupps kontakter och hurdan platsen är, har även påverkan på främjande gruppkontakter. Den sociala identiteten definieras i ingruppskontext genom social jämförelse mellan ingruppen och relevanta utgrupper. Många sociala identiteter eller gruppidentiteter är förknippade med specifika platser och ofta tenderar man att värdera den egna platsen bättre än andras. Syftet med denna litteraturstudie är att ge en förståelse av fenomenet platsidentitet och hurdan betydelse omgivningen har för identitetskontruktion och beteende. De primära källorna utgörs av internationella journaler med fokus på omgivningen och identitet. Platsidentitet hjälper individen att utveckla en relation mot sin omgivning, utvecklandet av en relation mellan individen och samhället är beroende av vissa indikatorer från samhällets struktur och funktionella särdrag. Vissa karaktärsdrag och infrastruktur, som finns i omgivningen, kan kontrollera och frambringa socialt beteende. Resultaten visar också att individer är bundna till sin omgivning genom tre olika psykologiska processer: anknytning, familjaritet och identitet. Dessa psykologiska processer är hotade av förflyttning, där problem som nostalgi, vilsenhet och utanförkänsla kan uppstå. Den byggda infrastrukturen och organiseringen av en plats har en signifikant roll i att minska segregation och diskriminering. I städer borde infrastrukturen och den byggda designen främja gruppkontakter mellan olika grupper. Städer måste planeras så att olika grupper är mera jämnt fördelade, så att ingen blir isolerad till städers utkanter. En känsla av tillhörighet kan vara viktigt för psykologiskt välmående och grundar sig på starka, välutvecklade relationer till viktiga platser. Fastän mobilisering blivit allt vanligare i dagens samhälle, kan man inte förminska platsidentitets signifikans för individen.