Browsing by Title

Tavoitteet. Noin 10–20 %:lla lapsista tuottavan puheen kehitys ei etene ikätasoi-sesti ja heihin viitataan kirjallisuudessa myöhään puhumaan oppivina lapsina (eng. late talker). Tutkimuksissa on havaittu, että noin puolet myöhään puhumaan oppivista lapsista saavuttaa tuottavan puheen kehityksessä ikätoverinsa kolman-nen ikävuoden aikana, mutta lopuilla puhekielen ongelmat jatkuvat. Tutkimuksis-sa on esitetty, että kielellisten ongelmien kuntoutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain ja tästä syystä kiinnostus myöhään puhumaan oppivien lasten varhaisia tukimenetelmiä kohtaan on kasvanut. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia varhaisia tukimenetelmiä myöhään puhumaan oppiville lapsille on olemassa ja eroavatko ne puhekielen kuntouttamisessa vaikuttavuudeltaan. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, joka on aineistolähtöinen tutkimusmenetelmä, jolla tuotetaan aiempaan tietoon perustuvaa kumulatiivista tietoa. Toistettavissa olevan kirjallisuushaun hakulau-sekkeena käytettiin (late talk*) AND ((early intervention) OR (early treatment)). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston kahdessa artikkelissa arvioitiin pu-heterapeutin toteuttamien sanojen oppimismenetelmien vaikuttavuutta lapsen tuottavaan sanastoon. Kuudessa artikkelissa tutkittiin tutkijoiden ohjeistuksella tapahtuvan vanhempien toteuttaman intervention vaikuttavuutta etenkin lapsen tuottavaan sanastoon, mutta myös laajemmin puhekielen taitojen kehitykseen. Tutkimuksissa saatiin positiivisia tuloksia intervention vaikuttavuudesta sekä tuot-tavaan että ymmärtävään puheeseen. Tutkimustulokset tukevat sitä näkemystä, että myöhään puhumaan oppivat lapset voivat hyötyä varhaisista tukimenetelmis-tä.

Tavoitteet. Koulujen oppilasaineksen monikielistyminen on ajankohtainen ilmiö, mikä näkyy tulevaisuudessa kaikkien opettajien arjessa. Monikielisyys tiedostetaan viimeaikaisissa tutkimuksissa ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014), mutta silti koulujen käytännöissä näkyy vahva yksikielisyyden normi. Jotta kaikki oppijat saisivat yhdenvertaisesti tarvitsemaansa tukea, on koulujärjestelmämme muututtava. Opettajat ovat muutoksessa tärkeitä toimijoita, joten on tärkeää kuulla heidän ajatuksiaan. Tämän tutkielman tavoitteena on saada selville, millaisia käsityksiä opettajilla on monikielisyydestä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Käytin lähteinäni vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Hain artikkeleita AfinLAn vuosikirjan ja AfinLA-e:n arkistoista vuosilta 2014–2021 hakusanoilla monikielisyys ja multilingualism. Kasvatus-lehden arkistoista etsin vuosien 2019–2021 julkaisuista artikkeleita, jotka abstraktin perusteella sopivat aineistooni. Lisäksi etsin Ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuista vuosina 2014–2021 ilmestyneitä artikkeleita hakusanalla monikielisyys. Lopulliseen analyysiin valikoitui yhdeksän artikkelia, jotka parhaiten sopivat tutkimukseni teemaan. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajien monikielisyyskäsityksissä nousi aineistosta esiin viisi teemaa: opettajien asenteet monikielisyyteen liittyen, kielikäytänteet koulussa, kodin rooli opettajien monikielisyyskäsityksissä, oppimateriaalit sekä opettajien koulutus. Opettajien asenteet vaihtelivat myönteisestä varauksellisiin. Myönteisetkään asenteet eivät silti aina näkyneet käytännön tasolla – sen sijaan yksikielisyyden normi näkyi yhä koulujen arjessa. Kodin rooli nähtiin tärkeänä oppijoiden taustojen ymmärtämisessä, mutta opettajat kokivat kotoa tulevan myös paineita opetukseen. Opettajat kokivat, että oppimateriaalit eivät vielä tue monikielisten oppijoiden opetusta tarpeeksi. Suurin osa koki, ettei ollut saanut tarpeeksi koulutusta monikielisyyden kohtaamiseen. Kielitietoisuutta täytyy siis vielä lisätä niin asenteiden tasolla kuin käytännössäkin, ja kielitietoisuuden tulisi näkyä opettajien koulutuksessa enemmän.

