Browsing by Title
Now showing items 4969-4988 of 7170
-
(2022)Tavoitteet. Päihdeongelmilla viitataan yleisesti sellaiseen päihteiden käyttöön, jonka yhteydessä terveysriskit ovat lisääntyneet tai tilanteeseen, jossa jonkin päihdehäiriön diagnostisen kategorian kriteerit täyttyvät. Päihderiippuvuus on puolestaan oireyhtymä, jonka tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa päihteen käytön pakonomaisuus, vieroitusoireet ja toleranssin kasvu sekä päihteen käytön jatkuminen haitoista huolimatta. Muuhun väestöön verrattaessa päihdehäiriödiagnoosin omaavilla esiintyy selkeästi enemmän mielenterveysongelmia, minkä lisäksi päihdehäiriöihin liittyy sosiaalista syrjäytymistä sekä vahvoja stigmoja. Matalan kynnyksen päihdepalvelut ovat päihteiden käyttäjille suunnattuja palveluita, joissa asiakkaalta vaadittavia edellytyksiä palveluihin hakeutumisessa on madallettu normaaleihin palveluihin verrattaessa. Monissa matalan kynnyksen päihdepalveluissa voi esimerkiksi asioida anonyymisti, päihtyneenä sekä ilman ajanvarausta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on pyrkiä selvittämään psykologien tuottamia hyötyjä ja mahdollisuuksia matalan kynnyksen päihdepalveluissa ottaen huomioon muun muassa päihdehäiriöiden ja muiden mielenterveysongelmien voimakkaan samanaikaissairastavuuden. Tämän lisäksi tarkoituksena on herätellä psykologian opiskelijoita sekä jo valmistuneita ammattilaisia alati pahenevaan päihdetilanteeseen. Menetelmät. Katsauksen aineisto etsittiin käyttämällä PubMed ja OvidMedline tietokantoja hakusanoilla: “substance abuse”, “harm reduction”, “substance use disorder + mental health”, “substance abuse + psychologist”, “low-threshold services”, “low-threshold services + psychologist” sekä näiden yhdistelmiä. Tämän lisäksi tiedonhaussa hyödynnettiin jo löydettyjen artikkelien lähdeluetteloja. Tulokset ja johtopäätökset. Useiden tutkimusten mukaan psykologien koulutus sekä valmiudet soveltuisivat päihdehäiriöiden hoitoon. Moniammatillisen tiimin tarjoamana mielenterveysapua yhdistettynä päihdehoitoon pidettiin parhaimpana hoitomuotona samanaikaisesti ilmeneville päihde- ja mielenterveyshäiriöille. Matalan kynnyksen päihdepalveluissa toimivista psykologeista kirjallisuudesta ei löytynyt tietoa, mutta tutkimusten mukaan lyhyillä interventioillakin saatiin vähennettyä asiakkaiden riskialtista päihteiden käyttöä sekä luotua motivaationaalista siirtymää kohti päihdehäiriöstä kuntoutumista. Psykologien laajan mielenterveystietämyksen sekä vuorovaikutustaitojen perusteella myös matalan kynnyksen päihdepalveluissa oletettavasti hyödyttäisiin heidän osaamisestaan. Nykyisen päihdetilanteen suunnatessa alati huolestuttavampaan suuntaan psykologien panostus päihdekriisiin voisi näkyä pilottihankkeena, jossa psykologien palveluita tarjottaisiin matalan kynnyksen päihdepalveluissakin.
