Browsing by Title

Työelämän jatkuvassa muutoksessa on hyvin tärkeää pitää kiinni työntekijöistä ja vaalia heidän työtyytyväisyyttään. Hyvinvoiva henkilöstö on yrityksen peruspilari ja tätä hyvinvointia lähdetään rakentamaan heti työsuhteen alkaessa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää esihenkilötyön ja työntekijän työtyytyväisyyden suhdetta. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin: Minkälainen on työntekijöiden työtyytyväisyyden kokemus ja mitkä asiat vaikuttivat siihen? Mitkä ovat esihenkilön harjoittamia toimia, jotka tukevat työn-tekijän työtyytyväisyyttä ja mitkä toisaalta heikentävät sitä? Aiemman tutkimuksen mukaan avoimella, kannustavalla ja tunnetaitoisella esihenkilötyöllä on positiivisia vaikutuksia henkilöstön työtyytyväisyyden tunteeseen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea työntekijää, jotka olivat aloittaneet uuden työsuhteen vuosi sitten. Työntekijät työskentelivät eri organisaatioissa. Haastattelut toteutettiin jokaisen kanssa kahden kesken, joista kaksi oli live-haastatteluita ja yksi Teams-haastattelu. Aineiston analyysissä käytettiin laadullisen tutkimuksen yleisintä analyysimetodia eli sisällönanalyysia. Aineiston analyysissä luokiteltiin aineistosta löydettyjä asiakokonai-suuksia alaluokkiin ja yläluokkiin, mitkä lopulta muodostivat kaksi yhdistävää luokkaa. Tutkielman tulokset osoittivat, että työtyytyväisyys on laaja ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Suurimmiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat työtyytyväisyyden kokemukseen, olivat työtehtävät sekä esihenkilö. Tyytyväisillä työntekijöillä oli läheinen sekä avoin suhde esihenkilöönsä. Lisäksi tuen ja palautteen saanti lisäsi työtyytyväisyyden tunnetta. Työtyytyväisyyttä heikentäviä tekijöitä taas olivat liian raskaat tai toisaalta yksipuoliset työtehtävät. Tyytyväisyyttä heikensi myös esihenkilön tarjoaman tuen ja palautteen puuttuminen sekä heikko tunneside esihenkilöön. Työtyytyväisyys ei siis ole stabiili tunne, vaan se voi muuttua pitkin työsuhdetta.

Mahdollisuuksien tasa-arvosta puhutaan, kun kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä yhteiskunnassa asuinpaikkaan, sukupuoleen, vanhempien varallisuuteen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien näkökulmasta yhteiskunta ei kuitenkaan takaa kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia opiskeluedellytyksiin. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani yhteiskunnan tarjoamia opiskelumahdollisuuksia sekä erilaisten epäsymmetristen suhteiden aiheuttamaa toiseutta ja eriarvoisuutta. Pyrin selvittämään, minkälaisia rakenteellisia eriarvoisuutta aiheuttavia käytäntöjä koulutusjärjestelmässämme on. Aiemmassa tutkimuksessa on huomattu, ettei työ- ja opiskelupaikkojen jako toimi meritokraattisesti, vaan korkeakoulutus sekä huono-osaisuus ovat tahoillaan periytyviä ominaisuuksia. Toteutan tutkielmani kirjallisuuskatsauksena. Sovellan mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista aiemmassa tutkimuksessa esitettyjen epäsymmetristen suhteiden toimijoiden eli subjektin ja toisen -käsitteiden avulla. Tarkastelen aihetta kriittisesti analysoimalla yhteiskunnan eriarvoistavia rakenteita ja niiden vaikutuksia koululaisiin. Perustelen väitteitäni antamalla esimerkkejä sekä koulussa että muualla yhteiskunnassa esiintyvistä arkipäivän epäoikeudenmukaisuuksista. Tutkimuskirjallisuuden perusteella mahdollisuuksien tasa-arvo ei näytä toteutuvan, vaan rakenteissa on järjestelmällisesti epäsymmetrisiä asetelmia. Koulussa opettajan valitsema opetustapa voi luoda diskursiivisen epäsymmetrisen suhteen opettajan ja oppilaiden välille. Etninen tausta taas luo epäsymmetrisen suhteen niin epistemologisesti, diskursiivisesti, sosiaalisesti kuin materiaalisestikin. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan ajamasta peruskoulujen kouluvalinnoista hyötyvät eniten paremmasta sosioekonomisesta taustasta tulevat nuoret. Koulumenestyksen periytyvyydestä johtuen, tämä aiheuttaa niiden oppilaiden kasaantumista epäsymmetrisesti eri asuinalueiden kouluihin, joilla on paremmat oppimisedellytykset. Positiivisen diskriminaation keinoin on saatu huomattavia tuloksia heikommassa asemassa olevien koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Vaikka eroja pyritäänkin tasoittamaan tulonsiirroin, ei se silti riitä luomaan sosiaalista liikkuvuutta yksilöllisyyttä painottavassa kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kaupallista sisältöä ja sen esiintymistä nuorten suosimien suomalaisten YouTube-sisällöntuottajien videoilla. Aikaisempi aiheesta tehty tutkimus oli tehty enimmäkseen markkinatutkimuksena. YouTube on ilmiönä melko uusi ja se on saa-vuttanut valtavan yleisön varsinkin nuorten keskuudessa. Tästä syystä kaupallisiin sisältöihin lähdettiin etsimään tulkintaa kuluttajakasvatuksen näkökulmasta keskittyen juuri mainontaan, markkinointiyhteistyöhön, tuotesijoitteluun ja kuluttamiseen. Tarkoituksena oli siis tunnistaa videoilta edellä mainittuja ilmiöitä ja löytää sieltä mahdollisesti sellaista sisältöä, josta sekä kasvattajien että nuorten tulisi olla tietoisia. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui kahden suomalaisen tubettajan Roni Backin ja mmiisaksen julkaisemia videoita. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä aineistoanalyysina, jossa videoi-den kaupallisesta sisällöstä tehtiin erilaisia havaintoja. Aineisto koostui lopulta yhteensä kym-menestä YouTube-videosta, jotka ovat kaikki ajalta ennen koronaviruksen aiheuttamaa maa-ilmanlaajuista pandemiaa. Pandemian jälkeinen analyysi voisi mahdollisesti tuottaa erilaisia tuloksia. Lopputuloksena aineistosta voidaan todeta, ettei videoilla esiinny ainakaan tarkoituksellista negatiivista vaikuttamista tai piilomainontaa. Silti joitakin huolestuttaviakin ilmiöitä nousi esiin. Aineistosta löytyi esimerkiksi sisältöä, jossa ulkonäköpaineita lievitettiin ulkonäköön kulutta-malla. Tutkimustulosten perusteella laajemmalle jatkotutkimukselle olisi tarvetta.

