Browsing by study line "Class Teacher, Education"

Tavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä ovat oppimiseen liittyvät tunteet ja millaisia tunteita 6-8-vuotiaat alakoulun ensimmäisillä vuosiluokilla opiskelevat oppilaat kokevat matematiikan parissa opiskellessaan. Lisäksi tarkoituksena on selvittää millä tavoin nautinnon -,ahdistuksen - ja tylsistymisen tunteet ovat yhteydessä matematiikassa suoriutumisen kanssa samalla ikäluokalla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Suurin osa aineistosta kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Tämän lisäksi aineistoon hyväksyttiin viisi julkaisua, jotka noudattivat vain osittain aineistolle annettuja kriteerejä. Aineisto kerättiin Helkasta, Eric-tietokannasta ja Google Scholarista. Laadullisen seulonnan jälkeen tutkimukseen päätyi 12 julkaisua. Tulokset ja johtopäätökset. 6-8-vuotiaat oppilaat kokevat matematiikan parissa sekä positiivisia että negatiivisa tunteita. Suurin osa oppilaista raportoi positiivisista tunteista. Nautinnon tunteella oli positiivinen yhteys matematiikassa suoriutumisen kanssa, ahdistuksella oli sekä positiivinen että negatiivinen yhteys matematiikassa suoriutumisen kanssa, mutta tylsistymisen ja matematiikassa suoriutumisen väliltä ei löydetty yhteyttä.

Selkokieltä arjessaan tarvitsevien lukumäärän arvellaan olevan nousussa. Samaan aikaan lasten ja nuorten lukutaidon on huomattu heikentyneen ja kaunokirjallisuuden lukemisen vähentyneen. Lääk-keeksi nuorten heikentyneeseen lukutaitoon on ehdotettu selkokirjalahjoituksia kaikkiin suomalaisiin peruskouluihin. Yleiskielisen lähtöteoksen muokkaamista selkokielelle kutsutaan selkomukauttamiseksi. Kaunokirjallisuuden selkomukauttaminen on nopeasti yleistynyt ja vuosittain ilmestyy jo lukuisia selkomukautuksia useissa eri genreissä. Selkomukautettaessa kirjan teksti lyhenee ja tiivistyy usein jopa vain kolmasosaan alkuperäisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että merkittävä osa lähtöteoksen sisällöstä poistetaan. Aiemmin selkokielen rakenteita on tutkittu pääasiassa koskien uutis- ja viranomaistekstejä. Sen sijaan tutkimusta selkokielisestä kaunokirjallisuudesta on yhä niukalti. Tä-män tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Siri Kolun Me Rosvolat -lastenkirjasta selkomukautettaessa poistettua sisältöä. Tutkimuksessani selvitän, millaisia sisältöjä selkomukauttaja on päätynyt poistamaan ja pohdin, miten poistot vaikuttavat teoksen kerrontaan ja henkilöhahmojen kuvaukseen. Aineistoni koostui Siri Kolun (2010) Me Rosvolat -lastenkirjasta sekä Hanna Männikkölahden (2021) Me Rosvolat -kirjan selkomukautuksesta. Toteutin tutkielmani tekstien lähiluvulla. Lähiluvussa löytämäni sisällön poistot tyypittelin. Jaoin poistot kolmeen tyyppiin: rakenteen selkeyttämiseksi ja tarinan yksinkertaistamiseksi tehdyt poistot sekä sanastotason poistot. Lähtöteoksesta poistettu sisältö noudatteli löyhästi selkokirjoittamisen yleisiä ohjeita. Syinä poistoille voidaan ajatella olevan esimerkiksi poikkeava tekstilaji tarinan sisällä tai vanhahtavat ja murteelliset ilmaukset. Kirja oli lyhentynyt tekstiltään suunnilleen kolmas-osaan. Samalla kirjasta oli karsiutunut pois sivuhenkilöitä ja -juonteita. Kuvitusta sen sijaan oli selkoversioon lisätty. Poistojen myötä tarinankerronta yksinkertaistui ja tapahtumat asettuivat yhtenäiselle aikajanalle. Henkilöhahmot vaikuttivat litistyneen ominaisuuksiltaan, kun lukija sai vähemmän tietoa heidän sisäisestä elämästään. Myös kuvallisuutta ja sanaleikkejä oli jäänyt selkokirjasta pois sanastotason poistojen mukana

