Browsing by Subject "osallisuus"

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventää ymmärrystä opettajan roolista lasten osallisuuden edistämisessä varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, miten opettajat voivat omalla toiminnallaan edistää lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa ja miten opettajan käyttämä valta voi joko vahvistaa tai estää lasten aktiivista roolia oman oppimisensa ja oppimisympäristönsä kehittämisessä. Opettajan käyttämä valta on keskeinen tekijä, ja sen ymmärtäminen on olennaista, jotta voimme kehittää pedagogisia käytäntöjä, jotka tukevat lasten aktiivista roolia oman oppimisensa ja oppimisympäristönsä kehittämisessä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka tarkoitus on tiivistää ja koota yhteen aiemmin tehtyä tutkimusta tai kirjallisuutta tietyllä aihealueella. Sen tavoitteena on tarjota yleiskuva ja kokonaisvaltainen ymmärrys kyseisestä aiheesta, esittelemällä erilaisia näkökulmia, teemoja ja löydöksiä. Lisäksi kuvaileva kirjallisuuskatsaus pyrkii havainnollistamaan nykytilannetta, tunnistamaan tutkimuksen aukkoja ja ehdottamaan mahdollisia suuntaviivoja tulevalle tutkimukselle. Tämä katsausmenetelmä nojaa tutkimuskysymykseen ja pyrkii antamaan kuvailevan ja laadullisen vastauksen valittuun aineistoon perustuen. Tutkimusaineistoksi valikoitui neljä tutkimusartikkelia ja kaikki tutkimukset ovat toteutettu varhaiskasvatuksen kontekstissa Suomessa, Uruguayssa, Kyproksella ja Italiassa aikavälillä 2010—2019. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien rooli on keskeinen lasten osallisuuden edistämisessä varhaiskasvatuksessa. Lapsia osallistetaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen monin eri tavoin. Lasten osallisuus on erityisesti nähtävillä leikin suunnittelussa ja toteutuksessa. Vaikka opettajat pyrkivät tukemaan lasten osallisuutta, valta-asetelman vaikutus on havaittavissa, ja opettajat säilyttävät usein viime kädessä valtaa ja kontrollia oppimisympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa, ja näin ollen lasten mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin saattaa olla rajalliset. Tasapainon löytäminen edellyttää opettajilta aktiivista lasten aloitteiden ja mielenkiinnonkohteiden havainnointia ja huomiointia sekä jatkuvaa huomiota vuorovaikutuksen dynamiikkaan lasten ja opettajien välillä.

Lasten osallistumiselle yhteiskunnassa on vahva oikeutus, ja sitä kohtaan on osoitettu yhä laajempaa kiinnostusta. Kehitykseen on vaikuttanut Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifiointi sekä nykyinen käsitys lapsesta kyvykkäänä osallistumaan. Tämä tutkimus tarkastelee lasten osallistumista fyysisen ympäristön suunnitteluun. Tavoitteena oli selvittää, millaisissa konteksteissa lasten osallistumista suunnitteluun on toteutettu ja miten sen toteuttamista on perusteltu. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia lasten osallistumisella on ollut osallistuvien lasten, suunnittelun prosessin ja sen tulosten sekä laajemmin yhteisön kannalta. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen aineisto koostui tutkimusartikkeleista, joista kaksi oli kirjallisuuskatsauksia ja kolme käsitteli yksittäisiä tutkimuksia lasten osallistumisesta ympäristön suunnitteluun. Aineistossa oli mukana tutkimuksia eri puolilta maailmaa. Lasten osallistuminen oli tapahtunut erilaisissa konteksteissa, muun muassa päiväkodissa ja asuinalueella, ja sitä oli tutkimuksissa perusteltu lasten oikeuksien toteuttamisella sekä uusien taitojen oppimisella. Lapsilta saatava paikallinen tieto ja lasten suunnitteluun tuomat näkökulmat oli nähty tärkeinä lapsille sopivien kaupunkiympäristöjen toteuttamisessa. Osassa tutkimuksia pääpaino oli lasten osallistumisen menetelmien