Browsing by study line "General and Adult Education"

Tiivistelmä - Referat – Abstract Mål. Syftet med den här studien är att forska hur konspirationsteorierna borde bemötas pedagogiskt och utbildningsmässigt. En viktig del av forskningen är att undersöka vilka pedagogiska verktyg fungerar positivt till att reducera tron på konspirationsteorierna. Med det pedagogiska menas hur enskilda människor (pedagoger), men framför allt hur hela utbildningsorganisationer kan bemöta och reducera tronkonspirationsteorierna och eventuellt reducera tron på andra icke-önskvärda fenomen. Metoder. Metoden för avhandlingen var en beskrivande litteraturstudie. Materialet till litteraturstudien baserar sig på kvantitativa forskningsartiklar och publicerade vetenskapliga litteraturstudier. Avsikten med studien var att skapa en helhetsuppfattning om temat och kritiskt granska de valda 8 vetenskapliga artiklarna som beskriver hur konspirationsteorier och andra icke-önskvärda fenomen bekämpas. Resultat och slutsatser. Resultaten var att det är svårt att bemöta konspirationsteorierna så att tron på dessa reduceras. Men forskningen talar tydligt att kritiskt tänkande kan bidra till att minska människors tro på konspirationsteorier. Samtidigt visar forskningen att konspirationsteorierna måste bemötas kritiskt till exempel i skolan innan eleven/studenten själv möter det specifika fenomenet, och det kan bidra till resistent förhållning endast mot den i skolan behandlade konspirationsteorin. Resultatet och slutsatserna kan summeras med att kritiskt tänkande fungerar som förebyggande verksamhet till att reducera tron på konspirationsteorierna. Medan vänlighet, villighet att lystna och ge en person en känsla av empowerment fungerar bra till att reducera på tron på konspirationsteorierna hos människor som redan fallit offer för dem. Slutsatsen är att konspirationsteorierna är här för att stanna och att det inte finns mirakelkurer som skulle få slut på dem. Med kontextualiserad form av kritiskt tänkande, i rätt tid (ålder) och empatiskt förhållningssätt ser ut att reducera konspirationsteoretiska tankar bättre än faktabaserad argumentation.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan oppijan voimaantumista ja positiivisen pedagogiikan keinoja oppijan voimaantumisen välineenä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä voimaantuminen ja positiivinen pedagogiikka ovat ja miten voimaantumista voidaan tukea positiivisen pedagogiikan avulla. Oletuksena tässä tutkielmassa on, että positiivisen pedagogiikan menetelmin voidaan vaikuttaa oppijan voimaantumiseen. Tässä tutkielmassa oppijalla tarkoitetaan lasta ja nuorta, jota koulussa ja toisen asteen koulutuksessa kasvatus- ja opetustyön avulla pedagogisesti opetetaan oppimaan. Voimaantumista tässä tutkielmassa tarkastellaan Juha Siitosen Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua- väitöskirjan viitoittamana, joka on siten tutkielmassa voimaantumisen teoreettisena viitekehyksenä. Positiivinen pedagogiikka vastaavasti määritellään siten, että se on positiivisen psykologian periaatteita ja menetelmiä oppijan opettamisessa soveltava pedagoginen suuntaus, jolloin opetuksessa korostuu oppijaa arvostava kohtaaminen ja hänen voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen oppimisessa. Keskiössä on erityisesti oppijaa arvostavan vuorovaikutuksen korostaminen. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Voimaantuminen on yhteydessä oppijan hyvinvointiin. Voimaantuminen ei ole kuitenkaan pysyvä tila, joten sitä tulisi voida tukea erilaisilla toimenpiteillä. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan tulkintana avarakatseisesti esittää, että positiivisen pedagogiikan menetelmiä käyttämällä voidaan vaikuttaa oppijan voimaantumiseen, jota vahvistaa turvallisuuden, luottamuksen ja tasa-arvoisuuden tunne. Myönteinen luokkailmapiiri, avoin ja oppijaa arvostava vuorovaikutus, oppijan minäkuvan vahvistaminen, myönteisten tunteiden herättely ja vaaliminen ystävällisyydellä, oppijoiden aktiivisen yhteistoiminaalisuuden vahvistaminen, oppijan ja toisten ominaisvahvuuksien tunnistaminen ja huomioiminen myönteisen palautteen avulla sekä saavutusten ja onnistumisten huomioiminen tukevat oppijan voimaantumista. Voimaantumisen voidaan tulkita vaikuttavan oppijan kokonaisvaltaiseen oppimiseen, elämänhallintaan ja hyvinvointiin.

