Browsing by study line "General and Adult Education"

Tämän tutkielman tavoitteena on nivoa yhteen koronapandemian vuoksi etäopiskeluun siirtymisen negatiiviset sekä positiiviset vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin. Lisäksi tavoitteena on löytää ne asiat ja tekijät, mitkä vaikuttivat hyvinvointiin ja voimavaroihin etäopetuksessa. Kandidaatin tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa systemaattisesti haetuista artikkeleista pyrittiin muodostamaan kokonaisuus etäopetuksen mukana tuomista vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin. Artikkeleiksi valikoitui kahdeksan kvantitatiivista tutkimusta, jotka kaikki koskettivat suomalaisia korkeakouluopiskelijoita. Tutkimuksissa oli myös muita maita, mutta ainoastaan Suomea koskettavaa dataa hyödynnettiin tähän katsaukseen. Aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta, joita oli Pro Quest University of Helsinki, EBSCOhost sekä Web of sciences. Haut tietokantoihin erosivat hiukan toisistaan, koska samat hakusanat eivät tuottaneet tuloksia kaikissa hakukannoissa. Aineiston analysoinnissa menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Osa opiskelijoista koki etäopetukseen siirtymisen kuormittavana, koska se toi mukanaan uusia haasteita ja ongelmia, eikä opiskelijoilla ollut tarvittavia taitoja kohdata uusi opiskelutapa, jolloin voimavarat koettiin riittämättömiksi. Opiskelijat kohtasivat vaikeuksia ajanhallinnassa, kommunikoinnissa opiskelijoiden sekä opettajien kanssa, keskittymisessä sekä opiskeluympäristön kasaan saamisen kanssa. Näiden nähtiin vaikuttavan opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin kielteisesti, lisäten esimerkiksi stressiä. Yhteisöllisyyden puutteella nähtiin olevan negatiivisia vaikutuksia. Yhteisöllisyyden tunne on yksi psykologisista perustarpeista, joiden tyydyttymisen nähdään edistävän sisäistä motivaatiota opintoja kohtaan, millä on vuorostaan positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin. Osa opiskelijoista kuitenkin koki etäopetuksen toimivana ratkaisuna, sillä heidän opiskelunsa sujuivat, opintojen joustavuus oli palkitsevaa sekä aikaa säästyi, kun ei tarvinnut matkustaa kampukselle.

Työelämän muuttuessa etätyöstä on tullut usealle tietotyöntekijälle uusi työskentelymuoto. Yllättävä siirtyminen etätyöhön Covid-19 – aikakaudella on voinut vaikuttaa työnhyvinvointiin, etenkin työn imun kokemukseen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää tietotyötekijöiden etätyön ja työn imun välistä yhteyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: miten työn imu muuttuu etätyöympäristössä sekä mitkä tekijät vaikuttavat työn imuun etätyöympäristössä. Aikaisemmat tutkimukset työn imusta tavallisessa toimistoympäristössä ovat osoittaneet, että vahvaa työn imua kokeva henkilö on investointi, sillä hän on tuottava, aikaansaava ja tuo organisaatiolle työnteollaan lisäarvoa. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valikoitui yksitoista suomen- ja englanninkielistä artikkelia, jotka vastasivat kahteen etätyötä ja työn imua koskevaan tutkimuskysymykseen. Tutkimusaineisto kerättiin EBSCO-host tietokannasta sekä Google Scholarista rajaten aineisto vuosiin 2015–2022. Aineiston analyysissa käytettiin teemoittelua, jonka avulla kerätyt tutkimusartikkelit jaoteltiin kolmeen ryhmään riippuen siitä, vastasivatko ne ensimmäiseen, toiseen vai molempiin tutkimuskysymyksiin samanaikaisesti. Tutkielman tulokset osoittivat, että työn imun kokemus pysyi samana tai vahvistui entisestään, mikäli työn imun kokemus toimistoympäristössä oli ollut aikaisemmin korkealla tasolla. Työn imun kokemus oli laskevaa, mikäli työntekijä oli aiemmin työssään kokenut heikkoa työn imua, tai työtä haittasivat muut negatiiviset tekijät, kuten pandemiasta johtuva stressi. Työn imuun vaikuttivat yksilön sisäiset tekijät, esimerkiksi autonomian ja minäpystyvyyden tunne, mutta myös organisatoriset tekijät, kuten organisaation tarjoama tuki tai avoin viestintä. Työn imun vähenemiseen vaikutti riittämättömät digitaidot, pandemiasta johtuva stressi sekä puutteellinen etätyöympäristö.