Browsing by Title

Våld i intima parförhållanden är ett globalt hälsoproblem som kan förekomma i alla parförhållanden oberoende partnernas kön, sexuella inriktning eller ålder. Partnervåld drabbar oftast kvinnor och forskning hittills har därför haft fokus på intima olikkönade parförhållanden där kvinnan är offret och mannen förövaren. Syftet med denna litteraturöversikt är att utgående från tidigare forskning och litteratur granska orsaker bakom partnervåld, lyfta fram skillnader i partnervåld mellan samkönade och olikkönade parförhållanden och vilka konsekvenser våldet har. Resultaten tyder på att trots att man i tidigare undersökningar fokuserat på våld mot kvinnor av en manlig partner, finns det studier som argumenterar att partnervåld förekommer oftare i samkönade förhållanden. Speciellt bisexuella kvinnor befinner sig i den största riskzonen för att bli utsatt för partnervåld. Orsaker bakom partnervåld varierar på mellan sam- och olikkönade förhållanden. I samkönade parförhållanden är orsaker bland annat minoritetstress, internaliserad homofobi och fusion. I olikkönade parförhållanden är orsaker däremot bland annat skillnader i inkomst- och utbildningsnivåer, alkoholmissbruk och ojämlika maktpositioner i förhållandet. Allmänna orsaker för partnervåld är normer, internaliserade könsroller och våld i familjen i barndomen. Konsekvenserna kan placeras på både en individuell och samhällelig nivå, hälsoriskerna kan vara både kort- och långvariga psykiska eller fysiska skador. De flesta organisationer som arbetar för att hjälpa offer riktar sig endast mot kvinnor som blivit offer för våld i ett olikkönat parförhållande. Mer information och forskning behövs om män som offer för partnervåld och våld som förekommer i samkönade parförhållanden, speciellt förhållanden mellan två män, för att förstå dynamiken i förhållandet och ge offren den hjälp de behöver.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitetään miten osa-aikatyöstä puhutaan mediassa, eli millaisia diskursseja siitä tuotetaan. Osa-aikatyöläisten määrä kaikista palkansaajista on ollut viime vuosina tasaisessa kasvussa, joten aihe on hyvin ajankohtainen. Medialla on merkittävä rooli siinä, millaisena osa-aikatyö näyttäytyy ihmisille. Aineisto ja menetelmät. Valitsin tutkimusaineistoksi maksuttomat verkkouutiset, koska ihmiset luottavat Suomessa vahvasti uutisiin, ja maksuttoman alustan vuoksi ne ovat saavutettavissa mahdollisimman monelle. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin diskurssiteoriaa, joka pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin ja Focault’laisen koulukunnan perinteeseen, joissa kielellinen ja sosiaalinen toiminta nähdään merkittävänä todellisuuden rakentajana. Tutkimusaineistona toimii kolme Ylen verkkopalvelusta löytynyttä osa-aikatyötä käsittelevää uutista vuosilta 2021-2023. Analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysi. Tulokset ja johtopäätökset. Diskurssianalyysin avulla aineistosta löydettiin kuusi erilaista diskurssia: toimeentulo -diskurssi, elämäntilanne -diskurssi, kannustinloukku -diskurssi, valinta –diskurssi, mahdollisuus -diskurssi ja passiivisuusdiskurssi. Lähes kaikki diskurssit lomittuivat osittain toistensa kanssa. Osa diskursseista oli hallitsevammassa roolissa kuin toiset, esimerkiksi sen perusteella tuliko samoja diskursseja esiin jokaisessa aineistoon valituista artikkeleista vai vain osassa niistä. Tutkimuksesta nousi myös vahvasti esille jännite siitä, puhuttiinko osa-aikatyöstä pakkona vai mahdollisuutena, joka oli analyysin yksi keskeisimmistä johtopäätöksistä. Selkeästi aineiston hallitsevin diskurssi oli toimeentulo -diskurssi jonka ydin oli osa-aikatyön vaikutukset työntekijän taloudelliseen pärjäämiseen.