-
(2019)The aim of this integrative literature review is to determine what are the elements that psychological safety consists of and how a leader can promote psychological safety within a team. This study is based on Amy Edmondson’s theory and definition of psychological safety. By this definition, psychological safety means a shared belief of the consequences of risk-taking in a social context, like in a work team. The risks can be i.e. asking for help or speaking up one’s own idea, and the consequences can be to get ridiculed by others or feeling of shame. The subject has been studied on the field of organization psychology, but I am interested in transferring the theory into school context in my next study. Therefore, another goal for this study is to collect information about psychological safety. To determine what are the basic elements of psychological safety, the meter Amy Edmondson has developed for measuring psychological safety on 1999, was analyzed. Based on Edmondson’s meter, three main elements were determined: 1. Relating on mistakes, 2. Safety of risk-taking and 3. Relating on other people. For finding out how a leader can promote psychological safety within a team, data was collected from previous studies concerning psychological safety. It was discovered that both personal qualities and the actions and behavior of a leader has an impact on developing a team which is psychologically safe. A humble, open and ethically behaving leader who listens to and shows respect for his/her team members is more likely to have a psychologically safe work team. The leader can consciously strive to strengthen the psychological safety of the team for example by showing that mistakes are allowed and necessary in the learning process, and by treating his/her subordinates with appreciation.
-
(2021)Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten psykologista turvallisuutta käsitteenä ja ilmiönä kuvataan tutkimuskirjallisuudessa. Tarkastelu keskittyi psykologisen turvallisuuden taustaan organisaatiotutkimuksessa, psykologiseen turvallisuuteen koulukontekstissa sekä sen merkitykseen oppimisessa ja inhimillisessä kehityksessä yleisesti. Psykologinen turvallisuus on organisaatiotutkimuksessa jo 1960-luvulta alkaen tutkittu ilmiö, mutta vasta viime vuosina siitä on kiinnostuttu kasvatustieteen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaussa käytin Helka-kirjaston ja Helle-kirjastojen verkkoympäristöjä, mitä kautta hyödyllisimmiksi tietokannoiksi osoittautuivat EBSCO ja Google Scholar. Aineiston hakusanat muodostuivat termistä psykologinen turvallisuus yhdistettynä sanoihin oppiminen, ilmapiiri, ympäristö, koulu, luokkahuone ja opettaja. Koska tutkielman aiheeseen liittyvää kotimaista tutkimusmateriaalia löytyi niukasti, kirjallisuuskatsauksen aineisto käsittää pääasiassa ulkomaisia tutkimusartikkeleja. Psykologinen turvallisuus voidaan määritellä sekä yksilö-, ryhmä- että organisaatiotason ilmiönä. Tässä tutkielmassa ilmiötä tarkasteltiin lähinnä yksilö- ja ryhmätasolla. Psykologinen turvallisuus yksilötasolla on yksilön kokema tunne siitä, että hänen on turvallista olla oma itsensä pelkäämättä mahdollisia negatiivisia seurauksia. Ryhmäilmiönä psykologinen turvallisuus on ryhmän jäsenten jaettu käsitys siitä, että ryhmässä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on turvallista ottaa riskejä. Tarkastellun tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että psykologinen turvallisuus on keskeinen edellytys niin yksilön hyvinvoinnille, kehitykselle kuin kaikessa oppimisessa. Toisaalta se vaikuttaa olevan myös seuraus yksilöä ja ryhmää optimaalisesti tukevasta ja motivoivasta vuorovaikutuksesta ja toiminnasta. Tämän kirjallisuuskatsauksen valossa psykologisen turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat erityisesti myönteiset suhteet muihin ihmisiin, opettajan opetustyyli ja ryhmätasolla ryhmänjohtajan johtamistyyli.
-
(2017)In organizations it is more and more common to understand that time is not the only resource employees possess. The concept of psychological capital is intended to describe those people’s psychological resources that positively affect the quality of work. Psychological capital depicts people’s ability to appraise situations positively and succeed in goals based on confidence, motivation and failure tolerance. It can be developed intentionally and it is a measurable concept. It consists of four dimensions: hope, optimism, resilience and self-efficacy. Psychological capital has an effect, among other things, on work performance and well-being. So far, there is only preliminary evidence that psychological capital can be developed with short intervention trainings. However, the scope of the interventions so far have been narrow. Research on the development of psychological capital is very limited and more research is needed. This review states that by understanding the antecedents of psychological capital more comprehensive and effective interventions can be developed. In addition, the shortcomings of the research and suggestions for future studies are highlighted.
