Browsing by Subject "vuorovaikutus"

The growing trend of internationalization has had a big impact on the importance of speaking foreign languages. Many parents want their child to learn another language at the earliest possible age, so kindergartens that focus on teaching foreign languages have become very popular. English especially is highly valued in Finland. Free play time is a time during which children have control over what they do. It is also an opportune time to practice English, and attentive kindergarten teachers should encourage them to do so. The aim of the research questions was to find out how the adults working at these kindergartens view language teaching during free play time. The theoretical framework is based on different language learning theories. Prior research suggests that learning happens largely during interactional situations, which suggests that free play time is very important in learning a new language. The research is qualitative and the research material has been gathered in the fall of 2016. The research method was half constructed, themed interviews. Altogether six women working in English kindergartens took part in the interviews. The interviews were recorded and transcribed, after which they were analyzed using the quantification method. The results indicate that while it is very important that children maintain their right to choose the language they use during free play time, it is also important to encourage them to practice their English skills and that the learning environment motivates children to use the new language. The interviewees feel they have difficulties enforcing this for example due to lacking technological skills and equipment. The results also showed that time spent outside is rarely utilized as time for practicing English.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kirjallisuuskatsauksen keinoin lasten vertaissuhteita, niiden muodostumista sekä merkitystä lapselle. Jotta kasvattajat voivat tukea lasten vertaissuhteita, on tärkeä tietää tekijöitä, mitkä niiden muodostumiseen vaikuttavat. Tämän tutkimuksen hypoteesina oli, että nykypäivänä tutkimukset ottavat tasapuolisesti huomioon sekä lapsen yksilölliset piirteet että yhteisön ja ympäristön merkityksen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen uusimpia tutkimuksia vertaissuhteista ja analysoida niissä esiintyviä tekijöitä. Tutkimustehtävänä on nostaa esiin vertaissuhteiden muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, mihin kaikkeen lapsen vertaiskokemukset tai asema vertaisyhteisössä voivat vaikuttaa. Kirjallisuuskatsauksen tyyppinä käytettiin narratiivista, kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka keinoin pystyttiin koostamaan useista eri näkökulmista tehdyistä tutkimuksista yhtenäinen teksti. Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan vertaissuhteita käsittelevää tutkimusta. Mukana oli enimmäkseen poikittaistutkimuksia, mutta myös yksi pitkittäistutkimus. Analysoidut tutkimukset olivat joko määrällisiä tai mixed methods -menetelmin toteutettuja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vertaissuhteisiin vaikuttavia tekijöitä on useita. Kirjallisuuskatsauksesta huomattiin, että vertaissuhteet sekä vertaishyväksyntä ovat hyvin merkittäviä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Moni tekijä vaikuttaa vertaishyväksyntään sosiaalisen osaamisen kautta. Esimerkiksi ikä, perhetekijät, kasvatustyyli, kielelliset taidot ja itsetunto ovat tutkimuksen mukaan yhteydessä sosiaaliseen osaamiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaaliset taidot ovat avainasemassa, kun lapsi harjoittelee luomaan vertaissuhteita, ja siksi niitä on tärkeä harjoitella myös varhaiskasvatuksessa kasvattajien tuella.

