Browsing by study line "Class Teacher, Education"

Tämän tutkielman lähtökohtana on kiinnostus siitä, voiko itsearvioinnin lisääminen matematiikan oppiaineeseen lisätä matemaattista osaamista. Tutkielman tutkimusongelmana ovat: ”Miten 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutusta matemaattiseen osaamineen on tutkittu?” ja ”Mitä tutkimukset 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamineen osoittavat itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen?”. Ensimmäiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, miten tutkimusaineistot on tutkimuksissa kerätty, mitkä ovat tutkimuksien tutkimusstrategiat, millaisia itsearvioinnin menetelmiä tutkimuksissa käytetään, kuinka pitkiä tutkimuksien itsearvioinnin ajanjaksot ovat ja liittyykö tutkimuksiin itsearvioinnin ohjausta. Toiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, mitä aineisto osoittaa itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen taulukoimalla aineistot niiden tulosten tilastollisen merkityksen perusteella, joko osoittamaan, että itsearvioinnilla on positiivinen suhde matemaattiseen osaamiseen tai, että tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Yhden tutkimuksen tulokset tulkitaan matemaattisen osaamisen ajallisen kasvun perusteella, sillä tutkimuksessa ei ollut kontrolli tai kohortti ryhmää, johon kehitystä voidaan verrata. Tutkielman menetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsasta. Aineiston tutkimusten aineistot on pääsääntöisesti kerätty alku- ja loppukokeilla, poikkeuksena tästä on kurssiarvosanojen hyödyntäminen. Tutkimukset ovat tutkimusasetelmaltaan kvasikokeellisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, joka on tapaustutkimus. Aineistossa käytetään pääsääntöisesti formatiivista itsearviointia ja vähiten käytetään summatiivista itsearviointia. Itsearvioinnin ajanjaksot vaihtelevat tutkimuksissa kahdesta päivästä 17:ään viikkoon, ja puolessa aineiston tutkimuksista oppilaille tarjottiin itsearvioinnin ohjausta. Tutkimusten tulokset itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen ovat ristiriitaisia.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn matematiikka-ahdistukseen sen historiaan, vaikutuksiin sekä nykytilanteeseen. Ilmiö ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aikaisemman tutkimuksen mukaan ilmiö on globaali sekä kasvava. Lähdin selvittämään mitä ratkaisuehdotuksia ongelmaan tarjottiin viimeisimmissä tutkimuksissa. Koin tärkeäksi lähestyä ilmiötä useasta näkökulmasta. Uskoin siten löytäväni monipuolisia ratkaisuehdotuksia sovellettavaksi suomalaiseen luokkahuoneeseen. Tutkimuksen mukaan globaalilla ilmiöllä on paljon yhteisiä sekä yksilöllisiä ilmenemisen muotoja. Tällöin jokainen keino on punnittava yksilöllisesti ja muokattava sopivaksi yksilöllisiin tarpeisiin. Vaikka alkuun en uskonut ennaltaehkäisyn olevan niin tärkeää, päädyin lopulta päinvastaiseen päätelmään. Ennaltaehkäisyn keinot toimivat laajemmalle joukolle kerralla, sekä ehkäisevät tilanteen tulehtumista entisestään. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä on sopiva, kun halutaan esittää monipuolinen yleiskatsaus tietystä aiheesta. Aineistokseni valikoitui kaksi erilaista näkökulmaa ratkaisuehdotuksiksi. Ensimmäinen näkökulma edustaa ilmiön tilannetta globaalista näkökulmasta, sekä ratkaisuehdotuksia sen hetkisen tutkimuksen perusteella. Toinen näkökulma on opettajaopiskelijoiden ehdotuksista koostuva sekä keinoja tutkimustietoon peilaava. Ratkaisuehdotukset soveltuvat erilaisiin opiskeluympäristöihin ja eri-ikäisille oppilaille. Tuloksistani käy selväksi aiheen ulottuvan yksilön sekä yhteisön monille tasoille. Ratkaisuehdotuksia on tarjolla kattavasti, mutta kokeiltuja konkreettisia keinoja vähän. Keinojen kannalta oppimiseen liittyviin asenteisiin, oppimisilmapiiriin luokassa sekä kodin ja koulun yhteistyöhön panostaminen olisi tärkeää matematiikka-ahdistukseen puuttumiseksi. Matematiikka-ahdistuneen yksilön kohdalla ratkaisuehdotukset riippuvat jonkin verran koulutusjärjestelmän tarjoamista tukirakenteista. Tutkijat kannustavat ammattiavun hakemiseen ahdistuneisuuden oireisiin. Suomalaisessa koulussa tämä tarkoittaisi siis ensisijaisesti koulupsykologin konsultoimista.

