Browsing by Title

Kuoleman kuvaamisella lastenkirjoissa on pitkä historia. Eliniän pidentymisen myötä aiheesta tuli lastenkirjallisuudessa tabu. Kuolema teemana lastenkirjallisuudessa on kuitenkin 2000-luvulla yllättäen yleistynyt ja arkipäiväistynyt lasten suhteen luonnolliseen kuolemaan etäännyttyä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lastenkirjallisuudessa kuolemaa kuvataan tyypillisesti varovaisesti ja etäännyttäen usein isovanhemman, muun vanhan sukulaisen tai lemmikin kuoleman kautta. Monissa kuolemaa käsittelevissä lastenkirjoissa jopa vältetään kuolema-sanan käyttöä. Lastenkirjojen sisältämiä kuolemakäsityksiä on tutkittu vähän. Söderberg (1995) on jaotellut tutkimuksessaan ruotsalaisten kuvakirjojen tavat kertoa kuolemasta kristilliseen, vaihtoehtoiseen ja ateis-tiseen kuolemakäsitykseen. Kirjat välittävät lapselle arvoja ja antavat asennekasvatusta. Kirjat voivat auttaa menetyksen kohdannutta lasta työstämään vaikeita tunteitaan ja luoda toivoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida, miten kuolemaa kuvataan suomalaisissa leikki-ikäisille suunnatuissa lasten kuvakirjoissa ja selvittää, millaisia kuolemakäsityksiä kirjoista on löydettävissä. Tutkimuksen aineiston muodostavien kirjojen valinnassa käytin neljää kriteeriä: Kirjan tuli olla leikki-ikäisille suunnattu realistinen kuvakirja, suomalainen ja alun perin suomeksi kirjoitettu kirja, ilmestynyt 2000-luvulla sekä käsitellä lapsipäähenkilölle läheisen ihmisen kuolemaa. Valitsin tutkimukseen neljä julkaisuajankohtansa perusteella uusinta löytämääni asettamani kriteerit täyttävää kirjaa. Aineiston analyysissä käytin laadullista teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Aineistossa kuolemaa kuvattiin varovaisesti ja etäännyttäen. Kirjoissa keskiössä oli lapsen oma kuoleman käsittely ja siihen liittyvät ajatukset ja tunteet. Lapsen kuoleman käsittelyä kuvattiin esimerkiksi aikuisen kanssa käytävinä keskusteluina, yhdessä muisteluna ja lasten hautajaisten leikkimisen kautta. Poijulan (2002) laatiman mallin viidestä käsitteistä käsitellyimmät käsitteet kirjoissa olivat kuoleman peruuttamattomuus ja elämänjatkuvuuden periaate, joita kuvattiin kaikissa kirjoissa jollain tapaa. Aineiston kirjoista oli löydettävissä kaikkiin kolmeen Söderbergin laatimaan kuolemakäsitysluokkaan viittavia kohtia. Kaksi aineiston kirjoista sisälsi kaksi kuolemakäsitystä, kun taas kirjoista kahdesta oli löydettävissä vain yksi kuolemakäsitys. Yksin esiintyvät kuolemakäsitykset olivat kristillinen ja vaihtoehtoinen kuolemakäsitys, ateistinen kuolemakäsitys esiintyi vain toisen kuolemakäsityksen rinnalla.

Nykypäivänä kuvakirjoja on tuotettu lähes jokaista kuviteltavissa olevaa aihetta varten ja laadukasta kirjallisuutta löytyy paljon. Tässä tutkielmassa analysoidaan seitsemää eri kuvakirjaa ja niiden tapoja käsitellä lapsen ja tämän läheisten surua läheisen menetyksen kokemisen jälkeen. Lapsilukijalle suunnattu kuvakirja käyttää visuaalista viestintää tarinan eteenpäin viemiseen, jota sanallinen teksti selkeyttää. Kuvitus ottaakin suuremman roolin, jolloin sen selkeys ja lukijan kuvanlukutaidon taso ovat tärkeämmässä asemassa kuin aikuislukijan kanssa. Kuolemaa käsittelevät kirjat ovat useimmiten tunnekasvatukseen pohjautuvia ja keskittyvät läheisen poismenon aiheuttaman tunnekirjon eri osa-alueiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Tunteiden patoamiseen ei kannusteta vaan narratiivin tavoitteena on normalisoida negatiivisina pidettyjen tunteiden kirjoa ja siihen liittyvää käytöstä sekä antaa lukijalle terve malli tunteiden käsittelylle tarinan loppuratkaisuun mennessä. Erilaisia elämänkriisejä käsittelevät kuvakirjat eivät ole kaikkein suosituimpia teoksia, mutta niiden olemassa olo on arvokas resurssi kyseisiä teoksia tarvitseville. Traumaattisen kokemuksen pelkistäminen ja etäännyttäminen toimii eräänlaisena eskapismin muotona, tehden teoksesta silti lukijalleen samaistuttavan. Kirjasta tulee vertaistuen väline, joka voi toimia terapeuttisena työkaluna trauman käsittelyssä. Vaikka analysoimani teokset olivat tyylillisesti hyvin erilaisia, noudatti niiden kuvallinen kerronta samankaltaista kaavaa kriisitilanteen käsittelyssä: alun surua työstetään hitaasti yhdessä oman yhteisön kanssa kunnes lopulta tuskaisen tien päässä näkyy toivon pilkahdus.

Human larynx is located lower compared to the location of larynx in closely related species. The descended larynx is related to ability to speak and has been considered unique to human. The descent of the larynx enables the two-tube configuration of the vocal tract with equally long horizontal and vertical parts. This configuration is optimal for vocalization. However, because of the descended larynx, human adults have lost the ability to swallow while eating. This ability is found in most mammals and also in human infants. In this literature review, I will answer the question of how does the descended larynx affect human voice by referring to six systematically retrieved articles. The aim of this study is to describe the descended larynx from anatomical and evolutionary perspectives and thus increase logopedical knowledge. The studies referred in this review showed that descended larynx is also found in many other mammals besides human. This indicates the non-phonetic function of lowered larynx. However, because of the descended larynx, the human vocal tract is optimal for speech and for producing as large range of speech sounds as possible. Thus, descended larynx may have created evolutionary advantage by enabling larger repertoire of signals. In addition, studies show that the descended larynx is related to sexual dimorphism. One indication of human voice sexual dimorphism is the ability of males to produce lower formats than females.