Introduction. The objective with this study was to gather information about how preschool aged children act prosocially. Prosocial acting and prosocial behavior are described as the same concept in this study. Prosocial behavior is positive social behavior which purpose is to promote someone other’s wellbeing. Such as behaviors are for example helping, sharing, comforting and cooperating. In the theory part I clarified prosocial behavior through the previous theories and research information and also with the related concepts as social learning, altruism, moral reasoning, empathy and sympathy. Previous researches had been focusing mostly to that part of prosocial behavior, which expounds why or how human species act prosocially, and for that reason there exists plenty of theories and research information of this perspective through decades. Because of this lack of information, in this study I want to search answer to the question how conventionally identified prosocial actings appear with preschool aged children Methodology. The material of survey was collected by systematic literature review. There were two databases where I found 218 researches, and in total four of the researches I picked for the complete survey material. The original researches and studies were international which specified the age limit of preschooler’s between 3 to 6. In the selected researches and studies prosocial behavior was described closely and they had effectual influence on the study designs and to the gained results. None of the selected researches or studies did only enter into gain information how preschool aged children act prosocially. The collected qualitative survey material was analyzed with the inductive content analysis. Results and conclusions. The results clearly show that preschool aged children act prosocially in multitudinious ways. I divided the prosocial acts, which emerged from the survey results, to the six categories. These were comforting, helping, friendliness, sharing, defending and cooperating. The prosocial behavior was tangible, physical, verbal and affective. Voluntarily helping, inviting other children to the play and taking along her/him to the play was the most popular ways to act prosocially. The conclusions of this study is that preschool aged children ways to act prosocially are highly diverse and those acts promote social interaction positively. Nevertheless this study’s results and conclusions prosocial behavior doesn’t seem to be very trendy among educators when today’s society visibly recommends individualism and efficacy as a virtue.

This thesis is a literature review, the goal of which is to determine what impact a teacher’s positive interaction can do to pre-emptively stop a disruptive student. My goal is to present how interactions are defined in literature and to find what actions teachers can take to encourage a positive interaction. Previous studies have shown that teachers find interactions with disruptively behaving students to be challenging. My goal with this thesis is to gain methods with which to face students who behave disruptively. Teachers are in daily contact with different kind of students in various kinds of social interactions. It is of paramount importance that teachers can operate in challenging situations. Students should be interacted with as individuals, considering each student’s unique needs. The purpose of the thesis is to find information that could help fellow teachers in challenging situations. This thesis was done using a descriptive literature review method. As part of the thesis, disruptive behavior and medically diagnosed behavioral issues were mapped and defined within the literature. In addition, interactions were defined as part of the literature and what meaning it has between teachers and students’ interactions and how it can pre-emptively stop disruptive behavior. Finnish and foreign literature was used as sources. ​​ As a finding of this thesis, it was determined that​​​ by genuinely and individually interacting with a student, it was possible to decrease the amount of disruptive behavior. Positive interactions are made possible by the teachers own sensitivity in detecting the student’s feelings and by relaying the feeling of caring of the student. Dialogue and being present are vital during interactions. Interactions can be defined as a central event in educational situations, to which unfortunately there might not always be enough time.

The purpose of this study was to describe what level of sensitivity personnel of kindergarten works when under 3-years old child arrive to kindergarten. In addition on this study researched was there difference on level of sensitivity between different educations by kindergarten personnel. Purpose was also to describe in what ways sensitivity interaction is mentioned in documents witch instruct action in kindergarten. Earlier studies have indicated that education of kindergarten personnel affects to level of sensitivity and that sensititivity interaction increase quality of early childhood education. That’s why it was necessary got more information on what level of sensitivity kindergarten personnel works and what is the signification of education and documents witch instruct action. This was qualitative research. Methods of data collection was non-pariticipant structured observation and completed documents. Observated data was analysed as a indicator of Adult Engagement Scale (AES), take noticed only level of sensitivity. Completed documents analysed as a data analysis method. This study achieved at three different kindergartens. On each kindergartens there was one kindergartenteacher and one children’s nurse who participated on study. In addition completed documents was data of this study. Outcome of study was that kindergartenteachers and works at high level of sensitivity when they receive under 3-years old child to kindergarten. According this study kindergartenteachers worked higher level of sensitivity than nannys, because usually measured level of sensitivity was level 5 at kindergartenteachers and level 4 at children’s nurses. On documents witch intruct action in kindergarten, came out that mentions of sensitivity was more concrete on one document (1) than other documents (2,3). This showed also that person who had highest level of sensitivity worked on kindergarten whose document mentioned sensitivity strongly.