Tavoitteet. Kertolaskujen ratkaisemiseen voidaan mieleen palauttamisen lisäksi käyttää erilaisia kertolaskustrategioita. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia näitä kertolaskustrategioita. Teorian tutkimukseni taustalla on aikaisemmassa tutkimuksessa kuvaillut eri kertolaskustrategiat sekä niiden valintaan vaikuttavat tekijät. Tutkielmassani esittelen eri kertolaskustrategiat pääosin Sherinin & Fusonin (2005) katsausartikkelin mukaisesti. Tämän lisäksi esittelen kertolaskustrategian valintaan vaikuttavia tekijöitä, joita ovat intuitiiviset mallit (Fischbein, 1985; Mulligan & Mitchelmore, 1997), sanallisen tehtävän semanttinen rakenne sekä tehtävän haastavuuteen vaikuttavat tekijät. Tutkimustehtäväni oli tarkastella aikuisten ja eri-ikäisten lasten kertolaskustrategioita yksinumeroisissa kertolaskutehtävissä. Tarkempi tutkimuskysymykseni on, millaisia kertolaskustrategioita aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttävät. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kirjallisuuskatsauksena. Valitsin menetelmäksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen, sillä sen avulla oli mahdollista vastata tutkimuskysymykseeni ja kuvailla strategioita, joita aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttivät. Aineistoni koostui kuudesta Sherinin & Fusonin (2005) katsauksen seitsemästä aineistona olleesta tutkimuksista sekä seitsemännestä aineistoon valikoituneesta artikkelista. Katsauksessani oli perusteltua käyttää suurilta osin samaa aineistoa Sherin & Fuson (2005) tutkimuksen aineiston kanssa, sillä he eivät tarkastelleet omassa katsauksessaan iän vaikutusta käytössä oleviin kertolaskustrategioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaukseni tulokset osoittivat, että aikuiset ja eri-ikäiset lapset käyttävät osin samoja kertolaskustrategioita. Kertolaskustrategian valintaan vaikuttavat tehtävän ominaisuudet. Tulosten mukaan aikuisilla ja eri-ikäisillä lapsilla oli käytössä useita erilaisia kertolaskustrategioita. Tutkimukseni perusteella kertolaskustrategioiden kehityksessä oli havaittavissa samansuuntaista kehitystä, jonka mukaan kertolaskustrategiat kehittyivät yksittäisestä laskemisesta yhteenlaskun toistamisen kautta mieleen palauttamisen käyttämiseen kertolaskujen ratkaisemisessa. Toisaalta mieleen palauttamisen käyttäminen kertolaskustrategiana ei tarkoittanut, etteikö muita laskustrategioita enää tämän rinnalla käytettäisi.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lasten lukumotivaatioon. Kansainväliset lukutaitotutkimukset ovat herättäneet huolta lasten lukutaidon heikkenemisestä. Suomessa tähän on reagoitu perustamalla Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten lukutaitoa, monilukutaitoa sekä lukumotivaatiota. Näistä jälkimmäinen on tämän tutkielman aihe. Lukumotivaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatio on moniulotteinen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa pätevyyden, ryhmään kuulumisen ja autonomian tunteiden alle, jotka ovat Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan ihmisen kolme perustarvetta. Tutkielman tuloksien avulla saadaan käsitys lukumotivaatioon yhteydessä olevista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää lasten lukumotivaatiota ja lukutaitoa tukemaan lähdettäessä. Menetelmät. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollisti metodisesti erilaisten tutkimusten tarkastelun systemaattisin ottein. Hakukriteerien avulla EBSCO, ERIC ja Proquest tietokannoista aineiston läpikäymiseen päätyi 38 vertaisarvioitua artikkelia, joista 25 artikkelia sopi lopulliseen aineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille perhetaustan, lapseen liittyvien tekijöiden, lukutaidon ja -aktiivisuuden sekä opettajan käyttämien lähestymistapojen yhteys lasten lukumotivaatioon. Erot tyttöjen ja poikien välillä lukumotivaatiossa havaittiin tutkielmassa tyttöjen eduksi. Lapsen muista ominaisuuksista nuori ikä, sisäinen hallintakäsitys sekä persoonallisuuksista avoimuus, tunnollisuus ja sovinnollisuus ennakoivat korkeampaa lukumotivaatiota lapsilla. Myös lukutaidolla havaittiin selvä yhteys lukumotivaatioon. Lukumotivaatio on korkea todennäköisesti lapsilla, joiden kotona näytetään lukemisen mallia, jotka kokevat voivansa vaikuttaa lukemaansa ja jotka viihtyvät koulussa, missä myös hyödynnetään erilaisia yhteisöllisiä tapoja käsitellä kirjoja. Tuloksia voivat hyödyntää varsinkin lapsen kanssa arjessaan työskentelevät varhaiskasvatus- ja luokanopettajat sekä vanhemmat, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan mahdollistavat kirjoihin tutustumisen ja niistä innostumisen.

Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisen taitoja ja niitä tarvitaan läpi elämän. Jokainen lapsi käy peruskoulun ja on siellä osa vertaisryhmää. Tämän takia koulu on tärkeä paikka sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Liikuntatunneilla ollaan paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten koululiikunnan voidaan ajatella edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten koululiikunta vaikuttaa alakouluikäisten lasten sosiaalisiin taitoihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto koottiin suomalaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä muista luotettavista kirjallisuuslähteistä. Tavoitteena oli yhdistää sosiaalisista taidoista ja koululiikunnasta löytyvää tutkimustietoa sekä etsiä tutkimuksia koululiikunnan vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona todettiin koululiikunnan luovan suotuisia tilanteita sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Opettajalla, oppilaalla ja vertaisryhmällä sekä oppisisällöllä on kaikilla oma roolinsa liikuntatunneilla sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Opettaja voi edistää oppilaiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi valitsemillaan työtavoilla ja tavoillaan muodostaa ryhmiä. Opetussisällön taas tulee sisältää esimerkiksi pelejä liikuntatunneilla, jotta koululiikunta edistäisi sosiaalisia taitoja. Peleissä on keskeistä, että toimitaan vertaisryhmässä, joten myös vertaisryhmän voidaan ajatella olevan olennainen osa sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Käyttämäni aineisto ei kuitenkaan antanut suoria tutkimustuloksia vertaissuhteiden vaikutuksista liikuntatunneilla sosiaalisin taitoihin. Käyttämäni aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta koululiikunnan kehittävän sosiaalisia taitoja. Tässäkin asiassa on kuitenkin kääntöpuoli. Esimerkiksi kiusatut tai heikot sosiaaliset taidot omaavat oppilaat eivät pääse ollenkaan mukaan vuorovaikutustilanteisiin, joten heidän sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Tutkielma nostaa esiin koululiikunnan merkityksen sosiaalisten taitojen opetuksen kannalta. Opettajat voivat hyödyntää tutkielmaa kehittäessään liikunnanopetustaan suuntaan, joka huomioi sosiaalisten taitojen sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Aihetta pitäisi tutkia enemmän, koska koululla ja liikunnanopetuksella on hyvät mahdollisuudet tukea sosiaalisten taitojen kehitystä. Löytämällä lisää tehokkaita keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, voitaisiin pyrkiä esimerkiksi ehkäisemään kiusaamista. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia, miten opettajakoulutus valmistaa opettajia opettamaan sosiaalisia taitoja. Tämän lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten oppilas tai opettaja kokee koululiikunnan edistävän liikuntaryhmän yhteistoimintaa sekä sosiaalisia suhteita.