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisista erilaisista syistä johtui, että 26–36-vuotiaiden henkilöiden kiinnostus matematiikkaa kohtaan oli vaihdellut heidän koulupolkunsa alkupuolen ja aikuisiän välisenä aikana. Ennakko-oletuksenani oli, että tässä tutkimuksessa haastateltujen yksilöllinen kokemus kiinnostuksesta matematiikkaan oli vaihdellut joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä eri vaiheissa heidän koulupolkuaan ja aikuisiällä koulutuksen jälkeen. Matematiikka saattaa olla monille opiskelijoille irrallinen, abstrakti ja joskus jopa tarpeettomaksi koettu oppiaine, josta puuttuu usein tietynlaista käytännönläheisyyttä ja selkeyttä. Tutkimuksen lähtökohtana oli halu selvittää, millaisia asioita kehittämällä, tukemalla tai vähentämällä yhä useampi opiskelija voisi kokea helpommin matematiikkaan liittyviä positiivisia tuntemuksia ja oivaltamisen iloa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastauksia Renningerin ja Hidin (2016) nelivaiheista kiinnostuksen mallia pohjana käyttäen siihen, miten matematiikasta voitaisiin tehdä helpommin lähestyttävää mahdollisimman monelle vastaamalla kysymykseen: ”Millaisista erilaisista syistä johtuu, että kiinnostus matematiikkaan vaihtelee koulupolun alun ja aikuisiän välisenä aikana?” Tutkimukseen osallistui haastateltavaksi yhdeksän 26–36-vuotiasta henkilöä, joista seitsemän oli miehiä ja kaksi naisia. Vastaajaryhmään lukeutui seitsemän lukion suorittanutta ja neljä ammattikoulun suorittanutta henkilöä. Kolme vastaajista olivat suorittaneet sekä lukion, että ammattikoulun. Neljän vastaajan molemmat vanhemmat olivat ylioppilaita, kahden vastaajan toinen vanhemmista oli ylioppilas ja kolmen vastaajan kumpikaan vanhemmista ei ollut ylioppilas. Vastaajista kaksi oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja neljä oli yliopisto-opiskelijoita. Haastattelut suoritettiin ja nauhoitettiin etäyhteydellä Zoom -sovelluksen avulla. Haastatteluiden pohjalta kartoitettiin tutkimukseen osallistuneiden kesken positiivisia ja negatiivisia kokemuksia liittyen matematiikkaan heidän koulupolkunsa alun ja aikuisiän väliseltä ajalta. Aineiston analysointiin käytettiin grounded theory- ja sisällönanalyysimenetelmiä. Tutkimustulosten perusteella kiinnostusta matematiikkaan lisäsivät eniten seuraavat asiat: matematiikan käytännönläheisyys, sen soveltaminen ja sitominen arkielämään sekä positiiviset opettajiin liittyvät kokemukset. Silloin, kun matematiikan erilaisten sisältöjen ja oman arkielämän välille oli löydetty jokin merkityksellinen yhteys opiskeluvuosien ja aikuisiän välisenä aikana, haastateltavien kiinnostus matematiikkaan oli kasvanut merkittävästi. Sen sijaan, jos oppiaineen sisällöt olivat jääneet epäselviksi tai mikäli ne koettiin tarpeettomina ja irrallisina, oli tämä aiheuttanut suurissa määrin laskua kiinnostuksessa matematiikkaan tutkimukseen osallistuneiden kesken. Myös erilaiset negatiiviset opettajiin liittyvät kokemukset nousivat aineistosta esille eräinä selkeimmin haastateltavien kiinnostukseen vaikuttaneina seikkoina. Tulosten valossa opettajan toiminta oli merkityksellistä haastateltavien kiinnostuksen lisääntymisen tai heikkenemisen kannalta. Näitä tutkimustuloksia hyödyntämällä ja edellä mainittuihin kohteisiin kiinnittämällä huomiota, voitaisiin edesauttaa matematiikan oppiaineen saavutettavuutta.

