Browsing by study line "Yleinen ja aikuiskasvatustiede"

Euroopan unioni korostaa hyvinvoinnin luomisessa yrittäjyysvalmiuksien oppimista. Yrittäjyys ja yrittäjämäiset valmiudet tunnistetaan tärkeinä taitoina tulevaisuuden työmarkkinoilla. Yrittäjyyskasvatus on ollut opetussuunnitelmissa jo 1990-luvulta lähtien, ja etenkin 2000-luvulla yrittäjyyskasvatusta on alettu painottaa. Tästä huolimatta, aiempien tutkimusten perusteella opettajat kokevat epätietoisuutta, miten yrittäjyyskasvatusta tulisi toteuttaa käytännössä. Tämä herättää pohtimaan, mitä yrittäjyyskasvatuksen toteuttajana oleminen edellyttää opettajilta. Tutkimukseni tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen kuva aiempien tutkimusten pohjalta, miten opettajien valmiuksia toimia yrittäjyyskasvatuksen toteuttajina voidaan tukea. Tutkimuskysymystä lähestyin kahden alakysymyksen kautta: ” Miten opettajat suhtautuvat yrittäjyyskasvatukseen tutkimuskirjallisuuden mukaan? ” ja ” Miten opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksien kehittymistä tuetaan tutkimuskirjallisuuden mukaan? Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä toimivat sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden käsitteet. Teoreettisena viitekehyksenä toimii yrittäjyyskasvatus ja kontekstina Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittelemät koulutuksen yrittäjyyslinjaukset. Aineisto muodostuu yhdestä väitöskirjasta ja kolmesta tieteellisestä artikkelista. Tutkimuskirjallisuuden mukaan opettajat tarvitsevat yrittäjyyskasvatukseen liittyvän tietouden syventämistä. Opettajien valmiuksia yrittäjyyskasvatuksen toteuttajina tutkimuskirjallisuuden mukaan voidaan tukea selkeyttämällä yrittäjyyskasvatuksen määritelmää ja tavoitteita, tarjoamalla riittävät resurssit yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseen sekä rikkomalla yrittäjyyden stereotyyppisiä tulkintoja mahdollistamalla opettajille tutustumista yrittäjyyden toimintaan. Yrittäjyyskasvatus tulisi nähdä sisäisen yrittäjyyden vahvistamisena. Opettajat nostivat yrittäjyyskasvatuksen keskiöön sisäisen yrittäjyyden. Sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen koettiin osaksi koulun arvoja, joihin sisältyvät yhteisöllisyys, huolenpito ja solidaarisuus. Opettajien yrittäjyyskasvatuksen kritiikiksi nousi, etteivät talous- ja yrityselämän ”kovat” arvot, kuten taloudellisen voiton maksimointi ja kilpailu, sovi koulun arvojen ja toimintaperiaatteiden sisälle. Ulkoinen yrittäjyys sai tutkimuskirjallisuuden mukaan pääosin kielteisen vastaanoton opettajien suhtautumisessa.