-
(2022)Denna avhandling är en litteraturgenomgång med syftet att öka förståelsen av psykologisk trygghet i grupper och hur den kan stöda inlärningen i arbetsteam. Avhandlingen ämnar sammanställa den vetenskapliga litteraturen av ämnet och analysera hur den psykologiska tryggheten tar form på olika nivåer i en organisation och vilka följder den kan ha för ett arbetsteam. Avhandlingen fokuserar på hurdana inlärningsbeteenden psykologisk trygghet kan stöda och hur detta i sin tur stöder inlärning i teamet. De forskningsfrågor som avhandlingen ämnar besvara är: 1. Vad är psykologisk trygghet? 2. Vilken betydelse har psykologisk trygghet för inlärning i team? Genom en litteraturanalys har avhandlingen som avsikt att förklara hur inlärningsbeteendet påverkas av arbetsgruppens upplevda psykologiska trygghet. Amy Edmondson fungerar som en central teoretiker i uppsatsen. Hon har forskat inom psykologisk trygghet i arbetsgrupper sedan 1990-talet och är därför en central person inom detta forskningsfält. Hennes centrala position syns i denna avhandling då det ofta refereras till hennes verk. Resultaten tyder på entydiga svar om att en upplevd psykologisk trygghet har flera positiva följder för ett arbetsteam. Till dessa hör till exempel personligt engagemang, nytänkande och öppen diskussion. Dessa beteenden har en stödande effekt på inlärning i organisation. Litteraturanalysen visar att det finns ett starkt vetenskapligt belägg på att psykologisk trygghet har en positiv inverkan på inlärningen i ett team. Dessa resultat bidrar med värdefull information för utvecklande och organisering av arbetsteam inom organisationer.
-
(2024)Oppilaiden haastava käytös on työntekijöitä eniten kuormittava tekijä kasvatusalalla. Työntekijöiden lisäksi oppilaan haastava käytös voi kuormittaa vertaisia. Oppilaiden haastavaan käytökseen on siten työntekijöiden, toisten ryhmän oppilaiden, kuin oppilaan itsensä kannalta tärkeä puuttua. Tässä kandidaatin työssä esitellään kaksi interventiomenetelmää, joiden tarkoitus on puuttua haastavaan käytökseen ja vähentää sitä. Interventiomenetelmiksi on valittu Check in, check out (CICO) -toimintamalli ja työrauha kaikille -toimintamalli. Tavoitteena on tutkia, toteutuuko interventiomenetelmissä itsemääräämisteorian psykologiset tarpeet, koska tutkimukset ovat osoittaneet teoriaan pohjautuvien menetelmien olevan toimivia ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen. Kandidaatintyön tutkimuskysymykset ovat: Ottaako CICO- ja työrauha kaikille- toimintamalli huomioon itsemääräämisteorian kolme psykologista tarvetta? Nouseeko interventiomenetelmissä esille jokin toistuva teema, jonka tarkoituksena on parantaa oppilaan motivaatiota, mutta joka ei ole itsemääräämisteorian mukainen psykologinen tarve? Kandidaatintyö toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä. Ensimmäinen tutkimuskysymys luokitteli aineistoa itsemääräämisteoriasta johdettujen teemojen avulla. Teemoja olivat: ”pätevyys”, ”autonomia” ja ”yhteenkuuluvuus”. Teemat jaettiin alateemoihin. Analyysirungon ulkopuolelle jääneet asiat muodostivat uuden luokan induktiivisen sisällönanalyysin periaatteella. Tätä luokkaa tutki toinen tutkimuskysymys. Aineistona oli kaksi eri opasta kahden eri interventiomenetelmän käyttöön. Aineisto 1 on: ”Työrauha kaikille: tukimalli yläkoulujen työrauhaongelmiin” on tarkoitettu oppaaksi ohjaajalle, ja se on julkaistu Niilo Mäki instituutin sivuilla vuonna 2012. Aineisto 2 on Niilo Mäki instituutin vuonna 2018 julkaisema materiaali: ”Check in, check out! -toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen”. Molemmissa interventiomenetelmissä otettiin huomioon itsemääräämisteorian kaikki psykologiset perustarpeet, mutta niiden painotus oli eri. Molemmissa aineistoissa nousi esille palkinnot. Itsemääräämisteorian mukaan palkinnot voidaan nähdä autonomiaa lisäävinä vahvistajina. Tässä tutkielmassa ne muodostivat oman teeman. Aineistosta tehdyissä havainnoissa oli paljon päällekkäisyyttä. Tämän kandidaatintyön analyysi on linjassa aiheesta tehdyn muun tutkimuksen kanssa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia opettajan kokemusta eri interventiomenetelmiä käytettäessä, koska keskeistä intervention onnistumisen kannalta on opettajan kokemus. Lisäksi mielekästä olisi tutkia ulkoisen ja sisäisen motivaation kokemuksen merkitystä interventiomenetelmiä käyttäessä.
