Browsing by study line "Förskolepedagogik"

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa seksuaalikasvatuksen merkitystä ja tasoa varhaiskasvatuksessa varhaiserityisopettajien näkökulmasta. Seksuaalikasvatus ulottuu monille kasvatuksen osa-alueille ja sillä on suuri vaikutus yksilön kasvuun ja kehitykseen. Se on tärkeässä roolissa seksuaalioikeuksien toteuttajana ja sillä on suuri merkitys myöhemmän seksuaalisen toiminnan kannalta, sillä se edistää turvallista seksuaalista toimintaa myöhemmällä iällä. Mitkään esiopetuksen tai varhaiskasvatuksen velvoittavat asiakirjat eivät kuitenkaan velvoita seksuaalikasvatukseen tai käsittele asiaa suoraan ja aihetta on tutkittu vain vähän. Tutkimus pyrki luomaan ymmärrystä tästä tärkeästä, mutta vähän tutkitusta aiheesta. Menetelmät. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu perustui kahteen varhaiserityisopettajan puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Kerättyä aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja pyrkien tiivistämään haastatteluista esiin nousseet havainnot. Lopulta koottuja tuloksia verrattiin aiempiin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että seksuaalikasvatus on merkityksellinen osa niin varhaiskasvatusta kuin lapsen kasvua ja kehitystäkin. Seksuaalikasvatus ei kuitenkaan näy selkeänä osana varhaiskasvatusta, vaan sen taso vaihtelee, siihen ei velvoiteta eikä sen toteuttamiseen anneta riittävästi tukea. Haastatellut erityisvarhaiskasvatuksen opettajat koki-vat seksuaalikasvatukseen liittyvät teemat tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusta, mutta näkivät kuitenkin esimerkiksi ennakkoluulojen ja erilaisten käsitysten vaikuttavan seksuaalikasvatuk-sen tasoon ja toteutukseen vahvasti. Seksuaalikasvatuksen tason kehittämiseksi olisikin luo-tava yleisiä linjoja seksuaalikasvatuksesta ja tarjottava varhaiskasvatuksen ammattilaisille faktapohjaista tietoa lähestyä seksuaalisuuden moninaista kokonaisuutta.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena on selvittää kuinka miesten ja naisten sukupuolirooleja kuvataan Disneyn elokuvissa ja kuinka kuvaukset ovat muuttuneet eri vuosikymmeninä. Tarkastelen tutkielmassani sukupuolta ja sukupuolirooleja sosiaalisesta näkökulmasta. Tämän näkökulman kautta sukupuolta ei pidetä vain biologisena tuotteena vaan myös yhteiskuntamme ja kulttuurimme tuotteena. Yhteiskunta ja siinä vallitseva kulttuuri määrittelevät mitä on olla mies tai nainen (Gardner, 2015). Yhteiskunnan jäsenet saavat median kautta viitteitä vallitsevista sukupuolirooleista, eli siitä kuinka miesten ja naisten odotetaan käyttäytyvän (Gardner, 2015). Koska sukupuoliroolit vaihtelevat ja ne saattavat muuttua ajan myötä, tarkastelen tutkimukseni tuloksia myös 1950-, 1990-, 2010-lukujen vallitsevien sukupuoliin kohdistuvien odotusten kautta. Menetelmät. Tutkimukseni on laadullinen ja menetelmänäni on koodattu sisällönanalyysi, jota on käytetty aikaisemmin saman tapaisissa tutkimuksissa. Menetelmän avulla voidaan kerätä tietoa elokuvahahmojen kuvatuista käyttäytymispiirteistä, kuinka paljon tiettyä käyttäytymistä kuvattiin ja kuinka se liittyy hahmon sukupuoleen (England, Descartes & Collier-Meeks, 2011). Aineistona minulla toimi kolme Disney elokuvaa eri vuosikymmeniltä: Prinsessa Ruusunen vuodelta 1959, Kaunotar ja hirviö vuodelta 1991 ja Urhea vuodelta 2012. Käytin aineiston analyysiin Englandin ym. (2011) tutkimuksessa käytettyjä koodeja perinteisistä maskuliinisista ja naisellisista ominaisuuksista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani mukaan naisia kuvataan Disney elokuvissa hoivaavina, avuliaina, hellinä, pelokkaina, epäröivinä, tunteikkaina ja myös urheilullisina. Miehiä kuvataan tuloksieni mukaan vahvoiksi, urheilullisiksi, helliksi, pelkoa inspiroiviksi, jotka osoittavat tunteitaan ja pyytävät tai hyväksyvät muiden apua. Miehet kuvataan myös johtajiksi. Molemmat sukupuolet omaavat enemmän ominaisuuksia, jotka perinteisesti katsotaan kuuluvan tietylle sukupuolelle, esim. naisia pidetään hoivaavina ja hellinä, ja miehiä voimakkaina ja urheilullisina. Tästä huolimatta molemmilla, enimmäkseen miehillä, esiintyy myös vastakkaiseen sukupuoleen kohdistettuja ominaisuuksia, jotka rikkovat nämä perinteiset sukupuoliroolien odotukset. Tutkimukseni tulokissa näkyy yhteiskunnan ja siinä olevien sukupuoliroolien ajan myöstä tapahtuvaa löystymistä. 