Browsing by Title
Now showing items 2889-2908 of 7170
-
(2021)Ujoutta ja vetäytyvää käyttäytymistä pidetään yhtenä haasteellisena kasvatustilanteena. Varhaiskasvattajat eivät usein tiedä, että millä tavoin ujon ja vetäytyvästi käyttäytyvän lapsen kanssa tulisi toimia (Keltikangas-Järvinen, 2010, 44). Ujous saattaa aiheuttaa esimerkiksi pelkoa uusissa tilanteissa, jonka vuoksi ujo lapsi vetäytyy ryhmä tilanteissa. (Kelitkangas-Järvinen, 2004, 103). Tietoisuus ja ymmärrys lapsen ujosta ja vetäytyvästä käyttäytymises-tä voi auttaa varhaiskasvattajaa tukemaan ujoa ja vetäytyvää lasta haastavissa tilanteissa. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tutkia lapsen ujouden ja vetäytyvän käyttäytymisen ilme-nemistä sekä sen tukemista varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: Millä tavoin lapsen ujo ja vetäytyvä käyttäytyminen ilmenee varhaiskasvatuksessa? sekä millä tavoin varhaiskasvattaja voi tukea ujoa ja vetäytyvää lasta varhaiskasvatuksessa? Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimus ai-neistot kerättiin tiettyjen sisään- ja poissulku kriteerien mukaisesti Helka, Helda ja Google Scholar tietokannoista. Tutkimusaineistot koostuivat vuoden 2010 jälkeen julkaistuista väi-töskirjoista, tutkimusartikkeleista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Lapsen ujous ilmenee muun muassa epäröintinä ja levottomuutena uusissa tilanteissa sekä heidän tavatessaan uusia ihmisiä. (Karevol, Ystrom, Coplan, Sanson & Mathiesen, 2012). Ujo lapsi saattaa vetäytyä usein taka-alalle ryhmätilanteissä eikä uskalla esimerkiksi pyytää tarvittaessa apua (Kukkoaho, 2017, 60). Tämän kirjallisuuskatsauksesta saamieni tulosten mukaan ujoa ja vetäytyvästi käyttäytyvää lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa muun muassa pedagogisin keinoin. Ujoa ja vetäytyvää lasta voidaan tukea muun muassa myöntei-sellä vuorovaikutuksella, pienryhmä toiminnalla, ennakoinnilla ja positiivisella palautteella sekä varhaiskasvattajan toiminnan itsereflektiolla.
-
(2016)Objectives. An individual educational plan has to be drawn up for every child in early childhood education according to the early childhood education -law. The purpose of the individual educational plan is to support learning and development of child. The needs of a child have to be taken into account in the individual educational plan. The individual educational plan should function as a document that guides the working of personnel in kindergarten. The aim of this study is to clarify the meaning of the individual educational plan to kindergarten teachers. The aim is to survey how kindergarten teachers use the individual educational plans as a tool; are they being used as a premise for the planning of the modes of operation in the group, and do the plans allow individual needs of a child to be taken into account. Methods. In this study six randomly selected kindergarten teachers working in Helsinki were interviewed. The interviews were carried out individually with the methods of semi-structured interview where the interviewees were given the interview questions in advance. The interview material was transcribed from word-to-word and it was analyzed according to the content analysis. Outcomes and conclusion. According to the kindergarten teachers the greatest importance of the individual educational plan is its affect on the co-operation with parents. When being asked the ways in which the kindergarten teachers use the individual educational plans as tools three of the kindergarten teachers answered by describing the processes of making of the plans, and the other three described the needs of children appearing in the plans to be the premise of the modes of operation in the group. The individual educational plans were perceived to be significant especially with children with special needs in early childhood education. There is a need for more articulate guidance in the creation of the individual educational plans, in order for them to function as means guiding the working of kindergarten teachers, and for them to become uniform.