Relating to the increased class sizes, the students' need for extra support measures also increases. Pupils with different degrees of learning difficulties are placed within the three-stage support. Meanwhile pupils who are perceived to have challenging behaviour that disrupts instruction and classroom tranquillity are not assigned support measures. The purpose of this study is to compile methods and competencies that according to research, supports the teacher's work to prevent challenging behaviour in the classroom. This thesis is a systematic literature review, where the goal was to compile and critically review previous research and literature in order to be able to answer the research questions. The material that was collected was limited according to the following criteria: The content would deal with children's behavioural problems, the purpose of the research was to develop education, based on children in primary school, and the content would be tested or relevant in the Nordics. According to these criteria, I was able to delineate the content presented in the primary sources into three methods: Collaborative and proactive solutions, ProSkola and Check in-Check out. The results indicate that positive reinforcement in the form of positive feedback linked to a desired behaviour increases the likelihood that the behaviour will be repeated. Positive reinforcement is used in all methods discussed in this thesis. The methods CICO and ProSkola showed high reliability of teachers who carried out the model. CICO was considered easy to implement in regular teaching, while ProSkola and CPS required greater investment to be able to apply the method. Results from the ProSkola method indicated that the systematic behavioural teaching resulted in an improvement in the behaviour of all students. The results could vary between schools, where first results could be seen within a few months and others only within several years after implementation. Regardless of the working model, the research suggested that when adults around children with behavioural problems have a common approach, the conditions are good for changing the child's unwanted behaviour.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä mahdollisuuksia, mutta toisaalta haas-teita avoimet oppimisympäristöt tarjoavat autismikirjolla olevalle oppilaille. Tavoitteena on määri-tellä avoin oppimisympäristö sekä autismikirjo tarkoin ja selvittää määritelmien avulla, mitkä piir-teet muodostavat autismiystävällisen oppimisympäristön. Jotta aiheesta saadaan mahdollisim-man tarkka kuva, on avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia ja haasteita autismikirjolle tarkasteltu sekä tieteellisen tutkimuksen, että opettajien keskusteluiden pohjalta. Menetelmät. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena ja sitä varten on etsitty aineistoa autismikirjosta sekä avoimista oppimisympäristöistä. Lähteenä on käytetty vertaisar-vioituja tieteellisiä julkaisuja sekä opettajien keskustelupalstoja. Aineisto on valittu peilaten lähtei-tä tutkimuskysymyksiin ja pyritty näin saamaan tiivistetty kuva siitä, miten avoimet oppimisym-päristöt vaikuttavat autismikirjolla olevaan oppilaaseen. Aiheesta on pyritty saamaan mahdolli-simman laaja kuva ja aineistoa on tarkasteltu integroivalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisellä kriittisyydellä. Tulokset ja johtopäätökset. Avoimet oppimisympäristöt tarjoavat monia mahdollisuuksia autismi-kirjolla olevalle oppilaille oppilaskeskeisen opetustavan vuoksi. Itsenäistä työskentelyä vaativat avoimet oppimisympäristöt saattavat kuitenkin aiheuttaa haasteita autismikirjon oppilaille, joilla it-semääräytymisen taidot ovat keskimääräistä heikommat. Pedagogisilla ratkaisuilla ja oppilaiden yksilöllisellä huomioimisella oli suuri vaikutus autismikirjon oppilaan koulunkäyntiin. Avoimissa oppimisympäristöissä on potentiaalia autismikirjon oppilaille, jos oppilaan yksilölliset tarpeet huomioidaan ja ympäristöstä saadaan poistettua liialliset aistiärsykkeet.

Nykyään digitaalisen pelaamisen suosio on suurta, sillä 10–75 vuotiaista suomalaisista yli 80 % pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus ja yli 65 % aktiivisesti. Väestötasolla tarkasteltuna ilmiö on siis tavallinen. Pelaamisen yhteyksistä hyvinvointiin on keskusteltu kasvattajien keskuudessa ja mediassa jo pitkään. Aiheesta on myös tehty aiempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin väliset yh-teydet, jotta kasvattajat voivat käyttää kerättyä tietoa hyväkseen suunnitellessaan terveellistä pelikasvatusta. Digitaalisen pelaamisen merkityksestä hyvinvoinnille löytyi tutkimuksista sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Näitä positiivisia ja negatiivisia yhteyksiä tarkasteltiin erikseen peilaten niitä kolmeen eri hyvinvoinnin osa-alueeseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui useista erilaisista lähteistä, joissa käsiteltiin tutkittavaa ilmiötä. Eri lähteitä käyttäen saatiin muodostettua kokonaisuus, joka vastaa tutkimuksen tarkoitusta ja vastaa tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tuloksina löytyi monia erilaisia yhteyksiä digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksessa hyvinvointi oli jaettu kolmeen eri osa-alueeseen, jotka olivat psyykkinen-, fyysinen- ja sosiaalinen hyvinvointi. Pelaamisen vaikutuksia tarkasteltiin sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta ja niitä peilattiin jokaiseen hyvinvoinnin osaan erikseen. Tulosten perusteella digitaalisen pelaamisen voi nähdä sekä hyvinvointia tukevana että sitä haittaavana tekijänä. Negatiiviset vaikutukset linkittyivät yleensä ongelmapelaamisen ympärille. Positiiviset yhteydet olivat havaittavissa silloin, kun pelaaminen ei haitannut muuta elämää. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että kasvattajan on mietittävä tilannekohtai-sesti, miten rakentaa lapsen pelikasvatus hyvinvointia tukevaksi.

