Browsing by Title

The essential aim for this study is to get a perception of how pupil´s eventual mental illness might possibly be expressed in school environments, grades 1-6, and how it influences other pupils. Former studies have shown a positive correlation between mental illness and learning disabilities. This research will emphasize the teacher´s point of view of that correlation. To prevent mental illness there are some overwrought models and programs that can be used in schools. Teachers’ knowledge about such programs and their methods for working preventively will be discussed in this study. Material for the study was collected by semi-structured interviews. Overall seven teachers were interviewed, of which five were class teachers and two were special-educational teachers. Criteria for the interviewed teachers were that they had a formal education and that they had been working as teachers during this year. There was vary in years of working as teachers amongst the informants, also in the sizes of their groups of pupils. The collected data were categorized in themes as they are seen as important for this research. Indication for mental illness can appear in many ways. According to this study one individuals mental illness has an effect on the rest of the group. It tends to effect learning, the quality on teaching and the behavior of the pupils. The informants mentioned that they can see some correlation between mental illness and learning disabilities.

Den 22 juli 2011 utförde Anders Behring Breivik den värsta attacken mot Norge sedan andra världskriget då han tog livet av åtta personer i ett bombdåd i centrala Oslo och sköt ihjäl 69 personer på ett ungdomsläger på Utøya. Den 7 april 2017 kapade Rakhmat Akilov en lastbil som han körde längs gågatan Drottninggatan i Stockholm. Som en följd av attacken avled fem personer. De två gärningsmännen var exceptionella för sin tid och mycket omdiskuterade i medier. Båda porträtterades som privatpersoner i Hufvudstadsbladet men på väldigt olika sätt. Beskrivningarna av Breivik fokuserade mest på hans psykiska välmående, medan beskrivningarna om Akilov fokuserade på hans religiösa bakgrund. Denna kandidatavhandling jämför sex artiklar publicerade i Hufvudstadsbladet om Anders Behring Breivik och Rakhmat Akilov för att studera vilka skillnader det finns i porträtteringen av gärningsmännen och vilka beskrivande variabler som används. Studien baserar sig på teorin om gestaltningar och jämför undersökningsvariablerna familjeförhållanden, etnicitet, religion och psyke. Bakgrunden till forskningen är att journalisten vid krisrapportering använder sig av makroramar för att snabbt få svar på hur, när och varför. Vid sidan om makroramarna använder journalisten sig av episodiska eller tematiska ramar som antingen beskriver en händelse i sig eller kopplar till en större samhällelig kontext. Användningen av makroramarna kan lätt leda till ett ”vi och dem” -tänkande där islamiska terrorister med en religiös eller politisk agenda behandlas som fanatiker medan vita västerländska terrorister behandlas som irrationella personer. Användningen av endast episodiska ramar i rapporteringen leder till att ingenting läggs i kontext och händelser förklaras i stället genom beskrivningar av gärningsmannen. Västerländska terrorister, speciellt ifall de begår terrorattacker i sitt hemland, porträtteras som psykiskt sjuka och instabila personer, medan internationella terrorister anses vara terrorister som vill sprida hat och rädsla och drivs av ilska och islamisk radikalism. Användningen av episodiska ramar gör att medier inte försöker ge andra förklaringar till händelser än genom att Studien visar att Breivik fick i ett tidigt skede stämpeln som galning och sinnessjuk, medan man i Akilovs fall inte koncentrerade sig på mänskliga förklaringar utan gjorde det klart och tydligt från första början att han för det första var utvisad och för det andra radikaliserad. Även om Breivik också på ett sätt var radikaliserad, som högerextremist, visar det sig i denna jämförelse att det inte alls var en lika viktig variabel att lyfta fram i rapporteringen som variabeln om att Akilov var en radikaliserad islamist. I Akilovs fall är de mest använda attributen hans trosuppfattning, medan i Breiviks fall var det mest använda attributet hans psyke. Det här gör att den stereotypiska bilden av i terrorister förstärks och att porträtteringen av den icke-vita och vita gärningsmannen följer i det spår där Breivik porträtterades som psykiskt sjuk, medan Akilov beskrivs som den islamiska radikaliserade personen.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on luoda katsaus psykogeenis-ten äänihäiriöiden kuntoutusmenetelmiin sekä niiden vaikuttavuuteen. Tässä kirjalli-suuskatsauksessa pyrin kartoittamaan psykogeenisten äänihäiriöiden syntymekanisme-ja, interventioita sekä puheterapian roolia häiriön hoidossa. Lisäksi pyrin selvittämään erilaisten kuntoutusmenetelmien vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto on koostettu tieteellisistä artikkeleista. Artikkelit ovat valikoituneet hakulausekkeen pe-rusteella. Hakulausekkeeni ovat: (psychogenic AND speech disorders) AND (speech therapy). Tulokset ja johtopäätökset. Psykogeenisiä äänihäiriöitä arvioidaan ja hoidetaan monitie-teellisesti. Äänen arvioinnissa käytetään endoskooppisia tutkimuksia, äänen akustista analyysia sekä erilaisia kyselylomakkeita. Psykologisten taustatekijöiden arviointi suori-tetaan potilashaastatteluin ja kyselylomakkein. Psykogeenisten äänihäiriöiden kuntou-tuksessa yhdistyvät ääniterapia sekä psykologinen kuntoutus. Ääniterapiaa toteutetaan fonaatiota tavoittelevilla konservatiivisilla ääniharjoituksilla. Psyykkisiä taustatekijöitä hoidetaan keskustelemalla asiakkaan kanssa äänihäiriön synnyttäneistä sekä ylläpitä-vistä tekijöistä sekä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä hyödyntäen. Ääniterapia tehoaa hyvin psykogeenisten äänihäiriöiden hoidossa edellyttäen, että terapiaan sisältyy äänihäiriötä ylläpitävän psyykkisen kuormituksen lievittäminen. Erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tässä tehokkaaksi. Lisää tutkimusta tarvittaisiin siitä, millä ehdoin puheterapeutti voi toimia hoitavana ammattilaisena psykogeenisen äänihäiriön hoidossa ja riittääkö esimerkiksi Suomessa opiskellun logopedian opintokokonaisuuteen sisältyvän psykologian oppimäärä häiriön hoitoon.

Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten psykologista turvallisuutta käsitteenä ja ilmiönä kuvataan tutkimuskirjallisuudessa. Tarkastelu keskittyi psykologisen turvallisuuden taustaan organisaatiotutkimuksessa, psykologiseen turvallisuuteen koulukontekstissa sekä sen merkitykseen oppimisessa ja inhimillisessä kehityksessä yleisesti. Psykologinen turvallisuus on organisaatiotutkimuksessa jo 1960-luvulta alkaen tutkittu ilmiö, mutta vasta viime vuosina siitä on kiinnostuttu kasvatustieteen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaussa käytin Helka-kirjaston ja Helle-kirjastojen verkkoympäristöjä, mitä kautta hyödyllisimmiksi tietokannoiksi osoittautuivat EBSCO ja Google Scholar. Aineiston hakusanat muodostuivat termistä psykologinen turvallisuus yhdistettynä sanoihin oppiminen, ilmapiiri, ympäristö, koulu, luokkahuone ja opettaja. Koska tutkielman aiheeseen liittyvää kotimaista tutkimusmateriaalia löytyi niukasti, kirjallisuuskatsauksen aineisto käsittää pääasiassa ulkomaisia tutkimusartikkeleja. Psykologinen turvallisuus voidaan määritellä sekä yksilö-, ryhmä- että organisaatiotason ilmiönä. Tässä tutkielmassa ilmiötä tarkasteltiin lähinnä yksilö- ja ryhmätasolla. Psykologinen turvallisuus yksilötasolla on yksilön kokema tunne siitä, että hänen on turvallista olla oma itsensä pelkäämättä mahdollisia negatiivisia seurauksia. Ryhmäilmiönä psykologinen turvallisuus on ryhmän jäsenten jaettu käsitys siitä, että ryhmässä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on turvallista ottaa riskejä. Tarkastellun tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että psykologinen turvallisuus on keskeinen edellytys niin yksilön hyvinvoinnille, kehitykselle kuin kaikessa oppimisessa. Toisaalta se vaikuttaa olevan myös seuraus yksilöä ja ryhmää optimaalisesti tukevasta ja motivoivasta vuorovaikutuksesta ja toiminnasta. Tämän kirjallisuuskatsauksen valossa psykologisen turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat erityisesti myönteiset suhteet muihin ihmisiin, opettajan opetustyyli ja ryhmätasolla ryhmänjohtajan johtamistyyli.

In organizations it is more and more common to understand that time is not the only resource employees possess. The concept of psychological capital is intended to describe those people’s psychological resources that positively affect the quality of work. Psychological capital depicts people’s ability to appraise situations positively and succeed in goals based on confidence, motivation and failure tolerance. It can be developed intentionally and it is a measurable concept. It consists of four dimensions: hope, optimism, resilience and self-efficacy. Psychological capital has an effect, among other things, on work performance and well-being. So far, there is only preliminary evidence that psychological capital can be developed with short intervention trainings. However, the scope of the interventions so far have been narrow. Research on the development of psychological capital is very limited and more research is needed. This review states that by understanding the antecedents of psychological capital more comprehensive and effective interventions can be developed. In addition, the shortcomings of the research and suggestions for future studies are highlighted.

