Browsing by Subject "vuorovaikutus"

Tavoitteet. Kuulovammat voidaan nähdä puheen ja kielen kehityksen riskitekijänä, sillä toimivaa kuuloaistia tarvitaan puhekielen omaksumiseen. Kuulovammat voidaan nähdä myös riskitekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen luomisessa. Kuulovamman huomioon ottaminen sekä tämän puuttuvan aistin oikeanlainen kompensoiminen vuorovaikutustilanteissa voi olla hyvinkin haastavaa kuuleville vanhemmille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ne vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen osatekijät, jotka ovat yhteydessä kielellisiin taitoihin kuulovammaisilla lapsilla ja mikä on yhteyden suunta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä yritettiin löytää keinoja kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tietokanoissa, jotka sisältävät tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoina käytettiin: parent-child, interaction/relation, maternal sensitivity, hearing, loss/impair, launguage, ability/development. Hakulausekkeeksi muodostui: ((parent-child AND (interaction OR relation) OR maternal sensiti-vity) AND ((hearing AND (loss OR impair*)) AND (language AND (ability OR development OR skills)). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen yhteyksiä kielenkehitykseen, kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä keinoja, joilla voisi tukea kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välistä vuorovaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat: kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välinen hyvä vuorovaikutus oli yhteydessä hyviin kielellisiin taitoihin. Nuorilla (29-45 kk ikäisillä) kuulovammaisilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan jaetun tarkkaavuuden tilanteet olivat lyhyempiä ja niitä oli myös määrällisesti vähemmän verrattuna normaalikuuloisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Kuulovammaisten lasten vanhemmat myös vastasivat enemmän multimodaaliseen eli useamman kuin yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kuin vain yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kommunikointiyritykseen. Normaalikuuloisten lasten vanhemmat vastasivat yhtä herkästi kumpaankin kommunikointiyritykseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välisellä vuorovaikutuksella on yhteys lapsen kielenkehitykseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua yhteyksien vaikuttavuudesta.

Tavoitteet. Lapsen myönteinen kuva omasta itsestään auttaa häntä selviytymään vaikeista tilanteista, hyväksymään pettymyksen tunteita ja myös iloitsemaan omista onnistumisistaan. Lapsen minää on tutkittu vain vähän varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää keinoja ja ymmärrystä siitä, miten varhaiskasvatuksen opettajat voivat tukea lapsen myönteisen minän toteutumista varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksinä olivat: (1) Miten aikuinen tukee lapsen myönteistä minää vuorovaikutustilanteissa? ja (2) Millaisissa vuorovaikutustilanteissa lapsi saa myönteisen minän tukemista? Menetelmät. Tutkimukseni tarkoitus oli löytää lapsen myönteisen minän tukemista varhaiskasvatuksen kontekstissa, joten päädyin toteuttamaan tutkimukseni laadullisena tutkimuksena. Aineistona oli 38.30 minuuttia videokuvaa päiväkodin tilanteista. Menetelmänä käytin videohavainnointia ja vuorovaikutusanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Minä kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittivat, että lapsen minää voidaan tukea niin verbaalisesti, kuin nonverbaalisesti hyödyntäen monia eri päiväkodin tilanteita.

Tavoitteet. Aiempien tutkimuksien pohjalta on keskitytty kuvaamaan erityisesti, millainen lapsen reagointi vanhempien avioeroon voi olla ja miten lapsi on mukana huoltajuusriidoissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että vanhempien toiminta avioerotilanteessa lapsen edun mukaisesti on suuressa roolissa lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tutkielman tarkoituksena on syventää tietoa vanhempien avioeron merkityksestä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen, lapsen ollessa eron hetkellä 3–6-vuotias. Tutkimuksen aihe rajautuu keskittymään 3–6-vuotiaiden lasten sosioemotionaaliseen kehitykseen ja kuvaamaan sitä, millainen merkitys sillä voi olla lapsen nuoruudessa ja aikuisuudessa erityisesti ihmissuhteiden sekä minäkäsityksen kannalta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimukseen kerättiin aineisto haastattelumenetelmällä, jossa päädyttiin hyödyntämään toisen ammattiryhmän ammattilaisia. Haastatteluihin valikoitui lasten psykologi ja psykiatri, joilla kummallakin oli pitkä historia lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä. Analyysi tapahtui aineistolähtöisenä sisällönanalyysina, jossa aineistosta saatiin rajattua aihe oleellisiin teemoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa todettiin, että vanhempien avioerolla oli merkitystä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen erityisesti, jos erotilanne kesti pitkään tai lapsen kanssa ei käsitelty eroa lapsen tarpeiden mukaisella tavalla. Aikuisen merkitys lapsen sosioemotionaalisessa kehityksessä korostui niin aineistoissa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Varhaiskasvatuksen ammattilainen, vanhempi tai muu lapselle läheinen aikuinen on merkittävässä roolissa lapsen sosioemotionaalisen kehityksen turvaamisen kannalta.