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda monipuolinen katsaus etnisen segregaation yhteydestä Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan eriytymiseen. Kokoan yhteen Suomen kontekstissa vielä melko vähäistä ja hajanaista tutkimustietoa etnisestä segregaatiosta ja sen vaikutuksista koulujen oppilaspohjan muotoutumiseen sekä lapsiperheiden muuttopäätöksiin ja kouluvalintoihin. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin etninen segregaatio on yhteydessä peruskoulujen oppilaspohjan eriytymiseen? Etninen segregaatio ja sen yhteys peruskoulun oppilaspohjan eriytymiseen on ajankohtainen aihe, sillä etninen segregaatio ja sen yhteys koulumaailmaan ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä suomalaisessa mediassa. Kyseessä on tärkeä aihe tutkia, koska aihe koskettaa koko yhteiskuntaa ja sen ympärille kietoutuu myös kysymykset oppilaiden eriarvoistumisesta sekä mahdollisuuksien tasa-arvosta eli siitä onko oppilaiden taustalla väliä sen kanssa, miten he tulevat kouluttautumaan ja suoriutumaan opinnoistaan. Myös sosioekonominen tausta ja sen vaikutukset liittyvät vahvasti etniseen segregaatioon ja lapsiperheiden muuttopäätöksiin ja kouluvalintoihin, jonka takia käsittelen läheisesti myös sen yhteyttä oppilaspohjan eriytymiseen. Lasten samanarvoisesta kohtelusta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista koulutukseen liittyen tulee huolehtia, koska koulutus ja koulut ovat hyvin merkittävä sosialisaation väline. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolle tyypillistä on luoda aiheesta yleiskuvaus tiivistämällä aiempaa tutkimusta. Valitsin aineistooni kolme julkaisua, joista yksi on väitöskirja ja kaksi tieteellistä artikkelia. Valitsin aineiston siten, että saan aiheestani mahdollisimman monipuolista materiaalia, joten valitsemillani julkaisuilla on kaikilla hieman eri painotus. Etnisellä segregaatiolla on Suomenkin kontekstissa alkanut olla yhä enemmän vaikutuksia koulujen oppilaspohjan eriytymiseen. Koulut ja asuinalueet ovat alkaneet jakautua aiempaa vahvemmin halutumpiin ja välteltyihin ja perheiden taustalla on väliä, saavatko he lapsensa hyvänä pidettyyn kouluun. Tehdyt muuttopäätökset ja kouluvalinnat, jotka eivät mukaile lähikouluperiaatetta, eriyttävät koulujen oppilaspohjaa ja kasvattavat koulujen välisiä eroja.

Mål. Syftet med avhandlingen är att kritiskt granska hur samhälleliga faktorer påverkar studerandes välmående. Dessa samhälleliga faktorer är arbetsmarknaden samt opolitiska styrdokument som OECD. Avhandlingen utgår från Foucaults maktperspektiv ur vilket studerande styrs utifrån samhällets normer och krav på att bli en anställningsbar individ. I avhandlingen granskas de ständigt föränderliga kvalifikationskraven på att bli anställningsbar, och hur detta har en inverkan på studerandes utbrändhet. Studierelaterad utbrändhet består av emotionell utmattning, cyniskhet och otillräcklighet. I avhandlingen vinklas utbrändhet som något samhälleligt skapat där individuella faktorer inte ligger i centrum utan fokuset är istället på utomstående faktorer. Metoder. Avhandlingen utfördes som en integrerad, beskrivande litteraturöversikt. Denna metod gav möjligheten för en bred helhetsuppfattning av problemområdet och gav nya infallsvinklar. Det analyserade materialet består av 7 vetenskapliga studier. Resultat och slutsatser. Resultatet av analysen antyder att studerandes välmående påverkas av yttre faktorer vilket slutligen leder till utbrändhet. Studerande förväntas ha rätt kompetens i rätt plats och tid för att anses vara anställningsbara. Denna kompetens är också föränderlig, vilket betyder att kvalifikationskraven på arbetsmarknaden ändrar. På grund av de föränderliga kvalifikationskraven känner studenter cyniskhet mot sina studier då de inte garanterar en position på arbetsmarknaden. Förändringar i vad som anses vara rätt kompetens får studerande att känna otillräcklighet, då den kompetens de innehar inte motsvarar det som förväntas. Avhandlingen visar också att kraven förblir de samma trots förändringarna, vilket naturligt höjer arbetsmängden hos studerande resulterande i utmattning. Alla tre dimensioner av studierelaterad utbrändhet uppfylls då studerande försöker leva upp till normer som ställs av utomstående aktörer OECD och arbetsmarknadens krav.