Tavoitteet. Kandidaatintutkielmani tarkoitus oli koostaa systemaattinen kirjallisuuskatsaus osaamisen kehittämisestä ja työhyvinvoinnista. Työelämän nopeat muutokset ovat asettaneet organisaatioille ja yksilöille vaatimuksen jatkuvasta toiminnan ja osaamisen kehittämisestä ja uudistamisesta kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Kehittämällä organisaation toimintaa ja henkilöstön osaamista, parannetaan niin liiketaloudellista suoriutumiskykyä kuin työhyvinvointia. Jatkuva muutospaine ja muuttuvat osaamisvaatimukset voivat aiheuttaa myös työuupumusta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaista tutkimusta on tehty osaamisen kehittämisestä työelämässä ja työhyvinvoinnista, ja miten tuloksissa nousee esille osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin väliset yhteydet? ja 2) Millaisia määritelmiä aineistossa nousee esille osaamisen kehittämisestä ja työhyvinvoinnista? Menetelmät. Toteutin kandidaatintutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni tieteelliset artikkelit on hankittu Helka -tietokannasta artikkelihaulla. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Henkilöstön osaamisen kehittämisen nähtiin olevan välttämätöntä organisaatioissa, jotta ne selviytyvät työelämän muutoksista ja haasteita ja säilyttävät kilpailukykynsä. Osaamisen kehittämisen keinot näyttäytyivät aineistossa lähinnä formaalisten oppimismenetelmien kautta. Osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin välillä oli positiivinen yhteys neljässä aineiston artikkelissa. Lopuissa artikkeleissa yhteyttä ei joko ollut tai se oli jopa negatiivinen.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, miten ja millaisten teemojen yhteydessä behavioristiset ja konstruktivistiset oppimiskäsitykset ilmenevät musiikkiopistoissa työskentelevien huilunsoitonopettajien puheesta. Lisäksi pyrittiin hahmottamaan, olivatko opettajien käyttämät opetusmenetelmät yhteydessä heidän käsityksiinsä. Oppimiskäsitysten tunnistaminen käytännön työstä ja opetusmenetelmistä on tärkeää, sillä tällöin voidaan paremmin ymmärtää erilaisia opetuksen toimintatapoja ja tavoitteita, joihin opetuksella pyritään. Menetelmät. Tutkimuksen empiirinen aineisto tuotettiin kolmen eteläisessä Suomessa vähintään kymmenen vuoden ajan aktiivisesti toimineen huilunsoitonopettajan puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aiheena olivat opettajien toimintatavat sekä heidän kokemuksensa työstään. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, ja niiden tarkasteluun käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa valittujen oppimiskäsitysten piirteitä etsittiin haastateltujen puheesta. Opettajien kertomuksista muodostettiin teemoja, joista edelleen tutkittiin, miten eri käsitykset ilmenevät niiden yhteydessä. Lopuksi opettajien käsityksiä ja toimintamalleja eri teemoissa verrattiin heidän käyttämäänsä opetusmenetelmään ja niistä tulkittuihin oppimiskäsityksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajien kuvauksissa behavioristiset oppimiskäsitykset ilmenivät opettajajohtoisuutena, mallien matkimisena sekä toistojen tärkeyden painottumisena. Konstruktivistisia käsityksiä puolestaan tuli esiin opettajien korostaessa oppilaan aktiivisuutta ja itsesäätelytaitojen kehittymistä sekä ryhmien merkitystä oppimisessa. Teemoja muodostui kuusi. Näistä ulkoa soitossa painottuivat behavioristiset käsitykset, soveltamisessa konstruktivistiset. Ryhmäopetus, uuden opettelu, vanhempien rooli sekä kotiharjoittelun ohjaus taas rakentuivat kummankin oppimiskäsityksen varaan. Haastateltujen käsityksissä oli havaittavissa selviä yhteneväisyyksiä opetuksen pohjana käytetyn menetelmän kanssa, vaikka joitakin erojakin oli. Tulosten perusteella molemmilla oppimiskäsityksillä on paikkansa opettajien työssä, sillä menetelmästä riippumatta ne edistävät parhaiten yhdessä opetuksen tavoitteita.