Tavoitteet. Lukutaito on tärkeä taito niin opiskelussa, työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Lu-kemaan oppiminen on yksi keskeisimmistä koulussa opittavista taidoista, jotta yksilö voi kas-vaa osaksi yhteiskuntaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Ilman sujuvaa lukutaitoa lapsen tiedonsaanti ja oppiminen rajoittuvat huomattavasti. Erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden määrä on Suomessa kasvanut koko 2000-luvun ajan, ja lukivaikeudet ovat merkittävin eri-tyisopetuksen tukea vaativa oppimisen ongelma alaluokkalaisilla. Tämän tutkielman tarkoi-tuksena on selvittää, millä tavoin alkuopetuksessa voidaan tukea oppilaita, joilla on lukemis-vaikeus. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin 2000-luvulla julkaistuun aihetta käsittelevään tutkimukseen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto on haettu tietokannoista Helka, Google Scholar ja Eric. Hakusanoina on käytetty muun muassa sanoja lukemisvaikeus, dysleksia, alkuopetus, lukivaikeus, reading disorder ja learning difficulty. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta löydettiin tuenmuotoja niin teknisen lukutai-don kuin luetunymmärtämisen taidon kehitykseen. Teknistä lukutaitoa tuettiin perinteisellä eri-tyisopetuksella, Ekapelillä ja yksilöllisellä lukikuntoutuksella. Erityisen hyviä tuloksia saatiin yhdistämällä erityisopetus ja Ekapeli. Luetunymmärtämisen taitoa pyrittiin kehittämään ja tu-kemaan aktivoimalla vanhempia lukemaan ääneen lapsilleen. Tulosten perusteella kaikissa tuenmuodoissa oleellista on säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Konkreettisten keinojen lisäksi tutkimusaineistossa korostettiin motivaation ja onnistumisen kokemusten merkitystä, kun ky-seessä on lapsi, jolla on lukemisvaikeus.

Tavoitteet. Tavoitteena tässä tutkielmassa oli kartoittaa, millaista minäpystyvyyden tutkimusta matematiikan eri osa-alueista on tehty vuosiluokilla 1–9 ja onko aikaisemman tutkimuksen pohjalta havaittavissa eroja minäpystyvyydessä matematiikan osa-alueiden välillä. Teoria rakentui Albert Banduran (1986, 1997) kehittämälle minäpystyvyyden käsitteelle, joka on osa sosiaaliskognitiivista teoriaa. Minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä sekä asioita, joihin minäpystyvyys vuorostaan vaikuttaa, esiteltiin teoriassa. Samalla tuotiin myös esille, miten matematiikka ja minäpystyvyys näyttäytyy aikaisemmassa tutkimuksessa. Tutkimuksessa olin keskittynyt minäpystyvyyteen matematiikan eri osa-alueissa, joten esittelin matematiikan jakautuvan soveltavaan ja puhtaaseen matematiikkaan sekä avasin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014) matematiikan eri osa-alueiden valossa. Suomalaisen opetussuunnitelman matematiikan ulottuvuuksiksi rajautui: aritmetiikka, algebra, geometria, tilastomatematiikka ja todennäköisyyslaskenta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa pyritään luomaan käsitys kyseisestä aiheesta tutustuen tutkimuksiin. Hain aineistoa Helkan ja Ericin tietokannoista suomeksi ja englanniksi. Sisäänottokriteerit täyttäviä artikkeleita oli lopulta kymmenen, joihin perehdyin tarkemmin. Tulokset ja johtopäätökset. Siitä huolimatta, että minäpystyvyyttä oli tutkittu suhteellisen paljon, minäpystyvyys matematiikan eri osa-alueilla tuntui olevat melko vähän tutkittu aihealue. Geometria oli oikeastaan ainoa, johon liittyvä tutkimus keskittyi puhtaasti minäpystyvyyteen geometriassa. Vertailevaa tutkimusta oli auttavasti ja niissä tutkimus keskittyi pääasiassa muihin asioihin, mutta niissä sivuttiin kuitenkin minäpystyvyyttä matematiikan eri osa-alueissa. Kaiken kaikkiaan tutkimusalue olisi sellainen, joka kaipaisi lisää tutkimusta matematiikan eri osa-alueiden saralla ja myös vertailevana eri osa-alueiden välillä, jotta saisimme kattavamman kuvan oppilaiden minäpystyvyydestä matematiikassa.

