Browsing by Title
Now showing items 4646-4665 of 7170
-
(2021)Tavoitteet: Pakko-oireinen häiriö (engl. Obsessive-Compulsive Disorder, OCD) on yksilön normaalia elämää rajoittava tila, joka on yhdistetty vähentyneeseen elämänlaatuun ja heikentyneeseen toimintakykyyn. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on todettu toimivaksi menetelmäksi OCD:n hoidossa, mutta vain noin 50 % hyötyy hoidosta. Tutkimuskentällä onkin etenevässä määrin alettu selvittämään, mitkä tekijät ennustavat tai muokkaavat hoidon lopputulosta. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, ennustavatko demografiset tekijät, psykiatrinen monihäiriöisyys ja hoitospesifit tekijät pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana ja muokkaavatko nämä tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin PubMed- ja Google Scholar- tietokannoista käyttäen muun muassa hakusanoja OCD, obsessive-compulsive disorder, CBT, ERP, predictors, moderators ja treatment outcome. Joitain tutkimuksia otettiin mukaan tietokannoista löytyneiden artikkeleiden viitteistä. Tulokset ja johtopäätökset: Terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen ennustivat johdonmukaisesti pakko-oireiden vähenemistä. Iän, sukupuolen ja samanaikaisen masennuksen sekä persoonallisuushäiriön kohdalla tuloksissa oli ristiriitaisuutta sen suhteen, ennustavatko nämä tekijät pakko-oireiden vähenemistä tai muokkaavatko tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Tulosten perusteella terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen näyttäisivät ennustavan parhaiten pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana. Muiden muuttujien kohdalla jää epäselväksi, ennustavatko tai muokkaavatko nämä tekijät hoidon lopputulosta. Näin ollen OCD:n hoidon lopputulosta ennustavia ja muokkaavia tekijöitä tulisi edelleen tutkia, jotta hoitoa voidaan tulevaisuudessa kohdentaa ja tarkentaa etenkin niiden potilaiden kohdalla, jotka ovat riskissä saada huonon hoitovasteen kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.
-
(2020)Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pakolaislapsista varhaiskasvatuksen kontekstissa tehtyä tutkimusta. Tutkimuksessa selvitän keinoja, joilla varhaiskasvatus voi parhaiten tukea suomalaisessa varhaiskasvatuksessa aloittavia pakolaislapsia. Lisäksi kiinnitän huomiota pakolaislasten varhaiskasvatuksen haasteisiin sekä toiminnan kehitysmahdollisuuksiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: (1) Millä tavoin pakolaislapsia voidaan tukea varhaiskasvatuksessa, (a) Minkälaista tukea varhaiskasvatus voi antaa pakolaislapsille sekä heidän perheilleen, (b) Mitä haasteita perheet ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset kohtaavat pakolaislasten varhaiskasvatuksessa, (c) Millä tavoin pakolaislasten varhaiskasvatusta voidaan kehittää. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytän systemaattista kirjallisuuskatsausta, sillä sen avulla kykenen tuottamaan mahdollisimman laajan yleiskatsauksen pakolaislapsista varhaiskasvatuksen kontekstissa tehtyyn tutkimukseen. Systemaattisesti kerätty aineisto koostui seitsemästä alkuperäisaineistoista. Aineiston analyysissä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset korostivat varhaiskasvatuksen aktiivista roolia perheen kotoutumisen tukijana. Käytännössä varhaiskasvatus voi tukea kotoutumista kehittämällä perheen osallisuutta lisääviä toimintatapoja sekä tarjoamalla pakolaislapsille moninaisuutta arvostavan ja leikkiin rohkaisevan oppimisympäristön. Tulokset nostivat esiin myös varhaiskasvatuksen ja perheen välillä tehtävän yhteistyön merkityksen pakolaisperheiden kuuluvuuden tunteen ja tiedon jakamisen kannalta. Kielimuurin ylittämiseksi varhaiskasvatuksen tulee pyrkiä muun muassa kääntäjien hyödyntämiseen. Pakolaislapsia tukevalta varhaiskasvatushenkilöstöltä vaaditaan interkulttuurista kompetenssia sekä tietoa pakolaisuuden taustatekijöistä. Tässä avainasemassa on moniammatillinen yhteistyö pakolaisia tukevien toimijoiden välillä sekä monikulttuurisuuteen liittyvän koulutuksen lisääminen.