Varhaiskasvatuksessa osallisuutta on keskitytty tutkimaan paljon lapsen näkökulmasta. Varhaiskasva-tuksessa johtamisen näkökulmasta osallisuutta on tutkittu kuitenkin verrattain vähän. Osallistavan johta-misen tavoitteena on tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, korostaen henkilöstön aktiivista roolia varhaiskasvatuksen sekä työilmapiirin laadun varmistami-sessa. Työyhteisön osallisuutta johtamalla varhaiskasvatuksen henkilöstöä pystytään sitouttamaan ja motivoimaan työhön paremmin, joka on erityisen tärkeää nyt, kun varhaiskasvatuksessa on henkilöstö-kriisi. Tässä tutkielmassa replikoitiin Heikkisen (2019) Osallisuutta edistävä johtaminen -pro gradu -tutkielman tutkimusasetelma. Tutkimusasetelma toistettiin eri tutkimusotteella ja aineistonkeruumenetelmällä. Nivalan (1999) Johtamisen kontekstuaalinen malli toimi työn teoreettisen taustan perustana. Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen osallisuuden viitekehys toimi työn osallisuuden viitekehyksenä. Tutkimuksen tehtävänä oli tutkia Heikkisen (2019) tutkimuksen toistettavuutta varhaiskasvatuksen esi-henkilöiden kokemuksia osallisuuden johtamisesta osaamisen rakentumisen, jaetun johtamisen sekä joh-tamisen haasteiden kautta. Tutkielma oli kvalitatiivinen ja hyödynsi kokemuksen tutkimiseen fenomenologista metodologiaa. Tutki-musmenetelmänä toimi teemahaastattelu, johon osallistui kaksi varhaiskasvatuksen esihenkilöä. Aineiston analyysiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat Heikkisen (2019) aiempia tutkimustuloksia hyvin. Tulosten perusteella voidaan havaita selkeitä yhteneväisyyksiä Heikkisen tutkielman tuloksiin. Tämän tutkielman aineiston perusteella osallisuuden johtamisen keskeisimmäksi tekijäksi nousi johtamisen jakaminen. Työyhteisö ja luottamus alaisiin olivat aineiston mukaan suuressa roolissa osallistavan johtamisen onnistumisen kannalta. Pedagoginen johtaminen ja substanssinhallinta korostuivat aineistosta osallisuuden edistämisen avaintekijöinä. Aineiston mukaan osallisuuden edistämisen haasteiksi nousi varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne ja laajasta tehtävänkuvasta johtuva ajanpuute pedagogiselle johtamiselle.

Valasmo, Vilma. 2022. Osallistava pedagogiikka yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisten muutosten mahdollistajana . Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. 29 sivua. Tiivistelmä On todettu, että koulutus on edelleen hierarkinen, erilaisia valta-asetelmia sisältävä instituutio. Kysymykset yhdenvertaisuuden toteutumisesta ovat tärkeitä ja ajankohtaisia. Koulutuksella ja kasvatuksella on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan, murtaa vallitsevia normeja, kyseenalaistaa rakenteita ja antaa ääni yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista osallistava pedagogiikka voi olla. Tarkastelen sitä kirjailijan, yhteiskunnallisen aktivistin, ja professori bell hooksin osallistavan pedagogiikan käsitteen kautta ja miten siitä ollaan inspiroiduttu sekä miten sitä ollaan sovellettu käytäntöön. Tutkin millaisia käytännön ratkaisuja korkeakoulujen opettajilla on työssään toteuttaakseen opettajan valta-aseman murtavaa, opiskelijoiden äänet esiin tuovaa, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävää opetusta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin vuosina 1998-2018 tieteellisissä lehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Tutkielman aineisto sijoittuu feministisen ja kriittisen pedagogiikan piiriin. Osoitan tutkielmassani, että opettajien käytännön työssä toteuttamassa osallistavassa pedagogiikassa pyritään opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen, yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja totuttujen valta-asemien tiedostamiseen. Osallistavalla pedagogiikalla on myös lähtökohtana luoda opiskelijoille perustaa koululaitoksen ulkopuoliselle aktiiviselle toimijuudelle ja yhteisölliselle