-
(2023)Tavoitteet. Työn vaatimuksilla on merkittävä vaikutus yksilön hyvinvointiin työssä. Mitä paremmin työhyvinvointia selittävät tekijät tunnetaan, sitä tehokkaammin nuorten työntekijöiden hyvinvointia voidaan varhaisessa vaiheessa tukea ja heidän hyvinvointiaan horjuttavaa kuormittumista estää. Menetelmät. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli (JDR-malli). Katsauksessa tarkasteltiin erityyppisten työhyvinvointitutkimusten tuloksia ja arvioitiin niiden valossa työn vaatimusten vaikutusta nuorten, alle 35-vuotiaiden, työntekijöiden hyvinvointiin Pohjoismaissa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset olivat linjassa JDR-mallin kanssa vahvistaen näkemystä siitä, että sekä paljon kuormittava (high strain) työ että passiivinen työ olivat molemmat yhteydessä heikentyneeseen työhyvinvointiin nuorilla pohjoismaisilla työntekijöillä. Psykologisten työn vaatimusten ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä muovaaviksi tekijöiksi tunnistettiin esimerkiksi ikä, koulutustaso sekä yksilön ominaisuudet. Näiden tekijöiden parempi ymmärtäminen auttaisi kehittämään tehokkaampia ikäkohtaisia menetelmiä työkuormituksen ja mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyyn.
-
(2018)Psychosis is a condition in which a person's sense of reality is weakened and he/she has considerable difficulty in distinguishing what is true and what is not. Psychosis includes a number of different symptoms. The most typical symptoms are various hallucinations and delusions, fragmentation of thought and speech and abnormal behavior. For example, schizophrenia, psychotic depression, bipolar disorder, schizoaffective disorder and various personality disorders may include psychotic episodes. In schizophrenia there are significant difficulties in all domains of cognition. Difficulties can be observed in childhood. Children who develop schizophrenia in later years experience difficulties which have been observed as early as age 3. In first grade, their grades are about one standard deviation lower than those of their peers. The cognitive level prior to illness has not been associated with the timing of the illness, so the deficits in cognition can not be explained by pre-symptoms. As psychotic illness progresses, the level of cognitive function remains stable. This hypothesis is supported by most of the research. However, the results are in some respects contradictory. According to some research, cognitive functioning weakens steadily as the illness progresses. Some results have found that cognitive functioning improves as the disease progresses. Similarly, there are contradictory results as to the relationship between psychotic symptoms (positive and negative) and cognitive functioning. Support is most prevalent in the hypothesis that there is no connection between the level of difficulty of psychotic symptoms and cognitive deficits. In psychotic patients, the level of cognitive impairment has a greater effect on overall functional capacity than the symptoms of psychosis. The difficulty of cognitive disorders predicted lower real world functioning more than the difficulty of positive or negative symptoms. In addition to the clinical symptoms of psychosis, it is important to always evaluate cognitive functioning and aim to rehabilitate cognition.