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa pakolaistaustaisten huoltajien kokemuksista kasvatusyhteistyöstä päiväkotien kasvatushenkilöstön kanssa ja kuvata kasvatusyhteistyön merkitystä pakolaistaustaisille huoltajille. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kartoittaa mahdollisia esteitä kasvatusyhteistyön toteutumiselle perustuen pakolaistaustaisten huoltajien kokemuksiin. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineistokeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin viittä pakolaistaustaista huoltajaa, kaikki äitejä, joiden lapset ovat käyneet päiväkotia. Kaikki äidit ovat saapuneet Suomeen viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksesta selvisi, että pakolaistaustaisien huoltajien kokemukset kasvatusyhteistyöstä ovat pääosin positiivisia ja he kokevat yhteistyön kasvatushenkilöstön kanssa tärkeäksi asiaksi lapsen hyvinvoinnin kannalta. Huoltajien yleisistä kokemuksista muodostui viisi teemaa, jotka käsittelevät monipuolisesti kasvatusyhteistyön ja varhaiskasvatuksen eri osa-alueita. Teemoiksi muodostui lapsen päiväkodin aloitus, päivittäinen vuorovaikutus ja tiedottaminen, toisten huoltajien kohtaaminen, erityinen ja muut tukea vaativat tilanteet ja viimeisenä kiitollisuus ja kasvatushenkilöstön ammattitaito. Yleisten kokemusten lisäksi myös esteitä ilmeni kasvatusyhteistyön toteutumiselle, jotka jaottelin kolmeen teemaan; päiväkoti (epä)luotettavana instituutiona, kielimuurin vaikutukset vuorovaikutukseen ja väärinkohdellun positio. Aineistosta nousevat teemat saivat tukea aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista.
-
(2020)Rutiinit helpottavat arkea ja luovat siihen ennakoitavan rakenteen. Kotityöt ovat askare, joka helposti muuttuu rutiiniksi, eli tapahtuu ikään kuin automatisoidusti. Kotityöt myös tuottavat tekijälleen usein hyvinvointia silloin, kun niiden tekemiseen ei liity pakkoa. Rutiinien lisäksi arjen hallinta ja kotityöt vaativat erilaisia tietoja ja taitoja. Tässä tutkielmassa kotityöt on rajattu kodin siivoamiseen ja kodin siisteyden ylläpitämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, kuinka aikuiset, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, eli ADHD, kokevat kotitöiden tekemisen. ADHD koskettaa noin 2,5–3,4% aikuisista ja sen keskeisimpiä oireita on tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja yliaktiivisuus. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että nämä oireet aiheuttavat monesti haasteita arjessa. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä 21-38-vuotiasta aikuista, joilla on ADHD. Osalla ADHD oli diagnosoitu lapsena ja osalla vasta aikuisena. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna kevään 2020 aikana. Haastatteluaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja sitä analysoitiin aineistolähtöisesti, mutta teoriaohjaavasti, sillä teoriaohjaava lähestymistapa koettiin hedelmällisempänä tarkastelunäkökulmana täysin aineistolähtöisen analyysin sijaan. Tutkimuksen mukaan ADHD-aikuiset kokivat kodin siisteyden tärkeänä ja hyvinvointia edis-tävänä. Kotityöt itsessään nähtiin työläinä, raskaina ja tylsinä, mutta niiden jälkeen koettiin paljon positiivisia tunteita, kuten onnistumista ja ylpeyttä. Kotitöihin liittyvien rutiinien luominen ja niiden ylläpitäminen nousi keskeiseksi haasteeksi ajankäytön arvioinnin ja suunnitelmallisuuden ongelmien lisäksi. ADHD-aikuisilla oli monenlaisia motivaatiotekijöitä kotitöihin, joista keskeisin oli ulkoinen paine. Läheisten tuki ja armollisuus itseä kohtaan koettiin myös tärkeänä.