Oppilaiden haastava käytös on työntekijöitä eniten kuormittava tekijä kasvatusalalla. Työntekijöiden lisäksi oppilaan haastava käytös voi kuormittaa vertaisia. Oppilaiden haastavaan käytökseen on siten työntekijöiden, toisten ryhmän oppilaiden, kuin oppilaan itsensä kannalta tärkeä puuttua. Tässä kandidaatin työssä esitellään kaksi interventiomenetelmää, joiden tarkoitus on puuttua haastavaan käytökseen ja vähentää sitä. Interventiomenetelmiksi on valittu Check in, check out (CICO) -toimintamalli ja työrauha kaikille -toimintamalli. Tavoitteena on tutkia, toteutuuko interventiomenetelmissä itsemääräämisteorian psykologiset tarpeet, koska tutkimukset ovat osoittaneet teoriaan pohjautuvien menetelmien olevan toimivia ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen. Kandidaatintyön tutkimuskysymykset ovat: Ottaako CICO- ja työrauha kaikille- toimintamalli huomioon itsemääräämisteorian kolme psykologista tarvetta? Nouseeko interventiomenetelmissä esille jokin toistuva teema, jonka tarkoituksena on parantaa oppilaan motivaatiota, mutta joka ei ole itsemääräämisteorian mukainen psykologinen tarve? Kandidaatintyö toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä. Ensimmäinen tutkimuskysymys luokitteli aineistoa itsemääräämisteoriasta johdettujen teemojen avulla. Teemoja olivat: ”pätevyys”, ”autonomia” ja ”yhteenkuuluvuus”. Teemat jaettiin alateemoihin. Analyysirungon ulkopuolelle jääneet asiat muodostivat uuden luokan induktiivisen sisällönanalyysin periaatteella. Tätä luokkaa tutki toinen tutkimuskysymys. Aineistona oli kaksi eri opasta kahden eri interventiomenetelmän käyttöön. Aineisto 1 on: ”Työrauha kaikille: tukimalli yläkoulujen työrauhaongelmiin” on tarkoitettu oppaaksi ohjaajalle, ja se on julkaistu Niilo Mäki instituutin sivuilla vuonna 2012. Aineisto 2 on Niilo Mäki instituutin vuonna 2018 julkaisema materiaali: ”Check in, check out! -toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen”. Molemmissa interventiomenetelmissä otettiin huomioon itsemääräämisteorian kaikki psykologiset perustarpeet, mutta niiden painotus oli eri. Molemmissa aineistoissa nousi esille palkinnot. Itsemääräämisteorian mukaan palkinnot voidaan nähdä autonomiaa lisäävinä vahvistajina. Tässä tutkielmassa ne muodostivat oman teeman. Aineistosta tehdyissä havainnoissa oli paljon päällekkäisyyttä. Tämän kandidaatintyön analyysi on linjassa aiheesta tehdyn muun tutkimuksen kanssa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia opettajan kokemusta eri interventiomenetelmiä käytettäessä, koska keskeistä intervention onnistumisen kannalta on opettajan kokemus. Lisäksi mielekästä olisi tutkia ulkoisen ja sisäisen motivaation kokemuksen merkitystä interventiomenetelmiä käyttäessä.

Psychosis is a condition in which a person's sense of reality is weakened and he/she has considerable difficulty in distinguishing what is true and what is not. Psychosis includes a number of different symptoms. The most typical symptoms are various hallucinations and delusions, fragmentation of thought and speech and abnormal behavior. For example, schizophrenia, psychotic depression, bipolar disorder, schizoaffective disorder and various personality disorders may include psychotic episodes. In schizophrenia there are significant difficulties in all domains of cognition. Difficulties can be observed in childhood. Children who develop schizophrenia in later years experience difficulties which have been observed as early as age 3. In first grade, their grades are about one standard deviation lower than those of their peers. The cognitive level prior to illness has not been associated with the timing of the illness, so the deficits in cognition can not be explained by pre-symptoms. As psychotic illness progresses, the level of cognitive function remains stable. This hypothesis is supported by most of the research. However, the results are in some respects contradictory. According to some research, cognitive functioning weakens steadily as the illness progresses. Some results have found that cognitive functioning improves as the disease progresses. Similarly, there are contradictory results as to the relationship between psychotic symptoms (positive and negative) and cognitive functioning. Support is most prevalent in the hypothesis that there is no connection between the level of difficulty of psychotic symptoms and cognitive deficits. In psychotic patients, the level of cognitive impairment has a greater effect on overall functional capacity than the symptoms of psychosis. The difficulty of cognitive disorders predicted lower real world functioning more than the difficulty of positive or negative symptoms. In addition to the clinical symptoms of psychosis, it is important to always evaluate cognitive functioning and aim to rehabilitate cognition.