Lastenkirjojen välityksellä on mahdollista tarkastella vallitsevaa lapsikäsitystä ja kasvatusihanteita, ja toisaalta lastenkirjat myös osallistuvat lapsikuvan muodostumiseen välittämällä aikuisten luomia representaatioita lapsista ja heidän toiminnastaan. Ilmastonmuutoksen koskettaessa vääjäämättä 2000-luvun lasten nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia lapsihahmoja ja heidän toimintaansa viimeaikaisissa ilmastoteemaisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy. Tavoitteena on lisätä lastenkirjoja työssään lasten kanssa käyttävien aikuisten ja lastenkirjojen tekijöiden ymmärrystä siitä, minkälaista kuvaa lukijoille välittyy lasten ilmastonmuutokseen liittyvästä toiminnasta, taidoista ja tunteista kirjojen lapsipäähenkilöiden kautta. Lisäksi opinnäyte esittelee kirjojen parissa toimiville aikuisille yhden keinon tarkastella lastenkirjojen lapsihahmoja ilmastotoimijuuden näkökulmasta. Aineistona oli kolme suomalaista lasten kuvakirjaa, jotka haettiin Lastenkirjainstituutin verkkosivujen kautta käyttäen hakusanaa ’ilmasto’. Sisäänottokriteerinä oli muun muassa, että kirjan tuli olla kuvakirja ja päähenkilön tuli olla lapsi. Kirjojen tekstit analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Analyysia ohjaavana teoriana käytettiin kokonaisvaltaista ilmastokasvatuksen polkupyörämallia. Kirjojen kuvitus analysoitiin käyttäen kuvien tulkintaan sovellettua sisällönanalyysin menetelmää. Analysoiduissa kirjoissa lapsihahmot kokivat negatiivisia tunteita, kuten huolta ja surua, suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin. He kokivat suuttumusta aikuisia kohtaan, joiden toiminta kuvattiin syyksi ilmastonmuutokselle. Lapsihahmot kuvattiin myös erittäin motivoituneina ilmastotoimijoina ja heillä kuvattiin olevan laaja-alaisia taitoja käsitellä ja kohdata ilmastonmuutoksen ilmiö. Hahmot saivat myös osakseen osallisuuden kokemuksia ja he kokivat positiivisia tunteita, jotka syntyivät yhdessä toimimisesta ja onnistumisista. Analysoidut kirjat luovat osin realistiselta vaikuttavaa kuvaa lapsesta, mutta toisaalta kuvaavat myös representaatioita, joita lukijan tulee osata tulkita, jotta kirjojen tuottama lapsikäsitys ja kuva lapsesta ilmastotoimijana ei muodostu liioitelluksi. Analysoidun kolmen kirjan välityksellä vaikuttaa myös siltä, että 2000-luvulla lapsuutta on varjostamassa ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli tulevaisuudesta.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn positiiviseen pedagogiikkaan ja sen myönteisiin vaikutuksiin oppilaan hyvinvoinnin kannalta. Positiivista pedagogiikkaa on tarjottu ennaltaehkäisyksi haasteille, koska ratkaisut ovat pääosin perustuneet ongelmien tunnistamiselle. Huonovointisuuden lisääntyessä ihmisten joukossa, erittelen tutkielmassani ratkaisuksi ehdotetun positiivisen pedagogiikan osa-alueita ja sen myönteisiä vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin. Tutkin aihetta kriittisesti ja selvitän tieteenalan saamaa kritiikkiä ja otan ne mukaan pohdintaani. Positiivisessa pedagogiikassa keskityn erityisesti luonteenvahvuuksiin ja hyveisiin sekä niiden sovelluksiin. Tarkoituksena on ymmärtää, miksi positiivista pedagogiikkaa tarjotaan ratkaisuksi ongelmiin sekä eritellä sen saamaa kritiikkiä.    Toteutin tutkimuksen kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolloin aiheesta saatiin yleiskatsaus. Aineistona toimi positiivisen psykologian sekä siitä johdettujen positiivisen pedagogiikan tutkimuksia sekä teorioita luonteenvahvuuksista. Positiivinen psykologia, positiivinen pedagogiikka sekä hyveet ja luonteenvahvuudet tarjoavat kokonaisuudessaan tutkielmalleni aineiston.      Tuloksista käy ilmi, että positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käytöllä on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin. Vahvuuskasvatuksella oppilaan psykologisiin tekijöihin ja sosiaaliseen ympäristöön on myönteisiä vaikutuksia. Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus vaikuttavat muun muassa kehittyneeseen empaattisuuteen, vuorovaikutustaitoihin, minäpystyvyyteen sekä merkityksellisyyteen. Haasteina tieteenala kohtaa epätieteellistämisen, liiallisen yleistämisen sekä yltiöpositiivisuuden. Positiivinen pedagogiikka koulukontekstissa asettaa myös opettajalle vastuun sen käyttämisestä, jolloin työtavat koulujen välillä eivät ole yhdenvertaiset.  