Psyykkisellä traumalla voi olla sekä suora että välitön vaikutus yksilön hyvinvointiin. Psyykki-nen trauma syntyy erilaisista tekijöistä, mutta yleisimpiä aiheuttajia ovat läheisen kuolema, raiskaus, sota, väkivallan uhriksi joutuminen tai vanhempien avioero. Traumaattiset tapahtu-mat vaikuttavat yksilön keskushermostoon sekä psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, kogni-tiiviseen kehitykseen ja käyttäytymiseen monella eri tavalla. Moni ei kuitenkaan ole tietoinen siitä, että traumalla on tällaisia merkittäviä negatiivisia vaikutuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa 100 000 ihmistä kokee vuoden aikana jonkin traumaattisen ko-kemuksen. On siis tärkeää alkaa tunnistamaan psyykkisestä traumasta johtuvia vaikutuksia, jotta voidaan tulevaisuudessa antaa heille heidän tarvitsemansa tuki koulunkäynnissä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on koota integroiva kirjallisuuskatsaus aiemmin tehdyistä tutkimuksista siitä, millaisia erilaisia psyykkisiä traumoja voi esiintyä ja millä eri tavoin ne voi-vat vaikuttaa yksilön koulunkäyntiin. Tutkielmani tutkimuskysymyksiä ovat 1) Mitkä tekijät voi-vat aiheuttaa psykologisen trauman ja 2) Millä tavalla psykologinen trauma vaikuttaa yksilön koulunkäyntiin? Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka koostui yhdeksästä tieteellises-tä Google Scholar -tietokannasta haetusta tutkimusartikkelista. Tutkimusartikkelit olivat kaikki englanninkielisiä ja ne sijoittuivat vuosille 2001—2017. Aineiston analyysissä käytin aineisto-lähtöistä sisällönanalyysiä, joka eteni aineiston yleisluontoisesta läpikäymisestä aina yksityis-kohtaiseen tiedon jäsentämiseen alleviivausten ja tiedon vertailun avulla. Psyykkisen trauman aiheuttajia löytyi osittain samanlaisia ja osittain erilaisia, mutta monessa tutkimuksessa tuli esille erityisesti väkivalta, laiminlyönti tai läheisen menettäminen. Koulun-käyntiin psyykkiset traumat vaikuttivat hyvin laajasti, mutta negatiivinen vaikutus oli esimerkik-si arvosanoihin, koulupoissaoloihin, keskittymiseen sekä lukutaitoon. Aiheesta tarvittaisiin enemmän pitkittäistutkimuksia, jotta voitaisiin arvioida psyykkisen trauman pidempiaikaisia vaikutuksia. Ehdottoman tärkeää olisi myös tutkia sitä, miten koulun henkilökunta voi tukea oppilasta/opiskelijaa niin, että hän saisi täyden hyödyn opiskelusta.