tutkimuksessa ja tiedonkeruussa Lasten osallistumisella ympäristön suunnitteluun tunnistettiin olevan vaikutuksia sekä osallistujiin itseensä että ympäristöön. Lapset olivat saaneet tietoa ympäristöstä ja suunnittelun käytännöistä sekä saavuttaneet osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Aikuiset osallistujat olivat saaneet lapsilta uutta tietoa ja näkökulmia ympäristön suunnitteluun; lasten osallistumisen nähtiin edistävän paremman kaupunkiympäristön toteuttamista. Lasten osallistuminen ympäristönsä suunnitteluun tukee kasvatuksen tavoitteita yhteiskunnallisen osallistumisen taitojen oppimisesta sekä osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisesta. Tutkimuksissa välittyy näkemys lapsesta osaavana, aktiivisena toimijana.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten Espoon kaupungin LAKU-hankkeen mallin mukainen toiminta, jossa lastenkulttuuri tuodaan päiväkotiin, tukee lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten osallisuudella on iso merkitys oppimisen kannalta. Osallisuus, yhdenvertaisuus ja kielitietoisuus kietoutuvat monin tavoin yhteen. Globaali muuttoliike on lisännyt merkittävästi kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuus onkin ollut ajankohtaisena tutkimuskohteena. Yhdenvertainen kohtelu pohjaa jo YK:n lapsen oikeuksien julistukseen. Menetelmät. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan osallisuutta erityisesti taidekasvatuksen näkökulmasta. Haastattelin tutkimusta varten yhtä taidekasvattajaa ja kahta ryhmässä toimivaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Syntyneen aineiston analysoin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tämä tutkimus osoitti, että tuomalla lastenkulttuuria päiväkotiin parani kaikkien lasten varhaiskasvatuksen laatu. Tutkimusaineistosta ilmeni, että lapset olivat osallisia ja toimintatapa loi yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Kielitietoisen kasvatuksen elementtejä esiintyi kaikkien haastateltavien esiintuomina. Haasteina nousivat esiin ennakkovalmistelut, joihin panostamalla laatu olisi parantunut vielä huomattavasti.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Lasten osallisuutta lepohetkellä tai lepohetken suunnitteluun on tutkittu vähän. Muutoinkin tutkimuksia lepohetken pedagogiikasta ei ole merkittävässä määrin. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita varhaiskasvatuksen perustoimintoihin kuuluvan lepohetken käytänteitä osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja tietoa lasten oikeuksien ja osallisuuden edistämisestä varhaiskasvatuksen lepohetken pedagogiikassa sekä toimintaympäristöissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lepohetki on varhaiskasvatuksen ikävimpiä toimintoja lapsen mielestä ja osallisuuden toteutuminen on heikkoa. Lepohetken on todettu olevan ikävää sen pakottavan luonteen ja aikuislähtöisten sääntöjen vuoksi. Aikuisten asenteen vuoksi osallisuus onkin vähäistä lepohetkillä. Päiväunilla on todettu olevan vaikutusta kotona lapsen yöuneen sekä nukkumaanmenon pidentymiseen. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen välillä saattaakin näkyä myös jännitteitä ja ristiriitoja lepokäytäntöjen suhteen, silloin kun vanhempi toivoo, ettei lapsi nukkuisi lainkaan, sillä yksilöllisiä tapoja lepäämisessä ei huomioida suuressa ryhmässä riittävästi. Menetelmät. Tähän laadulliseen tutkimukseen haastateltiin ei-nukkuvaa lasta, hänen vanhempaansa sekä lapsen ryhmässä työskentelevää varhaiskasvatuksenopettajaa. Tämä tutkimus oli tapaustutkimus, jossa tapauksen muodosti erään pääkaupunkiseudun 5–6-vuotiaiden ryhmän konteksti lepohetkestä ja sen osallisuudesta. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen diskurssinanalyysin avulla. Diskurssianalyysin tarkoituksena oli tehdä valtasuhteet näkyviksi, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä sekä löytää vaihtoehtoista tietoa. Tulokset ja johtopäätökset. Ei-nukkuvan lapsen osallisuuden tukemiseen liittyivät jännitteiset näkemykset, jotka estävät laajasti osallisuuden laajempaa toteutumista lepohetkellä. Lapsen osallisuuden jännitteet tulivat esiin lasten oikeuksien, vallan, yhdenvertaisuuden sekä toimintakulttuurin diskursseissa. Ei-nukkuvan lapsen kokemus lepohetkestä oli ikävä, mikä johtui lepohetken pakottavasta luonteesta ja aikuislähtöisestä toiminnasta. Tutkimus osoitti, että lapsen osallisuutta parantamalla ja lapsen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä aikuisen tukemana, lapsi voimaantui suunnitelmastaan ja lepohetki näyttäytyi miellyttävänä. Varhaiskasvatuksenopettajan tuleekin tarkastella omaa asennettaan lepohetken pedagogiikan suunnittelussa sekä tarvitaan keskustelua johtajan taholta päiväkodin toimintakulttuurin muutoksessa osallisuuden ja lapsen edun toteutumisen suhteen. Vanhemman osallisuus näyttäytyi jännitteisenä vallan, yhdenvertaisuuden ja toimintakulttuurin osalta. Vanhemman osallisuuden tarkastelussa tärkeää onkin varhaiskasvatuksenopettajan oma vallan tarkastelu perhelähtöisen yhteistyön laadun takaamiseksi ja vanhemman osallisuuden toteutumiseksi Varhaiskasvatuslain mukaisesti.

Tiivistelmä - Referat – Abstract The growing marginalization and inactivity of Finnish young people in societal matters has increased debate on participation in the 21st century. Solutions to social problems, such as indifference, insecurity and exclusion, have been sought from participation. Disturbing information about children and young people's dissatisfaction in school has contributed to questions about pupil’s participation, activity and opportunities to influence in the school community. The school, as a community of growth for children and young people, plays a key role in promoting well-being and preventing social problems. The aim of this literature review is to establish the meaning of children’s participation and find out how it is connected to the school satisfaction. Finnish and Anglo-Saxon research literature is used as a source material for the thesis. Research literature does not provide such a comprehensive definition of participation. The meaning of the concept varies depending on the context. In the research literature children’s participation has been described through “the ladder of participation”. These typologies describe the gradually increasing participation from incapacity to the opportunities to influence in joint action with adults. Children’s participation requires redistribution of power and critical review of the traditional state of children and adults. In other case participation will only remain to the level of non-participation. In addition to the functional element, participation includes also more subjective experience of empowerment and the feeling of belonging to the community. Studies have shown that the school satisfaction and participation in the official activities of the Finnish pupils is comparatively low. One reason for dissatisfaction seems to be lack of experience of the opportunities to influence in the school community and poor social relationships with peers and teachers. The participation in the curriculum (2014) has been taken into account mainly as an experience of democratic influence in the context of formal schooling, such as an activity in student council. For children, however, the school appears as a community where informal and formal are linked together. The perspective of students should also be taken into account whilst developing participation and promoting school satisfaction.