-
(2018)BACKGROUND: There are challenges in differentiating psychotic depression from bipolar disorder and schizophrenia, and it is thus meaningful to investigate the differences between these disorders. A substantial number of psychotic depression patients get a later diagnosis of bipolar disorder or schizophrenia. QUESTIONS: (1) What are the differences in clinical picture, clinical outcome and social functioning of psychotic depression when compared to bipolar disorder and schizophrenia? (2) Does the clinical picture differentiate between those whose diagnosis shifts to bipolar disorder or schizophrenia and those who retain their diagnosis of psychotic depression? RESULTS: Diagnostic judgement of psychotic depression differs from that of bipolar disorder and schizophrenia. The latter require longer follow-ups, whereas psychotic depression can be transitory. The clinical picture of psychotic depression patients whose diagnosis switched to bipolar disorder and schizophrenia resembled those disorders even at baseline. Those shifting from psychotic depression to bipolar disorder had more positive and fewer negative symptoms, whereas those shifting to schizophrenia had worse functioning and more psychotic symptoms. There were no significant differences between the clinical picture of psychotic depression and bipolar disorder. Schizophrenics, on the other hand, have more involuntary treatment and were more likely to harm others, when compared to patients of psychotic depression. Conversely, psychotic depression patients were more prone to deliberate self-harm and have physical health problems. Patients of psychotic depression have, overall, better social outcome than schizophrenics. Bipolar disorder patients seem to have higher education but more unemployment and worse social relationships than psychotic depression patients. All in all, the outcome of psychotic depression is much better than schizophrenia’s but does not significantly differ from that of bipolar disorder. CONCLUSIONS: It seems that challenges to differentiate psychotic depression from bipolar disorder and schizophrenia are linked to shorter follow-up. Though some differences may be observable even at baseline, differences in clinical picture, clinical outcome and social functioning become more evident in longer follow-up.
-
(2023)Psykopatia on käsitteenä vanha ja tutkimusta psykopatian ja väkivallan yhteydestä on paljon. Näiden korrelaatio on PCL-R menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa ollut kohtuullinen, mutta kriittisemmät tutkimukset ovat huomauttaneet, ettei PCL-R:ään kuuluvat antisosiaaliset elementit välttämättä kuuluisi psykopatian kriteereihin ja ettei PCL-R välttämättä ole tarpeeksi validoitu tapa mitata psykopatiaa. Tämän lisäksi paljon tukea saaneen teorian mukaan psykopatia vaikuttaa jakautuvan primaariseen ja sekundaariseen psykopatiaan, mikä tarkoittaa, että eroja näiden kahden ryhmän yhteydellä väkivaltakäyttäytymiseen saattaa esiintyä. Täten katsauksen tavoitteena on ymmärtää psykopatian ja väkivallan välillä esiintyvää yhteyttä tutkimalla psykopatian konstruktiota ja vertailemalla PCL-R:llä saatuja tuloksia muihin psykopatiamittareihin. Kaikki tutkimukset on haettu google scholarista tai merkittävimmissä artikkeleissä käytetyistä lähteistä. Hakusanoina on käytetty mm. “psychopathy and violence”, “primary and secondary psychopathy”, “PCL-R and violence”, “PPI and violence” sekä “CAPP and violence”. Kaikki tutkituista psykopatiamittareista vaikuttivat kuitenkin olevan yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, joskin yhteys oli merkittävästi kiinni menetelmien antisosiaalisista tai behavioraalista osatesteistä. PCL-R:n faktori 1 (interpersonaalisuus-affektiivisuus) ei ole tutkimuksissa lisännyt inkrementaalista validiteettia faktorille 2 väkivallan ennustamiseksi. Lisäksi, joissakin tutkimuksissa faktori 1 näytti päinvastoin heikentävän yhteyttä. Tulokset olivat PPI:n ja CAPP:n osilta samankaltaiset, mikä viittaa siihen, ettei spesifisti psykopatialle ominaiset piirteet välttämättä ole yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen. Koska psykopatiamittareista etenkin PCL-R on oikeudellisessa kontekstissa yleisesti käytetty väkivallanriskiarvion mittari, olisi näiden tutkimusten valossa tärkeää harkita väkivallanriskiarvioon suunnitellun HCL-20 mittarin käyttöä kyseisessä tarkoituksessa mahdollisen stigmatisoinnin ehkäisemiseksi.