Tutkielmassa myötätuntoa lähestytään tunnekasvatukseen soveltuvien kuvakirjojen kautta. Myötätuntoa kohdataan arjessa joka päivä, ja sen on havaittu myös lisäävän mielen hyvinvointia. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä myötätunto nähdään tunteena sekä prosessimaisena ilmiönä, johon kuuluu toisen mielipahan huomaaminen, halu toimia toisen hyväksi sekä konkreettinen myötätuntoteko. Tavoitteenani on selvittää, miten myötätunto ilmenee lasten tunnetaitokirjoissa. Tällaista tutkimusta, jossa keskitytään vain myötätuntoon ja tunnetaitokirjoihin ei ole aiemmin tehty Suomen kontekstissa. Tutkielmassani pyrin löytämään vastauksen tutkimuskysymykseeni: Miten myötätunto ilmenee lasten kuvakirjoissa. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä toimi lähilukumenetelmä. Aineistona käytin neljää suosittua tunnetaitokirjasarjaa. Kirjojen suosittuus selvitettiin kysymällä yhdessä Facebook-ryhmässä varhaiskasvattajilta heidän suosimistaan tunnetaitokirjoista. Aineiston analyysi eteni Pöysän (2010) esittämän lähilukumenetelmän päävaiheiden mukaan. Jokaisella lukukerralla keskityttiin eri tasoihin, jotka analyysin alussa määriteltiin itse. Tämän tutkimuksen päätasoiksi valitsin tekstin ja kuvituksen, joista tarkastelin kieltä, myötätunnon osoituksia sekä värimaailmaa. Näistä alatasoista tarkastelin vielä yksittäisiä aiheita, joita olivat sanavalinnat, dialogi, myötätunnon osoituksen tavat sekä myötätuntotapahtuman osapuolet. Lukemisen yhteydessä tein muistiinpanoja, joita syvensin vähitellen ja joihin lisäsin omia tulkintojani ja pohdintojani. Tutkimuksessa myötätunto ilmeni kirjoissa niin sanavalinnoissa, lauseiden sisällössä, hahmojen ilmeissä, eleissä ja toiminnassa sekä värimaailman muuttumisena mielipahan ja myötätunnon osoituksen välissä. Myötätunto ilmeni erilaisina myötätuntotekoina toisen mielipahan poistamiseksi sekä pyytämisenä, jossa mielipahan kokija itse haki lohtua muilta. Yleisin myötätuntoteko oli lohdutus, mutta myös auttamista esiintyi. Myötätuntoteot olivat usein eri tekojen yhdistelmiä, kuten sanallista lohdutusta, halaamista ja auttamista. Lapset osoittivat myötätuntoa hiukan aikuisia useammin, mutta ero on niin pieni, että lasten ja aikuisten voidaan sanoa osoittavan myötätuntoa yhtä paljon. Lapsi oli useimmiten myötätunnon osoituksen kohde. Tutkimustulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, siinä miten myötätunto ilmenee. Tutkimustulosten myötä kasvattajat voivat luottaa kuvakirjojen soveltuvuuteen myötätunnon opetuksessa, vaikka kirjan teema ei myötätuntoa käsittelisikään.

