Browsing by Title

Ilmiölähtöinen pedagogiikka lähtee oletuksesta, jonka mukaan ihminen kokee maailman havaitsemiensa asioiden kokonaisuuksina, ilmiöinä. Ilmiölähtöisyyteen kuuluu ajatus oppimisen aktiivisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Sen taustalla vaikuttavat sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen, joiden mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisia ajatuksia ja kokemuksia ilmiölähtöisesti opettavilla luokanopettajilla on ilmiölähtöisestä opetuksesta. Tutkielmassa selvitin, miten opettajat käsittävät ilmiölähtöisen oppimisen sekä mikä siinä heidän mielestään on antoisinta ja haastavinta. Tutkielman aineisto koostui viiden ilmiölähtöisesti opettavan luokanopettajan teemahaastattelusta. Haastateltavat opettivat lähes kokonaan tai osittain ilmiölähtöisesti. He olivat opettaneet ilmiölähtöisesti keskimäärin kuusi vuotta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysin keinoin. Analyysissani noudatin Johanna Ruusuvuoren (2010) laadullisen aineiston kolmivaiheista analyysia. Tutkielman tulokset osoittivat, että haastateltavilla oli hyvin yhteneväinen näkemys siitä, mitä ilmiölähtöinen oppiminen on. Haastateltavat korostivat opetuksen kokonaisvaltaisuutta ja oppijalähtöisyyttä. Kaikki haastateltavat kertoivat pitävänsä ilmiölähtöisestä opettamisesta. Ilmiöopetuksessa antoisinta heidän mielestään oli oppilaiden motivoituneisuus ja oppimisen ilo sekä syvä perehtyminen asioihin. Lisäksi haastateltavat nauttivat opetuksen suunnittelusta, joka on ilmiöopetuksessa erityisen olennaista. Haasteina he pitivät esimerkiksi kollegoilta saatavan vertaistuen puutetta, oppilaiden mahdollisia ongelmia itseohjautuvuudessa sekä ilmiöoppimisen monitulkintaisuutta ja siitä seuraavia väärinkäsityksiä. Haastateltavien kuvausten perusteella ilmiölähtöinen opetus on ainakin opetusta aloittaessa perinteistä, oppiainejakoista opetusta vaativampaa, mutta se tuo opettajan työhön merkityksellisyyden tuntua ja iloa.

Tavoitteet. Imetyksellä tiedetään olevan lyhyt- ja pitkäaikaisia suotuisia terveysvaikutuksia. Imetykseen liittyvissä suosituksissa asetetaan tavoitteeksi täysimetys kuuden kuukauden ikään saakka, mutta tämä ei toteudu Suomessa. Keinoja imetyksen tukemiseksi tulisi kehittää ja huomioida myös erityistä tukea tarvitsevat vauvat ja perheet. Downin syndrooma on yksi yleisimmistä kromosomihäiriöistä ja sitä on tutkittu suhteellisen paljon. Downin syndroomaan tiedetään liittyvän erilaisia rakenteellisia ja kehityksellisiä tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa imetystä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää imetykseen liittyviä vaikeuksia vauvoilla, joilla on Downin syndrooma. Samalla on tarkoitus selvittää sitä, miten vanhempia voitaisiin tukea imetyksen onnistumiseksi. Menetelmät. Tutkimus on integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaut tehtiin Scopus ja Pub-Med-tietokantoihin hakulausekkeella (”down syndrome”) AND breastfeeding. Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusartikkeleista etsittiin vastauksia molempiin tai jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä. Tutkimuskysymys 1: Millaisia imetykseen liittyviä vaikeuksia tyypillisesti esiintyy vauvoilla, joilla on Downin syndrooma? Tutkimuskysymys 2: Miten vanhempia voidaan tukea imetyksen onnistumiseksi? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista nousi esille kolme pääteemaa, joihin imetyksessä esiintyvät vaikeudet jakautuivat. Nämä teemat olivat äitiin liittyvät imetyksen vaikeudet (terveydentila, kokemukset, elämäntilanne, maidonerityksen puute/pelko), vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet (imemisen vaikeudet, väsymys/unisuus) ja olosuhteisiin liittyvät imetyksen vaikeudet (erillään olo vauvasta). Suurimmat vauvaan liittyvät imetyksen vaikeudet olivat 0-3 kuukauden iässä ja oli viitteitä siitä, että vaikeudet helpottivat 6-9 kuukauden iässä. Tärkeimpinä vanhempien tukemisen keinoina imetyksen onnistumiseksi esille nousivat ohjaus, tuki ja tietotaito (tiedon saannin merkitys, vanhempien väsymys). Vanhemmat tarvitse-vat tukea uudessa elämäntilanteessa imetyksen onnistumiseksi, jos lapsen terveydentila sallii imetyksen. Terveydenhuollon henkilökunnalla on merkittävä rooli tiedon jakamisessa ja vanhempien tukemisessa imetyksen onnistumiseksi. Vanhempien imettämisen vaikeuksien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia selvittämällä voidaan mahdollisesti kehittää entistä parempia käytänteitä vanhempien tukemiseen imetyksessä.