Ratkaisukeskeisyyden avulla on mahdollista saada aikaan muutosta. Sitä hyödynnetään esimerkiksi terapiassa, valmennuksessa ja neuvonnassa. Aikaisempien tutkimuksien mukaan ratkaisukeskeisyyden etuna nähdään sen tehokkuus ja lyhytkestoisuus. Aiemmat tutkimukset osoittavat ratkaisukeskeisen neuvonnan soveltuvan oppilaitoksiin, jossa sitä voidaan järjestää oppilaille ja opiskelijoille ryhmänä. Ratkaisukeskeisestä ryhmäneuvonnasta oppilaitoksissa ei ole vielä kovinkaan paljon tutkimustuloksia, joten tutkielmallani lähdin tuottamaan aiheesta lisää tietoa. Kandidaatintutkielmani tarkoituksena oli selvittää ratkaisukeskeisen ryhmäneuvonnan käyttöä oppilaitoksissa, kun sitä järjestettiin oppilaille ja opiskelijoille. Tutkimuskysymykset olivat 1) Miksi ratkaisukeskeistä ryhmäneuvontaa tulisi järjestää kouluissa? ja 2) Minkälaisia tuloksia oppilaille tai opiskelijoille kohdennetulla ratkaisukeskeisellä ryhmäneuvonnalla on saatu aikaan? Toteutin kandidaatintutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmani aineisto muodostui kahdeksasta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu aikavälillä 2016–2022. Artikkelit olivat ProQuestista ja Google Scholarista. Aineiston analysointi tapahtui perinteisen sisällönanalyysin keinoin ja tämän pohjalta muodostin ala- ja yläkategoriat. Ala-kategoriat olivat hyödyt, järjestäminen kouluissa, mihin asioihin tuloksia saatiin, tulokset ja tehokkuus. Yläkategoriat olivat puolestaan ratkaisukeskeisen ryhmäneuvonnan tarjoaminen oppilaitoksissa ja ratkaisukeskeisellä ryhmäneuvonnalla saadut tulokset. Tuloksien perusteella ratkaisukeskeinen ryhmäneuvonta soveltuu käytettäväksi oppilaitoksissa oppilaille ja opiskelijoille. Ratkaisukeskeinen ryhmäneuvonta näyttäytyi tehokkaana ja tuloksia aikaansaavana jokaisen analysoitavana olevan artikkelin kohdalla. Ryhmäneuvonnalla aikaansaatujen tuloksien nähtiin myös säilyvän seurantamittauksissa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään kuinka erilaiset opetusta ohjaavat dokumentit ja kurssikirjat ohjaavat seksuaalikasvatuksen toteutumista peruskoulussa. Peruskoulu kattaa ihmisen elämästä noin neljäsosan ja on täten iso osa ihmisen elämää ja kehittymistä. Seksuaalikasvatus on monipuolinen ala ja sen eri ulottuvuuksia tunnistetaan enenevissä määrin eri yhteiskunnan tasoilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että teemaan liittyviä asioita käsitellään nykykasvatuksessa verrattain vähän. Kyseessä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus Tarkasteltavina ovat perusopetuslaki, oppivelvollisuuslaki, yhdenvertaisuuslaki, laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, perusopetuksen opetussuunnitelma sekä 12 Helsingin yliopiston opettajaopiskelijoiden ja biologian aineopiskelijoiden kurssikirjaa. Menetelmänä hyödynnetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja sen mahdollistavaa tyyliä kuvata laajoja kokonaisuuksia ja materiaaleja. Seksuaalikasvatus heijastuu tutkittavista materiaaleista läpi yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja identiteetin kehittymisen tukemisena. Laki painottaa opetuksen järjestäjän vastuuta kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemisessä ja tasa-arvon toteutumisessa. Opetussuunnitelma puolestaan määrittää minkä verran mitäkin oppiainetta milloinkin opetetaan. Tämä vaikuttaa konkreettisesti myös seksuaalikavatuksen opettamiseen ja oppimiseen. 12:sta kurssikirjasta yhdessä oli luku omistettua seksuaalikasvatukselle. Muutoin paino oli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden korostamisessa. Termiä “seksuaalikasvatus” ei kuitenkaan mainittu yhdessäkään tutkittavista aineistoista. Tulevaisuudessa tuloksia voidaan soveltaa jatkotutkimuksiin kasvatustieteen ja seksologian kentällä kuten myös kurssikirja- ja opetussuunnitelma-analyysissa. Tutkimusta voitaisiin tehdä esimerkiksi kokemuksista ja ajatuksista seksuaalikasvatukseen liittyen ja siihen kuinka opettajaopiskelijat, oppilaat tai vaikka vanhemmat ne kokevat.

