Browsing by Title

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kamppailulajien merkitystä 3–6-vuotialle lapsille valmentajien näkökulmasta sekä selvittää leikin roolia kamppailulajien opettamisessa. Aikaisempaa tutkimusta kamppailulajeista on tehty kouluikäisten ja aikuisten puolella esimerkiksi kamppailulajit tapana vähentää aggressiivisuutta, mutta ei kamppailulajien hyödyistä ja leikin osuudesta kamppailulajien oppimisessa mainitulle ikäluokalle. Tutkimus nähtiin tarpeellisena ja ajankohtaisena lasten ruutuajan ja liikkumattomuuden sekä kamppailulajien suosion ollessa suuressa kasvussa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu 3–6-vuotiaan lapsen kehityksen osa-alueista, leikistä, ohjatusta liikunnasta, kamppailulajeista sekä sosiokulttuurisesta teoriasta. Myös kamppailulajit termiä ja sen osuutta lasten harrastustoiminnassa avataan tarkemmin sekä kamppailulajeihin liittyvää kulttuuria. Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastattelut toteutettiin kasvotusten, zoom-videopalvelun ja sähköpostin välityksellä, joidenka jälkeen haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimukseen osallistui kuusi kamppailulajien valmentajaa. Analyysimenetelmänä toimi abduktiivinen eli teoriajohtoinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että valmentajat näkivät kamppailulajien merkityksen laajana 3–6-vuotiaalle lapselle. Kamppailulajien monipuolisuus lapsen kehityksen eri osa-alueiden tukemisena nähtiin erittäin tärkeänä. Myös leikki nähtiin tärkeänä osana lasten kamppailulajiharjoittelua, jonka avulla pystyttiin huomaamatta, hauskasti ja mielekkäästi harjoitella erilaisia kamppailulajeihin liittyä harjoituksia ja tekniikoita.

testi

Individen lever i vissa delar i världen idag i en konsumentkultur som har blivit en kraftfull kontext där individen kan konstruera sin identitet. Med anledning av att konsumtionen i många delar av världen har ökat så till den grad att individer lever i masskonsumtionssamhällen, där många konsumerar utöver sina behov, är det av intresse att undersöka relationen mellan individen och varor. Mitt syfte med den här avhandlingen är att med hjälp av tidigare forskning undersöka konsumtionens betydelse för individens själv och identitetskonstruktion samt att se på implikationerna av konsumtion för välbefinnande. Med utgångspunkt i spänningen mellan att materiella ägodelar kan göra individen lycklig och på samma gång även olycklig undersöks konsumtion och identitetskonstruktion. Litteraturgenomgången visade att konsumtion i sig varken inverkar negativt eller positivt på individens välbefinnande och att det snarare handlar om individens motiv till att konsumera och förhållningssätt till det vad hen konsumerar som har implikationer för välbefinnande. Dock ses en stark negativ korrelation mellan materialism och välbefinnande vilket innebär att materialistiska individer mår sämre än mindre materialistiska individer. Därtill ses positiva fördelar med upplevelsemässig konsumtion kopplat till dess självkännedomsvärde. Resultaten diskuteras bland annat med anledning av den publikationsbias som kunnat påvisas i anknytning till den upplevelsemässiga konsumtionens fördelar.

The framework of the study was the support of the agency of immigrants as a part of the acculturation and integration process. The theories on agency in the background of the study have handled agency as a possibility to influence the course of events and as a part of the exercise of power, as an individual resource and as a way the individual continuously moulds the surrounding structures within their limitations and without being their passive victim. In previous research the visibility and exercise of agency was conceived as planned and meaningful work, self-conscious will to learn the language and the development of the individual with the support of the group. The function of the study is to examine what kind of meaning the adult education centre’s work can give to the agency of the immigrant and how agency can be seen to be supported in the work they do. The material of the study was three pieces of interviews of the experts in education of the immigrants at the adult education centres. The interviews were collected as thematic interviews while the research strategy was qualitative. Content-based content analysis was the research framework and the material was analysed through content analysis. The results of the study were the meaning of motivation in independent studies as part of exercising agency, developing of knowledge, skills and comprehension as part of expanding the limits of agency. The learning of the adult education centre’s students was best supported by student-based teaching methods, diverse course offering and the guidance and tranquil atmosphere provided by teachers. Learning can be seen to support the strengthening of agency with the immigrant students. The received results could be used in planning and evaluating the integration training of immigrants.