1950-luvulla vallitsi tiukat sukupuoliroolit, jossa naisten odotettiin olevan kotona hoitamassa lapsia, kun miehet kävivät töissä kodin ulkopuolella. Naisten odotettiin myös alistuvan miesten auktoriteetin alla. 1990- ja 2010-luvuilla sukupuoliroolit ovat löystyneet, esimerkiksi feminismin kolmannen aallon myötä. Tämä näkyy myös elokuvien sukupuoliroolien kuvauksissa, esim. 1990- ja 2010 elokuvien mies- ja naishahmot omasivat huomattavasti enemmän perinteisesti maskuliinisia ja naisellisia ominaisuuksia kuin 1950-luvun hahmot. Tulokseni antavat alustavasti kuvaa siitä, kuinka lapsille kohdennetuissa elokuvissa kuvataan miehiä ja naisia, jotka vaikuttavat joko negatiivisesti tai positiivisesti lasten suhtautumiseen sekä perinteisiin että ei-perinteisiin sukupuolinormeihin.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä kandidaatintutkielmassa on tutkittu kuvataidekasvatusta osana lasten hyvinvointia varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielmassa myös avataan varhaiskasvatuksen opettajien näkemystä ja kokemuksia kuvataidekasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Lähdeaineistona on käytetty suomalaista varhaiskasvatusta ohjaavia valtakunnallisia asiakirjoja sekä tieteellistä kirjallisuutta. Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon opettajat ovat vastanneet kirjallisesti ja nimettömänä. Otanta on kahdeksan vastausta. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymyksiä on ollut kaksi ja ne ovat seuraavat; 1.Miten kuvataidekasvatus varhaiskasvatuksen opettajien mielestä vahvistaa varhaiskasvatuksessa lapsen hyvinvointia? 2.Millainen on varhaiskasvatuksen opettajien oma suhde kuvataidekasvatukseen? Tässä kandidaatintutkielmassa kuvataidekasvatus opettajien kokemuksen mukaan nähdään vuorovaikutuksellisena tunnekasvatuksena, joka tähtää lapsen esteettiseen kokemukseen ja lapsen kykyyn havainnoida ympäristöään. Taidekasvatuksen toteuttaminen on riippuvainen opettajan omasta suhteesta taidekasvatukseen ja millä tavoin opettaja toteuttaa taidekasvatusta varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat varhaiskasvatuksen opettajien laajan tietoisuuden taidekasvatuksen vaikutuksesta lapseen ja heidän halunsa toteuttaa rikasta ja vaihtelevaa taidekasvatusta. Avainsanat - Nyckelord Kuvataidekasvatus, taidekasvatus, varhaiskasvatus, lapsen hyvinvointi

Tässä tutkimuksessa analysoin transsukupuolisuudesta kertovaa lastenkirjallisuutta tavoitteenani selvittää, millaisia kuvauksia ne antavat transsukupuolisuudesta ja transihmisistä. Sukupuolen moninaisuudesta on hyvin vähän tutkimuksia varhaiskasvatuksen kontekstissa eikä siitä myöskään puhuta kentällä, vaikka lapsen sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaiskasvatusikäisenä. Sukupuolen moninaisuus lastenkirjallisuudessa on myös lähes koskematon tutkimusaihe. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaista lastenkirjallisuutta transsukupuolisuudesta on saatavilla ja millaisen kuvan ne aiheesta antavat. Tämä on laadullinen tutkimus, jossa lähdin sisällönanalyysin keinoin analysoimaan viittä eri transsukupuolisuudesta kertovaa lastenkirjaa. Teosten valinnoille oli kriteereinä, että tarinan päähenkilö on transsukupuolinen ja että siinä käsitellään sukupuoli-identiteettiä ja ristiriitaa syntymässä määritellyn sukupuolen suhteen. Tutkimukseen valittujen lastenkirjojen tarkoituksena tulee olla auttaa lapsia ymmärtämään, mitä transsukupuolisuus on. Analysoin aineistoa etsien siitä tutkimuskysymysten kannalta relevantteja huomioita ja luokittelin niitä kategorioihin, joissa vertailin teoksia toisiinsa etsien yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Transsukupuolisuutta kuvailtiin aineiston teoksissa väärän sukupuolen kehoon syntymisenä sekä vahvana sisäisenä tunteena kehosta eriävästä sukupuoli-identiteetistä. Transsukupuolisuutta kuvailtiin myös melko sukupuolinormatiivisesti Transihmisiä kuvaillessa tekstistä nousi esille vahva sisäinen ymmärrys omasta identiteetistä sekä sukupuoliristiriidan kokeminen ja sen ilmaiseminen.