-
(2021)Lapsen yksilöllisyyden huomioiminen on esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien yleinen tavoite. Yksilöllisyyden käsitettä ei avata esiopetusta ja alkuopetusta ohjaavissa asiakirjoissa, jonka vuoksi kiinnostuin selvittämään esi- ja alkuopettajien käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen kontekstiksi valikoitui joustava esi- ja alkuopetus, joka on ollut viime aikoina esillä julkisessa keskustelussa. Hallitusohjelman tavoitteena on oppimiserojen kaventaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen, johon pyritään nykyistä yhtenäisemmällä esi- ja alkuopetuksella. Hallitusohjelmassa mainitaan myös lasten yksilölliset oppimispolut, joiden avulla lapsille varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa tietoa aiemmin vähän tutkitusta ilmiöstä. Tutkimuksessa yksilöllisyyttä tarkastellaan kolmen eri näkökulman kautta, jotka ovat yksilölliset tarpeet huomioiva opetus, yksilöllisesti etenevä kehitys ja yksilöllisyyden tukeminen käytännössä. Tutkimus on ladullinen tutkimus, jossa fenomenografian avulla tuodaan esiin esi- ja alkuopettajien erilaisia käsityksiä yksilöllisyydestä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkossa kyselylomakkeella toukokuussa, syyskuussa ja lokakuussa Facebookin suljetuista ryhmistä Varhaiskasvatuksen opettajat, Eskariopen eväspussi, Varhaiskasvattajien materiaalipankki, 0.–2. yhdysluokka ja al-ku-o-pet-ta-jat. Kyselylomakkeeseen vastasivat esi- ja alkuopettajat ja vastauksia saatiin yhteensä 12. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että esi- ja alkuopettajilla oli yhdenmukaisia käsityksiä lapsen yksilöllisyydestä ja sen huomioimisesta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa opetus räätälöidään lapsen kehitystason mukaisesti, jolloin lapsi saa yksilölliseen kehitykseen sopivaa opetusta. Pienryhmätyöskentely oli keskeinen toimintatapa huomioida lapsen yksilöllisyys käytännössä.
-
(2024)Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, millaiseksi varhaiskasvatuksen opettajat kuvaavat vuorovaikutuksen luonteen aikuisen ja lapsen välillä. Tutkimuskysymys on: ”Millaista vuorovaikutus on lapsen ja aikuisen välillä varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta?”. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto koostuu varhaiskasvatuksen opettajien vastauksista koskien päivän ensimmäistä kohtaamista lapsen kanssa päiväkodin arjessa ja kuvauksista hyvän vuorovaikutuksen luonteesta lapsen ja aikuisen välillä. Vastaukset kerättiin kyselylomakkeella sosiaalisen median kautta. Vastauksia saatiin yhteensä 42 kappaletta, joista 12 kappaletta pääsi osaksi tutkielmaa noudattaen sisäänottokriteereitä. Aineiston analyysiksi valikoitui sisällönanalyysi. Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat kokevat aikuisen roolin keskeiseksi lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa eli myös ensimmäisessä kohtaamisessa lapsen saapuessa päiväkotiin. Merkittävimmiksi lapsen edunmukaisen lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen tekijöiksi nousivat sanaton ja sanallinen vuorovaikutus, lapsen aito arvostaminen, vastavuoroisuus ja tasavertaisuus. Nämä luovat vastausten mukaan pohjan lapsen turvalliselle ja myönteiselle päiväkotikokemukselle. Aikuisen rooli ei rajoitu vain teknisiin työtehtäviin, vaan se ulottuu syvemmälle lapsen tarpeiden ja tunnetilojen ymmärtämiseen.