-
(2024)Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma ja sen kirjallisuus käsittelee palautetta ja mikä on arvioinnin ja palautteen suhde. Palaute on yksi keskeisimmistä positiivisesti oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ja sillä on parhaimmillaan mahdollista tukea opiskelijoiden syvempää oppimista, oppimistavoitteiden saavuttamista tai yliopistoyhteisöön kiinnittymistä. Tästä huolimatta yliopisto-opiskelijoilla on kuitenkin usein kokemus, että palautteen saanti on vähäistä. Tämän takia on syytä tarkastella, kuinka yliopisto-opettajille opetetaan palautteesta ja kuinka palaute ymmärretään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Hattien ja Timperleyn tehokkaan palautteen malli sekä arvioinnin ja palautteen rinnakkaiselo. Mallin tavoitteena on vähentää nykyisen ja halutun oppimistuloksen välistä eroa käyttäen apunaan kolmea kysymystä, joihin palautteen täytyy vastata. Tutkimus on luonteeltaan dokumenttianalyysi, jonka aineistona ovat Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan opetussuunnitelma 2023–2026. Tarkempana tarkastelun kohteena ovat opetussuunnitelman kaksi arviointia ja palautetta käsittelevät kurssit, sekä niiden kurssikirjallisuus. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että palautteen merkitys ymmärretään ja sen teoria esitellään opetussuunnitelmassa ja sen kirjallisuudessa, mutta niiden käsittely on hajanaista ja vähäistä. Palautetta ei käsitellä omana kokonaisuutenaan, eikä arvioinnin tai palautteen rinnakkaiseloa huomioida opetussuunnitelmassa tai kirjallisuudessa vakavasti otettavalla tavalla.
-
(2024)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoilla päiväkodin johtaja antaa palautetta varhaiskasvatuksen opettajille. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia kokemuk-sia varhaiskasvatuksen opettajilla on saamansa palautteen merkityksestä heidän ammatilliselle kehitykselleen. Tutkimuksessa tarkastellaan valmentavaa johtajuutta varhaiskasvatuk-sessa ja siihen keskeisesti liittyvää palautteenantoa. Aiempi tutkimus palautteen merkityksestä työelämässä on osoittanut, että onnistunut palautteenanto kehittää ja motivoi henkilös-töä niin yksilöinä kuin yhteisönä. Palautetta on kuitenkin tutkittu varhaiskasvatuksen konteks-tissa melko vähän, ja aihe on ajankohtainen myös opettajien ja johtajien muutoksen keskellä olevien työnkuvien vuoksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja siihen osallistui päiväkodin johtaja (n=1) sekä neljä (n=4) samassa yksikössä työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla ja aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysi keskittyi erityisesti palautekulttuurin rakentumiseen, ta-poihin antaa palautetta ja varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksiin palautteen merkityk-sestä heidän ammatilliselle kehitykselleen. Tutkimustulosten mukaan tapauspäiväkodin palautekulttuuri perustuu valmentavan johtajuu-den periaatteisiin, jonka pohjana on työyhteisössä vallitseva psykologinen turvallisuus. Johtajan antama palaute auttoi opettajia tunnistamaan sekä vahvuuksiaan että kehityskohteitaan. Johtajan puhe palautteesta kytkeytyi valmentavan johtajuuden periaatteisiin. Aineistosta oli tulkittavissa kannustavaa, korjaavaa, yhteistyötä rakentavaa sekä työhön sitouttavaa palautetta. Lisäksi yhtenä teemana korostui palautekulttuuria tukevat rakenteet. Opettajien pu-heessa palautteesta ja sen merkityksestä ammatilliselle kehitykselle erottui lisääntynyt ammatillinen tietämys, tietoisuus aikaisemmin toteutetun pedagogiikan laadusta sekä kehittämiskyky. Tulosten perusteella voi päätellä valmentavan johtamisen mahdollistavan onnistuneen palautekulttuurin rakentumisen sekä sen, että palaute kehittää työyhteisön jäseniä monin tavoin.
-
(2016)Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta palautteen vaikutuksia oppimiseen. Tavoitteena oli ensin muodostaa kokonaiskäsitys siitä, miten palaute määritellään. Toiseksi tarkoitus oli kartoittaa sitä, minkälaista on hyödyllinen ja tehokas palaute, sekä kolmanneksi tarkastella erilaisia tutkimuksia, joissa palautteeseen liittyviä prosesseja on tutkittu oppimisen edistäjänä. Tutkielmassa perehdyttiin palautteen antamiseen liittyvään aiempaan kansainväliseen kirjallisuuteen ja tutkimukseen, jonka jälkeen kyseisestä aineistosta valittiin vaiheittaisten sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella neljä artikkelia, joista koottiin keskeiset tulokset tarkasteluosiota varten. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineiston haku toteutettiin internetin kasvatusalaan liittyvistä tietokannoista. Tietoa haettaessa käytettiin mahdollisimman tarkoin valittuja hakutermejä, jotta aiheen kannalta olennaisimmat tutkimukset valikoituisivat tutkielmaan. Aineistojen keskeinen sisältö ja tulokset referoitiin ja katsauksen loppuun laadittiin lyhyt yhteenveto aineistojen tuloksista. Kirjallisuuskatsauksen tutkimustulokset tukevat käsitystä siitä, että palautteen antaminen on merkittävä oppilaan oppimisen ja kasvun edistäjä. Palauteprosessiin liittyy aina vuorovaikutusta, joka voi olla muodoltaan oppimista edistävää tai päinvastoin. Laadukas palaute on yksilöllistä, oikea-aikaisesti annettua, toistuvaa, kriittistä mutta samalla positiivisesti rakentavaa. Tutkimustulokset osoittavat, että käytännössä palauteprosessissa opettajien on kiinnitettävä huomiota siihen, että palautteen antaminen on jäsenneltyä ja oppilaan kannalta merkityksellistä. Tuloksia voivat hyödyntää koulut, jotka haluavat kehittää omia palautekäytäntöjään. Tutkielma tiivistää sen, miten tärkeää palautteen antaminen on oppimisprosessin aikana. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia sitä, miten opettajien osaamista palautekäytänteisiin liittyen voidaan kehittää siten, että palautteen antaminen oppimisen prosessin aikana on oppilasta kannustavaa ja yksilöllisesti huomioivaa.