Being able to feel empathy, understand, and help others are all important in everyday social situations as well as for the survival of the human species. For this reason, it is important to research the processes behind prosocial behaviour. Compassion is one of the processes connected to prosocial behaviour, and it has been linked to feelings of warmth and concern as well as approach behaviour. This literary study investigates the association between compassion and prosocial behaviour. The aim is also to discuss possible mediating factors between compassion and prosocial behaviour. The hypothesis is that compassion is linked to increased prosocial behaviour. The method of data collection for the study was a literacy search on Scopus database. Five individual studies, consisting of seven relevant experimental set ups, were included in this literary study. The associations between compassion and prosocial behaviour were investigated using self-reports, behavioural measurements, and functional brain imaging. Three of the studies investigated the effects of compassion training to prosociality, and one of them also utilised functional brain imaging. One of the studies investigated changes in neural responses after a compassion intervention. Even though the study didn’t directly measure prosocial behaviour, the results are still important for investigating the neural correlates of compassion. Two of the studies investigated the links between self-reported compassion and prosocial behaviour. The results in this study indicate that compassion has an increasing effect on prosocial behaviour. A correlation between increased compassion and increased prosocial behaviour was found in all the studies, and activation of the brain’s reward processes seems to explain the link. However, the results should be interpreted with caution, because compassion is hard to measure reliably, and the comparison between the studies is difficult due to the differences between the experimental set ups. In any case, the results indicate that compassion has an important role enhancing prosocial behaviour. Compassion is also a trainable skill, which opens opportunities for more structured interventions for increasing prosocial behaviour in the future.

Tavoitteet. Myötätuntokulttuurin ilmenemisestä on tehty tutkimusta esimerkiksi työyhteisöissä, kuten korkeakouluissa ja sairaaloissa, mutta varhaiskasvatuksessa myötätuntokulttuurin muodostuminen toimintakulttuurien valossa on melko tutkimaton alue. Lapsen yksi perustarpeista on kuulua sosiaaliseen verkostoon, jonka ytimessä on toisesta välittämisen ilmaiseminen. Tämän tutkimuksen tavoit- teena on selvittää millä tavoin päiväkodin arjessa ilmenee myötätuntoa ja saada selville varhaiskasvattajien ja lasten huoltajien näkemyksiä päiväkotiryhmän toimintakulttuurista myötätuntokulttuurin näkökulmasta. Menetelmät. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston hankinnan suoritin eräässä pääkaupunkiseudun 3-5- vuotiaiden päiväkotiryhmässä etnografisena haastattelututkimuksena käyttäen puolistrukturoitua haastattelua ja osallistuvaa havainnointia tutkimusmenetelminä. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja kahdeksan aikuista. Viisi päivää kestäneen havainnointijakson aikana havainnointitunteja kertyi noin 30 tuntia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä haastatteluista litteroitua tekstiä kertyi 11 sivua, joista pyrin tunnistamaan myötätunnon ilmenemistä teoreettisen viitekehyksen kanssa. Tutkimustulokset ja johtopäätökset. Myötätuntoa ilmeni aineiston pohjalta päiväkotiryhmässä aikuisen ja lapsen välillä, sekä lasten välisenä. Myötätuntotekoja ilmentyi lohduttamisen, lohdun osoittamisen ja auttamisen muodossa, esimerkiksi syliin ottamisena, auttamalla kaverin kenkien riisumisessa ja pudonneiden tavaroiden keräämisenä lattialta. Päiväkodin henkilöstö olivat enimmäkseen lohduttajan roolissa. Lasten huoltajat kokivat olevansa osana myötätuntokulttuuria. Henkilöstön ja huoltajien väliset suhteet pohjautuvat runsaaseen kommunikointiin ja avoimuuteen. Päiväkodin myötätuntokulttuuri on luonteeltaan myötätuntoinen ja päiväkotiyhteisössä osoitetaan myötätuntoa aktiivisesti.

