Bachelor's theses
Collections
- Faculty of Agriculture and Forestry [0]
- Faculty of Arts [0]
- Faculty of Biological and Environmental Sciences [0]
- Faculty of Educational Sciences [3453]
- Faculty of Law [0]
- Faculty of Medicine [423]
- Faculty of Pharmacy [0]
- Faculty of Science [9]
- Faculty of Social Sciences [0]
- Faculty of Theology [2035]
- Faculty of Veterinary Medicine [0]
- Soc&Kom [675]
Recent Submissions
-
(2024)Tavoitteet. Tarkastelen tutkimuksessa, miten esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tuetaan esiopetuksessa. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on osa lasten normaalia kasvua ja kehitystä. Alle kahdeksanvuotiaat lapset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta noin kolme tuntia päivässä. Lapset viettävät esiopetuksessa suuren osan päivistään, joten fyysisen aktiivisuuden tukeminen esiopetuksessa on keskeistä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa korostuu etenkin lapsilähtöinen pedagogiikka ja oppimisympäristöjen merkitys. Tutkimukseni tavoitteena on kuvailla, miten esiopetuksessa tuetaan lasten fyysistä aktiivisuutta ja millaiset tekijät rajoittavat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista esiopetuksesta vastaavien varhaiskasvatuksen opettajien mukaan. Menetelmät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea esiopetuksesta vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja. Menetelmällä tavoiteltiin aineistoa, joka vastaisi tutkimuskysymyksiin mahdollisimman kattavasti. Aineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin, jonka avulla aineistosta muodostettiin pääteemoja ja alateemoja tutkittavasta ilmiöstä. Aineistosta tehtyjä havaintoja tulkittiin tutkimuksen teoreettista taustaa hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta tunnistin monia esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tukevia asioita. Fyysistä aktiivisuutta edistäviin asioihin lukeutui opettajien käyttämä lapsilähtöinen liikuntapedagogiikka ja ulkotiloissa tapahtunut toiminta. Lasten fyysisen aktiivisuuden tukemista rajoitti eniten sisätiloissa toimiminen sekä lasten kielteinen asenne toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tulokset ovat pitkälti linjassa tutkimuksessa käytetyn teoreettisen taustan kanssa muutamia havaintoja lukuun ottamatta. Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että esiopetuksessa lapsia tuetaan ohjatussa ja omaehtoisessa fyysisessä aktiivisuudessa. Jatkotutkimuksissa tulisi tutkia, miten esiopetuksen sisätiloista saisi muodostettua kokonaisuuksia, jotka tukisivat lasten fyysistä aktiivisuutta tehokkaammin.
-
(2024)Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan monikielisten lasten kielen kehitystä. Tutkielma rajautuu Suomen varhaiskasvatusikäisiin lapsiin, johon osallistuu koko ajan enemmän kaksi- ja monikielisiä lapsia. Tutkimuksessa perehdytään tarkemmin vuorovaikutuksen merkitykseen sekä aikuisen tuen keinoihin monikielisyyden kehittymisessä. Aikuisten tietämys lasten kielen kehityksen eri vaiheista on olennaista, jotta lapsi saa oikeanlaista tukea. Tutkielman teoreettinen tausta pohjautuu aiempiin tutkimuksiin monikielisyydestä, lapsen kielen kehityksestä, keskittyen monikielisten lasten kielen kehitykseen, kielen kehityksen häiriöistä ja kielitietoisuudesta varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman (2022) mukaan