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tutkia kuvataiteen ja luovan ajattelun yhteyttä. Tätä yhteyttä tarkasteltiin syvemmin kuvataiteen myötä kehittyvien luovan ajattelun osa-alueiden kautta sekä niiden keinojen kautta, joilla kuvataidetta toteutettiin tutkimusaineistossa. Katsauksen tutkimustarpeet nousivat esille esimerkiksi maailmanlaajuisesti ilmenevistä ongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta, joiden ratkaisemiseksi tullaan tarvitsemaan innovatiivisuutta ja ongelmanratkaisukykyä, jotka kuuluvat luovan ajattelun ominaisuuksiin. Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimuksia, joista on mahdollista tarkastella kuvataiteen ja luovan ajattelun yhteyttä. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on luoda yleiskatsaus tutkittavasta ilmiöistä. Kirjallisuuskatsaus mukaili systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheita. Aineiston keruussa käytettiin kolmea Helsingin yliopiston kirjaston tukemaa tietokantaa, joista aineisto seulottiin yhtenevillä sisäänottokriteereillä. Tutkimusaineistoa seulottaessa käytettiin yhteneviä sisäänottokriteereitä. Katsauksen tutkimusaineisto luokiteltiin ja raportoitiin tutkimuskysymysten mukaan. Kirjallisuuskatsauksen perusteella todettiin, että kuvataiteella ja luovalla ajattelulla on vahva yhteys toisiinsa. Luova ajattelu myös lisääntyi tai kehittyi kuvataiteen parissa työskenneltäessä muun muassa ongelman etsimisen, ideoiden luomisen ja niiden kokeilemisen sekä avoimemman ajattelun suhteen. Kuvataidetta toteutettiin tulosten mukaan havainnoimalla, arvioimalla, analysoimalla ja yhdessä keskustelemalla sekä perinteisten kuvataiteen teknisten työtapojen kautta. Tuloksista on pääteltävissä, että kuvataiteen avulla voidaan kehittää luovaa ajattelua.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tehdä selkoa eri lukemaan opettamisen menetelmistä, vertailla niitä keskenään ja arvioida niiden hyviä ja huonoja puolia. Lukemaan oppiminen on ensimmäisen kouluvuoden tärkein tavoite, ja sen opettamiseen on olemassa erilaisia menetelmiä, joita esittelen tässä tutkielmassa. Lukemaan opettamisen menetelmät jaotellaan usein synteettisiin, eli yksityiskohdista kokonaisuuksiin lähteviin, ja analyyttisiin, eli kokonaisuuksista yksityiskohtiin eteneviin menetelmiin. Tässä tutkielmassa esittelen tarkemmin kaksi synteettistä menetelmää: KÄTS- ja CID-menetelmät, sekä kaksi analyyttistä menetelmää: LPP- ja LYHTY-menetelmät. Tämä tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa kootaan tietyn aiheen tutkimuksia yhteen, ja sen tavoitteena on etsiä vastauksia siihen, mitä ilmiöstä jo tiedetään. Valitsin aineistokseni tutkimuksia lukemaan opettamisesta ja tarkemmin sen menetelmistä. Aineistoni on haettu käyttämällä Google Scholar- ja yliopiston Helka-kirjaston hakupalveluita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että synteettiset ja analyyttiset menetelmät eroavat toisistaan lukemaan opettamisen alkuvaiheessa ja etenemissuunnaltaan, mutta molemmat menetelmät sisältävät sekä synteesiä että analyysiä, eli sekä kirjain-äänneyhteyden harjoittelua, että kokonaisten sanojen ymmärtämisen harjoittelua. Lukemaan opettamisen menetelmän valinnalla on merkitystä ensimmäisen lukuvuoden keskivaiheilla, mutta ensimmäisen luokan keväällä menetelmästä huolimatta suurin osa oppilaista omaa hyvän lukutaidon. Tuloksista voidaan päätellä, että lukemaan opettamisessa tulee ottaa huomioon oppilaiden yksilöllinen etenemistahti ja valmiudet, lukumotivaation ylläpitäminen, sekä eri menetelmien elementtien yhdisteleminen.