Browsing by Title

Tiivistelmä Tavoitteet. Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli pyrkiä tarkastelemaan kuluttajien näkemyksiä ruokavalintojen taustalla ja niiden vaikutusta, edistäviä, että rajoittavia tekijöitä kasviproteiinien valinnassa. Tutkielmassa pyritään kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittämään, miten kuluttajien näkemykset, muovaavat heidän ruokavalintojaan ja miten nämä näkemykset edistävät tai rajoittavat kasviproteiinien valintaa kuluttajatasolla. Aihetta on tutkittu aiemmin laajasti ja tällä hetkellä kysymykset ruoan ympäristövaikutuksista ja kuluttajien valinnoista ovat pinnalla poliittisissa keskusteluissa ja eri medioissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota ruokavalintoihinsa ja kasviproteiinien käyttö on yleistynyt viime vuosina. Toisaalta kuluttajat ovat myös epävarmoja vaikutusmahdollisuuksistaan ja esimerkiksi epävarmuus ja kasviproteiinien tuntemattomuus ruoanlaitossa ovat merkittäviä kasviproteiinien valintaa rajoittavia tekijöitä. Tutkielman tavoitteena on luoda aiempien tutkimusten pohjalta kokonaiskuvaa kasviproteiinien valintaan liittyvästä ilmiöstä linkittäen aihetta kotitaloustieteen tieteenalaan kuluttajakäyttäytymisen ja kuluttajan tekemien ruokavalintojen osalta. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa ja lähdemateriaalina käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja. Tällaisessa katsauksessa tutkittavaa ilmiötä pystytään kuvaamaan melko laaja-alaisesti ja myös katsauksen tekemiseen käytettävät aineistot ovat usein melko laajoja kokonaisuuksia aiheesta. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on aineistolähtöinen tapa tehdä tutkimusta ja aineistona tutkimuksessa hyödynnettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja, siis jo olemassa olevaa tietoa. Etenemisvaiheet tutkielmaa tehdessä eivät olleet kronologisia, vaan tutkielmassa edettiin vaiheiden välillä syklisesti ja joustavasti. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista metasynteesiä, jossa rajattiin kiinnostava aihe ja laaja-alaisesti haetaan siihen liittyvää aineistoa. Näiden vaiheiden jälkeen tutkielman aineistojen valinnassa hyödynnettiin teemoittelua, jossa käytettyjen aineistojen oleelliset pääasiat kootaan yhteen eli analyysit ryhmitellään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien pohjalta alaluokkiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman myötä voidaan todeta, että ostopäätösprosessin vaiheista informaation hankinta ja vaihtoehtojen arviointi olivat keskeisimmät vaiheet tämän tutkimuksen kannalta. Vaihtoehtojen arviointi ja kuluttajan omat näkemykset kulkevat käsi kädessä, sillä vaihtoehtoja arvioidaan omien ruokaan liittyvien näkemysten pohjalta. Kuluttajan näkemykset muovautuvat jatkuvasti kuluttajayksilön, perheen ja yhteiskunnan vuorovaikutussuhteissa. Tutkielman myötä tuli ilmi, että ruokavalintojen taustalla vaikuttavat useat erilaiset kuluttajan muodostamat näkemykset. Kuluttajakäytännöt lihan kulutuksen suhteen ovat viime vuosina muuttuneet, lihan kulutus on vähentynyt ja muutoksia tapahtuu edelleen. Kestäviä ruokavalintoja ohjaavat näkemykset kasviproteiinituotteiden terveellisyydestä sekä ekologisuudesta. Tutkielman tuloksista voidaan todeta, että kuluttajan arvostaessa ruoanvalinnassa ekologisia arvoja, näkyy se myös ostopäätöksessä. Ostopäätösprosessi on tällöin sitoutuneempi ja informaation hankintaan käytetään enemmän aikaa. Toisaalta tutkielmasta nousee esiin, että vaikka kestävän kulutuksen periaate on yleisesti hyväksytty, muutokset lihan kulutuksen vähentämisessä ovat hitaita. Kuluttajat kokevat, että lihansyönti on osa länsimaalaista kulttuuria ja lihaproteiinin vaihtaminen kasviproteiinituotteeseen voi tuntua vieraalta. Tällaisiin näkemyksiin voidaan liittää kuluttajan näkemykset tutun ja perinteisen ruoan arvostuksesta. Tärkeimpiä ruoanvalintaa ohjaavia näkemyksiä olivat rutiinit ja tuttuus, ruoan hinta sekä sen maku ja valmistamisen helppous. Kuluttaja toimii ruokakaupassa rutinoituneella tavalla, jolloin ajanpuute ja kiire voivat vaikuttaa siihen, ettei esimerkiksi ruoan ekologisuus ole merkittävässä roolissa ruoanvalinnassa.