Myötätunto on olennainen ja luontainen osa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto on läsnä niin työkavereiden välisessä kuin myös ihmisen ja luonnon välisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto koostuu kolmesta osasta, eli toisen tunteen huomaamisesta, tunteeseen mukaan menemisestä sekä toimimisesta toisen hyväksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuinen on malli lapsille ja hänen tunnetilansa vaikuttavat lapsiin. Tästä syystä on tärkeää, että aikuinen on myötätuntoinen. Tällöin hän pystyy vahvistamaan lasten luontaista taipumusta myötätuntoon, sillä kyky myötätuntoon on kehittyvä. Myötätunto ei ole pelkästään toisen kärsimykseen vastaamista. Myötätunto on myös myötäintoa, eli toisen iloon ja innostukseen vastaamista. Myötätunnon tutkiminen on tärkeää, sillä se on aiheena hyvin ajankohtainen. Myötätunnossa on kyse ihmisen perustarpeesta: tarpeesta kokea olevansa merkityksellinen jäsen yhteisössä. Myötätunto ei vanhene. Niin kauan, kuin on ihmisten välistä kanssakäymistä, tarvitaan myötätuntoa. Jokainen tarvitsee myötätuntoa jokapäiväisessä elämässä. Myötätunto saa ihmisen voimaan paremmin. Myötätunto tekee hyvää sekä yksilölle että yhteisölle. Myötätuntoisessa yhteisössä on mahdollista toimia sopuisasti ja toisia kunnioittavasti. Myötätuntoa on aiemmin Suomessa tutkittu työelämässä. Suomessa on myös aiemmin tutkittu myötätuntoa varhaiskasvatuksen arjessa lohdutustilanteiden, myötätuntokulttuurin sekä lasten vertaisvuorovaikutuksen näkökulmasta. Myös varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden keskuudessa on tehty tutkimusta myötätunnosta. Opiskelijoiden kohdalla tutkimusta on tehty siitä, miten myötätunto ilmenee konkreettisesti sellaisissa tilanteissa, joissa opiskelijat kertoivat kokeneensa myötätuntoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on laajentaa näkökulmaa konkreettisista yksittäisistä tapauksista myötätunnon ilmenemisen laajempaan tarkasteluun. On tärkeää tutkia tulevien opettajien myötätuntoon liittyviä käsityksiä, sillä varhaiskasvatus on paikka, jossa luodaan perusta myötätuntoiselle ihmiselle. Opettaja on lapselle moraalinen malli, joka omalla toiminnallaan muokkaa lapsen ajattelu- ja toimintatapoja. Tutkimuksen tavoitteena on eläytymismenetelmän avulla tarkastella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityksiä myötätunnosta, ja miten se nousee vastauksissa esiin. Eläytymismenetelmällä tutkitaan, onko tehtävänannon eli kehyskertomuksen varioinnilla vaikutusta vastauksien sisältöön. Tutkimuksen vastaukset on kirjoitettu kahdelle sähköiselle kyselylomakkeelle kehyskertomusten eli tehtävänantojen jatkoehdotuksiksi. Tutkimuskysymys on: Millä tavoin myötätunto ilmenee opiskelijoiden e-lomakkeelle tuottamissa kirjoituksissa? Tämä tutkimus on laadullinen kyselytutkimus. Aineisto kerättiin kahdella e-lomakkeella eläytymismenetelmän mukaisesti. Eläytymismenetelmässä vastaajat tuottavat tekstin annetun kehyskertomuksen pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Kumpikin lomake koostui taustakysymyksistä ja viidestä kehyskertomuksesta. Kahden lomakkeen kehyskertomukset olivat pääpirteissään samanlaisia, mutta ne erosivat toisistaan yhden merkittävän tekijän suhteen mahdollisten erojen esiin saamiseksi. Kyselytutkimuksella saatu aineisto koostui 15 vastauksesta. Vastaajista suurin osa oli kolmannen vuoden opiskelijoita, mutta vastaajina oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Vastaajien tuottamat kertomukset analysoitiin aineistolähtöisellä koodauksella. Tämän jälkeen yksittäiset koodit, opiskelijoiden myötätunnon