Browsing by Title

Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa selvitetään Suomeen muuttaneiden italialaisten ruokatottumuksia ja niiden muuttumista Suomessa asuttuna aikana. Ruokatottumukset ovat tapoja ja toimintaa ruoan ympärillä, mihin lukeutuvat esimerkiksi raaka-aineiden valinta, ruo-anvalmistus ja ateriointi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä haastateltavien ruokatottumukset ovat muuttuneet, mistä ruokatottumuksista he ovat pitäneet kiinni ja mitkä tekijät selittävät näitä muutoksia ja muuttumattomuutta. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Suomessa asuvaa italia-laista. Haastattelut toteutettiin yksilöteemahaastatteluina maaliskuussa 2020. Kerätty haas-tatteluaineisto analysoitiin teemoittamalla. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltujen ruokatottumukset olivat muuttuneet Suomessa asuttuna aikana. Muutoksia oli tapahtunut etenkin käytetyissä raaka-aineissa, valmistetuissa ruoissa, aikataulussa, perinteissä sekä sosiaalisissa suhteissa ruokatottumusten ympärillä. Vahvimmin muutoksia selittivät raaka-aineiden saatavuus, laatu ja hinta sekä muuttuneet perhesuhteet. Syyt muuttumattomuuden taustalla liittyivät etenkin makuun, tottumuksiin ja muistoihin, perinteisiin sekä ruokatottumuksiin kohdistuviin asenteisiin.

Tavoitteet. Tutkimuksessa valotetaan haastavaan käyttäytymiseen sekä positiiviseen psykologiaan ja pedagogiikkaan liittyvää teoriaa. Tutkimuksen päätehtävä on tutkia miten – jos mitenkään – positiivisen pedagogiikan interventiot vaikuttavat haastavaan käyttäytymiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että haastavan käyttäytymisen taustalla on vaikeutta vastata odotuksiin ja näiden vaikeuksien kommunikointia. Positiivinen pedagogiikka on ja sen sovellukset ovat pohjanneet paljon muun muassa luonteen vahvuuksiin. Tutkimuksen on tarkoitus tutkia interventioihin sisältyvien vahvuuksien opettamisen ja itsemääräämisteorian mukaisten elementtien vaikutusta haastavaan käyttäytymiseen. Tutkimuskysymykset ovat: Onko olemassa olevilla positiivisen psykologian interventioilla mahdollista vaikuttaa haastavaan käyttäytymiseen? Miten interventiot voisivat vaikuttaa haastavaan käyttäytymiseen? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Soveltuvia interventioita koskevia artikkeleita etsittiin ERIC (ProQuest), Academic Search Complete (EBSCO) sekä ScienceDirect / Elsevier tietokannoista. Alkutarkasteluun artikkeleita valikoitui 19, joista lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui viisi. Tulokset ja johtopäätökset. Positiivisen pedagogiikan interventioiden tarkoitus on yleensä vaikuttaa hyvinvointiin – hyvin moninaisilla mittareilla tuloksia arvioiden. Lähellekään aina niiden vaikutuksia haastavaan käyttäytymiseen ei tarkasteltu. Luonteen vahvuuksiin ja itsemääräämisteoriaan pohjaavilla interventioilla on kuitenkin mahdollista vaikuttaa käyttäytymiseen positiivisesti.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että haastavan käytöksen ehkäisyllä ja kohtaamisella on merkittävä vaikutus oppilaan myöhempään elämään. Haastava käytös myös koetaan yh-deksi opetustyön vaikeimmista osa-alueista. Tämän opinnäytteen tavoitteena on koota yhteen tutkimustuloksia, jotka käsittelevät vuorovaikutuksen keinoja sekä niihin vaikuttavia tekijöitä opettajan työssä. Opinnäytetyö on rakennettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen aineistona on 10 artikkelia, jotka käsittelevät oppilaan haastavaa käytöstä sekä työrauhaa ja opettaja-oppilassuhdetta. Merkittävänä haastavan käytöksen ehkäisijänä on opettaja-oppilassuhde. Opettaja-oppilassuhde perustuu laadukkaaseen vuorovaikutukseen, joka on sävyltään lämmintä ja asiallista. Opettaja-oppilassuhteessa on tärkeää huomioida oppilaan ja opettajan roolien erilaisuudesta johtuva jännittyneisyys. Kun opettaja kohtaa haastavaa käytöstä, on siinä kyse näiden jännitteiden pohjana olevasta vallan asymmetrisyydestä. Oppilas pyrkii haastavalla käytöksellään ohjaamaan luokkahuoneen valtarakenteita. Opettajan on tärkeää pyrkiä säilyttämään valta itsellään, ylläpitäen silti oppilaan arvokkuuden ja kunnioituksen. Opettajan on tarpeellista säännöllisin väliajoin reflektoida omaa osaansa vuorovaikutuksen johtajana. Opettajan oma itseluottamus, tunnetaidot, historia ja jaksaminen välittyvät vuorovaikutukseen. Samaan aikaan opettajan on hyvä tiedostaa omien ajatustensa voima, sillä niillä on merkittävä