Kotitalouksien ylivelkaantuminen, maksuhäiriömerkinnät ja taloudelliset taidot ovat olleet näkyvästi esillä viime vuosien uutisoinnissa. Voimassa olevan perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan kuluttaja- ja talousosaaminen on yksi kotitalousopetuksen keskeisistä sisältöalueista. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida kotitalouden oppimateriaaleja ja tarkastella millaisia kuluttajuuden teemoja niissä nostetaan esiin sekä pohtia kuinka ne vastaavat perusopetuksen opetussuunnitelman kuluttajakasvatuksen tavoitteisiin. Oppikirjat ovat edelleen käytetyimpiä oppimateriaaleja peruskoulussa, jonka vuoksi niiden tutkiminen on tärkeää. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistoksi valittiin kolme kotitalouden oppikirjaa ja niiden mahdolliset verkkomateriaalit. Oppikirjat valittiin aineistoksi sen perusteella, että ne olivat voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisia ja suunnattu käytettäväksi koko yläkoulun ajan. Tutkielmassa aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla peilaten tutkimusaineistoa teoreettiseen viitekehykseen. Tutkielman aineistona käytetyt oppikirjat olivat laajuudeltaan noin 320-sivuisia. Jokaisen oppikirjan erillinen kuluttajuusosio oli keskimäärin 18 sivun mittainen. Kuluttajuuden teemoja nostettiin esiin myös muissa oppikirjan luvuissa. Vaikka analysoidut oppimateriaalit olivat voimassa olevan opetussuunnitelman mukaisia ja ne käsittelivät monipuolisesti kuluttajuutta, ei niiden sisältö vastannut kattavasti kaikkiin opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin ja niistä löytyi vanhentunutta tietoa. Tämä johtui todennäköisesti painetun oppikirjan julkaisuvuodesta. Verkko-oppimateriaalit täydensivät painettuja materiaaleja, ollen myös monikäyttöisempiä ja ajantasaisempia, jonka vuoksi niille on tarvetta. Vaikka tarjolla olevat oppimateriaalit vastaisivat voimassa olevan opetussuunnitelman tavoitteisiin, saattaa toteutus jäädä ohueksi ja tavoite tasa-arvoistavasta kuluttajakasvatuksesta ei toteudu.

Tavoitteet: Biseksuaaleja on tutkittu rajallisesti omana ryhmänään, joten heidän hyvinvoinnistaan tiedetään edelleen vähän. On havaittu, että biseksuaalien hyvinvointi on alentunut verrattuna heteroihin ja usein myös homoihin. Näitä eroja hyvinvoinnissa voidaan selittää vähemmistöstressimallilla. Biseksuaaleilla on omia erityisiä stressitekijöitään, kuten binegatiiviset asenteet, jotka liittyvät usein käyttäytymiseen parisuhteissa. Toisin kuin homoilla ja heteroilla, parisuhteet eivät välttämättä lisää biseksuaalien hyvinvointia, sillä binegatiivisia asenteita on homoilla sekä heteroilla ja ne voivat ilmetä parisuhteessa. Lisäksi hetero- ja homoyhteisöjen suhtautuminen biseksuaaliin voi riippua kumppanin sukupuolesta. Tässä katsauksessa haluankin selvittää, miten kumppanin sukupuoli vaikuttaa biseksuaalien hyvinvointiin. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Pubmed ja Goolge Scholar -tietokannoista hakusanoilla “bisexuality”, “well-being”, “relationship satisfaction”, “partner gender”, “binegativity”ja löydettyjen artikkeleiden lähdeluetteloita hyödyntämällä. Tulokset ja johtopäätökset: Biseksuaalien naisten kohdalla vaikuttaisi siltä, että naiset voivat keskimäärin paremmin suhteissa naisten kuin miesten kanssa. Tähän voi vaikuttaa miesten kanssa olevien naisten kokema syrjintä homoyhteisöltä ja mieskumppanin mahdollisesti suurempi negatiivisten asenteiden määrä. Miesten kohdalla samanlaista yhteyttä ei löydetty kumppanin sukupuolen ja hyvinvoinnin välillä, vaan tulokset olivat ristiriitaisia. Vaikuttaisi siltä, että miesten kohdalla kumppanin sukupuoli vaikuttaa enemmän negatiivisten asteiden tyyppiin eikä määrään. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa ottaa kumppanin seksuaalinen suuntautuminen huomioon sekä selvittää mikä on kumppanin binegtiivisten asenteiden rooli verrattuna ulkopuolisten binegatiivisiin asenteisiin, sillä siitä ei ole juuri tutkimusta.