Klimatförändringen har uppmärksammats allt mer runt om i världen och det har skapats ambitiösa program och riktlinjer som har som uppgift att motverka dess effekter. Trots detta visar forskning på att dessa policyer inte lett till önskat utfall och att klimatförändringen blir värre och värre. Detta antyder att programmen råkar ut för problem i implementeringsskedet, och för att säkerställa att policyimplementeringen sker effektivt bör problemen i implementeringen lösas. Syftet med denna avhandling är att analysera vilka fallgropar och faror den gröna given potentiellt kan möta då den verkställs, och därmed bidra med synpunkter till dess förutsättningar för framgång. Eftersom den gröna given är ett väldigt stort program har jag valt att fokusera på implementeringen av energimålen i Finland. Den valda metoden är en kvalitativ innehållsanalys av Finlands integrerade energi- och klimatplan. Jag redogör för implementeringsteori, och identifierar de betydande faktorerna som har en inverkan på implementeringen: otydlighet, byråkratisk tröghet/stigberoende, policykonflikt och styrmedlens karaktär. Dessa kategorier söks sedan efter i det valda dokumentet Finlands integrerade energi- och klimatplan, som är ett av EU:s främsta verktyg för att genomföra den gröna givens energimål. Resultaten antyder att Finlands integrerade energi- och klimatplan är utförligt förberedd, och att det inte finns bevis för att planen skulle möta problem i implementeringsskedet. Implementering har visat sig vara en svår sak att analysera inom ramarna för en kandidatavhandling. Det finns en hel del variabler och faktorer som påverkar implementeringen, vilket gör det svårt att identifiera de avgörande och viktigaste faktorerna. Resultatens generaliserbarhet kan även diskuteras, då det är svårt att dra slutsatser av den gröna givens förutsättningar bara genom att se på en medlemsstats planer för att implementera ett av delmålen.

Objectives. The primary objective of this literature review is to evaluate to what extent teachers are or have been trained to recognize and report signs of child abuse and neglect (CAN). The focal point is on higher education, but the thesis will also look at in-service training against CAN. The secondary aim of this thesis is to consider the possible external reasons for underreporting of child abuse. This includes things such as bureaucracy, limited resources, and personal bias. Previous research has indicated that teachers lack the proper knowledge of CAN, and that child abuse is widely underreported. Methodology. This thesis was conducted as a systematic literature review, looking at several different studies from the past twenty years. Though there wasn’t a specific geographical focus, the majority of articles were administrated in Europe. The results of this thesis were derived particularly from seven articles, but multiple other research studies offered additional support and information. The literature was chosen by meticulous screening and using distinctive keywords. Results and conclusions. The reviewed literature reveals that teachers receive inadequate training on how to recognize and respond to abused children. Teachers are ignorant to the scope of child abuse and all its he subcategories. There is a dire need for proper – standardized – training, with some studies indicating that child protection training should be integrated to the very beginning of first-year undergraduate programs to ensure that any misinformation is dispelled early on. Implementing CAN training as a part of higher education for teacher trainees won’t necessarily fix all problems. There are several issues with peripheral matters, which need legislative or economic changes to be overturned. Having standardized training as a teacher trainee can still hold significance and enable change for the better.