Nykypäivänä mediassa keskustellaan parisuhteiden ja perheiden raha-asioista. Lehtiartikkelit, podcastit ja blogit ehdottavat, miten pariskunnat voisivat jakaa taloudelliset resurssinsa keskenään ”reilusti”, sekä miten lapsille tulisi opettaa taloustietoja ja -taitoja. Parisuhteen tai perheen perustaminen ovat elämänkulun siirtymävaiheita, jolloin taloudellinen tilanne muuttuu ja talouden hallinta sekä yhteisten resurssien jakaminen korostuu. Tutkielmassa tarkastellaan rahankäyttöä ja tulojen jakamista lapsiperheissä erilaisiin käyttökohteisiin. Lisäksi tarkastellaan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kulutuspäätöksissä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa viitekehys rakentuu kansainväliseen tutkimusperinteeseen perheen rahankäytöstä sekä viimeaikaisiin kotimaisiin tutkimuksiin. Kirjallisuuteen perehtymällä sekä tietoa yhdistelemällä ja tulkitsemalla tieto jäsentyi kolmeen käsittelylukuun. Ensimmäinen käsittelyluku taustoittaa ja esittelee perheiden rahankäyttöä yleisesti. Varsinaiset tutkimuskysymyksiin vastaavat luvut käsittelevät resurssien jakautumista ja hallintaa lapsiperheissä sekä lasten ja vanhempien vuorovaikutusta. Lapsiperheissä kaikki eivät jaa lähtökohtaisesti samaa elintasoa ja hyvinvointia. Rahojen hallintaan vaikuttavat käytettävissä olevat tulot, niiden alkuperä sekä lasten lukumäärä ja lasten ikä. Rahojen jakautuminen ja käyttö on perheissä sukupuolittunutta. Miehet vastaavat rahallisesti merkittävistä hankinnoista ja naiset päivittäistavaroista. Myös lapset osallistuvat perheessä kuluttamiseen. Lasten ja vanhempien välisellä vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä, millaisia kulutusasenteita ja talouden hallinnan taitoja lapset omaksuvat.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää lasten kokemuksia osallisuudestaan päiväkodin toiminnansuunnittelussa. Tutkimustiedon lisääminen sekä lasten omien kokemusten ja näkökulman tavoittaminen on ensiarvoisen tärkeää selvitettäessä, miksi ja miten osallisuuden kokemukset kyetään toteuttamaan varhaiskasvatuksessa. Lasten osallisuuden toteutuminen on asetettu velvoittavaksi tavoitteeksi varhaiskasvatuslaissa, kuntien paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa ja Lasten oikeuksien sopimuksessa. Tutkimusten mukaan lasten osallisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksen käytänteissä ja toimintakulttuurissa, ei kuitenkaan toteudu lakien edellyttämällä tavalla. Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa lasten kokemuksista osallisuudestaan päiväkodissa ja etsittiin tekijöitä, jotka voisivat olla esteenä lasten osallisuuden toteutumiselle. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa fenomenologinen lähestymistapa painottaa lasten kokemuksia ja näkökulmaa heidän itsensä kertomana. Tapaustutkimuksen kaltainen menetelmä rakentui varhaiskasvatuksen päiväkotiryhmän kuuden 5-vuotiaan lapsen ryhmän muodostamana. Aineisto kerättiin yhdistelemällä haastattelua, havainnointia ja lasten tuottamaa kuva-aineistoa. Näillä pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen kuva lasten osallisuuden toteutumisesta. Haastattelut toteutettiin kolmen päivän aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman tulokset osoittivat osallisuuden ilmaisemisen ja merkityksen olevan lapsille epäselviä. Enemmistö lapsista ei tiennyt käytänteitä, joilla saisi näkemyksiään esille ja kokonaisuudessaan osallisuuden kokemuksia oli vähäisesti. Aikaisemmat tutkimustulokset toteavat varhaiskasvatuksen henkilöstön tiedon puutteen, ristiriitaisten käsityksien osallisuuden määritelmästä sekä teoreettisesta perustasta olevan osallisuuden toteutumisen esteenä. Tämä vahvistui myös lasten kertomana siinä, ettei lapsille ollut tiedossa käytänteitä ja henkilöitä, joille he olisivat näkemyksiään kertoneet. Osallisuus toteutui kuitenkin vertaisryhmässä, jossa lapset osoittivat kyvykkyyttään suunnitella, ohjata ja ratkaista tilanteita demokraattisesti keskenään. Aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus sen sijaan toteutui heikosti, eikä selkeitä toimivia käytänteitä tukemaan lasten osallisuutta toimintansa suunnitteluun löytynyt. Tämän tutkielman tulokset viittaavat siihen, että henkilöstön puutteellinen osallisuuden käsitteen ja pedagogisten käytänteiden puute, heijastuu vahvasti lasten osallisuuden kokemusten vähäisyyteen.

