Browsing by Subject "ympäristökasvatus"

Tutkimusten mukaan luontosuhde ja luonnossa liikkumisen tavat omaksutaan jo varhain, mutta lasten liikkuminen luonnossa on vähentynyt. Tämän takia varhaiskasvatuksen rooli luontosuhteen muodostumisessa on kasvanut entistä suuremmaksi. Lisäksi aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät luontokokemusten tärkeyden lasten kasvun ja kehityksen edistämisessä, mutta se ei takaa ulkoympäristöjen käyttöä varhaiskasvatuksen oppimisympäristöinä. Opitut käytännöt ohjaavat opettajien käyttäytymistä enemmän kuin uskomukset luontokokemusten hyödyistä. Tämän takia on tärkeää tutkia, miten päiväkodit hyödyntävät luontoa ja lähimetsiä pedagogisessa toiminnassaan, jotta opettajan koulutuksessa voidaan jatkossa keskittyä opettamaan konkreettisia keinoja, joiden avulla metsiä voidaan hyödyntää enemmän varhaiskasvatuksen arjessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä metsien hyödyntämisestä varhaiskasvatuksen oppimisympäristöinä ja tekijöistä, jotka liittyvät metsien hyödyntämiseen. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä on kuvata minkälaisia pedagogisia tavoitteita metsäretkillä sekä opettajien näkemyksiä metsässä toimimisen hyödyistä. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea Pohjois-Suomessa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa, joiden tietämys metsien hyödyntämisestä pedagogiikassa oli varhaiskasvatuksen opettajien perusopintojen varassa. Haastateltaviksi valikoituneiden työkokemuksella ei tässä tapauksessa ollut merkitystä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituna yksilöhaastatteluina ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa selvisi, että metsien hyödyntämiseen liittyviä tekijöitä olivat erityisesti turvallisuus, henkilökunnan riittävyys, kävelymatkan pituus sekä vuodenajoista johtuvat huonot sääolot. Metsäretkien perimmäisenä tarkoituksena oli lasten luontosuhteen muodostuminen ja se, että heille syntyy omakohtainen halu toimia luonnon hyväksi. Tavoitteiksi nostettiin esille liikunnalliset ja motoriset tavoitteet, vuorovaikutustaidot, matemaattiset tavoitteet sekä luontokasvatuksesta erityisesti lajituntemuksen. Metsäympäristön nähtiin vaikuttavan positiivisesti lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, leikkeihin sekä mielikuvitukseen. Vaikka metsäretkien pedagogisten tavoitteiden voidaan katsoa olevan samoja aikaisempien tutkimusten valossa, haastateltavien vastauksista nousi kuitenkin esiin toiminnan kokonaisvaltaisuus. Ympäristökasvatus sekä metsäretket nähdään laajempana ja tavoitteellisempana, kuin pelkkänä luontotietämyksenä. Varhaiskasvatuksen opettajat integroivat metsäretkiin tavoitteellisesti eri oppimisen alueita ja tämä kertoo suomalaisen varhaiskasvatuksen sekä varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen laadusta.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ekososiaalisen sivistyksen osa-alueet ja päämäärät näkyvät vuoden 2018 valtakunnallisissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Teoriapohjana käytetään ekososiaalista sivistystä sekä kestävyystietoista kasvatusta käsitteleviä julkaisuja. Ekososiaalinen sivistys käsitteenä määritellään tarkasti mm. Salosen tekstien pohjalta, jotta varhaiskasvatussuunnitelman perusteita on mahdollista vertailla siihen. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina, jossa on piirteitä myös diskurssianalyysista. Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2018 valtakunnallista Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet –asiakirjaa. Varhaiskasvatussuunnitelmaa analysoitiin vertaamalla sitä teoriapohjassa esiteltyihin ekososiaalisen sivistyksen tekijöihin. Analyysi tehtiin läpilukemalla asiakirjaa sekä hakusanojen avulla, ja arvioimalla asiakirjan diskursiivista luonnetta. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatussuunnitelmasta oli löydettävissä samoja arvoja ja päämääriä kuin ekososiaalisessa sivistyskäsityksessä. Erityisesti ihmistenvälisyys ja systeeminen maailmansuhde olivat yhteisiä arvoja. Ekologinen ja sosiaalinen kestävyys mainittiin VASU:ssa välttämättömiksi. Kuitenkin luonnon elinehtoisuus, kohtuullisuus ja vastuullisuus jäivät VASU:ssa pienemmälle huomiolle. Vaikka arvot olivat osittain samoja, oli niiden hierarkkisessa asemassa ja painotuksissa eroja. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeä tarkastella tavoitteiden todellista toteutumista varhaiskasvatuksen kentällä.