Eläinavusteiset interventiot ovat viime vuosina keränneet huomiota enenevissä määrin niin mediassa kuin tutkimuksenkin piirissä. Suomessa eläinavusteisuutta ajetaan osaksi perus terveydenhuollon ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa hoitoa jopa eduskunnan tasolla. Käsit teistön vakiintumattomuus ja epäjärjestelmällinen käyttö tuovat omat haasteensa tutkimuk sen tekemiselle, tiedon jakamiselle sekä esimerkiksi markkinoinnille niin kaupallisissa kuin ei-kaupallisissakin yhteyksissä. Myös interventioiden laaja ja moninainen skaala sekä sys temaattisuuden puute eläinavusteisen hoitotyön ammattilaisten kouluttamisessa pirstaloivat nuorta terveydenhuollon hoitomuotoa. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat he vosavusteiset interventiot. Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää erilaisten hevosavusteisten interventioiden moniulotteisia vaikutuksia. Tutkimuskysymys on ”Millaisia yksilöön kohdistu via vaikutuksia tutkimusartikkeleissa on raportoitu saatavan hevosavusteisia interventioita hyödyntämällä?” Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Kaikki tutkimusartikkelit olivat englanninkielisiä ja ne löytyivät joko Google Scholarin tai Helkan hakukoneiden kautta. Aineisto analysoitiin ai neistolähtöisen temaattisen analyysin periaattein. Tutkimuksen tulosten perusteella hevosavusteisilla interventioilla on laajat vaikutukset, ja ne kattavat monia elämän osa-alueita. Nämä vaikutukset oli kuitenkin mahdollista jaotella samojen teemojen alle, aineiston pohjalta muodostuneisiin luokkiin. Tutkimuksen perusteella hevosavusteisilla interventioilla saavutetaan emotionaalisia, sosiaalisia, kognitiivisia ja kehollisia sekä mielen hyvinvointiin ja identiteettiin ulottuvia vaikutuksia. Vaikutukset ulottuivat näihin kaikkiin teemoihin koehenkilöiden iästä ja taustasta riippumatta. Hyvinvointia edistäviä vaikutuksia havaittiin niin neurologisista, mielenterveydellisistä tai päihdehäiriöistä kärsivillä kuin vammautuneilla ja täysin terveilläkin osallistujilla. Hevosavusteisia interventioita voidaan siis pitää tehokkaina, monipuolisina ja adaptiivisina hoitomuotoina monenlaisille ihmisryhmille.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja tietotyöorganisaatioissa sekä tähän liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hiljaisen tiedon liikkuminen on tietotyöorganisaatioiden toiminnan kannalta elintärkeää. Aihetta käsitteleviä suomenkielisiä tutkimuksia ei ole juuri lainkaan, eikä hiljaisen tiedon liikkumista koskevia tutkimuksia yhteen kokoavaa ajankohtaista suomenkielistä kirjallisuuskatsausta löydy. Siksi hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja ja niihin vaikuttavia asioita on tärkeää koota yhteen ja kirjoittaa niistä suomeksi. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Olen tuonut yhteen hakusanojen perusteella löytämieni 11 tutkimusartikkelin keskeisiä tuloksia sekä jaotellut tuloksia teemoihin ja luokkiin. Tutkimukset on toteutettu useissa eri maissa vuosien 2011 ja 2021 välillä. Aineisto on haettu kahdesta eri tietokannasta sekä Googlen Scholar-hakupalvelusta. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millä tavoin hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa työntekijältä toiselle? ja 2. Mitkä asiat vaikuttavat tähän hiljaisen tiedon liikkumiseen? Aineiston analyysin ja teemoittelun perusteella voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkui sekä virallisten että epävirallisten tapojen välityksellä. Virallisia tapoja olivat mentorointi, käytäntöyhteisöt, valmennus, tietovarastot, koulutukset, kokoukset ja työpajat. Epävirallisia tapoja olivat työn lomassa tapahtuvat keskustelut, kommunikointi, yhteistyö, kohtaamiset ja tarinankerronta. Jaottelin aineistostani löytämäni asiat, jotka vaikuttavat hiljaisen tiedon liikkumiseen organisaatiollisiin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Organisaatiollisia tekijöitä olivat organisaatiokulttuuri, organisaation ilmapiiri, työympäristö, johto ja työjärjestelyt. Sosiaalisia tekijöitä puolestaan olivat työntekijöiden väliset ihmissuhteet ja luottamus. Yksilöllisiä tekijöitä olivat työntekijöiden persoonallisuuden piirteet, asenne, subjektiivinen normi, minäpystyvyys ja itsetarkkailu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Siihen vaikuttavat koko organisaation laajuiset asiat, siellä työskentelevien ihmisten väliset tekijät sekä jokaisen työntekijän yksilölliset tekijät. Voidaan myös todeta, että hiljainen tieto liikkuu tehokkaimmin organisaatiossa, jossa työntekijät tulevat toimeen keskenään ja jossa yleinen ilmapiiri on jakamiseen motivoiva, turvallinen ja luotettava.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella jatkuvan oppimisen roolia teknologiateollisuuden yritysten tulevaisuudennäkymissä. Jatkuva oppiminen on ollut viime aikoina paljon esillä koulutuspolitiikan kentällä, Suomessa muun muassa Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen muodossa. Jatkuvan oppimisen strategia on nähty mahdollisena vastauksena digitalisaation aiheuttamiin työelämän muutoksiin sekä keinona nostaa valtion ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Keskityn tutkimaan digitalisaatiokehityksen kärjessä olevaa teknologiateollisuuden alaa ja sitä, miten merkittäväksi alan yrityksissä jatkuva oppiminen koetaan. Tutkimuskysymykseni ovat (1) uskovatko teknologiateollisuuden yritykset jatkuvan oppimisen merkityksen kasvavan liiketoiminnassaan, ja vaikuttavatko siihen yrityksen koko ja toimiala sekä (2) miten yritysten oletus jatkuvan oppimisen merkityksen kasvusta ilmenee sen lähitulevaisuuden rekrytointi- ja kehittämissuunnitelmissa. Toteutin tutkielmani kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa analysoin Teknologiateollisuus ry:n vuonna 2021 keräämää tutkimusaineistoa. Alkuperäisaineiston keruu toteutettiin kyselynä, jossa vastaajina olivat 313 Teknologiateollisuuden jäsenyrityksen edustajaa. Aineistoni koostui (1) kolmesta yritysten yleisiin tulevaisuudennäkymiin liittyvästä kysymyksestä, (2) kahdestatoista yleisten osaamisalueiden merkitystä koskevasta kysymyksestä sekä (3) kahdesta yritysten taustatietoja koskevasta kysymyksestä. Ristiintaulukoin muiden kysymysten tulokset jatkuvan oppimisen merkitystä liiketoiminnalle käsittelevän kysymyksen mukaan. Tutkimuksen tulosten mukaan neljä viidestä teknologiateollisuuden yrityksestä uskoi jatkuvan oppimisen merkityksen kasvavan liiketoiminnassaan lähitulevaisuudessa. Jatkuvan oppimisen merkityksen tunnistaminen ei ollut riippuvainen yrityksen koosta tai toimialasta. Uskomus jatkuvan oppimisen merkityksen kasvusta korreloi positiivisesti yrityksen henkilöstömäärän kasvun kanssa. Yhteyttä ei löytynyt jatkuvan oppimisen merkityksen tunnistamisen ja kansainvälisen osaamisen rekrytoinnin tai oppilaitosten kanssa toteutettavan kehittämistoiminnan välillä.