The tradition of national costumes of Finland was born along with other efforts of national romanticism during the second half of the 19th century. National dresses were used to emphasize and elevate nationality and the love of one's home regions. The national costume is a very strong symbol of national identity as a performance and as a ceremonious costume. The Finns have developed a tradition of mores and culture of the use of national dresses. As of all national traditions, it involves also excluding attitudes. These attitudes are being destabilized by the national dress aficionados of the 21th century. My interests lay in these ways of destabilizing the traditions of the national costume and the so-called misuse of the national dress. I aim to deconstruct the meanings given to national costumes by their wearers. In this study I will explore how the national dress is misused: how to apply and adapt the tradition, and how to rework items from the costume to other forms of clothing as bricolage, and how this activity is interpreted in the Kansallispuku (national costume) group in Facebook. The subject of this research is a social media community: the interactions in the Kansallispuku group. I approach the subject with the method of ethnography of the virtual communities, i.e. netnography. The frame of reference in this study is in the tradition of the study of dress and clothing with semiotic approach. Although the misuse and the adaptations of the national costume tradition can be seen as a derogating element, it appears in this study that these actions can even fortify the values of the tradition. National dress is now seen in the everyday use also. In this phenomena can also be seen some aspects of sustainability and fashionability. The misuse of the national costume appears as a takeover of one's traditions, and it is encouraged in the community of aficionados this study is focusing on.

Viime vuosien yhteiskunnallisessa keskustelussa on käsitelty kasvavassa määrin varhaiskasvatusta, erityisesti alaa pitkään vaivannutta opettajapulaa. Pula on johtanut siihen, ettei päiväkodeissa työskentele riittävästi päteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Perhon & Korhosen pitkäaikaistutkimuksessa (2012) käy ilmi, että alan vaatimukset ovat kasvaneet nopeammin kuin alan arvostus tai siihen suunnatut resurssit. Syiden arvellaan juontuvan 1990-luvun alun lamaan, jonka aikana tehtyjen säästötoimien jälkeen resurssit eivät ole palanneet lamaa edeltäneelle tasolle. (Perho & Korhonen, 2012.) Moni varhaiskasvatuksen opettajista kokeekin erinäisistä syistä johtuen työhön liittyvää kuormitusta (mm. Paananen & Tammi, 2017). Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä eri tekijät ovat saattaneet vaikuttaa opettajapulan syntyyn. Asiaa tarkasteltiin historian, alalle hakeutuvien personnallisuuden piirteiden, arjen kuormittavuuden sekä motivaation kautta. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet opettajapulan syntymiseen? 2. Miksi osa varhaiskasvatuksen opettajista vaihtaa alaa? Toteutin tutkielman kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Loin Google Formsin avulla kyselylomakkeen, jota jaoin eteenpäin verkostoissani. Vastaajan tuli olla alalla vähintään kolme vuotta työskennellyt, mutta sittemmin alaa tai toimenkuvaa vaihtanut. Lomake koostui monivalintakysymyksistä, valintaruudukoista, lineaarisista asteikoista sekä avoimista kysymyksistä. Lomakkeeseen vastasi 22 vastaajaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teemoittelua. Tutkielman tuloksista selvisi, että puolella vastaajista alanvaihdokseen ajoi halu kouluttautua lisää. Toiseksi suurin tekijä oli halu vaihtaa alaa kokonaan ja kolmantena syynä korostui työroolin muuttuminen päiväkodin sisällä. Avointen kysymyksen vastauksissa painottuivat vaihteluntarve sekä haaveet uuden oppimiselle ja itsensä kehittämiselle. Useaa vastausta yhdisti tyytyväisyys alavalintaa kohtaan: perheitä ja lapsia haluttiin tukea, mutta jonkin toisen väylän kautta, johon he eivät kokeneet voivansa varhaiskasvatuksen opettajan roolista käsin vaikuttaa.