Lasten fyysinen aktiivisuus ja liikkuminen on vähentynyt huomattavasti viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Lapsi oppii motorisia taitoja, kun hän liikkuu. Liikkumisen vähentymisen voidaan siis ajatella johtavan siihen, että myöskään lasten motoriset taidot eivät kehity. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada selville, mitä varhaiskasvattajat ajattelevat 3–5-vuo tiaiden lasten motoristen taitojen tukemisesta ja kehittymisestä. Tutkielmassa tarkastellaan erilaisia oppimisympäristöjä, välineitä sekä pedagogisia suunnitelmia, joiden avulla motorisia taitoja voidaan varhaiskasvatuspäivän aikana tukea. Lisäksi selvitetään, onko varhaiskasvattajilla huolta 3–5-vuotiaiden lasten motoristen taitojen kehittymisestä, sekä millaisin keinoin ja tavoin he voivat itse parhaiten tukea 3–5-vuotiaiden lasten motoristen taitojen kehittymistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on korostunut, että tärkeintä on ylipäätänsä harjoitella motorisia taitoja, jotta ne voivat kehittyä. Tutkimus on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena keväällä 2023. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka jaettiin Facebook-ryhmään. Vastauksia kyselylomakkeeseen tuli 10 kappaletta kolmen viikon sisällä. Tutkimukseni tutkimussote oli fenomenografinen ja se sopii hyvin erilaisten ilmiöiden kuvaamiseen. Tutkimuksen analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvattajilla on tiedossaan monet erilaiset keinot ja tavat, joilla 3–5-vuotiaiden lasten motorista kehitystä voidaan tukea. Lisäksi tutkimustuloksista ilmeni, että koulutus- tai liikuntataustalla ei ole merkittävää vaikutusta siihen, millaisia ajatuksia varhaiskasvattajilla herää liittyen motoristen taitojen tukemiseen ja kehittymiseen 3–5-vuotiailla lapsilla.

Varhaiskasvatuksen aloitus on suuri muutos perheen elämässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat rakentavat luottamusta alle kolmevuotiaiden lasten vanhempiin varhaiskasvatuksen aloituksessa. Tutkimuksessa käytetään Rempelin, Zannanin ja Holmesin (1985) luottamuksen tasoja, joita ovat ennustettavuus, varmuus ja usko. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että laadukkailla pedagogisilla käytänteillä vanhempien luottamus varhaiskasvatuksen henkilöstöön kasvaa. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna kolmelta varhaiskasvatuksen opettaja -nimikkeellä toimivalta ihmiseltä, joilla on pitkä kokemus alle kolmevuotiaiden parissa työskentelystä. Kaksi haastatteluista suoritettiin etäyhteyksiä hyödyntämällä ja tallennetiin tutkijan koneelle myöhempää jatkokäsittelyä varten. Kolmas haastattelu tehtiin lomakehaastatteluna. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset olivat samassa linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Varhaiskasvatuksen opettajat kokevat alle kolmevuotiaiden lasten vanhempien luottamuksen rakentamisen tärkeäksi varhaiskasvatuksen tutustumisjaksolla ja aloituksessa. Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat panostavat luottamuksen rakentumisessa vanhempiin erityisesti ensimmäistä kontaktia. He korostavat myös avointa tiedon jakamista varhaiskasvatuksen käytänteistä ja vanhempien vakuuttelua. Varhaiskasvatuksen opettajat pitävät luottamuksen rakentamisessa tärkeänä myös, että he ovat saatavilla vanhemmille, jotta he voivat vastata vanhempien tarpeisiin tarpeen mukaan. Tutkimuksen aineistossa korostui varhaiskasvatuksen opettajien puheessa kaksi eri luottamuksen tasoa: ennakoitavuus ja varmuus. Tutkimuksen tuloksissa oli huomattavissa, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että ennakoivan työn avulla he loivat toimivia pedagogisia malleja varhaiskasvatuksen tutustumiseen ja aloitukseen.