Sosiaalinen media on nykypäivänä osa ihmisen arkea jo lapsesta asti. Jatkuvasti saatavilla oleminen vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, sillä älylaitteet ovat läsnä myös kasvokkaisen vuorovaikutuksen tilanteissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin sosiaalisen median läsnäolo perheen arjessa vaikuttaa lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja onko sosiaalisen median lisääntyneellä läsnäololla vaikutusta lapsen kehitykseen. Olettamuksena oli, että sosiaalinen media vaikuttaa perheen vuorovaikutukseen niinkin paljon, että sillä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Tutkimuksessa avataan sosiaalisen median sekä vuorovaikutuksen käsitteitä ja teorioina käytetään Goffmannin vuorovaikutuksen sosiologiaa sekä Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa, joita peilataan saatuihin tutkimustuloksiin. Aikaisempia tutkimuksia on tehty sosiaalisen median vaikutuksista yksityishenkilöiden elämään sekä vuorovaikutukseen esimerkiksi työkonseptissa. Oma mielenkiintoni keskittyy vuorovaikutukseen perheiden sisällä ja siihen, voiko sosiaalisen median lisääntyvällä läsnäololla perheessä olla lapsen kannalta pidempiaikaisia vaikutuksia. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimukseen otettiin mukaan kattava ja asianmukainen aineisto, jonka avulla tutkimus oli mahdollista toteuttaa. Tutkimuskirjallisuutta sekä artikkeleja valikoitui tutkimukseen yhteensä 13 kappaletta. Sosiaalisella medialla huomattiin olevan positiivisia sekä negatiivisia vaikutuksia perheen vuorovaikutukseen. Positiiviset vaikutukset keskittyivät lähinnä kommunikoinnin helpottumiseen sekä yhteisiin vapaa-ajanviettotapoihin, negatiiviset vaikutukset näkyivät lasten ja vanhempien vuorovaikutustilanteiden ongelmissa. Vanhemman poissaolevuus vuorovaikutustilanteissa voi pahimmassa tapauksessa hankaloittaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Lapsen emotionaalinen sekä sosiaalinen käyttäytyminen opitaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, ja jos lapsen täytyy jatkuvasti kilpailla kotona älylaitteen kanssa, voi sosiaalistumisessa sekä vuorovaikutuksessa esiintyä vanhemmalla iällä puutoksia. Sosiaalisen median lisääntynyt läsnäolo on myös muuttanut kasvotyön käytänteitä, muuttaen perinteisen kasvotyön älypuhelinajan kasvotyöksi.

Ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin esimerkin pohjalta virinnyt Fridays for Future tai Schoolstrikes 4 Climate -nimillä tunnettu nuorten kansainvälinen ilmastolakkoliike on monella tapaa täysin poikkeuksellinen liike. Ympäristöaktivismin aiemmista protestiaalloista liikkeen erottaa sen kansainvälisyys ja se, että liikkeen viesti on aiempia ympäristöliikkeitä henkilökohtaisempi, sillä liik- keen nuoret puolustavat aiempia, usein jotakin tiettyä luontokohdetta puolustaneita liikkeitä eksplisiit- tisemmin omaa tulevaisuuttaan. Poliittisena liikkeenä liike on poikkeuksellinen, koska se on tuonut yleisesti epäpoliittisena pidetyn nuorten joukon poliittisen toimijuuden esiin. Tässä tutkimuksessa ku- vataan, analysoidaan ja tulkitaan nuorten ilmastolakkoliikettä sukupolvitutkimuksen tutkimusperinteen kautta. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, voidaanko liikettä kutsua sukupolviliikkeeksi sekä sitä, millaisia sukupolvien välisiä ristiriitoja liike yhteiskunnassa ilmentää. Keskeisimpänä teoreettisena vii- tekehyksenä tutkimuksessa toimii Karl Mannheimin sukupolviteoria ja sen pohjalta kehitetty sukupol- viliikkeen kriteeristö. Menetelmänä tutkimuksessa toimi integroiva kirjallisuuskatsaus, joka mahdollisti tutkimusperinteil- tään monipuolisen aineiston käytön analyysin pohjana. Aineisto koostui viidestätoista ilmastolakkolii- kettä koskevasta tutkimuksesta, joita suhteutettiin analyysissä sukupolvitutkimuksen teoriaan. Tutkimuksen perusteella ilmastolakkoliikkeellä on edellytykset myöhemmin tulla tulkituksi sukupolviliikkeeksi. Tämän johtopäätöksen lopullinen tekeminen kuitenkin edellyttää sekä aikaa että lisätutkimusta. Liikkeen osoittautuminen sukupolviliikkeeksi tarkoittaisi sitä, että sen taustalla olisi laajempi aktuaalinen sukupolvi, jota liike edustaa. Tämä olisi merkittävää, sillä esimerkiksi Suomessa edellinen selvästi sukupolviliikkeen kriteerit täyttävä liike on ollut suurten ikäluokkien piirissä virinnyt 60-lukulaisuus. Ilmastolakkoliikkeen ilmentämät sukupolvien väliset ristiriidat kulminoituvat ilmasto- oikeudenmukaisuuden teemaan sekä liikkeen keskeiseksi protestoinnin tavaksi valikoituneen koululakon problematiikkaan. Katsottaessa sukupolvijännitteitä pidemmälle, voidaan ilmastolakot nähdä myös nuoren sukupolven vanhemmille sukupolville artikuloimana mahdollisuutena reagoida ilmastonmuutokseen ja kantaa vastuuta maailman tilasta.