Purpose. Handicraft is a subject in many paintings from the Golden Age of Finnish Art where artists portray the lives of ordinary Finnish people. However, in contrast to being the main subject of the work, often handicraft is only referenced. Aim of this study is to find and interpret the meanings of these handicraft references in four paintings from the Golden Age of Finnish Art and to find out if they have something to tell us about the status of handicraft in Finland during the Golden Age of Finnish Art between 1880 and 1910. Methods. This study utilizes semiotics and uses connotative image analysis as a research method. Research material consists of four paintings from the Finnish National Gallery Ateneum that are painted during the Golden Age of Finnish Art and from which handicraft references can be found. Paintings taken into analysis are Albert Edelfelt’s Queen Bianca (1877), Elevenses (probably from 1884) and Annie Edelfelt with Fredrika Snygg (1888) and Eero Järnefelt’s Potrait of Baron Johan Philip Palmén, Vice Chancellor of the University (1890). Research material was found on the Art Collections Online-website which is online service offered by the Finnish National Gallery. Results and conclusions. The references to handicraft within the research material were observed through crafting as well as portrayals of the materials and tools being used. The paintings reflected the significance of handicraft —particularly to lives of women — during the late 19th and early 20th century. All works referenced handicraft performed by women. Handicraft was an essential part of the everyday lives of women, especially in the upper class. The handicrafters were a visible part of their environment and perhaps even taken for granted. Handicrafts were usually performed at home, but they were still a very social occasion and important part of the everyday life of women.

This literature review focuses on the diagnostic criteria for selective mutism and its treatment. Selective mutism occurs in 0.3-1 % of the population. Its key features are anxiety and a consistent failure to speak in certain social situations despite speaking in others. The duration of the disturbance is at least one month. In the ICD-10 disease classification it is categorized as a disorder of social functioning with onset specific to childhood and adolescence. In the DSM-5 classification selective mutism is categorized as an anxiety disorder. Its comorbidity with other anxiety disorders, especially social phobia, is high. There are no international treatment recommendations for selective mutism, but individually designed cognitive-behavioral psychotherapy is preferred. If psychotherapy is insufficient, selective serotonin reuptake inhibitor fluoxetine may be considered. It is important to identify selective mutism as it has a major impact on one’s quality of life and ability to function. It also causes social disadvantages and weakens academic capacity and self-esteem. Sometimes selective mutism is interpreted as extreme shyness and the disorder remains undiagnosed. Increasing awareness of selective mutism among those working with the young and families is important in order to identify the disorder and start appropriate treatment as early as possible. Early treatment is important because it can improve the prognosis and reduce the human suffering caused by the disorder.

Tavoitteet. Kandidaatin tutkielman tutkimustehtävä on selvittää kunnallisten päiväkotien varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä liittyen jaettuun pedagogiseen johtamiseen sekä sitä tukeviin käsityksiin osallistavasta toimintakulttuurista, moniammatillisuudesta ja oppivasta organisaatiosta omassa työssä ja työyhteisössä. Tutkimus kytkeytyy postmodernin ajattelun ja sosiaalisen konstruktivismin näkökulmiin tiedon subjektiivisuudesta ja kontekstuaalisuudesta sekä sosiaalisen todellisuuden diskursiivisesta rakentumisesta. Postmodernia ajattelua tukevissa johtamisen teorioissa korostetaan muutosta perinteisestä yksilölähtöisestä ja vertikaalisesta johtajuus -käsityksestä verkostomaiseen, ihmisten väliselle vuorovaikutukselle perustuvaan ja toimintaympäristöstä riippuvaan näkökulmaan johtamisesta. Tutkimuksen näkökulman valintaan vaikutti uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) painotukset organisaation toimintakulttuurin jatkuvaan kehittämiseen sekä toisia arvostavan, koko yhteisöä osallistavan ja luottamusta rakentavan dialogin luomiseen työyhteisössä. Kiinnostukseen selvittää näiden periaatteiden toteutumista päiväkodeissa liittyi tutkimuksen tekijän kokemus hyvin erilaisista päiväkotiyhteisöistä ja toimintakulttuureista tutkimuskohteena olevassa kunnassa. Tarkempien tutkimuskysymysten kautta tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millä tavoilla jaettu pedagoginen johtaminen toteutuu käytännön toiminnassa, miten käsitykset osallistavasta toimintakulttuurista ja oppivasta organisaatiosta näkyivät arjen käytännöissä sekä oliko Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) tuonut muutoksia työryhmän yhteistyöhön ja työtehtäviin. Menetelmät. Tutkimuksen toteuttamisessa hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä sekä teoriaohjaavaa näkökulmaa aineiston analyysiin. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselyä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli erään eteläsuomalaisen kunnan suomenkielisen varhaiskasvatuksen kunnallisten päiväkotien vakituinen varhaiskasvatukseen osallistuva henkilökunta. Kyselylomake toimitettiin vastaajille sähköpostitse päiväkotien johtajien välityksellä. Tutkimuksessa käytettiin analyysimenetelminä sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia. Kyselylomakkeen strukturoituja kysymyksiä analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, kun taas avointen kysymysten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysin lisäksi myös diskurssianalyysiä. Tutkimusyksikkö oli kyselytutkimuksen kautta hankitun aineiston merkityssisältö. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että päiväkotien henkilöstö toteuttaa jaettua johtajuutta omassa työssään. Jaettu pedagoginen johtaminen näkyi erityisesti varhaiskasvatuksen opettajien työssä tiimien pedagogisina johtajina. Muutkin ammattiryhmät toteuttivat jaettua johtajuutta ottamalla vastuuta omien sekä tiimin yhteisten työtehtävien laadukkaasta hoitamisesta. Kyselyyn vastaajat kokivat kykenevänsä vaikuttamaan omiin työtehtäviin vähintäänkin kohtuullisesti, mutta oman työn johtamiseen koettiin saaduksi erittäin paljon vastuuta. Kunnallisissa päiväkodeissa osallistava toimintakulttuuri toteutui kyselyaineiston perusteella monin eri tavoin. Työyhteisössä vallitseva ilmapiiri ja keskustelukulttuuri koettiin valtaosaltaan hyväksi sekä henkilöstö koki saavansa tilaa omille näkemyksilleen. Henkilöstön edustajat tunsivat keskeisimmät päiväkodin tavoitteet organisaationa sekä päiväkotien arvot, joihin vastaajat olivat myös sitoutuneita. Yhteisöllisyys muodostui päiväkodeissa työyhteisön toimivuuden, henkilöstön yhteisen vastuun ja yhteistoiminnan, lasten osallistamisen ja koko talon yhteisten toimintojen sekä toimivan tiimityöskentelyn kautta. Tiimityöskentely koettiin tärkeäksi osaksi päiväkotien toimintakulttuuria. Tiimeissä koettiin vallitsevan yleisesti hyvä tai erittäin hyvä yhteenkuuluvuuden tunne ja keskustelukulttuuri. Tiimeissä toteutettiin yhteissuunnittelua sekä kehitettiin toimintatapoja arvioinnin, reflektoivan keskustelun sekä yhteisen sopimisen keinoin. Käsitys oppivasta organisaatiosta toteutui päiväkodeissa henkilöstön omien työntekijänä olemiseen liittyvien tavoitteiden toteuttamisena, johon kuului lasten tarpeista huolehtimisen sekä arjen työhön liittyvien tavoitteiden lisäksi pyrkimys kehittää omaa asiantuntijuutta ja varhaiskasvattajan ammatti-identiteettiä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) koettiin tuoneen muutoksia lisäämällä pedagogista keskustelua, muuttamalla suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistyötä jatkuvaksi toiminnaksi sekä painottamalla yhä suuremmin lapsilähtöisyyttä toiminnassa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kunnalliset päiväkodit ovat organisaatioita, joiden toimintakulttuurissa ja johtamisessa ilmenee vastuun jakamista henkilöstön kesken. Johtajuus ei päiväkodeissa tapahdu vain ylhäältä alaspäin vaan tiimeille jaetaan vastuuta johtamisesta. Tiimit näyttäytyvät toiminnan suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen sekä toiminnan käytännön toteuttamisen keskuksina. Aineisto tukee näkemystä varhaiskasvatuksen opettajien roolin lisääntymisestä tiimien pedagogisina johtajina ja pedagogiikan suunnittelijoina. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat kantavat myös vastuuta arjen käytäntöjen pyörittämisestä päiväkodin työyhteisössä. Päiväkodit näyttäytyvät moniammatillisina työyhteisöinä tiimien tasolla. Aineiston perusteella päiväkodeissa tapahtuu muuntumista oppiviksi organisaatioiksi, sillä vastaajat kokevat tärkeäksi oman asiantuntijuuden ja osaamisen kehittämisen. Tutkimuksella saatujen tulosten toivotaan edelleen lisäävän keskustelua jaetun pedagogisen johtamisen soveltamisesta ja sitä tukevien rakenteellisten muutosten toteuttamisesta varhaiskasvatusyksiköissä. Tutkimusta voidaan hyödyntää osana varhaiskasvatusyksiköissä toteutettavia kehitysprosesseja, kun mietitään varhaiskasvatusyksiköiden toimintakulttuurien kehittämistä jaetun pedagogisen johtajuuden suuntaan.