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tutkia ja selvittää opettajan mahdollisia keinoja kohdata ja tukea ujoja oppilaita koululuokassa. Aiemman tutkimuksen mukaan opettajat eivät ole aina tietoisia siitä, miten luokan vetäytyvät ja hiljaiset oppilaat tulisi kohdata. Tässä tutkielmassa erittelen niitä keinoja, joiden avulla opettaja voi työssään huomioida ujot oppilaat yksilötasolla sekä ryhmätasolla. Tutkimustehtävät ovat 1) Mitä keinoja opettajalla on huomioida ja tukea ujoja ja hiljaisia oppilaita yksilöllisesti luokkahuoneessa oppitunnilla? ja 2) Mitä keinoja opettaja voi käyttää ujon tukemiseksi ryhmätasolla? Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoiksi valikoitui seitsemän empiiristä tutkimusta sekä yksi katsausartikkeli. Käytin teoriaohjaavaa analyysitapaa tarkastellessani aineistoja ja kiinnitin huomioita niihin teemoihin, jotka käsittelivät ujouden käsitettä kouluissa. Ryhmittelin löytämäni tulokset alakategorioihin. Ujo oppilas tarvitsee arkeensa riittävän turvallisuuden tunteen. Opettaja voi edistää turvallisuutta luomalla luokkaan positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä. Myös lämmin vuorovaikutussuhde oppilaan ja opettajan välillä oli yksi merkittävä tekijä ujon kokeman turvallisuuden tunteen luomiseksi. Lämmintä vuorovaikutussuhdetta pyrittiin rakentamaan tekemällä itsestä helposti lähestyttävä sekä ottamalla itse kontaktia ujoon oppilaaseen. Hiljaisten oppilaiden osallistumista tunnilla voidaan mahdollistaa myös muilla tavoin kuin viittaamalla ja puhumalla, ja erilaiset pelit ja leikit voivatkin rohkaista ujoa oppilasta puhumaan vähitellen. Opettajan on tärkeä miettiä myös etukäteen, keiden kanssa ujo oppilas sijoitetaan samaan ryhmään pienryhmätyöskentelyssä, varmistaen turvallisuuden kokemus. Oppilaan arkeen on hyvä myös yrittää luoda rutiineja ja ennustettavuutta käymällä läpi päivän tulevat tapahtumat sekä noudattamalla tiettyjä toistuvia rutiineja koulussa.

Avhandlingen behandlar möjligheter och utmaningar med musikimprovisation i musikundervisning. Ämnet betraktas ur både lärarens- samt elevens synvinkel. Avhandlingens syfte är att utveckla en förståelse för hur musikimprovisation upplevs av lärare och elever och att belysa bl.a. hurdant behov för fortbildning det finns bland lärare gällande musikimprovisation, vilka färdigheter som utvecklas via användning av musikimprovisation i musikundervisning och redogöra för behov för vidare forskning inom ämnet. Det är ett växande forskningsområde där det speciellt i USA gjorts mycket studier kring ämnet. Denna avhandling fokuserar däremot på hur musikimprovisation i musikundervisning används i de nordiska länder, dvs. Finland, Sverige, Norge, Danmark och Island.