eri puolia käsittelevät vastaukset, yhdistettiin laajemmiksi kategorioiksi, joiden esiintymiskerrat aineistossa laskettiin ja kirjattiin taulukoihin. Myötätuntoinen lähestymistapa tuli pääsääntöisesti esiin lähes kaikissa vastauksissa huolimatta annetusta kehyskertomuksesta tai sen variaatiosta. Kehyskertomusten variointi tuotti vastauksiin eroja, mutta ne eivät olleet kovin suuria. Vastaus tutkimuskysymykseen oli, että myötätunto ilmeni vastauksissa välittömänä huomioimisena, lohduttamisena ja kärsivän olon helpottamisena. Myötätunto ilmeni myös opettamisena, keskustelemisena ja toisen suojelemisena. Myötätunnon iloisempi osa myötäinto näyttäytyi aineistossa toisen puolesta iloitsemisena sekä myös rutiiniomaisena onnitteluna. Tutkimuksen tulosten mukaan myötätunto on tärkeä asia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikaisemman tutkimuksen perusteella, miten myötätunto jäsentyy toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli koota systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin viime vuosina julkaistua tutkimustietoa varhaiskasvatuksen kontekstissa toteutetuista myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tavoitteena oli selvittää, minkälaista tietoa tehdyllä tutkimuksella on saatu aikaan, ja miten myötätunnon käsite varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina ymmärretään. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusaineisto kartoitettiin tekemällä artikkelihakuja neljään elektroniseen tietokantaan. Systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle määriteltyjen hyväksymis- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoksi muodostui kahdeksan tutkimusartikkelia, joissa käsiteltiin myötätunnosta varhaiskasvatuksen kontekstissa tehtyjä tutkimuksia vuosina 2018–2021. Tutkimukset oli toteutettu Suomessa ja Iso-Britanniassa. Tässä tutkimuksessa tuloksia analysoitiin narratiivisen analyysin avulla. Aiheesta tehty aikaisempi tutkimus osoitti, että myötätunto on tavoiteltava ja tulevaisuuden näkökulmasta merkittävä osa varhaiskasvatusta. Myötätuntoon liittyvässä tutkimuksessa on ajan kuluessa edetty myötätunnon ymmärtämisestä yksilön ominaisuutena kohti myötätuntokulttuureja. Varhaiskasvatuksen kontekstissa erityisesti kulttuurinen näkökulma myötätuntoon ja myötätuntotekojen näkymiseen varhaiskasvatuksen arjessa nousee merkittävään rooliin. Myötätuntoa voidaan tarkastella varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapojen, konkreettisten tekojen tai kulttuurin näkökulmasta. Toimintatapoina myötätunto liittyy kirjattuihin sääntöihin, ohjeisiin ja suunnitelmiin sekä vakiintuneisiin tapoihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin. Myötätuntoteot näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa muun muassa auttamisena, huolenpitona, lohduttamisena, mukaan ottamisena, kyselemisenä ja toisen ihmisen tukemisena. Näiden myötätuntotekojen toteutumiseen vaikuttavat esimerkiksi tilannetaju, turvallisuuden tunne, fyysinen kosketus, hyväksyvä ja yhdenvertainen ilmapiiri sekä myötätuntotekojen mahdollistuminen hetkessä. Myötätuntokulttuurit syntyvät tekojen kautta ja niiden synty- mistä ja olemassaoloa voidaan edistää ja kehittää. Osaaminen, vuorovaikutus, yhteistyö, yhteisön arvot, säännöt ja ohjeet sekä tiedostaminen ovat työkaluja myötätuntokulttuurin syntymiseksi. Myötätuntokulttuurin kehittymiseen kannattaa kiinnittää huomiota, koska se lisää sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia, edistää kestävää elämäntapaa, mahdollistaa demokratian toteutumisen sekä edistää globaaliin kansalaisuuteen kasvamista.