varhaiskasvatuksessa toteutettava monikielisten lasten kielen kehitystä tukeva pedagoginen toiminta vahvistaa ja kehittää lasten kielellistä tietoutta ja käsitteiden oppimista. Tutkimusaineisto koostui jo tutkitun tiedon kirjallisuudesta ja tieteellisistä artikkeleista, jotka käsittelivät monikielisyyttä, kielen kehitystä, kielen kehityksen häiriöitä sekä kielitietoisuutta varhaiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, miten jo varhainen vuorovaikutus ja aikuisen tuki ovat tärkeitä monikielisyyden kehittymisen kannalta. Kielitietoinen varhaiskasvatus ei kuitenkaan välttämättä toteudu tasapuolisesti kaikkialla. Henkilöstön omalla taustalla on vaikutusta siihen, miten hyvin he osaavat tukea monikielisiä lapsia, tärkeintä olisi arvostaa lasten omaa äidinkieltä. Monikieliset lapset tarvitsevat aikuisen tukea kielen kehittymiseen, mutta vuorovaikutuksen määrä ja tuki voivat puutteellisia, jos henkilöstöä ei ole riittävästi, kieliä on useita ja ne ovat aikuisille täysin vieraita. Kielitietoisuuden toteutumiseen tarvitaan oikeanlaisia ja monipuolisia työkaluja, jotta koko henkilöstö pystyy tukemaan kielitietoisuutta omalta osaltaan oikeaoppisesti. Laadukkaamman kielitietoisen varhaiskasvatuksen luomiseksi tarvitaan lisäkoulutusta sekä enemmän tietoisuutta käytännön toteutuksesta monikielisyyden tukemiseksi. Tutkielma tuo esiin, miten monikielisyyttä voidaan tukea monin eri keinoin. Erilaisten tapojen aktiviinen käyttö arjessa johtaa kielitietoiseen varhaiskasvatukseen, jossa tuetaan jokaista lasta yksilöllisesti ja oikeaoppisesti.
-
(2024)Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoitus oli kerätä varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia katsomusreflektion hyödyntämisestä katsomustietoisen pedagogiikan tukena ja katsomuskasvatuksen teemojen käsittelyssä. Tutkimuksen tarve nousi katsomusreflektion tutkimusten vähäisyydestä sekä kentällä nousseesta ilmiöstä, jossa katsomuskasvatuksen toteutus saatetaan kokea hankalaksi tai ongelmalliseksi. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneista keinoista, jotka tukevat katsomuskasvatuksen toteuttamista ja haetaan ajattelun malleja, jotka tukevat tätä toimintaa sekä varhaiskasvatuksen opettajien katsomusreflektiota. Teoreettisen viitekehyksen kulmakivinä toimivat erilaiset reflektiomallit, jotka olivat Korthagenin (2005) reflektio-sipuli, Biestan (2019) ja Schönin (1982) käytännön kasvatustilanteiden tilanteisuuden huomioiminen sekä Keränen-Pantsu, ym. (2023) esittelemät käytäntöreflektiivisyys ja identiteettireflektiivisyys. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jossa on viitteitä teorialähtöiseen teemahaastatteluun kahdelle pääkaupunkiseudulla toimivalle varhaiskasvatuksen opettajalle. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysia ei siis selkeästi ohjannut teoreettiset lähtökohdat pääpainoisesti, vaan aineistosta etsittiin ennen kaikkea kytkentöjä teoriaan ja etsittiin esiin nousevia muita keskeisiä teemoja Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset katsomusreflektion hyödyntämisestä olivat yhtä moninaiset kuin reflektiomallien soveltamismahdollisuudet. Opettajat kokivat merkityksellisiksi oman henkilöhistorian ja kasvatuksen kontekstin reflektoinnin. Katsomusreflektiosta puhuttaessa lapsilähtöisyys nousi suurimaksi tekijäksi, joka ohjaa varhaiskasvatuksen opettajien toimintaa ja ajattelua.
