Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Harri, Vilma (2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia joogainterventioita on suoritettu vuosien 2016–2020 välillä varhaiskasvatuksen ympäristöissä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu joogainterventioien kehittävän erityisesti lasten itsesäätelytaitoja. Itsesäätelyn on huomattu olevan yksi tärkeimmistä taidoista, joita lapsille voidaan opettaa, sillä ne ennustavat voimakkaasti tulevaa koulumenestystä, elinkaarta ja hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa on tarpeen kehittää tietoisesti hyvinvointikasvatuksen keinoja. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, voidaanko joogan avulla tukea kasvatusta, jossa vahvistetaan hyvinvointia fyysisellä, psyykkisellä ja emotionaalisella alueella. Tutkimus tarkastelee aineistoa myös Decin ja Ryanin (2000) itseohjautuvuusteorian kautta, eli sisäsyntyisen motivaation sekä kolmen psykologisen perustarpeen, vapaaehtoisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tyydyttymisen näkökulmasta. Tutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, mikä on laadullista tutkimusta. Katsauksessa tutkittiin yhdeksää elektronisissa aineistoissa julkaistua vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka kaikki olivat englanninkielisiä. Suomessa aiheesta ei ole julkaistu yhtään tutkimusta, lukuun ottamatta muutamaa Pro gradu-työtä. Artikkelit olivat viimeisen neljän vuoden ajalta, ja toteutettu 3-7 vuotiaiden lasten tai heidän opettajiensa keskuudessa varhaiskasvatuksen ympäristöissä. Aineistossa osassa tutkimuksia keskityttiin opettajien, osassa lasten omiin kokemuksiin, osassa molempiin ja lisäksi vanhempien kokemuksiin sekä ADHD- ja traumaoireiden vähentämiseen. Lasten jooga vahvistaa itsesäätelytaitojen, kuten tyyntymisen oppimisen sekä vuorovaikutuksen ja fyysisten taitojen kehitystä. Lapset kokevat joogan tuovan positiivisia tuntemuksia. Opettajien tarve kontrolloida lasten omaehtoista kehollisten tuntemusten ilmentämistä näyttää vähentävän lasten sitoutumista ja motivaatiota. Lasten joogan avulla voidaan tukea varhaiskasvatuksen ympäristöissä sisäsyntyistä motivaatiota sekä autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden tyydyttymistä emotionaalisella ja fyysisellä tasolla.
  • Rantanen, Johanna (2021)
  • Kivilahti, Anssi
  • Hirvonen, Saara (2021)
    Lasten lukeminen sekä lapsille lukeminen on vähentynyt. Lukukeskuksen (2021) mukaan 63 % vanhemmista kokee lukevansa liian vähän lapsilleen. Tämä on myös huomattu neuvoloissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mistä lapset ja heidän huoltajansa lastenkirjallisuudessa pitävät, ja kohtaavatko nämä mieltymykset toisensa. Aihetta on tärkeää tutkia, jotta voidaan löytää keinoja lisätä lukemista lasten arjessa niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin vuoden 2021 kesällä ja syksyllä laadullisena tutkimuksena sisällönanalyysiä käyttäen. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui koronaviruspandemian vuoksi kyselysosiaalisen median kautta jaettuna, johon vastasi 44 huoltajaa ja heidän 4–6-vuotiaat lapsensa. Näistä vastauksista 42 päätyi lopulliseen analyysiin. Lapsia lopullisessa analyysissä on mukana 47, sillä osalla vanhemmista oli useampi lapsi mukana vastaamassa. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta niissä on havaittavissa teemoja, joita voidaan hyödyntää lastenkirjallisuuden valikoinnissa. Tutkimuksen tuloksista selviää, että lapset pitävät klassikkokirjoista, joista myös vanhemmat pitävät. Lisäksi lasten mieleen vaikuttavat olevan televisiosta tutut hahmot. Vanhemmat toivat paljon esille kasvatuksellisia näkökulmia liittyen lastenkirjallisuuteen, ja he vaikuttavat olevan valveutuneita sen suhteen, millaista maailmankuvaa lastenkirjallisuuden kautta lapsille voidaan välittää. Lasten ja vanhempien mieltymykset siis kohtaavat ainakin klassikkokirjojen suhteen. Vanhemmille kirjojen esteettisyys ja lukukokemus lukijana vaikuttavat kasvatuksellisten seikkojen lisäksi lastenkirjallisuuden valintaan, kun taas lasten vastauksista vahvimmin esiin nousi tutut hahmot.
