Browsing by Title

The aim of this study was to find reasons, why senior citizens have chosen the senior house Kotisatama as their primary residential area and in addition, the study also focused on outlining good- and bad points about communal living. In the theory part of this study, different stages of aging, third age and finally who the seniors are and what are the conditions for a good life in old age, are discussed. The approach to the study was qualitative and it was conducted in the form of a group interview in June 2016. Six residents of the senior house attended the study of which five were senior women and one was a senior man. The interview was recorded and then transcribed afterwards. The material was then analyzed by using material based content analysis. According to the results of the study, the interviewees had experiences of their own parents’ aging, sense of loneliness and their gradual loss of mobility. Many have found it hard to take care of their aging parents while at the same time attending to one’s own working life and they did not want it for their children. Almost all the interviewees thought that community was one of the most important things in Kotisatama and it brought a sense of security. Functionality, doing something meaningful and dining together, were all very positive factors for living. Negative factors of living included the complicated bureaucracy of the senior house. Kotisatama did not have a leader to speak of and the residents found this sometimes challenging when faced with making decisions. The fact that the building itself was still not completed didn’t sit well with the residents and they felt that repairs would have had to completed earlier. It would be interesting to return to these same questions after a few years.

Tutkielmani tarkoitus on tarjota tietoa ilman huoltajaa tulleiden lasten erityisestä tarpeista sekä tavoista näihin vastaamiseksi. Ilman huoltajaa tulleella lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä, joka saapuu maahan turvapaikanhakijastatuksella yksin tai henkilön seurassa, joka ei ole hänen huoltajansa. Suomeen kyseiset lapset saapuvat pääasiassa maailman konfliktialueilta, kuten Afganistanista, Somaliasta ja Irakista. Aiempi tutkimustieto on osoittanut, että ilman huoltajaa tulleet pakolaiset kärsivät huoltajan kanssa saapuneita verrokkejaan enemmän psyykkisestä oireilusta, kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. He joutuvat rakentamaan tulevaisuuttaan ja identiteettiään kahden kulttuurin välillä harvinaislaatuisen haastavissa olosuhteissa, ilman perheensä tukea. Lasten koulutaustat ovat hyvin vaihtelevia ja kielitaito heikko, minkä takia uuteen koulujärjestelmään ja sen normeihin sopeutuminen on heille merkittävä haaste. Tutkimustieto aiheesta on tärkeää ilman huoltajaa tulleiden lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tueksi ja siten lasten psyykkisen hyvinvoinnin ja integraation vahvistamiseksi. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Millaisia ovat ilman huoltajaa tulleiden lasten erityiset tarpeet? Millä keinoin tarpeisiin voidaan vastata kotona ja koulussa? Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui seitsemästä (7) artikkelista, jotka kerättiin ProQuest-, Ebscohost- ja Eric-tietokannoista tarkkoja sisäänottokriteereitä noudattaen. Analyysi toteutettiin temaattisena sisällönanalyysina. Nuorten tarpeet jakautuivat analyysissani (a) psyykkiseen hyvinvoinnin, (b) akkulturaation, (c) kulttuurisen jatkuvuuden, (d) koulutuksen, (e) sosiaalisen tuen, yhteisön ja verkostojen sekä (f) käytännön tarpeiden teemoihin. Tarpeisiin vastaamisen tavat jakautuivat (a) sijoituksen, (b) kulttuurisensitiivisyyden ja kulttuurisen osaamisen, (c) sosiaalisen tuen, yhteisön ja verkostojen, (d) traumatietoisen hoivan ja tunnesäätelyn strategioiden, (e) koulun ja koulutuksen, (f) käytännön tuen ja (g) henkilökunnan kouluttamisen teemoihin. Tutkimukseni keskeisiä johtopäätöksiä on, että sujuva moniammatillinen yhteistyö sekä koulun ja kodin välinen kommunikaatio ovat merkityksellisiä tekijöitä ilman huoltajaa tulleen lapsen hyvinvoinnin kannalta. Koulu voi parhaimmillaan tarjota turvallisen alustan ja vakaat rakenteet lapsen psyykkisen hyvinvoinnin ja akkulturaation tueksi. Tämän takaamiseksi nykyistä opettajankoulutusta tulisi kuitenkin kehittää suuntaan, joka antaisi kattavammat välineet traumaattisen taustan omaavien lasten kohtaamiseen sekä kulttuurisiin tarpeisiin vastaamiseen.