Psykopatia on käsitteenä vanha ja tutkimusta psykopatian ja väkivallan yhteydestä on paljon. Näiden korrelaatio on PCL-R menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa ollut kohtuullinen, mutta kriittisemmät tutkimukset ovat huomauttaneet, ettei PCL-R:ään kuuluvat antisosiaaliset elementit välttämättä kuuluisi psykopatian kriteereihin ja ettei PCL-R välttämättä ole tarpeeksi validoitu tapa mitata psykopatiaa. Tämän lisäksi paljon tukea saaneen teorian mukaan psykopatia vaikuttaa jakautuvan primaariseen ja sekundaariseen psykopatiaan, mikä tarkoittaa, että eroja näiden kahden ryhmän yhteydellä väkivaltakäyttäytymiseen saattaa esiintyä. Täten katsauksen tavoitteena on ymmärtää psykopatian ja väkivallan välillä esiintyvää yhteyttä tutkimalla psykopatian konstruktiota ja vertailemalla PCL-R:llä saatuja tuloksia muihin psykopatiamittareihin. Kaikki tutkimukset on haettu google scholarista tai merkittävimmissä artikkeleissä käytetyistä lähteistä. Hakusanoina on käytetty mm. “psychopathy and violence”, “primary and secondary psychopathy”, “PCL-R and violence”, “PPI and violence” sekä “CAPP and violence”. Kaikki tutkituista psykopatiamittareista vaikuttivat kuitenkin olevan yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, joskin yhteys oli merkittävästi kiinni menetelmien antisosiaalisista tai behavioraalista osatesteistä. PCL-R:n faktori 1 (interpersonaalisuus-affektiivisuus) ei ole tutkimuksissa lisännyt inkrementaalista validiteettia faktorille 2 väkivallan ennustamiseksi. Lisäksi, joissakin tutkimuksissa faktori 1 näytti päinvastoin heikentävän yhteyttä. Tulokset olivat PPI:n ja CAPP:n osilta samankaltaiset, mikä viittaa siihen, ettei spesifisti psykopatialle ominaiset piirteet välttämättä ole yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen. Koska psykopatiamittareista etenkin PCL-R on oikeudellisessa kontekstissa yleisesti käytetty väkivallanriskiarvion mittari, olisi näiden tutkimusten valossa tärkeää harkita väkivallanriskiarvioon suunnitellun HCL-20 mittarin käyttöä kyseisessä tarkoituksessa mahdollisen stigmatisoinnin ehkäisemiseksi.

Användning av opioider ökar hela tiden. Detta leder till ett ökat behov av resurser vid missbruks- och beroendevården. Opioidberoende är en komplex sjukdom som påverkar människans psykiska och fysiska välbefinnande. Opioidberoende vårdas med substitutionsbehandling. Substitutionsbehandling ges åt alla personer som har ett diagnostiserat opioidberoende. Behandlingen innebär medicinskt behandling och psykosociala interventioner. Målet med substitutionsbehandling är att minska skador som är orsakade av opioider eller att personen skall rehabiliteras. I Finland har man gett substitutionsbehandling från slutet av 1990. Vården har utvecklats mycket, men ändå diskuteras om vad den optimala vården skall innebära. Studier visar att psykosociala vårdmetoder förbättrar vårdresultat men ändå har man övergått till en mer läkemedelsorienterad substitutionsbehandling i Finland. Syftet med denna litteraturstudie är att utgående från tidigare forskning (1) beskriva vad substitutionsbehandling innefattar, (2) studera hurdana psykosociala vårdmetoder som tillämpats för substitutionsbehandling och (3) hur patienterna upplever substitutionsbehandlingen? De primära källorna utgörs av inhemska vårdrekommendationer och internationella journaler som handlar om substitutionsbehandling. Resultaten visar att psykosocialt stöd förbättrar vårdresultaten, men oklart är att vilka metoder som borde användas, hur och i vilket skede av behandlingen. Studierna visar att det finns en paradox mellan upplevelser av substitutionsbehandling och hur behandling borde enligt studier förverkligas. Kort sagt enligt studier har patienter med starkare social funktionsförmåga nytta av mindre strikta och täta behandlingsmetoder, medan patienter med mer kaotisk och ostabil livssituation sannolikt behöver mera kontinuerligt psykosocialt stöd och kontakt med personal.