Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Bachelor's theses

Recent Submissions

  • Helino, Anne (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan lasten luontosuhteen rakentumista ja lasten luontosuhteen merkitystä. Tutkielma on ajankohtainen useiden ilmiöiden, kuten teknologian aikaansaaman lasten vapaa-ajankäyttötapojen muutoksen ja ilmastonmuutoksen kiihtymisen vuoksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS, 2014) velvoittaa luokanopettajia huomioimaan opetuksessa lasten luontosuhteen tukemisen ja auttamaan oppilaita ymmärtämään omakohtaisen luontosuhteen kautta luonnon merkityksellisyyden ihmisen elämässä. Tutkielman tavoite on myös kertoa, miten peruskoulussa ympäristökasvatuksella voidaan rakentaa lasten luontosuhteen myönteistä pohjaa, sekä miten koulu voi osaltaan tukea lasten luontosuhteen muodostumista. Luontosuhteen muodostumisen kannalta keskeisempänä tekijänä pidetään lapsen aitoja luontokontakteja sekä aikuisten, kuten opettajien ja vanhempien näyttämää roolimallia. Myönteisestä luontosuhteen merkityksestä ihmisen sekä luonnon terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on lukuisia esimerkkejä. Tutkielmassa lasten luontosuhteen rakentumista ja merkitystä tarkastellaan alakoulun ympäristökasvatuksen kautta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus luontosuhteita ja ympäristökasvatusta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkielmaa varten tarkastellussa kirjallisuudessa on lähes kaikissa osoitettu, kuinka hyvä luontosuhde sekä luonnossa olo edistävät lasten hyvinvointia, oppimista ja terveyttä, sekä jättävät elämänmittaisia myönteisiä muistoja. Lapsen myönteisen luontosuhteen kehittymistä tulee tukea monipuolisesti alakoulussa ympäristökasvatuksella. Näin voidaan edistää niin lasten kuin luonnon hyvinvointia.
  • Duffy, Jonna (2022)
    Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää suomalaisten draamakasvattaja kouluttajien viimeaikaisista julkaisuista millä tavalla draamassa opitaan ja millaista tutkimusta draamasta on tehty. Draama on tärkeänä osana vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja siten draamakasvatuksen merkitys on kasvanut. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen mukaan luotiin katsaus aiempaan draamakasvatuksen tutkimukseen ja luotiin katsaus uuteen tutkimukseen. Tutkimusaineistoksi valikoitui neljän artikkelin laajuinen aineisto. Tulokset ja johtopäätökset. Draamakasvatusta on tutkittu monelta eri tulokulmalta. Draamassa oppimisen mahdollisuuksia on kuvattu myös moniulotteisesti: draama soveltuu, kielenoppimiseen, sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun improvisaation kautta, luovuuden tukemiseen yksilönä ja ryhmässä sekä sanallisen ja kehollisen dialogin luoman yhteisen kokemuksen ymmärrykseen. Tulokset antavat osviittaa draamakasvatuksen tärkeydestä itsenäisenä oppiaineena ja sen moni
  • Heinonen, Iiristiina (2022)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisena suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaa on käsitetty opetussuunnitelmatutkimuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, näkyykö opetussuunnitelmassa piirteitä saksalaisesta Bildung-opetussuunnitelmatraditiosta. Opetussuunnitelmatutkimukselle haastavia piirteitä ovat opetussuunnitelmakäsitteen määrittely, tutkimusmetodien valinta sekä koululaitoksen sidonnaisuus ympäröivään yhteiskuntaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Opettajan autonomia ja itsenäinen harkintavalta on ollut keskeisessä roolissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja opetussuunnitelma on antanut opettajalle paljon vapauksia määritellä omaa opetustaan. Suomalainen opetussuunnitelmatutkimus on ollut kiinnostunut opetussuunnitelman laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä opetussuunnitelman käytännön toimeenpanosta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada käsitys siitä, miten aihepiiriä on aiemmin tutkittu ja millainen tutkittavan aiheen teoreettinen viitekehys on. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta tietoa, vaan selvittää, mitä on aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat tutkimusartikkelit haettiin tietokannoista määriteltyjä haku- ja poissulkumenetelmiä käyttäen. Hakumenetelmien avulla löydettyjä ja tarkempaan analyysiin valittuja artikkeleita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettista taustaa vasten. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma käsitettiin eri tavoin. Osa tutkimusartikkeleista käsitti opetussuunnitelman olevan koulun kontrollin väline, kun taas osa näkee opetussuunnitelman tulkinnalle keskeiseksi piirteeksi koulun arjen huomioimisen. Myös opetussuunnitelmakäsitteen epämääräinen luonne nousi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi. Kyseiset käsitykset opetussuunnitelmasta ovat olleet keskeisiä näkemyksiä jo pitkään opetussuunnitelmateoreettisessa keskustelussa, joskin samalla on huomioitava kulttuurin ja muun yhteiskunnan vaikutus opetussuunnitelman käsittämisessä opetussuunnitelmatutkimuksen kentällä. Bildung-tradition piirteitä oli havaittavissa opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Opettajan autonomian merkitystä korostettiin, ja opettajalla nähtiin olevan merkittävä rooli opetussuunnitelman toteuttajana koulun arjessa. Opettajan katsottiin olevan tärkeässä asemassa opetussuunnitelman toteuttamisessa.