Osalla peruskoulun vieraskielisistä oppilaista suomen kielen taito valmistavasta, suomi toisena kielenä ja kirjallisuus ja äidinkieli ja kirjallisuus -opetuksesta huolimatta on korkeintaan välttävä. Huolestuttavin on niiden lasten tilanne, joiden huoltajista kumpikaan ei puhu suomea äidinkielenään ja joiden suomen kielen oppiminen on kokonaan koulun vastuulla. Heikko suomen kielen taito muodostuu suurimmaksi esteeksi osallistua jokapäiväiseen kouluopetukseen ja sitä kautta heikentää myös lapsen jatko-opiskeluun liittyviä mahdollisuuksia. Tässä tutkielmassa kuvataan, analysoidaan ja tulkitaan sekä valmistavan ja suomi toisena kielenä -opetuksen opettajien että vieraskielisten oppilaiden omia kokemuksia monipuolisen kielitaidon kehittämisestä. ​Lisäksi tutkielmassa vastataan kysymykseen siitä, miten suomen kielen oppimiseen liittyvä opetus on järjestetty ja miten se toimii erityisesti niiden oppijoiden osalta, jotka oppivat suomen kieltä käytännössä vaan koulukielenä. Tämä tutkimus on kvalitatiivista analyysia, joka perustuu peruskoulun valmistavan opetuksen ja suomi toisena kielenä -opetuksen opettajien, oppilaiden ja myös heidän luokanopettajien haastatteluihin. Tutkimuksessa tuodaan esille ensisijaisesti opettajien, mutta myös oppijoiden näkökulmaa asiaan. Tulosten mukaan muutto vieraaseen kieliympäristöön aiheuttaa lapselle sellaista oireilua, jonka käsittelemiseen vaaditaan muitakin asiantuntijoita opettajan lisäksi. Puutteellinen suomen kielen taito haittaa lapsen osallisuutta koulutyöhön ja vaati opettajalta lisää paneutumista lapsen vaikeuksien syihin. Ongelmana on myös opetusryhmien suuret koot ja sopivien oppimateriaalien valinta. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että joillekin lapselle suomen kieli jää ainoastaan koulukieleksi. Kiinnostus koulukieltä kohtaan on hyvin riippuvainen oppilaan kotiympäristöstä, eikä opetuksen itseohjautuvuuteen pyrkivä malli välttämättä toimi vieraskielisten lasten kohdalla odotetulla tavalla. Tämänhetkinen peruskoulussa muodostettu suomen kielen oppimista toisena kielenä tukeva järjestelmä ei riitä joidenkin oppijoiden kohdalla, minkä seurauksena on jatko-opiskeluun riittämätön suomen kielen taito.