Ilmastonmuutos on paljon esillä julkisessa keskustelussa, ja ilmastoahdistusta käsittelevä tutkimus on lisääntynyt merkittävästi useilla tieteenaloilla. Samalla myös puhe ilmastoahdistuksen tunnustamisesta ja mahdollisesta muutosvoimasta on yleistynyt. Aiemman tutkimuksen perusteella ilmastoahdistukseen viittaava sanasto ja määritelmät ovat kirjavia ja osin vakiintumattomia. Tutkielmassani määrittelen ilmastoahdistuksen ilmastonmuutoksen herättämäksi, epäsuoraan koetuksi ahdistusreaktioksi, jota ei luokitella mielenterveyden häiriöksi. Esitän pro-environmental behaviour -käsitteen suomennokseksi termiä ympäristömyönteinen toiminta. Aiemmassa tutkimuksessa se on hahmotettu monimuotoisena, haitallisten ympäristövaikutusten tietoiseen minimoimiseen pyrkivänä toimintana, jota ei aina eritellä tarkasti. Tarkastelen kandidaatintutkielmassani tutkimuskirjallisuudessa havaittuja yhteyksiä ilmastoahdistuksen ja ympäristömyönteisen toiminnan välillä sekä keinoja, joilla voidaan mahdollisesti tukea ilmastoahdistuksen kanavoimista ympäristömyönteiseksi toiminnaksi. Lisäksi olen kiinnostunut ilmastoahdistukselle ja ympäristömyönteiselle toiminnalle annetuista merkityksistä. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui viidestä Helka-tietokannasta haetusta tutkimusartikkelista. Käytin aineiston järjestämisen apuna aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, joka eteni aineiston yleisluontoisesta silmäilystä yksityiskohtaiseen lukemiseen, alleviivaamiseen sekä eri tutkimuksista saadun tiedon vertailuun ja ryhmittelyyn. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet artikkelit toistivat tutkielman teoriaosuudessa syntynyttä havaintoa ilmastoahdistuksen nimeämisen ja määrittelyn monimuotoisuudesta. Ympäristömyönteinen toiminta hahmotettiin laajana tekojen kirjona, jota tarkasteltiin yksittäisten esimerkkien kautta. Ympäristömyönteisen toiminnan havaittiin kasvavan ilmastoahdistuksen lisääntyessä lukuun ottamatta yhtä tutkimusta, jossa yhteyttä ei löytynyt. Ilmastoahdistuksen kanavoinnin tueksi ei esitetty yksityiskohtaisia ehdotuksia, mutta pessimismin ja optimismin välissä tasapainoilevalla ilmastoviestinnällä nähtiin potentiaalia. Ilmastoahdistuksen ja ympäristömyönteisen toiminnan välinen yhteys hahmottuu moniulotteisena, mutta uskottava puhe ilmastoahdistuksen muutosvoimasta edellyttää selkeää ja perusteltua käsitteiden määrittelyä.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä ruokakasvatuksen tavoitteisiin, sisältöihin ja mahdollisuuksiin ilmastokestävyyden näkökulmasta. Nykyinen ruokajärjestelmä, johon olemme kasvaneet ja tottuneet, on yksi suurimmista ilmastopäästöjen aiheuttajista. Kirjallisuuskatsauksessa kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti ruokakasvatuksen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Millä tavoin ilmastokestävä ruokakasvatus otetaan huomioon kouluruokapalveluissa sekä koulujen että kasvatuslaitosten opetussuunnitelmissa? Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuusaineisto koostui erilaisista Suomessa sekä ulkomailla muodostetusta tutkimuskirjallisuudesta ruokamurrokseen, ruokakasvatukseen ja/tai ilmastokasvatukseen liittyen. Tutkimus rajautui ja kohdistui ruokakasvatukseen suomalaisissa kouluissa, mutta käsitteli aihetta myös kansainvälisiä aineistoja hyödyntäen. Tässä tutkielmassa ilmastokestävä ruokakasvatus määriteltiin sisältävän kestävän kehityksen, ilmastokasvatuksen ja ruokakasvatuksen tavoitteet. Ilmastokestävä ruokakasvatus ohjaa lasta ymmärtämään ruoan tuotannon ja vallitsevan ruokajärjestelmän haasteet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ilmastokestävä ruokakasvatus ei ole vakiintunut termi, mutta teoreettiseen taustaan pohjautuen ilmaston, ruoan ja kasvatuksen yhteyksien huomiointi yhteiskunnallisella tasolla on tarpeellista – ilmastokestävän ruokakasvatuksen käsite kattaa nämä tärkeät ulottuvuudet. Tämän tutkielman perusteella ilmastokestävään ruokakasvatukseen liittyviä sisältöjä on mainittu opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tutkimuksissa. Kasvisruokaa halutaan lisätä ja lihansyöntiä vähentää ravitsemussuosituksien mukaan. Kestävä kehitys ja siihen liittyvät tavoitteet ovat merkittynä opetussuunnitelman arvopohjaan ja siksi erilaiset ilmastokestävyyteen liittyvät tavoitteet näkyvät myös useassa eri alueessa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ilmastonmuutokseen liittyvää ruokakasvatusta ei kuitenkaan ole käsitelty tai tutkittu lähes ollenkaan. Tämän tutkielman mukaan ilmastokestävän ruokakasvatuksen sisältöjä olisi tarpeellista hyödyntää selkeämmin ja monipuolisemmin kouluissa. Kouluruokailu jää nykymuodossaan melko erilliseksi kokonaisuudeksi muusta opetuksesta ja koulun kasvatuksellisista tehtävistä.

Tavoitteet. Ilmastonmuutos on meitä kaikkia koskettava globaali uhka, joka nostaa esille hyvin monenlaisia tunteita. Ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja hidastamiseksi tarvitsemme ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatus kuitenkin etsii kuitenkin vielä paikkaansa varhaiskasvatuksen puolella. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää ja koota yhteen aikaisempia tutkimuksia, joita on tehty liittyen ilmastonmuutokseen ja sen tuomien tunteiden käsittelyyn varsinkin varhaiskasvatuksen kontekstissa. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin narratiivista, kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistona toimi viisi vertaisarvioitua julkaisua vuosilta 2017–2021. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua tutkimuskysymyksittäin. Tulokset ja johtopäätökset. Ilmastonmuutos herättää monenlaisia tunteita. Näissä tunteissa on pääosin negatiivissävytteisiä piirteitä, mutta silti ilmastonmuutos saattaa herättää myös voimaantumisen ja toivon tunteita. Kun keskustelemme ja käsittelemme ilmastonmuutosta lapsien kanssa, on tärkeää löytää heidän ikätasolleen sopivat tavat. Tutkijat suosittelevat taideperusteisten menetelmien käyttämistä ilmastonmuutoksen käsittelyssä, kuten draamaa tai piirtämistä. Erityisen tärkeäksi nähdään myös vahvan luontosuhteen rakentaminen.