-
(2020)Purpose of the Review: Climate change is not a new thing. Global warming and climate change pose environmental problems and increasing risks for mental health of individuals as well as generally among people. Children and adolescents are at risk of a range of climate-related mental health stressors due to their limited adaptive capacity and still developing understanding of the climate change. They are exposed to the negative effects of climate change for their whole lifetime. In this study, I reviewed the latest research on the psychological effects of climate change on children and adolescents. This study included research that addressed children and adolescents' awareness of climate change, their emotions and anxiety towards climate change and future. Methods: Literature searches were made in PubMed with mixed words 1) climate change or global warming, 2) mental health, anxiety, eco-anxiety, distress or fear and 3) children, child or adolescent. Language was English. In addition, the bibliographies of the selected articles were manually browsed and some of the literature was selected from there. 19 articles covering the effects of climate change for children and adolescents were selected for this study. Findings and summary: Children and adolescent of all ages are aware of climate change. They are worried and afraid of climate change and the future all around the world. Awareness of climate change arose emotions and eco-anxiety. Children and adolescents will be the future decision-makers, so they need skills and the capacity to adapt to the climate change. More research is needed on mental health and adaptation effects of climate change for children, adolescents and adults.
-
(2018)The aim of this study was to describe children ́s views on everyday life and family activities. Everyday life at home and it ́s functions are seen important factors for families` well-being and child ́s development. Household activities and family interactions intertwine in everyday life. Family activities are also influenced by the environment and cultural factors. In their stories children tell about what it is to be a child today. In their stories they also mirror perceptions of the surrounding society. Previous studies have shown that in their everyday life children value family and time together, friendship, routines and involvement. Both family and children are seen as active actors who are capable of modifying their everyday activities. The data of this study was an electronically recorded data of childrens` storycrafted tales. Of this data was limited 60 homestories in finnish. The data had been collected between 1995 and 2000 and the storycrafted children were between the ages 3 and 8 years old. The narrative data was analyzed by means of content analysis. The resoults of this study showed that in their stories children tell about their everyday life and family activities richly and diversely. The stories took often place at home and the nature around it, often in the woods. Routines and rituals gave rhythm for the everyday life in children ́s stories. The characters in the stories often played and acted spontaneously, and found shelter and safety at home with their families. In the stories parents and characters taking care of animals maintained and carried out important routines and rituals. A lot of time in the stories was spent with family and friends. Families ate together, went for walks and for a swim, for example.
-
(2023)Lapset voivat toimia oikeudellisessa kontekstissa todistajina niin uhrin asemassa kuin silminnäkijöinäkin. Yleisimpiä rikoksia, joissa lapsia kuullaan todistajina ovat lapseen kohdistuvat väkivalta- ja seksuaalirikokset. Lisäksi lapsen todistajanlausunto voi olla keskeisessä asemassa perheväkivaltaepäilyä selvitettäessä. Koska lapset ovat enenevissä määrin osallisina oikeudellisessa kontekstissa, lisääntyy myös tarve ymmärtää lasten muistiin ja todistajanlausuntoon vaikuttavia tekijöitä. Tämän katsauksen tavoitteena on esitellä keskeisimmät tällaiset tekijät ja lisätä ymmärrystä siitä, voiko lapsi olla luotettava todistaja. Katsauksessa käytettiin lähteinä keskeisiä kansainvälisiä tutkimusartikkeleita lasten muistista oikeuspsykologisesta näkökulmasta. Tutkimukset yhtenäisesti osoittavat, että vanhemmilta lapsilta voidaan odottaa parempia ja eheämpiä muistikuvia ja kertomuksia tapahtumista kuin nuoremmilta lapsilta. Kuitenkin laadukkailla haastatteluilla, joissa huomioidaan lapsen kehitystaso ja muistiin ja todisteluun vaikuttavat tekijät, voidaan nuoriltakin