Objectives. There is a confrontation within the Finnish educational debate between proponents of inclusion and proponents of special education. The proponents of inclusion are suggesting that resistance of their cause is partly due to teachers protecting their own interests. In their defense, teachers who are proponents of segregated special education are presenting that teachers do not trust their expertise in handling challenging students and large groups. These education experts – both proponents of the inclusion and special education – are often using the pupils’ best interest as their argument. My study compares how the stories of SEN students – already adults – relate to these arguments of education experts. There were two research questions: how had the students ended up in special education and what being a SEN pupil or student mean to them. The objective of this study was to describe, analyze and interpret the students’ paths to special education, and the connection between studying in special education and students’ self-esteem and their opinions of themselves as learners. Methods. The research material was obtained using the theme-centered interview method with four vocational special education college students. The obtained material was then analyzed using the data driven content analysis method and phenomenological analysis. Results and conclusions. The paths to special education had not worked out the best possible way for all interviewees. In three cases, the decision to place the pupil in special education may not have been necessary. Being a SEN student had a positive meaning to the students, and their opinions of themselves as learners were good. Even the student who is stigmatized as a SEN student thought the decision to place him in special education was correct, especially for the other pupils in his class. When self-evaluating, the SEN students thought that participating in special education had not been harmful to them. The conclusion of this study is that transfers to special education are not always necessary and that the progression of inclusion is desirable. Even though special education is not automatically harmful to the pupils, transfers to special education of pupils who originally are motivated and well-performing is unnecessary both from the view of society and the view of the individual.

Objectives. The objective of this research was to form an overall picture of maker-culture and particularly from it’s expressions in the field of education. The research tries to clarify, how parts of maker-culture (community and learning together, digital tools, maker-spaces, sharing of expertise and products and maker mindset) comes together in schools or fits in the hands of experts in the field of education. Earlier studies have shown that especially in education, maker-culture links with constructivism, problem focused learning, discovery learning and phenomenal based learning. Methods. The thesis method was a descriptive literature review and sources consisted of English literature about maker culture. Reseach questions were formed as following: 1. Which are the relevant features in maker culture in educations perspective? 2. How do the features of maker culture present themselves in 21st century school-context? Results and concusions. In this research it was discovered that maker culture is finding it’s way to be a part of the field of education and especially among educational experts. Maker culture’s parts, such as learning together, problem focused learning and usage of digital tools, appeared also in schools as part of phenomenal based learning and entrepreneurship education.

This Bachelor’s thesis reviews the current state of the so-called ‘maker culture’, which originated in the United States, within the field of Finnish design and technology education. In particular, I focus on the physical and social constructs of learning environments within the maker culture. The ‘makerspaces’ emerging from this movement represent an up-and-coming trend in learning environments at all levels of education. I used qualitative research methods to answer two research questions: (1) how to equip makerspaces based on the latest research, and (2) what kinds of learning do makerspaces support? The research undertaken in this thesis emerges from the practical need to acquire more knowledge for building new types of learning environments and cultures. At the moment, no extensive research on the maker culture exists in Finnish, but English-language materials are readily available. The theoretical part of the thesis consists of three chapters, which describe the maker culture and the makerspace phenomenon in general, while paying specific attention to the learning environments and their educational context. The qualitative research method selected for the study involved conducting a systematic literature review to evaluate the available material and its contents. The contents were analyzed from four perspectives: space, instruments, services, and activity culture. The analysis revealed that makerspaces can be equipped with modern technology, such as 3D printers and laser cutters, but they also feature traditional and recycled tools and materials. The results show that to ensure the functionality and accessibility of makerspaces as learning environments, the stakeholders and the culture of the respective subject must be taken into account in the design and construction of makerspaces. The pedagogy of the learning environment emphasizes the sharing of competence, thus reflecting the concept of collective competence. Finally, community makerspace learning environments were found to support phenomenal and exploratory learning, which may stimulate an entrepreneurial attitude. The results of the thesis can be used to design new, more diversified learning environments, and to inform decision-making when planning the pedagogy and architecture of new learning environments.