Objectives. Online communication has become central for adolescents’ everyday lives during the last two decades. Because friendships are vital for psychosocial development in adolescence, it is important to know how online communication affects adolescents’ friendships. The topic has been researched via four hypotheses. The Displacement hypothesis suggests that online communication is harmful for real-life friendships, whereas the Stimulation hypothesis claims that the internet is a useful environment to maintain real-life friendships. The Rich Get Richer hypothesis suggests that people who already have good existing friendships, will benefit most from online communication. The Social Compensation hypothesis suggests that internet gives possibility for socially inhibited people to make friends. Methods. Articles were searched with terms adolescent + online communication + friendship and adolescent + online communication + well-being. The topic narrowed down to 10-20-year-old adolescents and their friendships. Online communication was defined primarily as instant messaging but also some research that included other ways of online communication in addition to instant messaging were included. Results and Conclusions. The research so far has shown support mostly to the Stimulation and the Rich Get Richer hypothesis, but also some support to the Social Compensation hypothesis. Online communication increased the quality of existing friendships and these effects were stronger among social adolescents compared to socially inhibited adolescents. Socially anxious and lonely adolescents seem to find online communication easier to approach than face-to-face communication. Moreover, the online communication might increase self-esteem for lonely adolescents, which in part can make it easier to form real-life friendships. These results are important to be considered when attempting to help socially inhibited adolescents, but research should also consider the findings that these adolescents might also compensate face-to-face communication with online communication. The research overall has limitations, since most of the studies are cross-sectional and measurements rely on self-evaluation. Also, the trends of online communication devices are changing constantly, and the research has not had a unified measure for online communication. In future studies, it would be important to pay more attention to the definition of online communication, and to consider the effects of communication via mobile phone and the emerging popularity of more visually oriented online communication devices.

Jaettu johtajuus on yksi kiinnostavimmista ja keskeisimmistä johtajuustutkimuksen ilmiöistä tällä hetkellä, ja se on kehittynyt osaksi kouluorganisaatioiden rakenteita ja toimintaa viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Tämän taustalla olevia syitä ovat koulujen monimuotoistuva tehtäväkenttä, yhteiskunnalliset haasteet, pula resursseista sekä monimuotoinen ja heterogeeninen oppilasaines. Lisäksi yhtenäiskoulujen määrän lisääntyminen ja koulukokojen kasvaminen ovat luoneet tilanteen, jossa yksin rehtoreiden suorittama johtaminen ei enää riitä. Rehtoreiden rooli on tukea jaetun johtajuuden kehittymistä ja toteutumista sekä luoda puitteet toiminnalle, jossa jaettu johtajuus voi kukoistaa. Tämä tutkimus keskittyy jaettuun johtajuuteen suomalaisessa kouluorganisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda kokonaiskuva rehtoreiden näkemyksistä jaetusta johtajuudesta, pohjaten tutkimus viimeaikaisiin tutkimuksiin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui neljästä tutkimusartikkelista ja yhdestä väitöskirjasta. Tutkimukset julkaistiin vuosina 2009–2019 ja tutkimukset keskittyivät suomalaisiin kouluorganisaatioihin. Tutkimukset luettiin tarkasti ja niihin perehdyttiin huolellisesti. Tämän jälkeen tutkimuksien tuloksista jaoteltiin löydökset kahteen ryhmään: rehtoreiden näkemykset jaetusta johtajuudesta sekä rehtoreiden näkemykset jaetun johtajuuden toteuttamisesta kouluorganisaatiossa. Rehtoreiden näkemykset jaetusta johtajuudesta olivat kaikissa tutkimuksissa pääosin positiivisia. Jaettua johtajuutta kuvailtiin lähes kaikissa tutkimuksissa ennalta määriteltyjen tehtävien delegointina ja vain yhdessä tutkimuksessa esitettiin tuloksia, joiden mukaan rehtoreiden näkökulmat jaetusta johtajuudesta painottuivat hieman enemmän tilanteissa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Kun tarkasteltiin rehtoreiden näkemyksiä jaetun johtajuuden toteutumisesta kouluorganisaatiossa, painottui tuloksissa jälleen ennalta määriteltyjen tehtävien delegointi. Näin ollen rehtoreiden näkemykset jaetusta johtajuudesta ja sen toteutumisesta ovat kirjallisuuskatsauksen mukaan linjassa keskenään. Vain yhdessä tutkimuksessa esitettiin osittain päinvastaisia tuloksia. Kirjallisuuskatsauksen tuloksien pohjalta on havaittavissa, että rehtoreiden näkemykset jaetusta johtajuudesta painottuvat jaetun johtajuuden ensimmäiseen ilmenemismuotoon, jonka nähdään olevan ennalta määriteltyjen tehtävien delegointi. Se kenelle tehtäviä delegoidaan, vaihtelee koulujen välillä. Rehtoreiden kuvauksissa nousee esiin, että tehtävät jakautuvat vaihtelevasti niin muodollisissa asemissa oleville kuin epämuodollisissa asemissa oleville, sekä joissain tapauksissa myös oppilaille ja vanhemmille.

Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella aikuisen ja lapsen välistä kasvatusvuorovaikutusta varhaiskasvatuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää tekijöitä kohtaamisten dialogisuuden taustalla. Erityi-senä kiinnostuksenkohteena on kasvatusvuorovaikutuksesta piirtyvät dialogisuuden narratiivit, aikuisten ja lasten välisten kohtaamisten juonet sekä näiden kulttuuriset jäsennykset. Tutkielman kannalta oli oleellista tarkastella kasvatusta kasvattajan intentionaalisena toimintana. Tutkimus nojasi sosiokulttuuriseen näkökulmaan, jossa lapsi nähdään kulttuurin ja historiallisen kontekstin omaavana oppijana, ja joka kehittyy etenkin vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Keskeiset käsitteet olivat kasvatusnäkemys, dialoginen filosofia, tunnustussuhde ja valta. Tarkasteltavana oli kolme vuonna 2007 tai sen jälkeen julkaistua väitöskirjaa Hel-singin Yliopistosta. Aineistona toimi yksi tekstikatkelma jokaisesta väitöskirjasta. Katkelmat analysoitiin juonianalyysin avulla. Juonien tarkkailun kautta pyrittiin tul-kitsemaan kasvatusvuorovaikutuksessa vaikuttavaa dialogisuutta valtarakenteiden, toimintatapojen ja arvojen kautta. Tutkimusstrategia oli narratiivinen, jolloin tutkiel-massa oli mahdollisuus syventyä aineistoon siitä ymmärrettävissä ja tulkittavissa olevien tarinoiden kautta. Juonianalyysin tulokset osoittavat, että avun pyytäminen ja avun saaminen ovat yksi merkittävimmistä dialogisen kohtaamisen areenoista varhaiskasvatuksessa. Kolmesta juonesta kahdessa valtaa pitävä aikuinen esiintyi spesialistiauktoriteettina, joka tu-losten mukaan mahdollisti lasten valtaistumisen ja dialogisen yhdessäolon muodon kasvatuksen sivistys- sosialisaatio- ja identiteettitehtävien toteuttamisen ohella.