Ympäristökasvatus kuuluu varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) oppimisen alueisiin sekä varhaiskasvatuksen arvoihin yhdessä kestävän kehityksen kanssa. Varhaiskasvatuksessa toteutetaan usein ympäristökasvatukseen kuuluvaa toimintaa, myös sellaista mitä ei tiedosteta kuuluvan ympäristökasvatukseen. Lapsen positiivisen luontosuhteen ja kestävän elämäntavan kehittymisen kannalta ympäristökasvatuksella on merkittävä rooli. Vaikka ympäristökasvatuksesta ja kestävän kehityksen kasvatuksesta on puhuttu paljon, on sillä silti riski jäädä muiden pedagogisten sisältöjen varjoon. Varhaiskasvatussuunnitelmassa velvoitetaan toteuttamaan monipuolista pedagogiikkaa ja oppimisen alueita on monia. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksen henkilöstön omat mielenkiinnot usein ohjaavat sitä, minkälaista toimintaa toteutetaan. Varhaiskasvatuksen johtaja vastaa yksikkönsä pedagogiikasta ja toimii tiedonvälittäjänä suuremmista kuntatason linjauksista. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuoda esille johtajien näkemyksiä yksiköidensä ympäristökasvatuksesta sekä herättää ajatuksia siitä, millä tavoin johtajat voisivat toiminnallaan edistää arjessa tapahtuvaa ympäristökasvatusta. Tämän lisäksi tarkoituksena on tuoda ilmi mahdollisia haasteita, jotka voivat vaikuttaa ympäristökasvatuksen toteutumiseen arjessa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen johtajaa yhden Etelä-Suomen kunnanalueelta. Haastatteluun valikoitiin sattumanvaraisesti kaikilta varhaiskasvatuksen alueilta 10 varhaiskasvatuksen johtajaa ja heitä lähestyttiin sähköpostitse. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaan osallistuneet kokivat kaikki ympäristökasvatuksen tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusta, mutta samaan aikaan koettiin, että paljon enemmän olisi tehtävissä kuin tällä hetkellä tehdään. Ympäristökasvatuksen käsitteeseen linkitettiin vahvasti kierrättäminen, metsäretket, luontoliikunta ja ekologisuus. Ongelmiksi johtajat kokivat mm. ajan puutteen, resurssien puutteen sekä lukuisat muut projektit. Tutkielmaan osallistuneilla johtajilla oli kuitenkin kehittämisideoita ja uskoa siihen, että jo pienillä tietoisilla muutoksilla ympäristökasvatusta voitaisiin toteuttaa huomattavasti enemmän. Koettiin myös, että johtamisella on merkitystä siihen, miten ympäristökasvatusta yksiköissä toteutetaan. Johtajat olivat yhtä mieltä siitä, että ympäristökasvatuksesta kiinnostunut henkilökunta lisäsi yksiköissä tapahtuvaa ympäristökasvatusta.

Tavoitteet. Tämän laadullisen kandidaatintutkielman tarkoituksena oli kuvata, analysoida ja tulkita varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ympäristö- ja luontokasvatuksesta, lapsen luontosuhteesta sekä luonnollisessa ympäristössä liikkumisen vaikutuksista lapsen motoriseen kehitykseen. Varhaiskasvatuksen ympäristö- ja luontokasvatuksella voi olla kauaskantoiset vaikutukset yksilön elämään. Myönteisen luontosuhteen syntymiselle varhaislapsuus on keskeistä aikaa, ja lapsena saadut kokemukset luovat pohjaa lapsen arvoille vaikuttaen hänen tapaansa tarkastella maailmaa aikuisena. Luonnossa liikkumisella tiedetään yleisesti olevan paljon myönteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvoinnille sekä lapsen terveelle ja kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Osa lapsista ei vietä aikaa luonnollisessa ympäristössä, jossa maasto on epätasaista. Tällä on kielteiset vaikutukset esimerkiksi heidän motoriseen kehitykseensä ja sitä kautta lisäksi kognitiivisiin taitoihin ja toimintoihin. Menetelmät. Asetelmaltaan tutkielma oli fenomenografinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, joilla oli vähintään kahden vuoden kokemus varhaiskasvatuksen opettajana työskentelystä. Lisäksi edellytyksenä oli tämän hetkinen työ 3–5-vuotiaiden lasten ryhmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa litteroitu aineisto järjestettiin teemoittelemalla ja tiivistettiin ryhmittelemällä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastatteluun osallistuneet varhaiskasvatuksen opettajat näkivät useiden eri tekijöiden tukevan lapsen luontosuhteen muodostumista, joista keskeisimpiä olivat lasten ja heidän huoltajiensa osallisuus, lasten myönteiset omakohtaiset kokemukset luonnollisista ympäristöistä sekä kasvattajien antama esimerkki. Ympäristö- ja luontokasvatus koettiin tärkeäksi ja käsitteenä se ymmärrettiin laajana. Tavoitteeksi mainittiin lapsen luontosuhteen muodostumisen tukeminen. Kasvattajan oman luontosuhteen nähtiin vaikuttavan siihen, kuinka hän ympäristö- ja luontokasvatuksen käsittää. Haastateltavien toteuttama ympäristö- ja luontokasvatus oli monipuolista ja osa lapsiryhmän arkea, jonka teemat olivat lähtöisin lasten havainnoista ja mielenkiinnosta. Keskeistä toiminnassa oli lasten osallisuus, toiminnallisuus ja lapsilähtöisyys. Tärkeänä pidettiin, että ympäristö- ja luontokasvatus on lasten tasoista. Varhaiskasvatusyksikön sijainnilla oli oma vaikutuksensa ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen. Luonnollisessa ympäristössä liikkumisella koettiin olevan paljon merkitystä lapsen motoriselle kehitykselle. Erityisesti epätasainen maasto ja lapsen aktiivisuus ymmärrettiin merkittäviksi motorisia perustaitoja kehittäviksi tekijöiksi.

Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli tarkastella Vihreä lippu -ympäristöohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä vuosina 2013–2020 ja selvittää niissä esiintyviä nä-kökulmia. Vihreä lippu -ohjelmaa on tutkittu Suomessa ainoastaan opinnäytteiden tasolla. Opinnäytetöissä esiintyviä näkökulmia on kartoitettu aikaisemmissa tutkimuksissa vähäisesti. Tässä tutkimuksessa esitellään Vihreä lippu -aiheiset opinnäytetyöt ja tutkitaan niissä esiintyviä tavoitteita, toteutustapoja sekä tuloksia, minkä pohjalta opinnäytetyöt on jaoteltu niille sopiviin näkökulmiin. Koska aineiston haku ei tuottanut tuloksia vuoden 2016 jälkeiseltä ajalta, tutkielman aineistona on käytetty vuosien 2013–2016 Vihreä lippu -ohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä. Opinnäytetöitä oli yhteensä yhdeksän kappaletta, joista yksi oli yliopistotasoinen pro gradu -tutkielma ja 8 ammattikorkeakoulussa suoritettua opinnäytetyötä. Teoriaosuuteen aineistoksi valikoitui tutkimuspohjaista kirjallisuutta sekä organisaatioiden in-ternet-sivut. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena nähtiin opinnäytetöissä esiintyvän viisi erilaista näkökulmaa, joita olivat lasten ja nuorten osallisuus, Vihreä lippu -toiminnan näkyvyys, kehittämishankkeet, ympäristöasenteiden muutokset sekä energian säästö. Lasten ja nuorten osallisuuden näkökulma näkyi lähes jokaisessa opinnäytetyössä, sillä se kuului osaksi Vihreän lipun periaatteita, mutta kahdessa työssä osallisuus oli otettu nimenomaan päätarkastelun kohteeksi. Vihreä lippu -toiminnan näkyvyyttä tarkasteltiin kahdessa opinnäytetyössä kartoittamalla osallistujien tapoja toteuttaa Vihreä lippu -ohjelman sisältöjä. Kolme henkilöä oli tehnyt opinnäytetyönsä kehittämishankkeena päiväkotien Vihreä lippu -toiminnalle. Heidän työnsä perustuivat Vihreä lippu -toiminnan suunnittelulle. Vihreä lippu -toimintaa tarkasteltiin ympäristöasenteiden muutosten näkökulmasta yhdessä opinnäytetyössä. Kyseisessä tutkielmassa selvitettiin, millaisia muutoksia oppilaiden ympäristöasenteissa tapahtuu Vihreä lippu -projektin aikana. Energian säästöä tutkittiin myös yhdessä opinnäytetyössä, jonka tavoitteena oli selvittää toimijoiden energian säästön määrää ja keinoja vuoden aikana. Energiansäästönäkökulma osoittautui muista näkökulmista eroavaksi, sillä tutkimuksen kohteena oli ilmiö ihmisten sijasta.

Lähtökohtana tutkimukselle oli artikkeli, joka löytyi Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatuksen internet-sivulta. Artikkelissa kerrottiin ympäristökasvattajakoulutuksen käyneestä varhaiskasvattajasta, joka toimi oman toimensa ohella myös ympäristökasvattajana päiväkotiryhmässään. Koska aiempaa tutkimustietoa ympäristökasvattajista Kirkkonummen varhaiskasvatuksessa ei löytynyt, tutkija päätti ottaa aiheen tutkittavakseen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on ympäristökasvattaja ja millä tavoin ympäristökasvattajakoulutuksen saaneen varhaiskasvattajan rooli näkyy varhaiskasvatuksessa Kirkkonummella. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto käsiteltiin laadullisen aineiston analyysin keinoin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua. Haas-tateltavia oli yhteensä viisi. He kaikki työskentelevät eri toimipaikoissa ympäri Kirkkonummen kuntaa. Tutkimustuloksista selvisi, että ympäristökasvattaja on erikoisammattitutkinnon käynyt henki-lö, joka voi hyödyntää osaamistaan monella eri alalla, ei ainoastaan varhaiskasvatuksessa. Haastateltavat kuvailivat ympäristökasvattajan olevan muun muassa asiantuntija ympäristö-tietouteen ja kestävään kehitykseen liittyvissä asioissa. Ympäristökasvattajan rooli ei näy Kirkkonummen varhaiskasvatuksessa vielä kovin selkeästi. Siihen toivottiin kunnalta selkeämpää ohjeistusta ja näkemystä.