  • Kaasalainen, Emilia (2017)
    The aim of this qualitative thesis was to examine what kind of meanings individuals from different educational and socio-economic backgrounds are giving to their educational options and how much unequally distributed capital resources, such as social status, cultural capital and class-related reasons, affect educational choices. The research is based on Bourdieu’s theory of forms of capital, which is examined through previous studies and literature. The study was carried out as a case study, interviewing four different people whose educational paths were different. Every person was interviewed separately. The produced material was analyzed by using discourse analysis and content analysis techniques. Individuals from different socio-economic backgrounds set different meanings for their edu-cation. Three distinct, often repeated, meanings were found in education: income and appreciation, me-talk and unlimited and limited opportunities. Depending on the individual’s socio-economic background, different meanings became more or less important for options. Interviewees argumentation about the options also revealed possible class-related reasons for the options, which was obvious to someone wasn’t necessarily that to the other. Examining the talk of individuals, some of the effects of cultural capital were also found of options. For the future, for example when discussing equality between educational opportunities, it would be important to remember that our cohesive comprehensive school system may not be able to equalize all the effects of socio-economic backgrounds on learning and studying success and therefore on educational choices. Pupils are and will be in an unequal position whit their educational options as long as the social segregation and inequalities between people continue to grow.
  • Dromberg, Hanna (2019)
    Tutkimuksessani tarkastelen ADHD-diagnosoitujen aikuisten kokemuksia työn sisäisitä työhyvinvointia edistävistä tekijöistä. ADHD on paljon tutkittu häiriö lasten keskuudessa, mutta aikuisilla häiriö on vielä jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle. Myös aikuisiän ADHD:ta ja ADHD-diagnosoitujen toimimista työelämässä olisi tärkeää tarkastella tarkemmin, sillä sen on yksi yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Sen on myös todettu aiheuttavan suuria vaikeuksia työelämässä. Työhyvinvointi on merkittävä työssä pysymistä edellyttävä tekijä, ja siihen tulisi panostaa erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaavien keskuudessa. Tarkastelen tutkimuksessani nimenomaan työn sisäisien osa-alueiden merkitystä työhyvinvoinnille. Nämä osa-alueet ovat työympäristö, työtehtävät, työyhteisö ja esimiehen toiminta. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää ADHD-diagnoosin omaavaa aikuista. Keskiössä oli tutkimushenkilöiden kokemukset, ja tutkimusmenetelmänä sovelsin fenomenografiaa. Aineiston analysoin myös käyttäen fenomenografista analyysia. Tulosten mukaan ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvointia tukee joustavatyöympäristö. Työympäristö oli esiintynyt kuitenkin myös kuormittavana tekijänä. Hyvinvointia edistäviä työtehtäviä kuvasti työtehtävien hallittavuus ja työn imu. Työyhteisö taas nähtiin suurena työhyvinvoinnin voimavarana, mutta myös työhyvinvointia kuormittavana tekijänä. Esimiestoiminnan osalta tärkeänä pidettiin työntekijän ja esimiehen kohtaamista, osaamista kehittävää esimiestoimintaa ja luottamusta esimiestä kohtaan. Tutkimukseni ei luo yleistettävää tietoa ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvoinnista, sillä aineistona toimii vain neljän aikuisen haastattelut eikä kaikkia ammattialoja ole saatu tutkimukseen mukaan. Tulokset toivat kuitenkin esille mielenkiintoisia asioita, jotka on syytä huomioida kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen kanssa.
  • Moilanen, Carita (2023)
    Tutkimukset ovat osoittaneet arkielämän taitojen harjaantuvan kotitalousopetuksessa. Oppiaineen ydinsisältöä ovatkin arjen hallinnan taidot, kuten asumisen taidot. Nämä taidot ovat alati muutoksessa yhteiskunnan muuttuessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asumisen taitojen, erityisesti keittiötyöskentelyn, kodin puhtaanapidon ja vaatehuollon taitojen muutosta kotitalouden oppikirjojen näkökulmasta vuodesta 2000 nykypäivään. Tutkimuskysymyksenä oli “Miten asumisen taitojen sisällöt ovat muuttuneet perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden vuosien 1994, 2004 ja 2014 mukaisten kotitalouden oppikirjojen välillä?” Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella analysoimalla peruskoulun kotitalousopetuksen oppikirjoja, jotka perustuivat vuosien 1994, 2004 ja 2014 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteisiin. Oppikirjoja oli yhteensä neljä, joista kaksi olivat vuosiluokille 7–9 tarkoitettua oppikirjaa ja kaksi puolestaan muodostivat yhdessä kirjasarjan kattaen vuosiluokat 7–9. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi todensi, että kotitalouden oppikirjoissa on koko tarkasteluun valittuna ajanjaksona ollut pyrkimyksenä arjen hallinnan taitojen kehittäminen. 2000-luvun alun oppikirjan sisällössä näkyi yksittäisten toimintojen ja taitojen korostuneisuus, kun taas uudemmissa oppikirjoissa näkyi tavoite kokonaisuuksien hallintaan ja ymmärrykseen. Kun opetussuunnitelman perusteisiin 1994 perustuva oppikirja keskittyy yksityiskohtaiseen menetelmien opettamiseen, antavat myöhempiin opetussuunnitelmien perusteisiin (2004; 2014) perustuvat oppikirjat tilaa omalle oivaltamiselle ja tiedon soveltamiselle enemmän. Asumisen taitojen opettaminen antaa valmiuksia nuoren itsenäiseen elämään ja arjen hallintaa, jonka vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten näitä taitoja opetetaan. Oppikirjojen ja –materiaalien ajankohtaisuus on tässä tärkeässä roolissa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia kuinka paljon aikaa ja millaisia menetelmiä perusopetuksen kotitaloustunneilla käytetään asumisen taitojen opettamiseen.