Tavoitteenani oli tällä tutkielmalla tuottaa lisää tietoa lasten monikielisyydestä, monikielisyyteen liittyvistä haasteista, sekä tuen ja toiminnan toteutumisesta varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tavoitteenani oli lisätä keskustelua monikielisten lasten asemasta varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää varhaiskasvatuksessa opettajuutta tekevien henkilöiden ajatuksia ja kokemuksia liittyen monikielisten lasten kielelliseen kehitykseen, monikielisten lasten tuen tarpeen tunnistamiseen, tuen menetelmiin ja yleisesti toimintaan monikielisten lasten kanssa varhaiskasvatuksessa. Monikielisyyden ja kielellisen kehityksen pulmia yhdistävä tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen aihe, koska monikielisten lasten osuus varhaiskasvatuksessa kasvaa joka vuosi ja tutkimusta tästä ilmiöstä on tehty vielä vähän. Tutkimus on toteutettu puolistrukturoituna kyselytutkimuksena. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa opettajana työskentelevää henkilöä Uudenmaan ja Pirkanmaan alueilta. Vastaajat valikoituivat harkinnanvaraisesti opettajuutta tekevistä henkilöistä, perustuen heidän kokemukseensa kielellisen kehityksen arvioinnissa. Kyselylomakkeen vastaajat saivat sähköisessä muodossa ja se koostui avoimesti vastattavista kysymyksistä. Vastaaminen kyselyyn oli vapaaehtoista ja vastaajien tunnistettavuus poistettiin lopullisesta aineistosta. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava laadullinen sisällönanalyysi. Tähän kyselytutkimukseen vastanneet varhaiskasvatuksen opettajuutta tekevät henkilöt kokevat osaavansa tunnistaa poikkeavaa kielellistä kehitystä monikielisillä lapsilla. Haasteena monikielisyyden osalta he kokevat monikielisten lasten toiminnan suunnittelun, sekä perheiden kanssa tehtävän yhteistyön, mikäli yhteistä kieltä ei ole. Vastaajat kokevat monikielisten lasten tuen toteutuvan pääsääntöisesti varhaiskasvatuksessa. Tukitoimien toteutumisessa vastaajat näkivät haasteena henkilökunnan vaihtuvuuden, resurssointiin liittyvät haasteet, sekä lapsen asuinkunnan tuen saatavuuden näkökulmasta. Monialaisen yhteistyön osalta vastaajat kokivat haasteina monikielisten perheiden saaman tiedon palveluista, sekä palveluiden saavutettavuuden. Samalla he kokivat monialaisten palveluiden toteutuvan pääsääntöisesti, sekä monialaisen yhteistyön merkittävänä osana tuen toteutumista monikielisten lasten osalta.

Tämä tutkielma käsittelee varhaiskasvatusikäisten lasten yksinäisyyttä varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata tutkimuskysymyksiin siitä, millaisia näkemyksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on lasten yksinäisyydestä, millaisissa tilanteissa yksinäisyyttä esiintyy opettajien näkökulmasta ja miten yksinäisen lapsen osallisuutta tuetaan. Tutkimusta varhaiskasvatusikäisten lasten yksinäisyydestä on tehty vähän, jonka vuoksi tutkielman aiheen merkitys korostuu. Aiheesta on tehty enemmän tutkimusta esimerkiksi isompien lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäisemisestä ja osallisuuden vaikutuksesta ehkäisemiseen. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, keräämällä tietoa varhaiskasvatuksen opettajilta. Aineisto kerättiin helmikuun 2024 aikana kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeeseen vastasi viisitoista varhaiskasvatuksen opettajaa, joiden työkokemus vaihteli 3–11 vuoden välillä. Tutkimustulosten perusteella yksinäisyyttä esiintyi varsinkin silloin, kun lapsen sosiaaliset taidot eivät olleet kehittyneet ikätason mukaisesti. Yksinäisyyttä esiintyi eniten vapaan leikin aikana. Yksinäisyys näkyi lapsen kaveritaitojen puutteena sekä leikkiin sitoutumisen vaikeutena. Yksinäisen lapsen osallisuutta tuettiin vaihtelevasti. Osallisuutta tuettiin muun muassa aikuisen tuella ja läsnäololla leikkitilanteissa.