Tavoitteet. Mystiset kokemukset ovat harvinaislaatuisia kokemuksia, joita kuvaa vähentynyt tietoisuus itsestä ja voimakkaat yhteyden kokemukset ympäröivän maailman tai jonkin itseä suuremman voiman kanssa. Mystisiä kokemuksia pidetään yleensä hyvin merkityksellisinä, jopa elämän- ja maailmankatsomusta mullistavina kokemuksina, ja niille annetaan usein hengellisiä merkityksiä. Mystisiä kokemuksia on pyritty tutkimaan kartoittamalla tiettyjen aivotoiminnan häiriöiden yhteydessä ilmeneviä hengellisiä kokemuksia sekä hengellisen harjoittamisen, erityisesti meditaation, aikaisia aivotapahtumia. Viime vuosina kiinnostavaa uutta tietoa mystisiin kokemuksiin liittyvistä aivotoiminnan muutoksista on saatu aiheuttamalla tällaisia kokemuksia niin kutsuttujen psykedeelisten aineiden avulla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on luoda katsaus ajankohtaisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön mystisten kokemusten aikaisista aivotapahtumista. Menetelmät. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin hakemalla erityisesti viimeisen 20 vuoden aikana ilmestyneitä aihepiirin tieteellisiä tutkimuksia laajasti eri tietokantoja hyväksikäyttäen. Käytettyjä hakusanoja olivat muuan muassa: mystiset kokemukset ja aivokuvantamistutkimus ja mystisten kokemusten neuraaliset korrelaatit. Tulokset ja johtopäätökset. Mystisten kokemusten fenomenologiset piirteet viittaavat tunne- ja kehollista tietoa käsittelevien aivoalueiden rooliin näissä kokemuksissa, ja osalla näiden aivoalueiden toimintahäiriöistä kärsivistä ihmisistä esiintyy poikkeavia kehollisia kokemuksia, jotka saatetaan tulkita hengellisiksi tai mystisiksi. Sekä kokeneet meditaation harjoittajat että psykedeelisten aineiden vaikutuksen alla olevat henkilöt kuvaavat mystisen ykseyskokemuksen piirteet täyttäviä kokemuksia. Meditaation ja psykedeelisten aineiden piirissä tehdyn aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mystisiin kokemuksiin saattaa liittyä aivojen lepotilaverkoston toiminnan muuttuminen tällaisten kokemusten aikana. Meditaatiotutkimuksessa lepotilaverkoston vähentynyt aktivaatio on yhdistetty mielen vaeltamisen lakkaamiseen meditatiivisen tilan aikana. Psykedeelisissä tiloissa lepotilaverkoston toiminnan vaimeneminen ja konnektiivisuuden heikentyminen on yhdistetty itsen katoamisen kokemuksiin. Lisäksi alustavaa tutkimusnäyttöä on lepotilaverkoston ja niin kutsuttujen tehtäväsuuntautuneiden aivoverkostojen keskinäisten suhteiden muuttumisesta mystisten ykseyskokemusten aikana. Meditaation harjoittaminen on pitkällinen prosessi, johon liittyy monia hienovaraisia muutoksia kokemuksessa ja aivotoiminnassa, eivätkä täysimittaiset mystiset kokemukset ole todennäköisesti tahdonalaisesti tuotettavissa tutkimusolosuhteissa. Sen sijaan psykedeelisten aineiden avulla pystytään melko luotettavasti aiheuttamaan täysimittaisia mystisiä kokemuksia laboratorio-oloissa, mikä saattaa avata uuden oven näiden kokemusten aivoperustan tutkimiseen.