vaikutus vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksen keinot, joilla opettaja kohtaa ja uudelleenohjaa oppilaan käytöstä, jaetaan kahteen osaan: nonverbaalisiin ja verbaalisiin keinoihin. Nonverbaalisten keinojen etuna on usein se, että niiden käytöllä opettaja ei itse tule häirinneeksi oppituntia. Verbaalisiin keinoihin tulee turvautua sitten, kun nonverbaaliset keinot eivät enää tehoa. Haastava käytös ja konfliktitilanteet eivät ole pelkästään negatiivinen ilmiö, eikä niitä tule nähdä sellaisena. Konfliktien aikana sekä oppilas että opettaja oppivat monitasoisesti itsestään, toisistaan ja vuorovaikutuksesta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisina opettajat kokevat kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä haasteita. Lisäksi tavoitteena oli koota toimintamalleja haastaviin tilanteisiin. Toimivan kodin ja koulun yhteistyön on katsottu aiemmassa tutkimuksessa vaikuttavan yksinomaan positiivisesti lapsen oppimiseen ja hyvinvointiin. Näkemyksiä asioiden hoitamisesta ja ratkaisemisesta osapuolilla voi olla lukuisia, ja ne voivat ajautua keskenään ristiriitaan, minkä vuoksi haasteiden tunnistaminen auttaa opettajaa myös ratkaisuiden löytämisessä. Työssä tarkastellaan myös joidenkin kotien ja koulun kulttuuristen normistojen välillä vallitsevan epäsymmetrian vaikutusta opettajien tekemiin tulkintoihin vanhemmista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistona oli 19 kodin ja koulun yhteistyötä opettajan tai vanhempien näkökulmasta tarkastelevaa tieteellistä ja vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusten maita olivat Suomi, Norja, Tanska, Yhdysvallat, Englanti ja Kreikka. Täydensin tuloksia kolmella kasvatusalaan liittyvällä sekä yhdellä oikeusoppineen todellisia tapauksia sisältävällä kirjalla. Teemoittelin aineistostani tutkimusongelmaani löytyneet vastaukset kategorioittain ja koostin niistä visuaaliset esitykset. Peilasin tuloksiani tutkielmassa kuvaamaani teoriaan sekä lähtökohtiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset jakautuivat kodin ja koulun yhteistyössä ilmeneviin opettajien kokemiin haasteisiin ja niiden ratkaisumalleihin. Haasteiksi jäsentyivät mm. koulun vähäiset resurssit, osapuolten väliset väärinymmärrykset ja erimielisyydet, kiireisinä tai välinpitämättöminä näyttäytyvät vanhemmat sekä viestintä sensitiivisistä asioista. Ratkaisumalleiksi jäsentyivät yleiset vuorovaikutuksen periaatteet, kuten luottamus, avoimuus, selkeys, onnistumisiin keskittyminen, virheiden myöntäminen, mutta myös erilaiset tukitoimiin kehitetyt interventiot. Symbolisen väkivallan tunnistaminen vanhempien toiminnan tulkitsemisessa osoittautui tärkeäksi taidoksi opettajalle. Tuloksissa saadut huomiot helpottavat opettajaa jäsentämään ja reflektoimaan toimintaansa yhteistyössä kodin kanssa ja saavuttamaan vaikeissakin tilanteissa häneltä virkahenkilönä odotettavan asiallisen käytöksen.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia feministisen pedagogiikan esittämiä näkökulmia opettajuuteen ja opettajankoulutukseen. Tutkimuksessa kysyttiin millaisia käsitteitä ja feministiseen pedagogiikkaan liitetään ja myös millaisia käytännön näkökulmia ja ohjeita sen toteutukseen annetaan. Feministisen pedagogiikan historia osoittaa ja sen eri suuntaukset ovat osoittaneet, että niihin liitettäviä näkökulmia on runsaasti. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kolmeen viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjotettuun kotimaiseen opettajille tai opettajankoulutukseen suunnattuun oppaaseen, oppikirjaan tai artikkelikokoelmaan. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi millainen käsitteiden ja näkökulmien määrä feministiseen pedagogiikkaan liitetään ja kuvailla millaisia käytännön näkökulmia ja ohjeita suhteessa opettajuuteen ja opettajankoulutukseen annetaan. Aineiston jäsentämisen apuna käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi esille runsas määrä feministiseen pedagogiikkaan liitettyjä käsitteitä ja näkökulmia. Lisäksi opettajille ja opettajankoulutukselle annetut käytännön näkökulmat ja ohjeet liittyivät moneen eri tekijään ja diskurssiin. Opettajilla on useita tilanteita, joissa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä tulisi pohtia ja toteuttaa. Esille nousi myös tarvetta päivittää opettajankoulutusta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymysten, sekä vallan teeman reflektion suhteen.