ajattelulle. Opettajat ovat pyrkineet toteuttamaan näitä tavoitteita luomalla tehtävänantoja luokkahuoneessa ja luokkahuoneympäristön ylittävässä ympäristössä, jotka vaativat opiskelijoita ja itse opettajaa keskustelemaan keskenään oppimisyhteisönä. Opettajat ovat luoneet opetuksessaan korkeakouluissa yhteisöllisyyttä korostavia opetuskäytänteitä muun muassa tarinankerronan, eläytymisharjoitusten, retkien, yhteisten blogialustojen sekä toistensa kuulumisten kuulemisen avulla. Eri opettajien opetuskäytänteissä yhdistyy vahvasti opiskelijoiden omien elämänkokemusten yhdistämisen, kansanomaisen kielen, ja monipuolisten opetusmenetelmien ja materiaalien tärkeys tieteelliseen kontekstin lähestyttävyyden helpottamiseksi. Myös tutkimustensa toteutuksessa opettajat ovat pyrkineet ottamaan huomioon opiskelijoiden äänen kuuluvuuden ja tieteellisen tekstin osallistavuuden tekstien kirjoitus -ja julkaisumuodossa. Avainsanat: osallistava pedagogiikka, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, bell hooks

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.

Tavoitteet: Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, kuinka osallisuus näkyy ja toteutuu var-haiskasvatuksen ohjatussa musiikkituokiossa. Osallisuuden kokeminen on nostettu tärke-äksi näkökulmaksi erilaisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa. Osallisuuden tar-kastelu osana varhaiskasvatuksen musiikkitoimintaa on vielä vähäistä. Osallisuuden määri-telmä on moninainen ja sitä lähdettiin tarkastelemaan näkökulmista, jotka tukevat musiikki-kasvatustoimintaa. Osallisuuden mittariksi nostettiin Shierin (2001) kehittämät osallisuuden portaat, joita Leinonen (2010) on muokannut palvelemaan varhaiskasvatusta. Musiikkikasva-tuksen näkökulmaa lähestyttiin musiikkikasvatukseen liittyvien käsitteiden ja menetelmien kautta. Menetelmät: Tutkimus oli hermeneuttisfenomenografinen ja se toteutettiin kvalitatiivisena ta-paustutkimuksena, jonka aineisto hankittiin ns. lumipallotekniikalla. Tutkimuksessa haastatel-tiin kahta varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelussa käytettiin haastattelulomaketta, jo-hon oli nostettu kysymyksiä osallisuuden teoriasta sekä musiikkikasvatuksen toiminnasta löytyneiden tärkeistä näkökulmista. Vastauksia peilattiin mm. havainnoinnin, suunnittelun ja arvioinnin merkityksiin, vallitsevaan vuorovaikutukseen sekä itse osallisuuden ilmenemiseen. Johtopäätöksiä osallisuuden toteutumisesta ohjatuissa varhaiskasvatuksen musiikkituoki-oissa, tehtiin peilaten vastauksia Shierin (2001) osallisuuden tason portaisiin. Tulokset ja johtopäätökset: Tuloksista ilmeni, että nämä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa olivat löytäneet erilaisia keinoja tukea osallisuuden toteutumista ohjatuissa musiikkituokioissa. Molemmilla osallisuus toteutui tasolla kolme, joka on YK:n Lasten Oikeuksien sopimuksen mukaan osallisuuden minimitaso. Molemmat opettajat hyödynsivät havaintojaan seuraavaan musiikkituokioon, jolloin lasten ajatukset ja mielipiteet huomioitiin. Lisäksi lasten osallisuuden tasoa arvioitiin ja osallistumiseen annettiin erilaisia vaihtoehtoja

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityistä tukea saavien 3–6-vuotiaiden lasten osallisuutta päi-väkodissa työskentelevien varhaiskasvatuksen erityisopettajien pedagogisia käytänteitä tutki-malla. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa erityistä tukea saavien lasten osallisuudesta integ-roiduissa erityisryhmissä ja siitä miten pedagogisilla toimintatavoilla osallisuutta mahdolliste-taan tai mitkä tekijät rajoittavat osallisuutta. Tässä tutkimuksessa osallisuus ymmärretään kuul-luksi ja ymmärretyksi tulemisena, aitona mahdollisuutena vaikuttaa, vapaaehtoisuutena ja tun-teena osallisuudesta. Tutkimuksen lähtökohtana on lapsen oikeuksien sopimus. Aiheen tutki-minen on tärkeä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden periaatteiden toteutumisen kannalta. Varhaiskasvatuksen tulisi perustua inklusiivisille arvoille. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa aikuisia mahdollistamaan kaikille lapsille osallisuuden. Näin ollen pedagogisten rat-kaisujen ja toimintatapojen tulisi pohjautua osallisuuden pariaatteille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajan rooli ja pedagogiset käytännöt vaikuttavat lapsen osallisuuden toteu-tumiseen, kuten myös aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde, niin mahdollistavana kuin rajoitta-vana tekijänä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei integroiduissa erityisryhmissä olevilla erityistä tukea saavien lapsien osallisuus toteudu samalla tavoin kuin ryhmän muiden lasten. Aineisto koostui kolmesta varhaiskasvatuksen erityisopettajan haastattelusta. Haastateltavat työskentelivät pääkaupunkiseudulla integroiduissa erityisryhmissä. Teoreettinen lähtökohta tut-kimukselle valikoitui osallisuuteen liittyvistä tutkimuksista ja erilaisista osallisuuden malleista. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tunnettua ja paljon käytettyä osallisuuden mallia. Toista osallisuuden mallia hyödynsin aineiston analysoinnissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan si-sällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että henkilökunnan pedagogiset ratkaisut osallisuuden mahdollistamiseksi kulkivat linjassa ryhmästä havaitun osallisuuden kanssa. Integroiduissa erityisryhmissä työs-kenteleville varhaiskasvatuksen erityisopettajille vaikuttaa tulosten perusteella olevan erityisen tärkeää monikanavaiset kommunikoinnin tavat, joilla taataan jokaiselle lapselle mahdollisuus osallistua, tulla kuulluksi ja tehdä aloitteita. Osallisuutta rajoittavia tekijöitä aineistosta löytyi vähemmän ja suurin osa rajoittavista tekijöistä oli institutionaaliselle varhaiskasvatukselle vält-tämättömiä.

The purpose of this study was to explore how the participation fulfills in kindergarten based on the experiences of children. The study was also about exploring how the participation in kindergarten occurs based on the stories of children. In earlier studies the fulfillment of participation has mainly explored by interviewing the educators. Here however the children’s point of view will be ignored. Therefore the motivation to this study was to explore what do children themselves think about the fulfillment of their participation. In earlier studies has occured that the participation of children mainly takes its place only during the free action, usually in play. The study was conducted as a literature review. The research material consisted of four earlier studies: three master’s thesis and one doctoral thesis. In every one of these the fulfillment of children’s participation was explored based on the experiences of children. The material was analyzed by using a theory-driven content analysis. The analysis was guided by Shier´s (2001) Pathways to Participation. As main conclusions on this study it’s possible to state that the children felt that their participation was fulfilled during the free action, usually when they were playing. The participation occured in a way that the children got by themselves decide what, where and with who they play. The children also felt that they sometimes had a chance to choose the most pleasing from certain alternatives. What comes to the planning the children felt that they didn’t had a chance to influence on it. The children weren’t always aware of their influencing and they felt that they would like to be involved in decision making and influencing on the activities in the kindergarten. According to Shier’s Pathways to Participation the participation was fulfilled complitely only on the first level, which was about to be heard. The children felt that they were heard in the kindergarten. The rest of the levels on Shier’s Pathways to Participation fulfilled either only partly or not at all.