Opettajan ja oppilaan välillä vallitsee pedagoginen vuorovaikutussuhde, joka on Johan Herbartin didaktisessa kolmiossa esitetty kasvatettavan ja kasvattajan välinen suhde. Tämä määritelmä toimii tämän tutkimuksen pohjana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän suhteen olevan monisävyinen ja merkityksellinen. Sitä rakentaa monet opettajuuden ominaispiirteet sekä pedagogiset toimintamallit. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selittää opettajan ja oppilaan välisen pedagogisen suhteen luonnetta sekä sen rakentumista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suhteen vaikutusta opettajan ja oppilaan elämän konteksteissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tämä tutkimusmuoto antoi mahdollisuuksia valita aineistoa ilman merkittäviä metodisia sääntöjä ja kuvata tutkittavaa aihetta laaja-alaisesti. Aineiston koonnissa hyödynnettiin elektronisia tietokantoja. Lopulta tutkielmaan valikoitui kahdeksan eri opettajan ja oppilaan välistä pedagogista vuorovaikutusta käsittelevää tutkimusta. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin abduktiivista sisällönanalyysiä, jossa teorian muodostumista sekä havaintojen tekoa johtaa jokin johtoajatus. Tässä tutkimuksessa johtolankana toimii opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde. Opettajan ja oppilaan välistä pedagogista suhdetta luonnehti luottamus, kunnioitus, kiinnostus sekä aito kohtaaminen subjektien välillä. Pedagogisen vuorovaikutussuhteen merkittäviksi rakennuspalikoiksi nousi opettajan taito toimia kannustavasti, helposti lähestyttävästi, aidosti sekä pedagogisesti perustellusti. Tämän vuorovaikutussuhteen nähtiin vaikuttavan moninaisesti sekä opettajan ja oppilaan elämissä. Voidaan siis tulkita, että opettajan ja oppilaan välinen suhde on tärkeä ja sen laatua sekä rakentumista tulisi tarkastella ja tukea tietoisin keinoin.

Tutkielma käsittelee lasten ja nuorten psyykkistä oireilua perusopetuksessa oppilaiden ja opettajien kokemana sekä tarkastelee yhtäläisyyksiä ja eroja näiden kokemusten välillä. Eri-tyisesti kiinnostus kohdistuu siihen, eroavatko nämä näkemykset ja miltä osin. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa kokemuksista yhteisiä leikkauspintoja sekä niitä kokemuksia, joiden kohdalla lasten ja nuorten sekä opettajien näkemykset eivät kohtaa toisiaan. Tarkastelen myös, mitä nämä kokemukset mahdollisesti kertovat opettajan ja oppilaan välisestä vuoro-vaikutussuhteesta. Näihin kokemuksiin keskittyminen edesauttaa ymmärtämään niitä opet-taja-oppilassuhteen ongelmakohtia, jotka osaltaan tuottavat ja ylläpitävät lasten ja nuorten psyykkistä oireilua tai ovat esteenä tai hidasteena lasten ja nuorten avun saannille. Tutkielma pyrkii hahmottamaan millaisena tämän päivän koulumaailman toiminta sekä opettaja- oppi-lassuhde psyykkisesti oireilevien oppilaiden kohdalla näyttäytyy. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena aineistolähtöistä sisällönana-lyysiä käyttäen. Aineistona käytettiin kahta lähes samana ajanjaksona toteutettua, eri näkö-kulmista lasten ja nuorten psyykkistä oireilua peruskoulussa käsittelevää väitöskirjaa, joista toinen tarkastelee aihetta oppilaiden kokemana ja toinen opettajan kokemana. Tutkielman löydökset osoittivat, että opettajien kokemukset eroavat merkittävästi lasten ja nuorten kokemuksista psyykkisen oireilun suhteen. Toistuviksi teemoiksi nousi koulunkäyn-nin keskeytyminen, syrjäytymisriski, suuret ryhmäkoot, koulun kielteinen ilmapiiri, kiusaami-nen, haastavat ihmissuhteet, opettajien epätietoisuus roolistaan, koulukuntoisuuden rajat se-kä riittämättömät resurssit. Tuloksista voi havaita, että opettajilla on monesti hyvin etäinen suhde psyykkisesti oireileviin oppilaisiin, mikä osaltaan tuottaa ja ylläpitää oireilua. Usein psyykkisesti oireilevan lapsen tai nuoren tilannetta vain seuraillaan, eikä kukaan tartu asiaan ja ota siitä vastuuta. Avun saanti koettiin hyvin vaikeaksi, ja sen saamisen koettiin vaativan tilanteen eskaloitumista tai vakavaa kriisiytymistä.