Opetuksen eriyttäminen on jaettu organisatoriseen ja pedagogiseen eriyttämiseen, jotka on eritelty toisistaan niiden luonteen vuoksi. Organisatorinen on nähty pysyvämpänä ja pitkäkes- toisempana, kun taas pedagoginen lyhytaikaisempana, luokkahuoneen sisäisenä eriyttämi- senä. Olemassa oleviin käsitteen määrittelyihin sekä teoriataustaan peilaten, oli aiheellista pohtia, miten opetuksen eriyttäminen on määritelty, miten se nykyisin määritellään ja eroa- vatko määritelmät toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata opetuksen eriyttämisen kä- sitteeseen liittyviä muutoksia sekä ymmärtää opetuksen eriyttämisen käsitettä laajemmin. Tutkimuksella pyrittiin havainnollistamaan ja kuvaamaan opetuksen eriyttämisen käsitettä 1980-luvulla sekä 2020-luvulla olemassa olleen tutkimuksen ja kirjallisuuden avulla sekä esit- tämään kummankin vuosikymmenen määritelmän yleisiä piirteitä. Aikaisempi tutkimus aiheen ympärillä on liittynyt vahvasti tasoryhmien ja tasoerojen ympärille, kun taas nykypäivänä ope- tuksen eriyttäminen on haluttu nähdä, opetuksen lähestymistapana ja keinona, koskevan kaikkia. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui kymmenen (10) artikkelia, joista viisi (5) edusti 1980-luvun opetuksen eriyttämisen määritelmää ja viisi (5) 2020-luvun opetuksen eriyttämisen määritel- mää. Tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineiston valintaa ohjasi tutkimuskysymys, joitakin rajauksia huomioon ottaen. Aineiston valintaa ohjasi 1) julkaisujen vuosiluku, koska haluttiin aineistoa tietyiltä vuosikymmeniltä, 2) artikkelien opetuksen eriyttä- misen määrittelevyys, koska se oli tutkittavana aiheena sekä 3) artikkelien opasmainen luonne, koska kyseisissä artikkeleissa tarjotaan malleja ja keinoja opetuksen eriyttämistä ku- vaavan aikakauden mukaisesti. Tutkimuksen analyysi oli sisällönanalyysi, josta haluttiin sel- vittää opetuksen eriyttämisen käsitteen yleisyys- ja keskeisyystekijöitä kutakin vuosikym- mentä kuvaavalla tavalla. Tutkimuksen tulokset kertoivat opetuksen eriyttämisen käsitteen muuttuneen sekä laajem- maksi, että sisällöltään rikkaammaksi. Opetuksen eriyttäminen nähtiin 2020-luvulla olevan laajempi ilmiö, kuin 1980-luvulla. Erityisesti organisatoriset tekijät olivat lisääntyneet tieteelli- sessä tutkimuksessa. Nykypäivää kuvaava tutkimus tarjoaa laajempia malleja ja määritelmiä opetuksen eriyttämisen ymmärtämiseksi ja opetuksen eriyttäminen nähdään laajana lähesty- mistapana opetukseen.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella opiskelijapalautteen merkitystä yliopisto- opetuksen kehittämisessä. Opiskelijapalaute on vakiintunut keskeiseksi osaksi korkeakoulujen laadunhallintaa ja sen keräämistä toteutetaan systemaattisesti, jotta se tukisi jokaista opintojen vaihetta. Keskeistä palautteen keräämiselle olisi, että sen perusteella opetusta kehitettäisiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään selvittämään palautteiden merkitys Helsingin yliopistossa. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Tutkimuksen kohdejoukko koostui neljästä Helsingin yliopiston varadekaanista, jotka osallistuivat kyselyyn vapaaehtoisesti. Sähköinen e- lomake lähetettiin tutkittavien sähköpostiin helmikuussa 2023. Kyselylomakkeessa he toivat esille omia näkemyksiään opiskelijapalautteen merkityksestä opetuksen kehittämisessä avointen vastausten muodossa. Kyselyn vastaukset analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen ja aineistosta eroteltiin kuvaavia teemoja. Tutkimuksen tulokset osoittivat opiskelijapalautteen olevan merkittävässä asemassa opetuksen kehittämisessä. Opiskelijan näkökulma koettiin elintärkeänä yhteisen päämäärän, eli opiskelijan oppimisen saavuttamiseksi. Vastauksista erottui palautteen merkitys konkreettisesti ja jakautui kolmeen eri teemaan: muutokset opetuksen sisältöihin, muutokset henkilöstön toimiin, sekä muutokset opiskelijan jaksamisen huomioimiseksi. Palautteiden koettiin vaikuttavan monipuolisesti opetuksen käytännön toteutukseen. Muutoksia tehtiin opetustarjontaan, henkilöstöä kehitettiin, sekä lukujärjestyksessä joustettiin, mikäli palautteissa kehityskohteita ilmeni. Tuloksissa nousi esille kuitenkin myös palauteprosesseihin liittyvät haasteet. Palautteissa saattoi ilmetä erilaisia näkemyksiä opetuksen onnistumisesta ja toisinaan opiskelijoiden suhtautuminen palautteen antamiseen oli passiivista. Myös henkilöstön ajalliset resurssit saattoivat olla esteenä joidenkin kehityskohteiden huomioimiselle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijapalautteen merkitys opetuksen kehittämisessä oli laaja-alaista. Tulosten perusteella voidaan paremmin ymmärtää, miten opiskelijapalautteet kehittävät opetusta konkreettisesti, sekä mitkä tekijät ovat kyseisessä prosessissa haasteena.