Tavoitteet. Kuinka varhaiskasvatussuunnitelman toteutuminen näkyy asiakastyytyväisyys kyselyn tuloksista? Tutkimukseni tavoitteena on selvittää miten kasvatuksen ja koulutuksen toimialan, KASKO, vuoden 2019 asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksista näkyy varhaiskasvatuksen laatu ja varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen. Tutkin aihetta erityisesti asiakkaan näkökulmasta ja tarkoitukseni onkin selvittää kuinka laadukas varhaiskasvatus ja varhaiskasvatussuunnitelmat voitaisiin tuoda huoltajille paremmin näkyväksi. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, toteutuuko valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma huoltajien näkökulmasta ja kuinka VASUt voitaisiin tehdä huoltajille näkyvämmiksi. Menetelmät. Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin kasvatuksen ja koulutuksen vuoden 2019 asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksia. Tulokset analysoitiin fenomenografista ja fenomenologista tutkimusmetodia soveltaen. Tutkin koko Helsinkiä alueena sekä yksittäistä helsinkiläistä päiväkotia. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatussuunnitelmat eivät asiakirjoina ole huoltajille niin tuttuja kuin toivoisin. Kuitenkin he haluavat lapselleen laadukasta varhaiskasvatusta, laadukas varhaiskasvatus on VASUjen mukaista. Tutkimukseni tuloksista oli huomattavissa, että VASUt toteutuvat jossain määrin. Vastuu VASUjen esiin nostamisesta on varhaiskasvatusyksiköillä. Lisäksi huoltajien saama tieto lapsen päivittäisistä kuulumisista ja ryhmän pedagogisista ratkaisuista on vähäistä. Helsingin varhaiskasvatusyksiköt ovat ottaneet käyttöönsä digitaalisen portfolion osana toiminnan dokumentointia ja VASUjen mukaisen toiminnan arviointia. Myös huoltajat pääsevät lukemaan portfoliota. Toivon digitaalisen portfolion lisäävän huoltajien tietoisuutta varhaiskasvatuksen pedagogiikasta. Digitaalinen portfolio ja sen hyödyt olisi erinomainen jatkotutkimusaihe.

Tutkielman tavoitteena oli kuvata, millaisista osa-alueita aikuisten välinen myötätunto-kulttuuri muodostui ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa. Myötätuntokulttuuri on käsitteenä varsin uusi ja se käsittelee myötätuntoa sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tämä näkökulma laajentaa myötätunnon käsitettä. Myötätuntoa on tutkittu aikaisemmin enemmän yksilön ominaisuuksien tai myötätuntotekojen kautta. Aikaisempaa tut-kimusta myötätuntokulttuurista varhaiskasvatuksessa on tehty vain vähän. Tutkielmani oli laadullinen tutkimus. Aineistona käytettiin päiväkodin työyhteisössä tehtyjä haastatteluja. Haastatteluja oli yhteensä 20, joista 2 jätetiin pois tutkielmasta alus-tavan analyysin jälkeen. Aineisto analysoitiin teoriapohjaisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että myötätuntokulttuuri rakentui seuraavista osa-alueista. Näitä osa-alueita olivat 1) läsnä oleva johtaminen, 2) yhteiset toiminnan tavoitteet ja arvot, 3) roolit ja työnteon struktuuri, 4) toisen huomaaminen ja auttaminen, 5) huumori ja yhteinen virkistystoiminta ja 6) konfliktien hoito. Varhaiskasvatuksessa vallitsee tällä hetkellä henkilöstövaje, joka vaikuttaa työhyvin-vointiin. Myötätuntokulttuurin osa-alueiden tiedostaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näin pääsemme kriittisesti tarkastelemaan työyhteisön hyvinvoinnin kannalta merkittä-vää tekijää. Mitä enemmän meillä on työssään viihtyviä ja sitoutuneita työntekijöitä mallintamassa myötätuntoista toimintaa, sitä enemmän meillä kasvaa myötätuntoisia lapsia.