Syfte. Med pragmatiska färdigheter avses förmågan att använda språket på ett passande sätt i sociala situationer. Svårigheter med de pragmatiska färdigheterna är kännetecknande för autismspektrumstörningar. Dessa svårigheter kan få långtgående konsekvenser och försvåra individens möjligheter att skapa relationer till andra och att delta på ett passande sätt i sociala situationer. Speciellt för ungdomar behövs fler evidensbaserade metoder för att habilitera de pragmatiska färdigheterna. Syftet med denna kandidatavhandling var att undersöka hurdana interventioner som används för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning och fokuset låg speciellt på kamratmedierade interventioner och gruppinterventioner. Metod. Som metod användes integrerad litteraturöversikt. Litteratursökningen gjordes i databaserna Ovid Medline, PsycInfo och Scopus. Som sökfras användes (autism spectrum disorder AND (pragmatic* OR conversation* OR social communica*) AND (group intervent* OR group train* OR PMI OR peer-mediat*) AND adolescen*). Det slutliga forskningsmaterialet utgjordes av fem forskningsartiklar. Dessa artiklar granskades systematiskt. Resultat och slutsatser. Fyra av interventionerna var kamratmedierade interventioner implementerade i skolan och en var en gruppintervention där alla deltagare i gruppen hade autismspektrumstörning. Med alla de använda interventionerna uppnådde man förbättringar i deltagarnas pragmatiska färdigheter. I de olika interventionerna låg fokuset på olika aspekter av de pragmatiska färdigheterna. Resultaten i denna integrerade litteraturöversikt ger preliminärt stöd för att dessa metoder kan vara effektiva för att habilitera pragmatiska färdigheter hos ungdomar med autismspektrumstörning. Resultaten är enbart riktgivande och därför behövs mer forskning utförd med robusta forskningsdesigner.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.

Mål. Syftet med studien är att få en överblick över vilken roll läroämnet hälsokunskap skulle kunna ha i förebyggandet av psykisk ohälsa. Studien eftersträvar också att skapa förståelse för hurdant behov av förebyggande arbete som finns i Finland. Målsättningen var även att få en översikt över hur finländare mår psykiskt i dagens läge. Metoder. Undersökningen genomförs som en beskrivande litteraturstudie med en narrativ analys. Studien grundar sig på åtta olika artiklar och rapporter över psykisk hälsa i förhållande till skolan. För att få resultat på mina forskningsfrågor läste jag systematiskt igenom artiklarna som grund för min analys. Resultat och slutsatser. Skolan kan spela en väldigt viktig roll då det kommer till att främja den psykiska hälsan, vilket kan påverka elevernas liv långt in i framtiden. Den psykiska hälsan har försämrats relativt drastiskt senaste åren, vilket innebär att ett större fokus på förebyggande arbetet behövs.

Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (OPH, 2018) ohjaa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseen. Aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei sukupuolisensitiivinen kasvatus toteudu, vaan varhaiskasvatuksen kentällä usein uusinnetaan sukupuolistereotypioita. Lisäksi sukupuolittuneisuus näkyy vahvasti Suomessa muun muassa työelämässä ja nuorten koulutusvalinnoissa. Varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli sukupuoleen liittyvien stereotypioiden murtajana ja sukupuolten tasa-arvon edistäjänä. Tämän tutkimuksen tavoite oli tarkastella sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteutumista varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksella pyrittiin saamaan ymmärrystä siitä, miten sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen suhtaudutaan. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tekijöitä, joiden koetaan estävän sukupuolisensitiivistä kasvatusta sekä tekijöitä, jotka koetaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta edistäviksi. Tutkimuksessa pyrittiin myös tarkastelemaan, miten sukupuoleen liittyvät diskurssit näyttäytyvät varhaiskasvatuksen ammattilaisten kuvauksissa. Tutkimuksen aineistona olivat varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuvaukset sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon jaettiin linkki varhaiskasvatuksen työntekijöille tarkoitetussa sosiaalisen median ryhmässä. Kyselyyn vastasi 18 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Aineisto analysoitiin seuraten temaattisen sisällönanalyysin prosessia. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia varhaiskasvatuksen sukupuolittavasta arjesta. Vastaajat kuvasivat laajalti kohtaamaansa sukupuolittunutta toimintaa ja puhetta. Vastaajia yhdisti vahva tietämys sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuoleen liittyvistä kulttuurisista oletuksista. Vastaajat kokivat sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tärkeäksi ja kuvailivat, miten henkilökunnan asenteet, tunteet ja tiedon ja ymmärryksen puute saattoivat estää sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamista. Tutkimuksen mukaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta edisti työyhteisön yhteinen reflektointi ja oman toiminnan kriittinen tarkastelu. Vaikka sukupuolisensitiivisyyden koettiin lisääntyneen, kuvailtiin kuitenkin, miten työyhteisössä joutui perustelemaan, selittämään ja joskus myös taistelemaan sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamisen puolesta. Tutkimuksen tulokset tukevat muissakin tutkimuksissa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan varhaiskasvatuksessa on tarve velvoittavalle tasa-arvosuunnitelmalle, joka ohjaisi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen arviointia ja kehittämistä varhaiskasvatusyksiköissä. Lisäksi varhaiskasvatuksen ammattilaisia kouluttavien oppilaitosten tulisi tarjota kaikille pakollisia opintoja liittyen sukupuolten tasa-arvoon, sukupuolen moninaisuuteen sekä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseen.