In Tanzania, most of the children with disabilities are left outside the educational system. However, there have been recent efforts made towards inclusive education on an administrative level. Despite different strategies and commitments to international goals inclusive education is still not strongly affecting the actual school world and teaching in Tanzania. The purpose of this study was to examine Tanzanian future teacher educators’ perspectives on inclusive education. The aim was to explore how the concept of inclusive education is understood and how the future teacher educators see the position of inclusive education in Tanzanian educational system. In addition, the focus was on the barriers and possibilities of inclusive education the future teacher educators recognize in both Tanzanian educational system and society. The approach to the qualitative study was inductive. The data was collected using semi-structured theme interviews. Five last years’ students in the University of Dar es Salaam were interviewed. The data was analyzed using the method of content analysis. The results of the study showed that the perceptions on inclusive education were variable by definition as well as had elements of segregation. Some of the interviewees referred to inclusion and integration as synonymes. In addition, inclusive education was seen to be suitable to certain groups of learners only. The view of whom it was suitable for varied among the interviewees. Interviewees reported both attitudinal and structural barriers towards inclusive education in Tanzania. These barriers were recognized on both societal and governmental level. Particularly the lack of inclusive curriculum was seen as a barrier to inclusive education from the teachers’ perspective. However, inclusive education was seen as a concept with positive effects on both individual and societal level. It was also seen as a way to change the existing structures sustaining segregation.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka valtio on huomioinut yksilön motivoitumisen tarpeen työelämän kehittämisstrategiassaan. Väestön ikärakenteen muutos haastaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen, kun taloudellinen huoltosuhde heikkenee ja työssäkäyviä on vähemmän suhteessa niihin, jotka ovat työttömiä tai työvoiman ulkopuolella. Tämän vuoksi työelämää tulisi kehittää siten, että vahvistetaan mahdollisimman monen ihmisen halua ja kykyä jatkaa työelämässä riittävän kauan ja motivoituneina. Tutkielman aineistona on Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020, jota analysoidaan teorialähtöisellä sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysia ohjaa Abraham Maslown motivaatioteoria ihmisen tarvehierarkiasta. Tämän tutkielman osalta tarvehierarkian operationalisoinnissa on hyödynnetty kahta aikaisempaa operationalisointia. Niiden pohjalta on luotu oma teoreettinen kaavio, jossa tarvehierarkian osat on määritelty ja värikoodattu analyysin tekemistä varten. Värikoodausta on hyödynnetty, kun materiaalia on luettu ja sieltä on etsitty eri tarpeita tyydyttäviä työ- ja toimintatapoja. Analyysi osoittaa, että yksilön motivoitumiselle annetaan iso painoarvo hyvinvointiyhteiskunnan säilyvyyden kannalta. Yksilöiden psyko-fysiologisista tarpeista halutaan huolehtia, jotta perusterveys säilyisi. Turvallisuuden tarpeet pyritään huomioimaan niin psyykkisellä kuin fyysisellä tasolla luomalla turvalliset puitteet työntekoon. Yhteenkuuluvuuden tarpeeseen vastataan panostamalla yhteistyöhön eri tahojen välillä sekä kehittämällä vuorovaikutuksen kanavia ja välineitä. Arvostuksen tarpeen tyydyttymisen kannalta olennaista oli erilaisten palkitsemisjärjestelmien luominen sekä kehittäminen unohtamatta mainintaa kaikkien arvostavasta kohtelusta. Itsensä toteuttamisen tarpeen tyydyttäminen painottui taas erityisesti osaamisen kehittämiseen monitahoisen yhteistyön avulla. Analyysin pohjalta todetaan, että Maslown määrittämät viisi tarvetta, jotka vaikuttavat yksilön motivaatioon, tulevat huomioiduksi strategiassa. Lisäksi todetaan, että osaa tarpeista huomioidaan enemmän kuin toisia. Tutkielmassa argumentoidaan, että Suomen työelämän kilpailukyvyn ja menestyksen sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilyvyyden kannalta yksilön motivoitumisella on merkitystä ja se huomioidaan valtiolähtöisestikin.

Detta är en litteraturöversikt med syftet att sammanställa forskning kring individualism i västvärlden och öka kunskapen om dess implikationer på psykisk ohälsa. Med individualism avses personliga mål, prioriteringar och rättigheter och till att människorna är löst sammanbundna och alla förväntas endast att ta hand om sig själva och sin familj. De flesta studier som avhandlingen baseras på använder sig av Hofstedes teori om individualism eller Triandis och Gelfands vidareutveckling av teorin. Eftersom Hofstedes teori är mycket kritiserad, kan en del av den tvärkulturella forskningen inom området ifrågasättas. Triandis och Gelfands skala om individualism är mindre kritiserad och använd i majoriteten av studierna som är gjord på individnivå i avhandlingen. Tvärkulturell forskning inom området har visat varierande resultat när det gäller sambandet mellan individualism och psykisk ohälsa, och det finns ingen tydlig konsensus. Däremot indikerar forskning på individnivå att individualism korrelerar med olika aspekter av psykisk ohälsa. Det framkom olika orsaker till vad i individualism som leder till ökad psykisk ohälsa; sämre sociala relationer, mindre engagemang i samhället och överdriven jämförande mellan individer. Dessa orsaker bekräftar tidigare forskning om faktorer till psykisk ohälsa. Avhandlingen lyfter fokus från en individorienterad syn på orsaker till psykisk ohälsa mot samhälleliga faktorer och deras roll i förståelsen av psykisk ohälsa