-
(2024)Opinnäytetyöni tavoitteena on koota yhteen toimijuuden määrittelyä ja varhaiskasvatuksen arjessa toteutettavissa olevia keinoja lasten toimijuuden kannatteluun oppimisympäristön näkökulmasta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tarkastelin toimijuuden kannattelua aiemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta ja tarkastelun näkökulmaksi valikoitui oppimisympäristöt. Toteutin opinnäytetyöni narratiivisena kirjallisuuskatsauksensa. Käytetyt tietohakukannat olivat Ebscohost Database ja Proquest Database, joista opinnäytetyöhön valikoitui hakutermien title(agency) AND (early childhood) avulla yhdeksän artikkelia. Artikkelit analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa-analyysiä, jossa ohjaavana teoriana käytettiin Jouni Majoisen (2019) väitöskirjassaan käyttämää oppimisympäristöjen jakoa pedagogiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja teknologiseen oppimisympäristöön. Löysin vain kolmesta tutkimuksesta selkeän toimijuuden määritelmän. Näissä tutkimuksissa toimijuus nähtiin a) oman identiteetin tuomisena muiden nähtäväksi ja tunnustettavaksi, b) ominaisuutena, joka mahdollistaa sellaisen tietoisen toiminnan aloittamisen, jonka tavoitteena on saavuttaa itselleen arvokas päämäärä ja c) oppijasta lähtöisin olevana kausaalisena voimana, joka kannattelee oppijan tulemista riippumattomaksi automaattisista ajatuksista, teoista ja ulkoisesti asetetuista rajoituksista. Oppimisympäristöjen nelijako pedagogiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja teknologiseen oppimisympäristöön oli havaittavissa keinoissa kannatella toimijuutta. Nelijako voi auttaa kasvattajaa hahmottamaan erilaisia keinoja kannatella lasten toimijuutta varhaiskasvatuksen arjessa.
-
(2024)Lastenkirjallisuus tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä sekä hyvinvointia. Lastenkirjallisuus avartaa lapsen näkemystä elämästä, ja siihen kuuluvista tapahtumista. Lastenkirjallisuuden aihepiiri on laaja, ja lastenkirjoja erilaisista aiheista ja teemoista julkaistaan jatkuvasti. Yksi teema, jota lastenkirjallisuus myös käsittelee, on kuolema. Kuolema kuuluu osaksi jokaisen elämää, ja läheisen menetykseltä kukaan ei voi välttyä. Moni lapsi kokee ensimmäisen menetyksen jo lapsuudessaan – oli menetys sitten perheen lemmikki tai lapsen oma vanhempi tai sisarus. Menetystä ja sen tuomaa surua käsitellessään, tarvitsee lapsi siinä turvallisen aikuisen tukea ja läheisyyttä. Yksi keino lapsen kanssa lähestyä kuolemasta puhumista ja sen käsittelyä on lastenkirjallisuuden hyödyntäminen. Kuoleman käsittely on tärkeää lapsen kanssa kotona, mutta myös varhaiskasvatuksessa opettajien tukemana. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lastenkirjallisuuden hyödyntäminen tukee kuoleman käsittelyä lapsen kanssa. Sekä millä tavoin varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen opettajat ja muu henkilöstö voi hyödyntää lastenkirjallisuutta lapsen kohtaaman kuoleman käsittelyssä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä kuvaileva kirjallisuuskatsaus raportoi kerätystä ja rajatusta tutkimusaineistosta tehdyt havainnot tiiviiksi kokonaisuudeksi. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyin aiempaan julkaistuun tutkimustietoon lastenkirjallisuuden hyödyntämisestä lapsen kohtaaman kuoleman käsittelyssä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu seitsemästä vuosien 2006–2023 välillä julkaistuista tutkimusartikkeleista. Tutkimuksen tuloksena saatiin selville, että lastenkirjallisuus tukee monin tavoin kuoleman käsittelyä lapsen kanssa. Lastenkirjallisuus tuo lohtua surun keskelle, ja luo lapselle ymmärrystä kuolemasta. Lastenkirjallisuuden kautta lapsen on mahdollista löytää samaistumispintaa kirjojen tapahtumista, tunteista sekä erilaisista hahmoista, minkä avulla lapsi ymmärtää, ettei hän ole yksin kokemuksensa tai tunteidensa kanssa, vaan muutkin kokevat vaikeita asioita elämässään. Tuloksista nousi esille aikuisten ja varhaiskasvatusten opettajien tärkeä rooli lapsen tukijoina menetyksen käsittelyssä sekä sopivan lastenkirjallisuuden valinnassa, jonka pitää huomioida lapsen ikä, ajattelun- ja kehityksen taso sekä yksilölliset tarpeet, jotta kirjan on mahdollista tukea lapsen kuoleman käsittelyä, ja sen ymmärtämistä.