lapsilta saada luotettavaa ja laadukasta tietoa. Tutkimusten mukaan saman kysymyksen esittäminen lapselle haastattelun aikana saattaa johtaa lapsen vastauksen ja jopa muistikuvan muuttumiseen, mikä heikentää lapsen kertomuksen luotettavuutta. Toistetut haastattelut puolestaan lisäävät tavoitetun olennaisen tiedon määrää, koska lapsi pystyy täydentää aiempaa kertomustaan. Olennaista on käyttää avoimia kysymyksiä, joihin lapsi pystyy vapaasti kertoa tapahtumista muistamansa yksityiskohdat. Lasten muistikuvia tapahtumista heikentää tutkimusten mukaan viive tapahtumien ja niistä kertomisen välillä, sekä keskenään samanlaisina toistuvat tapahtumat, jolloin lapsi herkästi sekoittaa eri tapahtumakertoja toisiinsa. Lisäksi lapsilla voi olla vaikeuksia myös muistikuvan lähteen tunnistamisessa, eli he saattavat sekoittaa todellisuudessa tapahtuneet asiat kuviteltuihin, mikä vääristää muistikuvia. Lisäksi lapsen kielellisillä taidoilla on suuri merkitys siihen, mitä lapsi tapahtumahetkellä painaa mieleensä, miten hän myöhemmin muistaa tapahtumat ja miten hän osaa muistikuvansa sanoittaa. Lapsen muistikuvien määrään ja tarkkuuteen vaikuttaa myös lapsen osallisuus tapahtumiin. Tutkimukset osoittavat, että lapsi muistaa yleisesti paremmin sellaiset tapahtumat, joissa hän on itse ollut aktiivisena osallisena. Kuitenkin jos lapsi seuraa itselleen tutun henkilön toimintaa, voidaan se muistaa yhtä hyvin kuin oma toiminta. Tämä antaa viitteitä siitä, että lapsi voi olla yhtä hyvä todistaja niin uhrina kuin silminnäkijänäkin. Haasteena tutkimuksissa on se, miten saadaan eettisesti jäljiteltyä rikoksen luonnetta, jotta tutkimustulokset olisivat suoremmin sovellettavissa oikeudelliseen kontekstiin. Jotkin tutkimukset ovat onnistuneet hyödyntämään todellisia tapauksia, joissa on epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tai yhdistämään tutkimusasetelmaan sellaisia piirteitä, jotka voisivat liittyä esimerkiksi seksuaalirikokseen. Joka tapauksessa oikeudellisessa kontekstissa tulee olla tietoisia näistä tutkimuslöydöksistä, ja lapsia tulee haastatella ja heidän antamiaan lausuntoja arvioida lapsen kehitystaso ja muistiin ja todisteluun vaikuttavat tekijät huomioiden.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodin työntekijöiden mielestä päiväkotiryhmänsä tilaratkaisut vaikuttavat lasten leikkiin sekä aikuisen antamaan tukeen leikinaikana. Tutkimukseni teoreettinen tausta muodostuu lasten leikistä, aikuisen roolista leikin aikana sekä näiden kahden kohtaamispaikasta eli päiväkodin tiloista. Tilaa käsittelevässä teoriaosuudessa tilaa tarkastellaan 1980 ja 2010- luvun suunnitelmista käsin sekä katsotaan tarkemmin sitä, miten tilallisuutta voidaan ajatella kokemuksellisesti lasten näkökulmasta. Tutkimukseeni osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa sekä kaksi lastenhoitajaa. Haastattelut suoritettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina pääkaupunkiseudulla. Haastatteluiden kysymykset keskittyivät kolmen aihealueen ympärille, jotka olivat päiväkodin ryhmätilat, lasten leikkimahdollisuudet sekä aikuisen rooli. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa luokittelin haastateltavien vastauksia sen mukaan, minkälaisia merkityksiä haastateltavat antoivat tilaratkaisujen vaikutusten sekä oman roolinsa osalta. Tutkimuksesta selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat kokivat päiväkodin ryhmätilat merkityksellisenä tekijänä pohtiessa omaa toimintaan leikin tukemisessa. Leikkien tukeminen rajoittui silloin, kun aikuisen tuli siirtyä tilojen välillä. Tämän seurauksena leikkiin ei pystynyt paneutumaan pitkäksi aikaa. Lasten leikin tukeminen ja siihen osallistuminen sekä yleinen havainnointi oli osittain rajoittunut niin jakotilallisissa kuin yksihuoneisissa ryhmätiloissa. Lasten leikin pitkäkestoisuus sekä leikkimahdollisuudet näyttäytyivät leikin mukautumisena tilojen takia sekä mahdollistaakseen leikin lapsen tuli muokata olemassa olevia tiloja. Tulosten perusteella ideaalisesti päiväkodin tilat muodostuvat akvaariomaisista jakotiloista, jolloin aikuisilla on mahdollisuus tukea, nähdä ja havainnoida lasten leikkiä. Lapsilla on tällaisissa ryhmätiloissa mahdollisuus rauhalliseen sekä pitkäkestoiseen leikkiin. Tutkimustulokset antavat tärkeää informaatiota päiväkodin ryhmätiloista ja niiden toimivuudesta lasten leikin sekä aikuisten toiminnan suhteen. Tämän tutkimuksen pohjalta päiväkodin ryhmätiloissa saattaisi olla tarvetta muutokseen, jotta pitkäkestoinen leikki sekä aikuisen mahdollistama tuki leikin aikana onnistuisi kaikissa päiväkodeissa.