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten eri koulutusasteilla tehtävää ihmiskaupan ennalta ehkäisevää opetusta on toteutettu kansainvälisesti, millaisia suosituksia koulutuksentarjoajille on sen perusteella annettu ja millaisia vaikutuksia toimilla on ollut. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusta ja koulutusta primaarina ennaltaehkäisyn keinona. Primaarilla ennaltaehkäisyllä viitataan normaaliväestön parissa tehtävään interventioon, jonka tarkoitus on estää ongelmien esiintyminen vaikuttamalla yksilöön, ympäristöön tai molempiin. Ihmiskaupan yhteydessä tämä tarkoittaa positiivisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lopettaa yksilön vapauksiin kohdistuvien ihmisoikeusrikosten esiintyminen tulevaisuudessa. Aiempi tutkimus osoittaa, että tiedon ja tietoisuuden lisääminen ovat välttämättömiä ennaltaehkäisyn kannalta. Se, millaisia tuloksia ennaltaehkäisevällä kasvatuksella saavutetaan, näyttäisi kuitenkin riippuvan siitä, miten yksilöä suojaavia tekijöitä tuetaan ja vahvistetaan. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva siitä, mitä aiheesta oli tähän mennessä kansainvälisesti tutkittu. Tein aineistohaut kuudesta eri tietokannasta luomiini sisäänotto- ja poissulkukriteereihin perustuen. Systemaattisen haun perusteella lopulliseen aineistoon valikoitui kymmenen artikkelia, joista neljä oli empiirisiä ja kuusi teoreettisempia tutkimuksia. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että ihmiskauppaan liittyvää ennaltaehkäisevää opetusta oli lähinnä yhteiskuntaopin, kansainvälisen politiikan, musiikin ja yrittäjyysopintojen aloilla tai osana monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Opetus toteutettiin yleisimmin ryhmämuotoisena projektina sosiaalisen oikeudenmukaisuuden-, ihmisoikeus-, demokratia- tai globaalikasvatuksen viitekehyksissä. Kokemuksellinen oppiminen sekä systeemiseen ajatteluun perustuva kriittinen lukutaito todettiin toimiviksi menetelmiksi ihmiskaupasta opetettaessa. Tiedon ja tietoisuuden lisääntymisen lisäksi interventiot aiheuttivat muutosta opiskelijoiden toimijuudessa, mikä näkyi muun muassa kansalaisaktiivisuuden lisääntymisenä. Tuloksissa korostui opettajien ja koko kouluhenkilökunnan kouluttamisen tärkeys sekä tutkimuksen tarpeen lisääminen. Kasvatuksen ja koulutuksen avulla voidaan lisätä oppilaiden ja opiskelijoiden valmiuksia toimia ja tehdä valintoja, jotka auttavat ihmiskaupan ehkäisemisessä. Opetusmenetelmät voivat olla samoja kaikilla koulutusasteilla, mutta tiedon tulee kohdata oppilaiden kehitysvaiheen kanssa ja aiheen haastavuus tulee ottaa huomioon opetettaessa. Tutkimuksen määrää aiheesta tulee edelleen lisätä.