There has been plenty of research past decade that clarify that even small children experiences stress. Researches have addressed that the best protection from stress is safe and trustworthy adult. Despite of that, the number of children in kindergarten groups continuously increases and replying on children individual need of support is more and more challenging. Children different temperament, ways to react and work, also have an influence on how much they need and demand support from adults. This study is going to research how kindergarten teachers support the development of stress regulation according to children with different expresses of temperament. The study introduces situations, that kindergarten teachers that have participated in this study, sees as stressfull for their own pre-school group and how they response in those situations. This study is qualitative case study that is approached on descriptive point of view. Method for collecting the material was pair interview where two kindergarten teachers from the same pre-school group categorized the children in their group into the table of three different temperament (Thomas & Chess 1969) and answered on two open questions. The interview has been transcribed and all the statements have arranged on the table by research questions. The content is analyzed by content analyzing and themes. I construed the material with phenomenologig point of view without pre-expectations. The study pointed out that kindergarten teachers saw the need of the support of the stress regulation similar with the description in temperament assignment. The children with challenging temperament demanded more support in stressful situations while easier temperaments were independent and survived more easily in stressful situations because of their positive attitude. In kindergarten temperament affects in how much children are in a interaction with an adult. The study woke kindergarten teachers to reflect the individualism of the children on their group and the importance of noticing it.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisilla keinoilla lasten sosiaalisemotionaalista kehitystä voidaan tukea liikunnan avulla varhaiskasvatuksessa. Lasten päivittäinen liikunnan saanti jää suositusten alapuolelle monen lapsen kohdalla ja keskustelu psyykkisestä hyvinvoinnista on lisääntynyt viime vuosikymmenen aikana. Molemmat ovat tärkeitä osa-alueita lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta ja molempiin osa-alueisiin tulee kiinnittää huomiota jo varhaislapsuudesta alkaen. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka analyysi on suoritettu teemojen kautta. Kirjallisuuskatsauksen aineistohaku tehtiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien rajoittamana hyödyntäen kolmea nettialustaa, joiden hauista lopulliseen aineistoon valikoitui 7 artikkelia suomen ja englannin kielellä. Aineistosta nousi esille kolme selkeää teemaa: opettajan toiminta ja rooli, ilmapiiri ja ympäristö sekä vertaisryhmä ja vuorovaikutus. Opettajan rooli mallintajana ja palautteen antajana nousi aineistosta esiin kerta toisensa jälkeen ja yhtä tärkeänä nähtiin vuorovaikutus mahdollisuudet vertaisten kanssa sekä oikeanlaisen ilmapiirin luominen. Tulosten valossa voidaan sanoa, että liikuntatunnit tarjoavat luonnollisen paikan sosiaalisemotionaalisten taitojen harjoittelemiseen ja kehittämiseen. Taitojen kehittäminen vaatii kuitenkin opettajan mielenkiintoa ja huomiota sekä systemaattista ja aktiivista taitojen harjoittelun sisällyttämistä liikuntakasvatukseen.