-
(2019)Incarcerated mothers of small children are a group in need of special attention. The first year of a child is thought as significantly important when the child is developing an attachment bond to their mother. During this period of time, a long lasting separation from the primary caregiver can be damaging to the child. In many countries, mothers are separated from their children during their prison sentence, but in special units, some are given the chance to live together with their child. The aim of my thesis is to examine how living in prison will affect the child, the future development of the child, and the attachment bond between the mother and the child. I will also study the effects of incarceration on the mothers' mental health and parenting. My data consists of peer-reviewed articles, searched with Google Scholar. In my data, I included studies in which the sample consisted of mothers and children living in prison, or of mothers who were separated from their small children because of their prison stay. The chosen articles used quantitative methods to measure variables related to the well-being of the children or the mothers, or the attachment between the children and the mothers. Nine studies were included, all of which were carried out in the USA or in England, and published during the years 2000-2018. In two of the studies, most of the children who were living in a mother and baby unit in prison were securely attached to their mothers. In another study, preschool-aged children who had lived in prison as babies had less depression and anxiety symptoms than the children who had been separated from their mothers as babies. In follow-up, the mothers in the first group were more likely to have the custody of their children than the mothers in the comparison group. Connections to other variables, such as maternal interaction, depression and reflective functioning were weaker: there are results that support the effectiveness of prison interventions, but also results that are against the interventions. Prison nurseries did not have a statistically significant effect on the variables in the studies, but no study that was explored here reported any negative effects to the children either. In the light of these results, alternatives for a separation should be guaranteed to as many mothers and children as possible. Research has also shown that various incarcerated mothers have a lot of mental health problems, a history of traumatic experiences and and an insecure attachment bond. More research is needed to define effective interventions and treatments targeted to this risk group.
-
(2024)Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatusikäiset lapset käyttävät neuvomista vertaisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Kiinnostuksen kohteena olivat 5–6-vuotiaat lapset. Aiempi tutkimus ei vastaa kysymykseen lasten tuottamista neuvoista, mutta aiempi tutkimus on osoittanut taitoja ja elementtejä, joista neuvominen syntyy ja joita selkeään neuvomiseen tarvitaan. Tutkielmassa etsitään lasten toiminnasta neuvomista, ja neuvomisen määritteleviä elementtejä, ja pyritään vastaamaan kysymykseen, miten lapset neuvovat ver-taisiaan. Menetelmät. Tutkimus on laadullinen empiirinen tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat 5–6-vuotiaita, aineisto kerättiin kahdesta varhaiskasvatusryhmästä videoimalla. Tutkimus toteutettiin havainnoimalla videoaineistoa. Aineisto rajattiin lasten vapaaseen leikkiin, joissa ei esiinny aikuisia. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti ja sitä analysoitiin multimo-daalisen vuorovaikutusanalyysin avulla, joka mahdollistaa myös eleiden ja ilmeiden tulkinnan osana tutkimusongelmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen merkittävin tulos oli, että lapset neuvoivat toisiaan sekä puheen, että nonverbaalien eleiden avulla. Neuvonta ja vuorovaikutus oli myös näiden yhdistelmää. Nonverbaalit eleet neuvomisen tukena olivat huomattavan yleisiä verrattuna ai-noastaan puheen kautta annettuihin neuvoihin. Lapset käyttivät suurimmaksi osaksi yleisesti neuvontaan liitettyjä taitoja ja elementtejä esittäessään neuvoa vertaisilleen, mutta eivät esi-merkiksi perustelleet omia mielipiteitään neuvon vastaanottajalle. Varhaiskasvatuksessa tuli-sikin pyrkiä ohjaamaan lapsia oman mielipiteensä ilmaisuun sekä sen perusteluun, sillä tämä tukee myös lasten osallisuuden mahdollisuuksia.