-
(2019)Abstract Background and Objectives. Psychopathy is defined as a personality construction characterized by deviant interpersonal, affective, lifestyle related and antisocial traits, such as manipulativeness, pathological lying, emotional coldness, lack of empathy, remorse and long-term goals, impulsiveness and usually also criminal lifestyle. The prevalence of psychopathy is less than one percent in population, though it is much higher among incarcerated people. Therefore, psychopathy is considered a major social and financial burden to the society. There have been made plenty of research about neurobiological and physiological components of psychopathy. This study aims to specify those neurobiological and physical components that separate psychopaths from other people. Research methods. The data was gathered mainly using Google Scholar website. The aim was to search for peer reviewed articles from years 2004 to 2019 with keywords “psychopath” or ”psychopathy” combined with words such as ”criminality”, ”neurology”, ”neurobiology”, ”neurophysiology” and ”neuroimaging”. Inner references of research articles were also utilized. Results and Conclusions. The current neurobiological models of psychopathy present amygdala and ventromedial prefrontal cortex and these dysfunctional connections as well as paralimbic system and its dysfunction as the typical neurobiological components of psychopathy. Neurobiological anomalies connected to psychopathy include reduced amygdala volume and activation, hippocampal structural asymmetry, reduced frontal lobe activation and abnormal activity in networks connecting limbic areas. These are especially seen with criminal psychopaths. Also, low skin conductance, weak activation in corrugator supercilii muscle and weak or absent startle response are seen to be connected to psychopathy. These findings can be accounting for lack of emotional reactions such as fear and empathy and also emotional coldness. Generalization of results is impaired by homogeneity of samples resulting from concentrating on prisoners and incarcerated population, as well as small sample sizes. Based on the study, it´s possible to understand the essence of psychopathy as a construction, that links neurobiological and physiological anomalies and their synergies.
-
(2020)Användning av opioider ökar hela tiden. Detta leder till ett ökat behov av resurser vid missbruks- och beroendevården. Opioidberoende är en komplex sjukdom som påverkar människans psykiska och fysiska välbefinnande. Opioidberoende vårdas med substitutionsbehandling. Substitutionsbehandling ges åt alla personer som har ett diagnostiserat opioidberoende. Behandlingen innebär medicinskt behandling och psykosociala interventioner. Målet med substitutionsbehandling är att minska skador som är orsakade av opioider eller att personen skall rehabiliteras. I Finland har man gett substitutionsbehandling från slutet av 1990. Vården har utvecklats mycket, men ändå diskuteras om vad den optimala vården skall innebära. Studier visar att psykosociala vårdmetoder förbättrar vårdresultat men ändå har man övergått till en mer läkemedelsorienterad substitutionsbehandling i Finland. Syftet med denna litteraturstudie är att utgående från tidigare forskning (1) beskriva vad substitutionsbehandling innefattar, (2) studera hurdana psykosociala vårdmetoder som tillämpats för substitutionsbehandling och (3) hur patienterna upplever substitutionsbehandlingen? De primära källorna utgörs av inhemska vårdrekommendationer och internationella journaler som handlar om substitutionsbehandling. Resultaten visar att psykosocialt stöd förbättrar vårdresultaten, men oklart är att vilka metoder som borde användas, hur och i vilket skede av behandlingen. Studierna visar att det finns en paradox mellan upplevelser av substitutionsbehandling och hur behandling borde enligt studier förverkligas. Kort sagt enligt studier har patienter med starkare social funktionsförmåga nytta av mindre strikta och täta behandlingsmetoder, medan patienter med mer kaotisk och ostabil livssituation sannolikt behöver mera kontinuerligt psykosocialt stöd och kontakt med personal.