-
Palautteen rooli motivaatiolle liikuntakasvatuksen kontekstissa : Narratiivinen kirjallisuuskatsaus (2024)Palautteenanto on karkeasti käsitelty suomalaisessa arviointi- ja palautteenanto-ohjeistuksissa eikä aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei tarjoa konkretiaa palautteenannon tueksi opettajille. Samanaikaisesti oppilaat mieltävät koululiikunnan epämiellyttävänä, oppilailla ei ole halua osallistua koululiikuntatunneille. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden edistämiseksi on tärkeää selvittää, miten konkreettisesti voitaisiin edistää motivaatiota ja halua liikkua. Tutkimuksessa pohditaan palautteen roolia osana liikuntakasvatusta: tutkimus havainnollistaa palautteen ominaisuuksia, jotka ovat merkittäviä oppilaan motivaatiolle liikuntakasvatuksen perspektiivistä. Osittaisena tavoitteena on herättää keskustelua palautteenannon tilanteesta erityisesti suomalaisessa koulukontekstissa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä (9) vertaisarvioidusta artikkelista, jotka kerättiin kolmesta eri tietokannasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Analyysissä muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä suhteessa tutkimuskysymykseen. Teemoja olivat palautteeseen liittyvä itsesäätely, positiivisen palautteen merkitys kompetenssille sekä palautteen individualistisuus. Tuloksissa muodostui kolme teemaa, jotka olivat merkittäviä motivaatiolle: itsesäätelyn tukeminen palauteen saamista kontrolloiden, positiivisen palautteen vaikutus kompetenssiin sekä palautteen individualisointi. Palautteen ajoituksen kontrolli osoittautui tärkeäksi motivaation kannalta. Liian usein saatu palaute oli yhteydessä matalampiin minäpystyvyyden kokemuksiin kuin oikein ajoitettu palaute. Palautteen kontrollointi edistää itsesäätelyprosessia ja siten tukee motivaatiota. Lisäksi onnistumista havainnollistava palaute oli olennaista motivaatiolle. Palautteen antamisessa oli merkittävää huomioida henkilökohtaiset tavoitteet sekä kehittyminen irrallaan muista oppilaista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että motivaatiolle tärkeitä palautteen antoon liittyviä ominaisuuksia ovat ajankohta, määrä, onnistumisten havainnollistaminen, Individualistinen palautteenanto suhteessa oppilaan omiin tavoitteisiin sekä vertailun välttäminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osana liikuntakasvattajien pedagogista koulutusta.
-
(2022)Objective. Changes in work life pose challenges for employees to recover. Today’s work culture is flexible and limitless in nature. Work-related stress has increased significantly, as work is being done, although labor productivity has clearly increased. This phenomenon increases interest towards stress research and well-being at work. This literature review examines the neural effects of chronic stress and presents recovery theories in response to these challenges. Method. The articles in the review dealt with neural effects of stress and depression, as well as recovery theories. Articles were retrieved from Google Scholar and PubMed databases with keywords recovery from work, chronic stress, work related stress, neural effects from stress. The search criteria were limited to studies published in the 21th century. For recovery theories, original sources were searched. Results and conclusions. The review showed that chronic stress causes changes, especially in the amygdala, hippocampus, and prefrontal cortex. These changes impair individuals' cognitive abilities. Stress, for example, makes it difficult to regulate emotions and functioning, thus impairing memory activity. Chronic stress and lack of recovery create a cycle in which stress reactions become more intense and the individual’s ability to regulate stress reactions is harmed. While stress is a vital reaction and an important part of effective functioning, continued stress reactions and chronic stress are a threat to well-being. Failure to recover from stress results in an allostatic load that has been shown to be associated with mental health problems and illnesses. Because most of the recovery takes place outside working hours, it is conceivable that everyone is responsible for her own recovery process. On the other hand, the flexibility of work leads to more work becoming part of one’s leisure time. While continued availability is admired, organizations should understand the risks it poses to employee well-being and brain health. Therefore, organizations should focus on the recovery of their employees. Luckily, the development is heading towards an improved work environment.