Tavoitteet. Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia työhön perehdytyksen kuvauksia sekä tarkastella työssä oppimista osana työhön perehdytystä. Kirjallisuuskatsaus osoittaa tutkimusaukon työhön perehdytyksen sekä työssä oppimisen tutkimuksessa. Tutkielmassa selvitetään sitä, millä tavoin työhön perehdytys kuvataan kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa 2000-luvulla, ja miten työssä oppiminen kuvataan sekä miten se esiintyy työhön perehdytyksen kuvauksissa ja tutkimuskirjallisuudessa. Työhön perehdytyksen kuvauksia tarkasteltiin kansainvälisen sekä suomalaisen tutkimuskirjallisuuden avulla. Perehdytyksen aikaisen oppimisen analysoinnissa hyödynnettiin työssä oppimisen 70-20-10-mallia. Menetelmät. Tämän tutkimuksen aineistoksi valittiin seitsemän kansainvälistä 2000-luvulla julkaistua tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia. Aineisto vaihteli tutkimuksista puheenvuoroihin sekä esityksiin. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin kuvailevana integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto analysoitiin teemoittelevaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Työhön perehdytyksen kuvaukset vaihtelevat toisistaan huomattavasti, mutta sisältävät myös yhtenäisiä tekijöitä. Työssä oppimista esiintyy työhön perehdytyksessä vähän. Toisaalta työssä oppimisen nähdään olevan kietoutuneina erilaisiin työhön perehdytyksen prosesseihin. Työhön perehdytystä olisi tarpeen kehittää sekä tutkia lisää tulevaisuudessa etenkin Suomessa.

Työelämän tasa-arvo on paljon esillä julkisessa keskustelussa ja tasa-arvoon liittyvä tutkimus on tärkeä osa-alue monella eri tieteenalalla. Merkittävä tekijä työelämän tasa-arvoon liittyen on naisten ja miesten hoitovastuun epätasainen jakautuminen. Naisten suuremmat hoitovastuut ovat merkittävä työelämän epätasa-arvoon vaikuttava ongelma. Aiemman tutkimuksen perusteella työelämä on vieläkin perinteisen maskuliininen ja näkee isän useimmiten elättäjän asemassa. Tässä tutkielmassa tarkastelen miten organisaatiot suhtautuvat isyyteen aikaisemman tutkimuksen perusteella ja miten organisaatiot voivat vaikuttaa isyyden ja työn suhteeseen. Tutkin, onko organisaatiokulttuurilla merkittävä vaikutus siihen, miten isät sovittavat yhteen työelämän ja perhe-elämän. Selvitän, voidaanko tietynlaisella organisaatiokulttuurilla helpottaa tai vaikeuttaa isyyden ja työn yhteen sovittamista ja näin vaikuttaa työelämän tasa-arvoon. Toteutin tämän tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui kymmenestä artikkelista, jotka oli haettu eri tietokannoista. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta voitiin nostaa esille keskeisimmät asiat, ensin tarkastelemalla aineistoa yleisesti ja sen jälkeen perehtymällä siihen yksityiskohtaisesti. Tutkimukset osoittivat, että organisaation tukevilla toimilla on merkitystä isyyden ja perheen yhteensovittamisen toteutumiseen, sekä sen, että isät kokevat työn ja perheen välisiä konflikteja niin kauan, kun organisaatiokulttuuri ei ole tarpeeksi kehittynyttä. Tutkimuksissa ilmeni myös, että organisaatiot näkevät isät vieläkin perheen elättäjinä, vaikka muutosta tähän onkin ollut nähtävissä jo pitkään. Vaikka organisaatiokulttuuri olisi perheystävällinen, kohdistuvat käytännöt kuitenkin enemmän äiteihin, kuin isiin.