Kandidaatintutkielma käsittelee itsensä johtamista ja sen ilmenemistä asiantuntija työssä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää miten esihenkilö toiminnallaan vaikuttaa asiantuntijan itsenä johtamiseen. Itsensä johtaminen on aiheena kiinnostava, koska yhteiskuntamme kehittyy koko ajan enemmän yksilökeskeiseen suuntaan ja näin ollen myös johtamisesta vastuu siirtyy yksilölle. Tutkimuskysymyksiä muodostui kaksi; ”Miten itsensä johtaminen ilmenee asiantuntijatyössä?” sekä ”Miten esihenkilö toiminnallaan vaikuttaa asiantuntijan itsensä johtamiseen?” Sekundaarisena aineistona tutkielmassa käytettiin Saara Heikkilän tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa ”FSD3425 - Kokemuksia itsensä johtamisesta asiantuntijatyössä 2020”, joka sisälsi seitsemäntoista vastausta. Aineisto oli kerätty kyselylomakkeiden avulla, ja vastaukset olivat noin 100-500 sanan avovastauksien muodossa. Heikkilän tutkimusaineistoista valikoitiin kahdeksan ammattiluokaltaan asiantuntijaa tarkasteltavaksi tähän tutkielmaan. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston perusteella asiantuntijaorganisaatiossa esihenkilöiltä toivotaan roolia, jonka pääasiallisena tehtävänä on luoda mahdollisuuksia ja tarjota työkaluja asiantuntijalle johtaa itseään sekä omaa työtä. Asiantuntijat tiedostavat miten itsensä johtaminen omassa työssään ilmenee ja analyysin avulla muodostettiin viisi eniten esille noussutta osa-aluetta: itsenäinen työskentely, ajanhallinta, tavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen, työn ja sen määrän organisoiminen sekä motivaatio oppia ja kehittyä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tärkeää olisi organisaatiossa tukea asiantuntijoita heidän itsensä johtamisessaan oikeanlaisen esihenkilötyön avulla.

Kansainvälinen tutkimus itsesäätelystä on ollut vilkasta viime vuosikymmeninä, ja itsesäätelytaitojen merkitys on huomioitu Suomessa oppimisen lähtökohtana: lukion opetussuunnitelman perusteet (LOPS 2019) implisiittisesti kuvaa itsesäätelyä oppimisen lähtökohtana ja seurauksina. Yksittäisistä tutkimusartikkeleista löytyy osittaisia itsesäätelyn käsitteen määrittelyjä. Niitä kokoamalla on mahdollista luoda niin opiskelijoita kuin työelämän toimijoita hyödyttävä kokonaisvaltaisempi katsaus itsesäätelyn käsitteestä. Tehokkaan itsesäätelyn kannalta motivaation rooli on keskeinen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää itsesäätelyn luonnetta, tuoda esille tutkimuskentän ristiriitoja sekä kuvailla itsesäätelyn ja motivaation yhteyttä. Itsesäätelyn ja motivaation yhteyttä toisiinsa on lisäksi tarkoitus tarkastella sen kautta, millaisia muita käsitteitä ja ilmiöitä niihin liittyy. Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli koota tehtyä tutkimusta ja rakentaa kokonaiskuva itsesäätelystä sekä kuvata sen yhteys motivaatioon. Itsesäätely rajattiin koskemaan verrattain tietoista päätöksentekoa. Kuvauksessa luotiin lisäksi katsaus tutkimukseen historiallisesta näkökulmasta ja suhteutettiin tutkimustuloksia toisiinsa. Kirjallisuus valittiin kirjastojen kokoelmasta Helka-hakukoneella tehtyjen hakujen tuloksista. Hakukriteereinä olivat kansainvälisyys, artikkeleiden sijoittuminen vuosille 2000–2021, vertaisarviointi, ja hakusanoina käytettiin termejä self-regulation, self-control sekä motivation. Lisähakuja suoritettiin hakusanoilla ego depletion ja willpower. Itsesäätelyn prosessi on havaintoja omasta käytöksestä suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Itsesäätelyä lähestytään tutkimuksessa tavallisesti kontrolloimisen ja toiminnasta pidättäytymisen kautta ja kiusausten vastustamisena, mutta uudemmassa tutkimuksessa tutkitaan ja pohditaan myös sitä, kuinka vaivaton itsesäätely tapahtuu. Motivaation yhteys itsesäätelyyn on jopa niin läheinen, että itsesäätelyn voi sanoa kumpuavan siitä. Kiistanalainen ja monimutkainen kysymys itsesäätelyssä on egon heikkeneminen, siis itsensä kontrolloinnissa tarvittavan (tahdon)voiman hiipuminen. Itsesäätelyssä onnistumista kuvaa kattavimmin teoriayhdistelmä, jossa tietoisesti ja sisäisestä motivaatiosta (omasta halusta) asetettujen tavoitteiden mukainen toiminta vastaa myös psykologisten perustarpeiden täyttymiseen, ja sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin sisällöt vastaavat toisiaan.