Helikopterivanhemmuus on kasvatuksessa melko uusi ja vähän tutkittu käsite. Toiminta voi näyttäytyä käytännössä esimerkiksi pakonomaisena kiinnostuksena lapsen tekemisiä kohtaan, lapsen toimintaa hallitsevana käytöksenä tai asioiden tekemisenä lapsen puolesta. Aiempien tutkimusten vähäisyydestä huolimatta on havaittu, että helikopterivanhemmuus saattaa olla haitallista toimintaa, jonka seurauksena lapsista kasvaa avuttomia, itsekeskeisiä ja epävarmoja. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on koostaa katsaus helikopterivanhemmuuden vaikutuksista yksilöön ja tämän eri elämän osa-alueisiin aiempien aiheesta tehtyjen tutkimusten perusteella. Tutkimustehtävän pohjalta on muodostettu kaksi tutkimuskysymystä 1) Mitä vaikutuksia helikopterivanhemmuudella on yksilön eri elämän osa-alueisiin? ja 2) Mikä merkitys helikopterivanhemmuudella on yksilön minäpystyvyyteen? Vaikutusten esiintymistä tarkastellaan erityisesti varhaisaikuisuuden aikana, sillä se on monelle yksilölle tärkeä ajanjakso itsenäistymisessä. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka rakentui kahdeksan vertaisarvioidun tieteellisen tutkimusartikkelin pohjalta. Tutkielman aineisto kerättiin EBSCOhost ja Google Scholar -tietokannoista tarkan rajauksen perusteella. Kaikki aineiston tutkimukset olivat kvantitatiivisia kyselytutkimuksia, joissa havainnointiin helikopterivanhemmuutta ja sen vaikutuksia erilaisin mittarein. Aineiston analyysi rakennettiin muodostamalla aineiston tuloksista osa-alueita, joihin helikopterivanhemmuuden havaitut vaikutukset luokiteltiin. Aineistosta saatujen tulosten perusteella varhaisaikuisuudessa koetun helikopterivanhemmuuden havaittiin vaikuttavan negatiivisesti yksilön terveyteen, elämäntyytyväisyyteen, sosiaalisiin suhteisiin, kouluttautumiseen sekä työelämään. Kaikki tutkimusartikkelit olivat myös yhtä mieltä siitä, että helikopterivanhemmuudella on haitallinen vaikutus yksilön minäpystyvyyteen. Vaikutukset olivat pääasiassa suoria, mutta niitä esiintyi myös epäsuorasti eri muuttujien kautta. Tutkimuksen tulokset vastasivat aiempia havaintoja helikopterivanhemmuudesta, joissa sen on todettu olevan haitallista sekä sen vaikutusten kestävän jopa läpi elämän.

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee ymmärryksen käsitettä. Selvitän tutkielmassa, miten John Dewey ja Howard Gardner muotoilevat ymmärryksen käsitettä heidän keskeisissä teksteissään. Se, kuinka ymmärrämme ympäröivän todellisuuden on keskeisessä osassa sille kahtalaiselle yksilön ja yhteiskunnan kehitykselle, johon kasvatuksen ja koulutuksen kautta pyrimme. Ymmärryksen kehittäminen ja syventäminen on myös usein määritelty kasvatuksen ja koulutuksen keskeiseksi tavoitteeksi, vaikka jopa yhden tieteenalan sisällä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä ymmärrys on ja kuinka sitä tulisi arvioida. Tutkielmassa tuon esiin, kuinka ymmärryksen käsitettä käytetään kasvatuksen ja koulutuksen piirissä ja minkä takia Deweyn sekä Gardnerin tekstit ovat otollisia lähdeteoksia ymmärryksen käsitteen hienovaraisempaan ja tarkempaan tutkiskeluun. Tutkimusmenetelmäni oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus ja keskityin erityisesti tarkastelemaan Deweyn kirjaa ”How we think” (1910) ja Gardnerin kirjaa “The disciplined mind: What all students should understand” (1999). Tutkimustulokseni osoittaa, että molemmat tutkijat peräänkuuluttavat kasvatusta ja koulutusta, jonka päämääränä on ymmärryksen syveneminen. Molemmat tutkijat kirjoittavat siitä, mitä ymmärrys on ja kuinka sitä voidaan kehittää. Keskeisinä teemoina nousi esille ymmärryksen subjekti ja kohde, sekä se, kuinka ne sijoittuvat sisäisen ja ulkoisen elämän vuorovaikutukseen. Ymmärryksen syvenemiseen liittyvät teemat keskittyivät kasvatuksen ja koulutuksen rooliin tieteellisen ajattelun harjoittamisessa sekä kykeneväisyydessä osallistua yhteiskuntaan vaikuttamiseen ja olojen parantamiseen. Tuon tutkielman lopussa esiin, kuinka ymmärryksemme ymmärryksen käsitteestä vaikuttaa kuvaan ihmisestä, joka pyrkii ymmärtämään ja muuttamaan ympäröivää todellisuutta. Pohdin myös, kuinka ymmärtämisen dialektisuus sisäisen ja ulkoisen elä-män vuorovaikutuksena auttaa meitä arvostamaan todellisuuden ymmärtämistä ja siihen vaikuttamista.