Tavoitteet. Draamatoiminta nähdään perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä edistämässä että mahdollistamassa oppilaan terveen itsetuntemuksen kehittymistä ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin. Tunne- ja vuoro-vaikutustaidot korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) niin laaja-alaisissa kuin ainekohtaisissa tavoitteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä tuloksia aiemmassa tutkimuksessa on saatu draamakasvatuksen interventioiden vaikutuksesta ala-koululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusai-neiston hankinnassa käytettiin sähköisen tiedonhaun palveluita Ericiä, Helkaa ja Google Scholaria. Tutkielman lopullinen aineisto koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joista neljä on vertaisarvioitu. Analysoin aineiston lukemalla sen huolellisesti läpi useita kertoja, kooten siitä kattavat muistiinpanot tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista asioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että draamakasvatuksella oli myönteisiä vaikutuksia alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin valituissa tutkimuksissa. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että aiemmissa tutkimuksissa draamakasvatuksen avulla on voitu edistää alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Aineiston draamainterventiot edistivät tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka havaittiin kohonneena empatiana, mielen teorian edistymisenä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisenä.

Begreppet “drama” nämns 81 gånger i Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (Utbildningsstyrelsen, 2014). Drama lyfts fram som en betydande komponent när det kommer till att lära sig kommunikativa färdigheter, och betonas i anslutning till en stor del av alla lärolämnen. Syftet med denna forskning är att ta reda på hur dramapedagogiska arbetssätt kan stöda språkundervisning, för att jag själv som framtida lärare och andra lärare ska ha tillräckligt med kunskap gällande dramapedagogiska arbetssätt, samt för att med goda belägg eventuellt kunna välja sådana undervisningsmetoder i den egna undervisningen. Jag är även intresserad av att ta reda på vilka utmaningar dramapedagogiska arbetssätt medför i språkundervisningen. Denna avhandling är en kvalitativ litteraturstudie där jag undersöker vad existerande forskning säger angående dramapedagogiska arbetssätt i språkundervisning. De nio valda artiklarna har analyserats genom systematisk litteraturanalys, där jag har kopplat min analys till existerande teori om forskningsämnet, samt till den finländska läroplanen. Alla artiklarna (förutom en pro gradu-avhandling) är vetenskapliga artiklar som har genomgått kvalitetsgranskning (peer review) och publicerats i vetenskapliga tidskrifter. Resultaten visar att dramapedagogiska arbetssätt stöder språkundervisning på ett flertal olika sätt. De teman som framkommer mest frekvent i de analyserade artiklarna är att drama stöder olika inlärningsstilar, stärker olika språkfärdigheter (som att läsa, skriva och lyssna), att drama erbjuder möjlighet till autentiska kommunikationssituationer samt till mer interaktion än andra undervisningsmetoder. Därtill framkommer att drama stöder minnet, stärker motivationen (både för elever och för lärare) samt att drama är effektiv som metod eftersom eleverna själva får vara aktiva och lär sig genom erfarenhet (learning by doing). Övriga aspekter som behandlas är att drama stärker självsäkerhet, empatisk tänkande, samarbetsförmågor, problemlösningsförmågor, kritiskt tänkande, kreativitet samt fantasi. Utmaningar har främst att göra med tidshantering, gruppstorlek samt att drampedagogiska uppgifter kan upplevas som påfrestande för blyga elever.