-
(2022)Kielenkehityksen tiedetään olevan pitkä ja monimuotoinen prosessi, jonka kehityksen otollisinta aikaa on varhaislapsuus. Kielenkehitys varhaislapsuudessa ei luo ainoastaan pohjaa yksilön myöhemmälle kielitaidon kehittymiselle, vaan se on merkityksellisessä osassa myös lapsen identiteetin muovautumisen sekä kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan kaksikielistä varhaiskasvatusta tulisi toteuttaa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin yksikielistäkin varhaiskasvatusta. Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa huomioidaan lapsen oman äidinkielen kehityksen lisäksi kielikylpykielen kehitys. Tässä tutkimuksessa perehdyn lapsen kielenkehitykseen ja oppimiseen kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa. Tehtävänä on selvittää, millä keinoin kielikylpypäiväkodissa tuetaan ja edistetään lapsen kielenkehitystä ja sen oppimista. Tavoitteena oli myös tuoda esille, miten kaksikielisyys ilmentyy kielikylpypäiväkodin arjessa. Tutkimustehtävän pohjalta olen asettanut yhden tutkimuskysymyksen, jonka valossa tarkastelen aihetta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tukena toimi teemoittelu. Tutkimustani varten haastattelin kahta samassa kielikylpypäiväkodissa varhaiskasvatuksenopettajan nimikkeellä työskennellyttä henkilöä. Haastattelujen lisäksi aineiston keruumenetelmänä toimi havainnointi. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella lasten kielenkehitystä ja oppimista tuettiin kielikylpypäiväkodissa monipuolisesti eri aistitoimintoja ja oppimistyylejä hyödyntäen. Oppimista tukevat keinot voitiin karkeasti jakaa oppimisympäristön ja sekä opetustavan mukaan visuaalisiin, auditiivisiin ja kinesteettisiin keinoihin. Näiden edellä mainittujen keinojen lisäksi turvallisen ilmapiirin merkitys nousi kielenkehitystä ja oppimista tukevaksi. Kielen oppimista ja kehitystä tuettiin kokonaisvaltaisesti päiväkodin arjen toiminnoissa, missä jokaisen lapsen ikä- ja kielenkehityksen taso huomioitiin. Näin ollen kielenkehityksen tukeminen sekä kielen harjoittelu eivät rajoittuneet ainoastaan yksittäisiin hetkiin ja tilanteisiin.
-
(2021)Kiinnostus sekä johtajuuden että työhyvinvoinnin yhteyksien tutkimista kohtaan on lisääntynyt. Työhyvinvoinnin saralla on pitkään keskitytty ongelmien, kuten työuupumuksen, korjaamiseen. Ehdottoman tärkeää olisi keskittyä myös näiden ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Työn imu edistää omalta osaltaan työntekijöiden hyvinvointia ja täten myös organisaation tuloksellisuutta. Kandidaatintutkielmani tarkoituksena on tarkastella sitä, miten alati jalansijaa kasvattava johtamisteoria, palveleva johtaminen, vaikuttaa työn imun kokemiseen eri työorganisaatioissa. Lisäksi sen tarkoituksena on antaa osviittaa palvelevan johtamisen erilaisista ominaisuuksista. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millä tavoin palveleva johtaminen näyttäytyy eri tutkimuksissa? ja 2) Miten palveleva johtaminen on yhteydessä työn imuun? Tutkielmani tyyliksi valikoitui integroiva kirjallisuuskatsaus ja sen aineistoksi valikoitui kymmenen tieteellisestä tutkimusartikkelia. Ehdoton aineiston valintakriteeri oli artikkeleiden vastaavuus tutkimuskysymyksiin sekä niiden sijoittuminen organisaatioihin, jossa työntekijät saavat palkkaa. Lisäksi aineiston valintakriteerejä olivat englannin kieli, hakusanat, ajankohta sekä koko tekstin saatavuus. Aineiston analyysissa teemoittelin aineistoista nousseita tutkimustuloksia taulukoiden avulla. Ne loivat aineistosta kumpuavista tuloksista eheän synteesin. Näen tutkielmani tärkeänä katsauksena aiempiin tutkimuksiin, sillä se tuo yhteen ne harvat tutkimukset, joissa on tutkittu palvelevan johtamisen vaikutuksia työn imuun. Palvelevalla johtamisella oli myönteinen vaikutus työn imuun jokaisessa tutkimusartikkelissa. Yhdessä artikkeleista raportoitiin kuitenkin siitä, että työntekijöiden tietämättömyys palvelevan johtamisen käsitettä kohtaan vähensi heidän kokemaansa työn imua. Lisäksi kahdessa tutkimuksessa nostettiin esiin palvelevan johtamisen määrittelemisen tärkeys, jotta työntekijät ja esimiehet ymmärtäisivät sen vaikutukset ja hyödyt suhteessa omaan työhönsä. Tämän ymmärryksen saavuttaminen on tärkeää, sillä perimmäisenä tarkoituksena on parantaa työhyvinvointia. Täten tutkielmani antaa tärkeää informaatiota seuraavia tutkimuksia ajatellen ja selventää kuvaa palvelevan johtamisen periaatteista sekä sen vaikutuksista työn imuun.