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää organisaatiopoliittisen toiminnan taustalla olevia motiiveja sekä organisaatiopolitiikan mahdollisia vaikutuksia työympäristöön. Organisaatiopolitiikka on yksi vallan käytön muoto, jolloin vallan käyttäminen ylittää toimijan virallisesti määritellyn roolin rajoja. Organisaatiopolitiikkaa on aiempien tutkimusten mukaan sekä hyödynnetty että käytetty usealla eri tavalla. Lisäksi organisaatiopolitiikan kokeminen on melko yksilöllistä. Tästä kiinnostuneena tutkimuskysymykseni ovat 1) millaisia motiiveja organisaatiopolitiikan taustalta on raportoitu ja 2) millaisia vaikutuksia organisaa-tiopolitiikalla on ympäristöönsä. Aineistonani toimi viisi organisaatiopolitiikkaa ja sen vaikutuksia raportoivaa kvantitatiivista tutkimusta, kaksi kvalitatiivista tutkimusta sekä yksi teoreettinen tutkimus. Osa tutkimuksista kuvaili tutkittavien näkemyksiä havaitusta organisaatiopolitiikasta. Osassa tutkimuksissa lisäksi lähestyttiin organisaatiopolitiikkaa eri ilmiöiden, kuten esimerkiksi sen vaikutuksista työhyvinvointiin ja yksilön käyttäytymiseen ympäristössään. Aineistot olivat otoskooltaan 14–428 henkilön välillä. Kaikki kirjallisuuskatsauksessa käytetyt tutkimukset olivat englanninkieli-siä, joiden alkuperä oli useasta eri valtioista. Analyysimenetelmänä käytin tyypittelyä. Keräsin ilmiöstä raportoituja havaintoja yhteen, ja pyrin muodostamaan organisaatiopolitiikasta kuvailua yleisellä tasolla. Tyypittelyn tuloksena organisaatiopolitiikan motiiveiksi nousi oman tai ryhmän edun tavoittelu organisaatiossa sekä sosiaalinen vaikuttaminen ympäristöön. Oman edun tavoittelua kuvasi esimerkiksi avun saaminen kollegoilta. Sosiaalinen vaikuttaminen piti sisällään esimerkiksi muutoshalukkuutta. Organisaatiopolitiikan vaikutukset ympäristöön jakautuivat positiivisiin ja negatiivisiin, joista jälkimmäisiä raportoitiin enemmän. Etenkin havaitun organisaatiopolitiikan negatiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen nousi tässä tutkimuksessa. Toisaalta osa kuvaili organisaatiopolitiikkaa tehokkuutta lisääväksi ilmiöksi, ja näkivät sen erottamattomana osana organisaatiota. Näin ollen saadut moniulotteiset tulokset kuvaavat ilmiön laajuutta, eikä niinkään ole yleistettävissä.

Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelin digitalisaation tuomia muutoksia osaamisen johtamiseen. Koska digitalisaatio on muokannut organisaatioiden rakennetta, kulttuuria ja käytäntöjä on mielekästä tutkia, miten muutokset ovat vaikuttaneet osaamisen johtamiseen, mikä nähdäänkin nykypäivänä elinehtona organisaatioiden toiminnalle. Osaamisen tuottaminen, kehittäminen ja ylläpitäminen mahdollistavat organisaation tuloksellisuuden, joustavuuden sekä tukevat työntekijöiden hyvinvointia. Esitän kompleksisen johtamisen näkökulman olennaisena tapana tarkastella tätä moniulotteista kenttää. Tutkimuskysymykseksi muodostuu: mitkä tekijät nousevat esiin osana osaamisen johtamista digitalisaation aikana kompleksisen johtajuuden näkökulmasta? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä tarkoitus oli saada laaja kuva osaamisen johtamisen nykytilasta. Valikoinnissa otin huomioon avoimen saatavuuden, vertaisarvioidut artikkelit, ajan sekä sijainnin. Keräsin länsimaalaista aineistoa vuodesta 2019 eteenpäin, jotta tulokset olisivat mahdollisimman ajankohtaisia ja kulttuurisesti yhtenäisiä. Kyseessä on narratiivinen yleiskatsaus, joten aineistoa eivät rajanneet tarkat metodiset säännöt. Analysoin aineistosta digitalisaation ajan osaamisen johtamisen tekijöitä ja luokittelin ne viiteen luokkaan. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella osaamisen johtamisessa nousi esiin viisi tekijää: organisaatiokulttuurin muutos, henkilöstöjohtajien roolin muutos, kouluttamisen merkityksellisyys, osaamisen houkuttelu ja hallinta sekä alustojen käyttö osaamisen johtamisessa. On hyvä huomata, että kaikki ulottuvuudet kietoutuvat yhteen, eivätkä ole täysin eroteltavissa. Digitalisaatio muuttaa kokonaisvaltaisesti organisaatioiden toimintaa, mikä kompleksisessa järjestelmässä säteilee kaikille toiminnan osa-alueille