-
(2023)Tavoitteet. Mielenterveyden häiriöt ovat yksi suurimmista syistä pitkiin poissaoloihin työstä maailmanlaajuisesti. Poissaolosta aiheutuvien kustannusten ja inhimillisen kärsimyksen vuoksi on tärkeää pyrkiä tunnistamaan työhön paluuta ennustavia, muokattavissa olevia tekijöitä. Työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden on todettu ennustavan työhön paluuta, mutta toistaiseksi niitä on tutkittu erityisesti mielenterveyden häiriöiden yhteydessä vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät psykososiaalisessa työympäristössä ennustavat työhön paluuta mielenterveyssyistä johtuvan poissaolon jälkeen. Menetelmät. Lähdekirjallisuus hankittiin OvidMedline ja Google Scholar -tietokannoista yhdistellen hakusanoja ”return to work”, ”mental disorder”, ”psychosocial work environment”, ”depression” ja ”anxiety”. Hakukriteerinä oli lisäksi julkaisuajankohta 2010-luvulla tai sen jälkeen. Tulokset ja johtopäätökset. Psykososiaalisen työympäristön tekijöistä työhön liittyvät vaatimukset ja hallinnan tunne olivat selkeimmin yhteydessä työhön paluuseen lyhyen mielenterveyspoissaolon jälkeen. Sen sijaan vaivannäön ja palkitsevuuden, sosiaalisen tuen, johtamisen ja ilmapiiritekijöiden osalta näyttö oli heikompaa. Koska korkeat vaatimukset ja matala hallinnan tunne ennustivat myöhempää työhön paluuta, näihin tulisi kiinnittää työpaikoilla enemmän huomiota. Tulevissa tutkimuksissa tulisi selvittää erityisesti johtamisen laadun ja ilmapiiritekijöiden yhteyttä työhön paluuseen tarkemmin. Psykososiaalinen työympäristö vaikuttaa olevan lyhyellä aikavälillä keskeinen työhön paluuta ennustava tekijä. Näin ollen tulevaisuudessa olisi tärkeää kehittää psykososiaalisiin tekijöihin keskittyviä interventioita ja tutkia niiden vaikutusta mielenterveyspoissaoloon.
-
(2022)Introduction: Attentional difficulties are very common among children, and they have negative effects on both children’s learning and development. Currently, there is no evidence-based psychosocial treatment for attentional difficulties. For example, compared to medical treatment of ADHD there are few studies on the benefits of psychosocial treatment in attentional difficulties. There is however need for an evidence-based psychosocial treatment because a significant part of children doesn’t benefit from medical treatment or are unable to use it. Results: Behavioural and cognitive-behavioural therapy, attention training, and neuro rehabilitation are effective in the rehabilitation of children attentional difficulties. Attentional training has positive effects, particularly in sustained and selective attention. Rehabilitation can also be successfully computerized or carried out for example via VR. Conclusions: No single treatment seems currently significantly better than others. Psychosocial rehabilitation can benefit children with attentional difficulties either alone or together with medical treatment. All methods are interrelated by a chance to individualize the treatment and considering how to motivate the children. Most of the research is focused on rehabilitating attention in ADHD compared to other sources of attentional difficulties. Financial resources of psychosocial rehabilitation can be brought down by computerization. Future studies could examine the long-term effects of psychosocial rehabilitation.
-
(2023)Tavoitteet. Indusoituneessa psykoottisessa häiriössä yksi tai useampi aiemmin oireilematon henkilö omaksuu psykoottisesti oireilevan henkilön harhoja. Kirjallisuuskatsauksessa tavoitteenani on kartoittaa, mitä psykososiaalisia riskitekijöitä indusoituneessa psykoottisessa häiriössä on. Menetelmät. Etsin lähteitä PubMed ja Google Scholar -tietokannoista syksyllä 2022 erityisesti hakusanoilla ”induced psychotic disorder”, ”folie a deux”, ”shared psychotic disorder”, ”shared psychosis” ja ”shared delusional disorder”. Otin kirjallisuuskatsaukseen mukaan vain 2000-luvun tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Merkittävimpiä yksittäisiä psykososiaalisia riskitekijöitä indusoituneessa psykoottisessa häiriössä ovat sosiaalinen eristäytyneisyys sekä tiivis ihmissuhde psykoottisesti oireilevan henkilön kanssa. Muut psykososiaaliset riskitekijät ovat samoja muiden psykoottistyyppisten häiriöiden riskitekijöiden kanssa. Tällaisia riskitekijöitä ovat muun muassa heikot kognitiiviset kyvyt, stressi, epäsuotuisa ympäristö, psyykkinen sairastavuus sekä tietyt persoonallisuuden piirteet. Psykososiaaliset riskitekijät ovat luonteeltaan kasaantuvia ja toimivat joskus häiriön laukaisevana tekijänä sille geneettisesti alttiilla henkilöllä.