  • Cornér, Timo (2017)
    Research’s (Eldar 2006) have shown that social skills are connected to physical activity and involving in sports maintains close relationships between people and offers opportunities to create new relationships. Being involved in organized team sports has shown to have positive effects in children’s peer relations. Social skills are a major factor when making friends. This study tries to solve the connection between 5th and 6th graders hobbies and social skills in Viikki, Teacher´s Training School. The research problems were: - Is there a connection between being engaged in team sports and having good social skills? - Does girls rate themselves higher in social skills than boys? The survey was held in Helsinki, Viikki’s Teacher Training school and the answers were collected from 5th and 6th graders. The survey had two sections: Social Skills self-evaluation and hobbies. An-swers were collected from total of 109 students which includes 39,4 % (n=43) fifth graders and 60,6 % (n=66) sixth graders. 51,4 % (n=56) were girls and 48,6 % (n=53) boys. Collected answers were uploaded in SPSS – statistics program which was also used to get results with different methods. The study showed that engaging in team sports does not have a statistical connection to social skills. However it was shown that gender played a part in social skills. Girls got higher scores in social skills than boys.
  • Hooli, Minna-Maria (2021)
    Tämän Kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin ja vertaissuhteisiin lapsilla, joilla on ADHD. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet ADHD lapsilla olevan merkittäviä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa sekä vertaissuhteissa, joissa he kokevat usein ulkopuolelle jäämistä ja mahdollisesti jopa torjutuksi tulemista. Joukkueurheilun katsotaan kehittävän urheiluhenkeä, jonka on todettu lisäävän urheilijoiden prososiaalista toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on etsiä vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin lapsella, jolla on ADHD?¨ ja ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa vertaissuhteisiin lapsella, jolla on ADHD?¨ Tutkimuksen lähtöoletuksena oli, että joukkueurheilu vaikuttaa myönteisesti hyvän urheiluhengen (sportsmanship) ja urheilijamaisen käyttäytymisen (sportsmanship like behavior) kautta lapsen sosiaalisiin taitoihin sekä kykyihin solmia ystävyyssuhteita vertaisten kanssa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joissa aineisto kerättiin Helka-tietokannasta. Tutkimukseen valikoitui neljä kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka täyttivät määritetyt sisäänottokriteerit. Artikkelien läpikäymisessä käytettiin hyödyksi laadullista sisällönanalyysiä, jolla pyrittiin käymään aineisto läpi järjestelmällisesti tutkimusongelmien ja keskeisten käsitteiden määrittämällä tavalla sekä tuomaan aineistoja yhteen vertailemalla niitä keskenään yleisempien tulkintojen löytämiseksi. Tulokset tukivat tutkimuksen lähtöoletusta ainakin osittain siitä, että joukkueurheilu parantaa ADHD diagnosoitujen lasten sosiaalisia taitoja sekä kykyä toimia vertaissuhteissa, kunhan näitä taitoja ensin opetellaan ja harjoitellaan. Ryhmässä toimimisen nähtiin antavan luonnollisia mahdollisuuksia harjoitella ja ylläpitää prososiaalista käyttäytymistä. Lisäksi urheileminen itsessään lisäsi hyväksyntää vertaissuhteissa, koska urheilemisen taitoa arvostettiin lasten keskuudessa. Joukkueurheilussa ADHD lapsille tulisi antaa välitöntä palautetta suoriutumisesta ja hyvän urheiluhengen osoittamisesta. ADHD lapsen joukkueurheilussa pysymisessä korostuu valmentajan ammattitaito sekä kyky kohdata ADHD diagnosoituja lapsia. Tulevaisuudessa ilmiöstä tarvittaisiin pitkittäistutkimusta, jossa voitaisiin seurata ADHD lasten sosiaalisten taitojen sekä vertaissuhteissa toimimisen kehittymistä joukkueurheilussa pidemmällä aikavälillä.