-
(2022)Muuttuvassa työelämässä työntekijöiden hyvinvoinnin nähdään olevan tärkeässä osassa organisaatioiden tuottavuutta. Aiempien tutkimusten perusteella johtajuudella on vaikutusta työntekijöiden kokemaan työhyvinvointiin sekä työssä viihtymiseen. Palveleva johtajuus valikoitui tutkittavaksi sen työntekijöiden etua ja hyvinvointia korostavan luonteen vuoksi. Työn imu taas on aidosti myönteinen työhyvinvoinnin tila ja sen kokeminen töissä voidaan nähdä ilmentävän työssä jaksamista. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on koostaa kirjallisuuskatsaus työn imun ja palvelen johtajuuden yhteydestä ja siitä, kuinka palveleva johtajuus vaikuttaa työn imuun. Tutkimuskysymykset ovat 1) millainen on palvelevan johtajuuden yhteys työn imuun ja 2) mitkä palvelevan johtajuuden piirteet vaikuttavat työn imuun? Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona oli 10 tarkoin kriteerein valittua vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka olivat peräisin EBSCOhost- ja Ovid-tietokannoista. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysina. Artikkelit käytiin läpi tutkimuskysymyksittäin ja näin tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulosten mukaan palveleva johtajuus vaikuttaa myönteisesti työn imuun. Palvelevan johtajuuden yhteydet työn imuun olivat osassa tutkimuksissa suoria ja osassa välillisiä muun muassa psykologisen ilmaston, työn tuunaamisen, oman työn hallitsemisen, johtajien hierarkkisen aseman ja resurssien mobilisoinnin kautta. Tutkimuksissa oli huomattavissa van Dieredonckin määrittelemiä palvelevan johtajuuden piirteitä.
-
(2020)
-
(2016)Working life has changed significantly in recent decades. For example, the development in information technology, internationalisation, economic cycle, labour code and changes in organisations have affected the work of individual employees. The aim of this research was to understand the changes in working life from the point of view of Alko’s shop assistant. The empirical analysis of this article was based on theme interview data with three shop assistants working for Alko. The data set was collected in autumn 2010. All of the interviewees were approaching retirement age and had all done a long career in Alko. The main research question was: How does a shop assistant with a long career in Alko see the changes in their work? I transcribed the voice recorded interview data after which I analysed the data drawing on data based content analysis. All the interviewees experienced that their way of working has changed. These changes occurred in different sectors of working life and during different periods of time. Some of the reported changes had happened slowly within a long period of time but some of the changes had occurred in a relatively short and specific time period, such as at the time of the depression of the 1990s. In my research, the changes were divided into four themes: work pace, customer demands, competence and changes in the organisation. On the one hand, the changes in working life have made work more likeable but on the other hand more demanding and more laborious. The changes in work have been researched in many fields for example from the point of view of economics and well-being at work. In the future, it would be interesting to investigate using a wider data and interview set how different generations see the changes in their work, and incorporate these findings to a wider field of competence and working life.
Now showing items 4646-4665 of 7170