-
(2017)Objective The aim of this bachelor thesis is to investigate how duration of psychotherapy affects it´s outcome when treating adults with unipolar depression. So far the scientific evidence in this matter has been patchy: very few meta-analyses or systematic reviews have been published and thus there is no clear consensus in the field. Methods This bachelor thesis was carried out as a literature meta review. Effectiveness studies of both short and long term psychotherapies were included, along with studies that focus specifically on the length of therapy. There were two inclusion criteria for the studies: at least half of the subjects were required to have unipolar depression as their main psychiatric problem, and no specialty groups – such as pregnant women or ethnical minorities – were allowed as a main sample. Results and implications Among short term (1-20 sessions) psychotherapies, scientific evidence for optimal therapy duration is conflicting. It is, however, safe to say that the shortest (1-3 sessions) psychotherapies are the least effective therapeutic interventions of all kinds. Change during psychotherapy was roughly linear across all studies and initial symptom severity did not correlate significantly with optimal length of psychotherapy. Long psychotherapies of over 100 sessions proved to be the most effective. However, there are only few effectiveness studies investigating long-term psychotherapies and the methodology of those studies is not only varied but often quite lenient. Therefore it is dubious to compare short- and long-term psychotherapies and these results should be taken as preliminary remarks. There are practically no studies investigating medium long (20-100 sessions) psychotherapies. Given the scientific evidence, psychotherapeutic guidelines in Finland seem rather weird. In Finland, most therapies last 100-200 sessions, although good quality studies supporting these kinds of treatments are still sparse. On the other hand, short term psychotherapies are still rather rare in Finland despite firm scientific evidence suggesting their high utility in everyday clinical practice.
-
(2021)Tavoitteet. Tämä on kirjallisuuskatsauksena laadittu kandidaatintutkielma, jonka tarkoituksena on selvittää psyykkisen valmennuksen merkitystä lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksessa tutkimalla aiempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia sekä sisäisen motivaation kasvattamista itsemääräämisteorian toteutuminen varmistamalla. Aiheesta ennestään löytynyt tutkimustieto on sekä koti-, että ulkomaista ja tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa 2020-luvun jalkapallojoukkueen toimintaan sopivaa tutkimusta. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa selvitetään aihetta aiempien tutkimusten perusteella. Tulokset ja johtopäätökset. Psyykkinen valmennus on olennainen osa jalkapalloilijan kehitystä ja jokapäiväistä toimintaa, jota jokaisen valmentajan tulisi pystyä tarjoamaan pelaajilleen. Psyykkisiä taitoja on mahdollisuus kehittää psyykkisellä valmennuksella, samoin valmentajan on mahdollista kehittää itseään psyykkisen valmennuksen toteuttajana. Itsemäärämisteoria vahvistaa pelaajien koettua sisäistä motivaatiota ja on tärkeää, että sen toteutumisesta huolehditaan joukkuetoiminnassa. Sisäisesti motivoituneet pelaajat jatkavat harrastustaan todennäköisemmin ja heidän liikunnallinen elämäntapansa jatkuu läpi koko elämän. Erityinen merkitys psyykkisen valmennuksen toteuttamisessa on palautteenantotaidoilla ja valmentajan halulla sekä taidoilla kehittää itseään.
Now showing items 4969-4988 of 7170