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, miten ja millaisten teemojen yhteydessä behavioristiset ja konstruktivistiset oppimiskäsitykset ilmenevät musiikkiopistoissa työskentelevien huilunsoitonopettajien puheesta. Lisäksi pyrittiin hahmottamaan, olivatko opettajien käyttämät opetusmenetelmät yhteydessä heidän käsityksiinsä. Oppimiskäsitysten tunnistaminen käytännön työstä ja opetusmenetelmistä on tärkeää, sillä tällöin voidaan paremmin ymmärtää erilaisia opetuksen toimintatapoja ja tavoitteita, joihin opetuksella pyritään. Menetelmät. Tutkimuksen empiirinen aineisto tuotettiin kolmen eteläisessä Suomessa vähintään kymmenen vuoden ajan aktiivisesti toimineen huilunsoitonopettajan puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aiheena olivat opettajien toimintatavat sekä heidän kokemuksensa työstään. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, ja niiden tarkasteluun käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa valittujen oppimiskäsitysten piirteitä etsittiin haastateltujen puheesta. Opettajien kertomuksista muodostettiin teemoja, joista edelleen tutkittiin, miten eri käsitykset ilmenevät niiden yhteydessä. Lopuksi opettajien käsityksiä ja toimintamalleja eri teemoissa verrattiin heidän käyttämäänsä opetusmenetelmään ja niistä tulkittuihin oppimiskäsityksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajien kuvauksissa behavioristiset oppimiskäsitykset ilmenivät opettajajohtoisuutena, mallien matkimisena sekä toistojen tärkeyden painottumisena. Konstruktivistisia käsityksiä puolestaan tuli esiin opettajien korostaessa oppilaan aktiivisuutta ja itsesäätelytaitojen kehittymistä sekä ryhmien merkitystä oppimisessa. Teemoja muodostui kuusi. Näistä ulkoa soitossa painottuivat behavioristiset käsitykset, soveltamisessa konstruktivistiset. Ryhmäopetus, uuden opettelu, vanhempien rooli sekä kotiharjoittelun ohjaus taas rakentuivat kummankin oppimiskäsityksen varaan. Haastateltujen käsityksissä oli havaittavissa selviä yhteneväisyyksiä opetuksen pohjana käytetyn menetelmän kanssa, vaikka joitakin erojakin oli. Tulosten perusteella molemmilla oppimiskäsityksillä on paikkansa opettajien työssä, sillä menetelmästä riippumatta ne edistävät parhaiten yhdessä opetuksen tavoitteita.

Päiväkotien resurssipulasta ja työoloista on viime aikoina käyty enenevissä määrin julkista keskustelua. Päättäjät, professorit ja sosiaalisen median vaikuttajat ovat ottaneet kantaa päiväkotien tilanteeseen, ja nostaneet esille huolensa esimerkiksi resurssipulaan ja suuriin ryhmäkokoihin liittyen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kyselytutkimuksen keinoin päiväkotiympäristössä vallitsevia olosuhteita aistiympäristön näkökulmasta. Aistiympäristöllä viittaan tässä tutkielmassa meluisuuteen, valaistukseen, lämpötilaan sekä hajuun. Tavoitteena on tuoda päivänvaloon päiväkotiympäristöissä vallitsevia olosuhteita, ja kuulla alalla työskentelevien näkemyksiä ongelmien ratkaisemiseksi. Tarkastelussa on etenkin melu, jonka tiedetään olevan kiireen lisäksi suurin kuormitustekijä päiväkotityöntekijöiden keskuudessa. Olosuhteiden lisäksi tässä tutkielmassa tutkitaan myös päiväkodin työntekijöillä esiintyvää oireilua sekä meluherkkyyttä. Tiedetään, että melu, kiire ja suuret ryhmäkoot ovat suurimpia kuormitustekijöitä päiväkotityössä. Suurilla ryhmäkoilla on mitä luultavammin melua lisäävä vaikutus, mikä voi johtaa terveysvaikutuksiin niin lapsilla kuin aikuisillakin. Erään Suomessa toteutetun päiväkotitutkimuksen yhteydessä on esimerkiksi selvinnyt, että aikuisilla melualtistus on yhteydessä väsymykseen, päänsärkyyn, ja sillä voi olla myös yhteyttä äänen käytön ongelmiin. Pitkään jatkuessaan äänen käytön oireet voivat johtaa pysyviin ja vakaviin terveysongelmiin. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena osana laajempaa tutkimushanketta. Mukana oli 15 eteläsuomalaista päiväkotiryhmää ja otoskooksi saatiin 43 vastaajaa. Tulokset osoittavat, että toiminnasta aiheutuva melu koetaan suurimpana olosuhdehaittana päiväkotiympäristöissä, ja melun pääasiallisena lähteenä pidetään suurten lapsiryhmien toimintaa pienissä tiloissa. Melun vähentämiskeinoista oleellisimpina pidetään pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmätyöskentelyä sekä toiminnan huolellista suunnittelua. Yli puolet olivat kokeneet viimeisen vuoden aikana päänsärkyä sekä väsymystä. Päiväkotityöntekijöillä esiintyi huomattava määrä äänen tuottoon liittyviä oireita, joita on tulevaisuudessa syytä tutkia tarkemmin. Puolet meluhaitasta raportoineista vastaajista koki oireiden johtuvan melusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toiminnasta aiheutuva melu on päiväkotien ensisijainen olosuhdehaitta, jonka vähentämiseksi tehokkaimmat keinot ovat lapsiryhmien pienentäminen sekä tilojen kehittäminen. Tilojen toiminnallisuuteen, akustiikkaan ja riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota oppimisympäristöjä kehitettäessä.

Palautteenanto on karkeasti käsitelty suomalaisessa arviointi- ja palautteenanto-ohjeistuksissa eikä aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei tarjoa konkretiaa palautteenannon tueksi opettajille. Samanaikaisesti oppilaat mieltävät koululiikunnan epämiellyttävänä, oppilailla ei ole halua osallistua koululiikuntatunneille. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden edistämiseksi on tärkeää selvittää, miten konkreettisesti voitaisiin edistää motivaatiota ja halua liikkua. Tutkimuksessa pohditaan palautteen roolia osana liikuntakasvatusta: tutkimus havainnollistaa palautteen ominaisuuksia, jotka ovat merkittäviä oppilaan motivaatiolle liikuntakasvatuksen perspektiivistä. Osittaisena tavoitteena on herättää keskustelua palautteenannon tilanteesta erityisesti suomalaisessa koulukontekstissa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä (9) vertaisarvioidusta artikkelista, jotka kerättiin kolmesta eri tietokannasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Analyysissä muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä suhteessa tutkimuskysymykseen. Teemoja olivat palautteeseen liittyvä itsesäätely, positiivisen palautteen merkitys kompetenssille sekä palautteen individualistisuus. Tuloksissa muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä motivaatiolle: itsesäätelyn tukeminen palauteen saamista kontrolloiden, positiivisen palautteen vaikutus kompetenssiin sekä palautteen individualisointi. Palautteen ajoituksen kontrolli osoittautui tärkeäksi motivaation kannalta. Liian usein saatu palaute oli yhteydessä matalampiin minäpystyvyyden kokemuksiin kuin oikein ajoitettu palaute. Palautteen kontrollointi edistää itsesäätelyprosessia ja siten tukee motivaatiota. Lisäksi onnistumista havainnollistava palaute oli olennaista motivaatiolle. Palautteen antamisessa oli merkittävää huomioida henkilökohtaiset tavoitteet sekä kehittyminen irrallaan muista oppilaista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että motivaatiolle tärkeitä palautteen antoon liittyviä ominaisuuksia ovat ajankohta, määrä, onnistumisten havainnollistaminen, Individualistinen palautteenanto suhteessa oppilaan omiin tavoitteisiin sekä vertailun välttäminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osana liikuntakasvattajien pedagogista koulutusta.