Tässä tutkielmassa tarkastelen vuosien 1919–1944 välisenä aikana Hämeenlinnassa sijoitettuna olleiden poliittisten naisvankien tekemää käsityötä vankien pakollisena työtoimintana, sekä etenkin omaehtoisesti työn ulkopuolella tehtynä käsityönä. Aiempien poliittisista naisvangeista tehtyjen tutkielmien perusteella voidaan sanoa, että he muodostivat yhteisön, johon kuuluneilla on ollut monipuolista toimintaa myös pakollisen työpalvelun ulkopuolella. Kuitenkin erityisesti työn ulkopuolella tehty käsityö on lähes kaikissa tämän tutkielman lähteissä sivuutettu täysin. Toisaalta nykypäiviin saakka on säilynyt Hämeenlinnan poliittisten naisvankien valmistamia käsitöitä, joista osa on hyvin todennäköisesti täytynyt valmistaa käsityössä esiintyvän poliittisen aiheen vuoksi vankilaolosuhteissa täysin omaehtoisista ja henkilökohtaisista syistä, salaa ainakin vankilan henkilökunnalta. Tutkimustehtäviä on kaksi. Ensinnäkin etsin vastausta kysymykseen: Millaisia käsitöitä poliittiset naisvangit ovat tehneet? Toisena tehtävänä on lähemmin merkitysanalyysimenetelmän avulla kuvata, analysoida ja tulkita yhtä poliittisen naisvangin valmistamaa käsityötä, joka esittää venäläistä laskuvarjohyppääjää (eli desanttia), jonka poliittinen naisvanki oli nuken esinetietojen mukaan salaa valmistanut lahjaksi toiselle vangittuna olleelle naiselle. Hämeenlinnaan sijoitettujen poliittisten naisvankien päivittäiseen elämään vankeudessa käsityö on liittynyt kiinteästi. Heti vankeuden alussa (usein yksinäisyyteen eristettynä) tehty pakollinen työpalvelu oli yleensä käsityötä ja samalla myös poliittisille vangeille keino parempaan asemaan siirtymiseksi progressiivisessa vankeusjärjestelmässä. Toisaalta pakkotyönä teetetty käsityö oli poliittisille naisvangeille merkittävä keino ilmaista vastarintaa vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Käsityö oli keino kohentaa vangin omia elinolosuhteita, mutta se on voinut myös tarjota mielekästä tekemistä monella tavalla psyykkisesti ja fyysisesti vaativissa olosuhteissa. Poliittiset naisvangit ovat käsityön keinoin voineet ilmaista mm. omaa aatettaan ja yhteenkuuluvuutta muiden poliittisista syistä vangittujen naisten kanssa. Vankien kertomuksissa tuli esiin myös poliittisten vankien yhteisöllisiin tarkoituksiin käsityönä valmistamat tarvikkeet. Vaikeissa olosuhteissa, suljetussa yhteisössä vankilan muurien sisäpuolella, näyttäisi tehdyn monipuolista käsityötä vuosien 1919–1944 välisenä aikana. Tosin sodan myötä poliittisten naisvankien pakollinen työpalvelu yksipuolistui ja muuttui paljolti lähinnä sotilasvaatteiden korjaukseksi. Käsityötä kuitenkin tehtiin Hämeenlinnan vankilassa myös vaikeina sotavuosina omaehtoisesti erilaisista syistä, mistä desanttia esittävä nukke (80.2/ 80, liite 1) on hyvä esimerkki.