-
(2022)Lasten osallistumiselle yhteiskunnassa on vahva oikeutus, ja sitä kohtaan on osoitettu yhä laajempaa kiinnostusta. Kehitykseen on vaikuttanut Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifiointi sekä nykyinen käsitys lapsesta kyvykkäänä osallistumaan. Tämä tutkimus tarkastelee lasten osallistumista fyysisen ympäristön suunnitteluun. Tavoitteena oli selvittää, millaisissa konteksteissa lasten osallistumista suunnitteluun on toteutettu ja miten sen toteuttamista on perusteltu. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia lasten osallistumisella on ollut osallistuvien lasten, suunnittelun prosessin ja sen tulosten sekä laajemmin yhteisön kannalta. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen aineisto koostui tutkimusartikkeleista, joista kaksi oli kirjallisuuskatsauksia ja kolme käsitteli yksittäisiä tutkimuksia lasten osallistumisesta ympäristön suunnitteluun. Aineistossa oli mukana tutkimuksia eri puolilta maailmaa. Lasten osallistuminen oli tapahtunut erilaisissa konteksteissa, muun muassa päiväkodissa ja asuinalueella, ja sitä oli tutkimuksissa perusteltu lasten oikeuksien toteuttamisella sekä uusien taitojen oppimisella. Lapsilta saatava paikallinen tieto ja lasten suunnitteluun tuomat näkökulmat oli nähty tärkeinä lapsille sopivien kaupunkiympäristöjen toteuttamisessa. Osassa tutkimuksia pääpaino oli lasten osallistumisen menetelmien tutkimuksessa ja tiedonkeruussa Lasten osallistumisella ympäristön suunnitteluun tunnistettiin olevan vaikutuksia sekä osallistujiin itseensä että ympäristöön. Lapset olivat saaneet tietoa ympäristöstä ja suunnittelun käytännöistä sekä saavuttaneet osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Aikuiset osallistujat olivat saaneet lapsilta uutta tietoa ja näkökulmia ympäristön suunnitteluun; lasten osallistumisen nähtiin edistävän paremman kaupunkiympäristön toteuttamista. Lasten osallistuminen ympäristönsä suunnitteluun tukee kasvatuksen tavoitteita yhteiskunnallisen osallistumisen taitojen oppimisesta sekä osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisesta. Tutkimuksissa välittyy näkemys lapsesta osaavana, aktiivisena toimijana.
-
(2016)The aim of this study is to examine parents' experiences of day-care practices in the home of a child who has Down syndrome. The study focuses on co-operation between parents and day-care before the start of day-care and parental experiences about the need for these practices. Related research material is very scarce, so the test is very theory-oriented. The study used both qualitative and the quantitative research features in parallel. The study was carried out with an online questionnaire for parents whose child is in day-care, and that has been diagnosed with Down syndrome. Respondents were a total of 34, of which 18 ended up in the examination answer. The survey had open and structured questions to measure parents' opinions and experiences. The results have been analyzed by themeing open answers and classifying structured answers. The results show that the initial practices of day-care for special children come true in versatile manner. Primary nursing has been adopted well in day care and educational partnership is a familiar term to all the parents. Parents had plenty of time to explore both the day care staff, the practices of the group. Multi-professional educational team was mostly present in the childs matters from the beginning. The study showed that the most important thing for parents in day care is a knowledgeable and professional staff. In addition, questions arose as an important warm attitude towards the special child, who must be a natural part of the everyday life of the group to integrate on a normal day-care group.
Now showing items 2889-2908 of 7170