  • Kilpeläinen, Essi-Elina (2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta tekijöistä, joiden suomalaiset perus-koululaiset kokevat aiemman tutkimuksen perusteella edistävän kouluhyvinvointia. Kouluhy-vinvointi tai -pahoinvointi on ollut yleisessä keskustelussa esillä useasti viime vuosien aikana. Ilmiötä on aiemmin tutkittu pääosin asiantuntijoiden näkökulmasta, joten tarkoituksena oli keskittyä nimenomaan sellaiseen kouluhyvinvointia käsittelevään tutkimukseen, joissa kes-kiössä ovat lasten omat näkemykset aiheesta. Kouluhyvinvointi on kompleksinen ja vaikeasti tiivistettävä käsite. Allardt (1976, 1993) jakoi hyvinvoinnin neljään eri kategoriaan, jotka ovat aineellinen aspekti, sosiaalinen aspekti, itsensä toteuttaminen sekä mielekäs tekeminen. Ko-nu ja Rimpelä (2002) taasen ovat luoneet kouluhyvinvoinnin käsitteellisen mallin, jossa koulu-hyvinvointi on jaettu neljään osa-alueeseen, jotka ovat koulun olosuhteet, sosiaaliset suhteet koulussa, mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen sekä terveydentila. (Konu & Lintonen, 2019, s. 601). Tutkimukseni on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Sen aineisto on kerätty kou-luhyvinvointikeskustelun tutkimuskirjallisuuden seasta. Aineisto on etsitty verkkohakukoneis-ta käyttäen hakusanoja kouluhyvinvointi, lapsilähtöisyys ja school well-being. Aineistona käy-tetyt tutkimukset ovat vertaisarvioituja, ilmiön keskustelussa yleisesti tunnettuja sekä koti-maisia. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa on pyritty löytämään ja tarkastelemaan sitä tietoa, jota kouluhyvinvoinnin ilmiöstä jo tiedetään. Tutkielman tulokset on jäsennelty kouluhy-vinvoinnin käsitteellisen mallin sekä Allardtin (1976) hyvinvointiteorian mukaan. Lähdekirjallisuuteen pohjautuvat tulokset osoittivat, että suomalaiset peruskoululaiset tunnis-tivat ja kertoivat omaa kouluhyvinvointiaan edistäviä tekijöitä niin aineellisella, sosiaalisella, it-sensä toteuttamisen kuin mielekkään tekemisen tasolla. Oppilaat kokivat kaverisuhteet, tur-vallisen ilmapiirin sekä ammattimaisen opettajan tärkeäksi osaksi kouluhyvinvointia. Lisäksi oppilaat kokivat kouluhyvinvointia tukeviksi tekijöiksi asioihin vaikuttamisen mahdollisuuden, vaihtelevuuden koulupäivissä, rutiinin koulutyössä sekä maittavan kouluruoan. Kouluympä-ristöllä, kuten sisätilat ja piha, oli oppilaiden mielestä niin ikään vaikutusta kouluhyvinvointiin ja -viihtyvyyteen. Tutkielman tuloksia olisi mielenkiintoista hyödyntää koulujen hyvinvointisuun-nitelmaa laatiessa ja sen toteutumista arvioitaessa.
  • Thomssen Limonta, Tanja (2022)
    Digital competence and communication competence are basically a democracy issue. We live in a digital society, and therefore digital competence needs to be included as one of the many different things we work with in early childhood education, even for the very youngest. The goal of this research is to find out what digital learning can contain for children under 3 years of age to support language development. The research questions I ask are: How do educators use digital tools to support the child's early language development? What positive / negative effects arise from working with digital tools when it comes to children aged 0–3 years? I chose to do an interview study with a qualitative approach. I interviewed 5 teachers in early childhood education, and have deliberately chosen only teachers who told me that they work or have worked with digital tools in a 0–3 year group, because they probably have a lot of experience as a basis for their reflections. Before the interviews, I gave the teachers preliminary interview questions in order to be able to discuss the topic more comfortably and openly with them. The analysis was carried out as a thematic and inductive content analysis. The results show that digital tools are used to varying degrees according to the needs of the group of children and the knowledge of the staff. Photographs taken by the children themselves were considered to be the method that develops language the most because pictures created by the children themselves motivate the children to talk about them. It was felt that questions about screen time should be included in conversations about the child's plan so that the educators could determine how much digital tools the children can already use and what they need to practice.