Goals: Participation is acting as a citizen in a democratic society. However, in children’s point of view participation and citizenship are contradictory. Previous research has shown that children’s participation is generally recognized, but there are still deficiencies in practical terms. According to previous research children’s opinions and involvement are appreciated, but at the same time underplayed. Children’s participation has a legal ground and it is part of the Finnish comprehensive school’s curriculum. In theory there aren’t any obstacles for participation. My goal is to consider, how children’s participation actualizes in comprehensive school and larger in the whole society. Methods: My thesis is a systematic review. I have used literature and research in addition to behavioral sciences from social sciences and jurisprudence. I will describe participation as a phenomenon in the context of school and society. I delimit my perspective with the following concepts: participation, citizenship, citizenship education and democracy. Results and conclusions: According to the research that I used children’s participation in Finland comes true in small communities, such as families, but especially in schools and municipalities it is not at the same level. The problem is, that adults are too diffident to share the power that they have and also children’s capabilities for making decisions are questioned. Nevertheless participation should be a part of school life because growing to participate is a long process. Participation is a ground for democratic action, so it is impossible to talk about participation without citizenship. Schools should include children’s participation in everyday life so that it would become a natural part of children’s action. However, school is not the only responsible educator in the society. The whole society has to support and strengthen children’s participation.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteenani oli saada selville, miten lapsen osallisuus näyttäytyy päiväkodin vapaassa leikissä sisätiloissa. Halusin selvittää asiaa, sillä osallisuus on jäänyt minulle hieman epäselväksi, vaikka on kovin tärkeä asia varhaiskasvatuksessa. Teoriaosuudessa avasin osallisuuteen liittyviä termejä ja asetin ne varhaiskasvatuksen kontekstiin. Tutkimuskysymykseni syntyivät, miettiessäni kuinka tulevassa työssäni voin varmistaa, että lapsi kokee osallisuutta leikissä. Leikin kontekstin valitsin siksi, koska leikki on hyvin tärkeää varhaiskasvatuksessa ja laadukas leikki tukee myös lapsen oppimista. Aiempia tutkimuksia oli vähän, mutta löysin kaksi samaan aikaan tehtyä tutkimusta ja tutkimuksissa oli käsitelty osin samoja asioita. Haluan tuoda tietoa muillekin varhaiskasvatuksessa työskenteleville sekä opiskelijoille osallisuudesta ja varsinkin vapaassa leikissä. Toteutin tutkimukseni teoreettisen pohdinnan avulla. Lähteinä käytin kirjoja ja aiempia tutkimuksia. Teoreettista tietoa löytyi hyvin osallisuudesta ja leikistä, mutta tutkimuksia vähän juuri vapaan leikin kontekstista. Tutkimusmenetelmäni on lähellä integroitua kirjallisuuskatsausta ja lopussa yhdistän teoriasta ja tutkimuksista saadut tiedot yhteen. Tutkimusten ja teoriatiedon pohjalta lapsen osallisuuden havaitsemiseen aikuiselta vaaditaan tarkkaavaisuutta ja tietoa osallisuudesta. Osallisuuden tunnistamisen keskeisimpiä tunnusmerkkejä vapaassa leikissä on lapsen sitoutuneisuuden taso, leikin mielekkyys lapselle, motivaatio leikkiin, keskittyminen leikkiin sekä energioiden nouseminen ruumiillisesti ja henkisesti leikissä. Myös lapsen vaikuttaminen leikkiin sekä neuvottelu leikissä on osallisuudelle ominaisia piirteitä. Kasvattajalla on paljon vaihtoehtoja leikin tukemiseksi. Hän voi ihan alussa ottaa lapset leikkipaikkojen suunnitteluihin mukaan ikätasoa vastaavalla tasolla, jolloin leikkipaikoista tulee juuri sen ryhmän lasten näköiset ja heille sopivat. Aikuinen voi toimia leikissä sivusta tarkkailijana, leikin rikastuttajana, auttaa lapsia pääsemään mukaan leikkiin tai mennä tarvittaessa leikkiin mukaan lasten ehdoilla. Leikin havainnointi ja arviointi on tärkeää.

The purpose of this study was to gather information on what kind of experiencer there are from the use of exercise in the Finnish early childhood education. The objective was to review existing studies, about the use of exercise from the perspective of children´s participations. The research problem was to find out on the basis of the studies, how children’s participation takes place and is realized and how kindergarten teacher supports children’s participation in exercise moments. The purpose of this study is to increase knowledge about exercise benefits in supporting children’s participation. Systematic literature review policies have been used in this study. Final studies for the literature review were selected using acceptance and exclusion criteria. The final studies are two finnish doctoral studies and one finnish licentiate work. The origina material was examined from the perspective of the research questions. They were analysed by using content analysis methods, and the results were compiled together. All primary studies showed that exercise supports children’s participation in the Finnish early childhood education. To exercise moments were characterized children´s opportunity to contribute, opportunity for individual participation and sense of community. From kindergarten teacher the physical education requires good pedagogic skills, children´s individual consideration and genuine presence. The basis of this literature review was that physical education is a good way to enable children´s experience of participation and sense of community.