Tavoitteet. Maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutuminen ja integroituminen suomalaiseen yhteis-kuntaan on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, mutta perheiden kokemuksia suomalaisesta var-haiskasvatuksesta on tutkittu yllättävän vähän. Tutkielmani tavoitteena on selvittää maahanmuuttajaperheiden näkemyksiä ja kokemuksia var-haiskasvatuksen vaikutuksesta kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Haluan myös sel-vittää maahanmuuttajavanhempien kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, sekä yh-teistyöstä ja vuorovaikutuksesta päiväkodin henkilökunnan kanssa. Nyt tutkimuskontekstina olevan päiväkodin henkilökunnan mielestä maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa teh-tävä yhteistyö on tuntunut ajoittain haasteelliselta. He kaipasivat uusia käytänteitä yhteistyöhön, joten tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät voisi-vat paremmin tukea maahanmuuttajaperheitä kotoutumisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteis-työssä henkilökunnan kanssa sekä yhdenvertaisuuden saralla. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaas-tatteluilla. Haastatteluiden teemat on muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Analy-soin tutkimusaineiston teoriaohjaavaa analyysiä käyttäen. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin Uudenmaan alueella päiväkodissa, jossa on paljon maahanmuuttajataustaisia per-heitä asiakkaana. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoraan varhaiskasvatuksen maahanmuuttaja-taustaisten asiakasperheiden vanhemmilta haastattelun (narratiivin) muodossa. Aineisto koostuu viidestä narratiivista, jotka analysoitiin sisältöanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotoutuminen nähdään suomalaisen kielen ja kulttuurin opetteluna. Vanhempien ehkä suurin odotus päiväkodille oli se, että heidän lapsensa oppisi puhumaan suomea, koska he tietävät, kuinka suomen kielen osaaminen auttaa lapsia osallistumaan muiden lasten leikkeihin ja kuinka se auttaa heitä saavuttamaan tasavertaisemman aseman lapsiryhmässä. Suomen kielen oppimi-nen on tärkein asia lapsen kotoutumisessa suomalaiseen päivähoitoon ja yhteiskuntaan Tutki-muksen tulokset kertoivat, että vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa rakentuu tiedon saannin, molemminpuolisen arvostuksen, henkilökunnan asenteen ja vanhempien oman aktii-visuuden kautta. Avoimella ja jatkuvalla vuorovaikutuksella sekä arjen pienillä teoilla on suuri merkitys vanhempien kokemaan osallisuuteen, sillä vanhemmat kokevat osallisuuden henkilö-kohtaisesti ja lähinnä oman lapsen kautta.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaista lapsihahmojen kuvaus on nykypäivän lasten kuvakirjoissa. Tutkimuksessani keskityin erityisesti lapsihahmojen tarkasteluun aktiivisina ja passiivisina toimijoina. Tutkimukseni tarkoituksena on lisätä varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä lasten vanhempien tietämystä lasten toimijuuden mahdollistamisesta sekä nostaa esiin kirjallisuuden tärkeyttä lasten samaistumisen kokemusten sekä identiteetin kehityksen kannalta. Jaana Pesonen (2015) on aiemmin tutkinut moninaisuuden ilmenemistä suomen- ja ruotsinkielisissä lasten kuvakirjallisuudessa. Tutkimuksessa korostui lastenkirjallisuuden vaikutus ympäröivän yhteiskuntamme ja sen normien ymmärtämiseen sekä oman ajattelun avartamiseen. Tämän kautta lastenkirjallisuus opettaa ja kasvattaa pieniä lapsia. Haluan tutkimukseni avulla lisätä tietoisuutta lasten vanhemmille ja kasvattajille siitä, ettei ole yhdentekevää, millaista kirjallisuutta pienille lapsille on tarjolla. Sekä Hilpön (2016), että Puroilan (2019) tutkimukset toimijuudesta osoittavat, että lapset tuntevat olevansa aktiivisia toimijoita erityisesti varhaiskasvatuksen arkisissa tilanteissa. Puroilan tutkimuksessa ilmeni näiden arkisten tilanteiden suuri rooli lasten identiteettien kehitykseen. Toteutin tutkielmani laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynsin aineistonani kolmea suomalaista lasten kuvakirjaa. Jokaisessa kuvakirjassa esiintyi lapsihahmoja tarinalle keskeisessä roolissa. Menetelmänä tutkimuksessani käytin aineistolähtöistä kuvien ja tekstin sisällönanalyysia. Aineistosta tarkastelin lapsihahmojen toimijuutta, heidän ulkoista olemustaan sekä vuorovaikutussuhteita ja niihin linkittyviä valta-asemia. Kuvakirjojen keskeisiksi teemoiksi nousi lasten välinen ystävyys ja yhteistyö. Kuvakirjoissa esiintyvät lapsihahmot olivat jollain tavoin aikuisesta riippuvaisia. Tästä huolimatta lapset ja heidän toimintansa olivat selvästi keskeisin osa tarinoita. Lapsihahmoja esiintyi aktiivisen toimijan roolissa sekä päähenkilöiden asemassa. Kuvakirjoissa lapsihahmot saivat tehdä itse omia päätöksiään, jakaa mielipiteitään, näyttää tunteitaan ja omaa persoonallisuuttaan sekä tämän kautta tuoda esiin aktiivista toimijuuttaan. Aineiston moderni lastenkirjallisuus korosti siis lasten asemaa aktiivisina toimijoina, mutta toi myös esiin aikuisen ja ympäröivän yhteis-kunnan luomat säännöt ja tarjoaman tuen lapsen elämässä.