Tavoitteet. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen toiminnassa on yksi keskeisistä lähtökohdista varhaiskasvatuksen toimintaa toteutettaessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että etenkin perushoitotilanteissa, joihin varhaiskasvatuksen ruokailu lukeutuu, lasten mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa on heikointa ja varhaiskasvatuksen ruokailukäytänteissä esiintyy vaihtelevuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten osallisuutta, osallisuutta rajoittavia tekijöitä, ja näihin vaikuttavia ruokailukäytänteitä varhaiskasvatuksen ruokailuhetkillä varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Menetelmät. Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella. Kyselylomake jaettiin sosiaalisessa mediassa, omia kontakteja hyödyntäen, varhaiskasvatuksessa työskenteleville henkilöille. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen ruokailukäytänteet ovat ennen kaikkea lasten osallisuutta edistäviä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö piti tärkeänä tapakulttuuriin liittyviä käytänteitä kuten ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja. Lasten osallisuudessa painottuivat lasten omatoimisuuden tukeminen ja lapsen mahdollisuus päätöksentekoon ja valintoihin. Osallisuutta rajoittavissa tekijöissä nousivat ulkopuolelta määritellyt ohjeistukset, kuten keittiön määrittelemä aikataulu sekä koronapandemiaan ja hygieniaan liittyvät säännöt, jotka vaikuttavat lasten mahdollisuuteen osallistua toimintaan.

Tavoitteet. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi ja todistaminen ovat perusta näyttöön perustuvalle puheterapialle. Koska kuntoutus on usein monialaista ja –tahoista, on tuloksia kuitenkin vaikea mitata, ja vaikuttavuutta mittaavia menetelmiä tarvitaan lisää. Experience Sampling –menetelmä on jäsennelty päiväkirjamenetelmä, jolla kerätään tutkittavan omia subjektiivisia kokemuksia itsearvioinnin muodossa ihmisen omasta toiminnasta, tunteista ja muista jokapäiväisen elämän osatekijöistä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää miten Experience Sampling –menetelmää on aikaisemmissa tutkimuksissa käytetty, kuinka menetelmä soveltuu käyttäytymisen muutoksen arvioimiseen ja miten menetelmää voitaisiin hyödyntää puheterapian vaikuttavuuden arvioinnissa. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina ja –lausekkeena käytettiin ((momentary assessment technique) OR (experience sampling method) OR (ecological momentary assessment) OR (ambulatory assessment) OR (event sampling) OR (beeber studies) OR (structured diary method) OR (intensive longitudinal assessment) OR (real-time data capture study)) AND (rehabilitation OR treatment OR therapy OR intervention OR enhance OR improv*) AND (effective* OR efficacy OR success) AND (assessment OR evaluation OR estimate). Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus ja Ebscohost –tietokannoista. Lopullinen aineisto sisälsi viisi vertaisarvioitua tutki-musartikkelia vuosilta 2012-2020. Aineisto analysoitiin laadullisesti soveltaen sisällönanalyysin keinoja. Tulokset ja johtopäätökset. Experience Sampling –menetelmää oli käytetty kuntoutuksen vai-kuttavuuden arviointiin sekä yksin että soveltaen osana interventiota. Saadut tulokset olivat luotettavia, kun menetelmän edut ja rajoitteet oli otettu huomioon tutkimusta tehdessä ja tuloksia analysoitaessa. Experience Sampling –menetelmä sopii suuntaa-antavasti myös logopediseen viitekehykseen tutkittaessa subjektiivisia kokemuksia.