Tavoitteet. Maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutuminen ja integroituminen suomalaiseen yhteis-kuntaan on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, mutta perheiden kokemuksia suomalaisesta var-haiskasvatuksesta on tutkittu yllättävän vähän. Tutkielmani tavoitteena on selvittää maahanmuuttajaperheiden näkemyksiä ja kokemuksia var-haiskasvatuksen vaikutuksesta kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Haluan myös sel-vittää maahanmuuttajavanhempien kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, sekä yh-teistyöstä ja vuorovaikutuksesta päiväkodin henkilökunnan kanssa. Nyt tutkimuskontekstina olevan päiväkodin henkilökunnan mielestä maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa teh-tävä yhteistyö on tuntunut ajoittain haasteelliselta. He kaipasivat uusia käytänteitä yhteistyöhön, joten tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät voisi-vat paremmin tukea maahanmuuttajaperheitä kotoutumisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteis-työssä henkilökunnan kanssa sekä yhdenvertaisuuden saralla. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaas-tatteluilla. Haastatteluiden teemat on muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Analy-soin tutkimusaineiston teoriaohjaavaa analyysiä käyttäen. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin Uudenmaan alueella päiväkodissa, jossa on paljon maahanmuuttajataustaisia per-heitä asiakkaana. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoraan varhaiskasvatuksen maahanmuuttaja-taustaisten asiakasperheiden vanhemmilta haastattelun (narratiivin) muodossa. Aineisto koostuu viidestä narratiivista, jotka analysoitiin sisältöanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotoutuminen nähdään suomalaisen kielen ja kulttuurin opetteluna. Vanhempien ehkä suurin odotus päiväkodille oli se, että heidän lapsensa oppisi puhumaan suomea, koska he tietävät, kuinka suomen kielen osaaminen auttaa lapsia osallistumaan muiden lasten leikkeihin ja kuinka se auttaa heitä saavuttamaan tasavertaisemman aseman lapsiryhmässä. Suomen kielen oppimi-nen on tärkein asia lapsen kotoutumisessa suomalaiseen päivähoitoon ja yhteiskuntaan Tutki-muksen tulokset kertoivat, että vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa rakentuu tiedon saannin, molemminpuolisen arvostuksen, henkilökunnan asenteen ja vanhempien oman aktii-visuuden kautta. Avoimella ja jatkuvalla vuorovaikutuksella sekä arjen pienillä teoilla on suuri merkitys vanhempien kokemaan osallisuuteen, sillä vanhemmat kokevat osallisuuden henkilö-kohtaisesti ja lähinnä oman lapsen kautta.

Teachers’ professional development has been studied widely in Finland and all over the world. After the postmodern turn in the 1990’s the viewpoint on studies concerning professional development has turned from phase models to individual life histories and experiences. The aim of this study is to find out what kind of personal experiences have been significant to one class teacher’s professional identity and development told by herself. In addition the aim is to find out and present what kind of personal experiences have influenced the teacher so, that she has developed into a participator and why she finds participatory pedagogy meaningful. The theme of participation is strongly present in the upcoming curriculum (POPS 2014) which comes into effect during autumn 2016. For my study I interviewed one class teacher, called Pirjo (pseudonym). The research data was collected using a narrative interview. The transcribed research data was analyzed by using a narrative approach by Stenberg (2011) in her dissertation research. This so called holistic-content approach contains several analyzing phases. In the final phase a new narrative, a core story was created. In Pirjo’s core story there were many events experienced during different times of her life which all had influenced on her professional development during her lifelong journey towards becoming a participator. The research results revealed that along with her experiences as a member of family, society and university, her whole life with both misfortunes and success has influenced on her professional growth and identity. The results also revealed that Pirjo’s becoming a class teacher has been only partially a result of a conscious thinking. She found participatory pedagogy during her post-graduate studies and got interested in it through (the questions concerning) power relations in the field of education. The influence of participatory pedagogy can be seen in Pirjo’s practical theory. Participatory pedagogy also defines her professional identity as a class teacher.