Browsing by Title

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskatsaus rasismiin suomalaisessa peruskoulussa niin rakenteissa kuin sosiaalisissa suhteissa. Opettajat ovat julkisen vallan käyttäjiä ja keskeinen osa koulun toimintaa ja lasten koulukokemuksia, joten huomio kohdistui erityisesti heihin. Lisäksi tutkielman tavoitteena on tunnistaa ja nimetä rakenteellisen rasismin ilmentymiä suomalaisessa koulujärjestelmässä. Menetelmät. Tutkielma muodostui yleiskatsaukseksi rasismista koulussa narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmien mukaisesti analysoimalla lähdeaineistoa teoriataustan avulla. Koska tutkielman tutkimustehtävä liittyi juuri suomalaisen peruskoulun rasismiin, tutkielman aineistoksi valikoitui lähinnä suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta koostuva otos. Narratiiviselle kirjallisuuskatsaukselle ei ole kovin tiukkoja metodisia sääntöjä, mikä mahdollisti vapaamuotoisemman aineiston tulkinnan ja jäsentelyn. Keskeisen teoriapohjan tutkielmalle muodostivat arkipäivän rasismi, rakenteellinen rasismi ja valkoisuus Lähestyin tutkimustehtävääni kysymyksillä Millä tavoin rasismi ilmenee suomalaisen peruskoulun sosiaalisissa tilanteissa? ja Mitä on rakenteellinen rasismi suomalaisessa koulukontekstissa? Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa koulukontekstissa ilmenevä rasismi jäsentyi rakenteelliseen rasismiin ja arkipäiväisempään vuorovaikutustilanteissa ilmenevään rasismiin. Rakenteellinen rasismi on läsnä esimerkiksi koulujärjestelmämme perusteissa, suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppiaineessa ja näyttäytyy myös opetushenkilökunnan koostumisessa lähes poikkeuksetta valkoihoisista opettajista. Opettajien rasismin kiistäminen, kyvyttömyys tunnistaa rasismia ja puuttua siihen näyttäytyvät keskeisenä osana rasismia suomalaisessa peruskoulussa. Erityisesti rasismin kiistämisen ollessa kantavana teemana (valkoisten) opettajien suhteessa rasismiin, näyttäytyy se keskeisenä osana koulun rakenteellista rasismia.

Objectives. Prenatal maternal health and lifestyle choices are known risk factors for later child development, but mental risk factors such as prenatal stress are less known. There are estimates that about a half of all mental disorders begin by the age of 14, but the trajectory of developmental psychopathology can extend to a much earlier period, possibly even to the fetal period. The main objective of this review is to examine the association between prenatal maternal stress and childhood externalizing symptoms defined as conduct problems and hyperactivity. Additionally, it aims to find out which mechanisms explain this possible association. Methods. Information retrieval was conducted from two databases, Ovid Medline and PubMed. The keywords were prenatal stress, offspring externalizing symptoms, hyperactivity and conduct problems. Ten original research articles were found. These articles were published between 2005-2019 and examined two- to 12-year-old children. Results and conclusions. The results of the articles consistently indicate that prenatal maternal stress was associated with childhood behavioral problems and hyperactivity. This association remained after controlling for other prenatal risk factors. Possible mechanisms to explain this association were mother’s risen cortisol levels and children’s amygdala size. However, one article found the association between prenatal stress and childhood externalizing symptoms to exist only indirectly through hostile parenting, postnatal stress and children’s negative affectivity. The amount of stress experienced and the timing of stress during pregnancy had contradictory results on developing externalizing symptoms. Multiple stressors experienced simultaneously during pregnancy seems to be significant to developing symptoms and stress during the first half of pregnancy seemed to be more significant than stress during the latter half. Also, the association between prenatal stress and hyperactivity seems to be emphasized in boys. More research is needed on the mechanisms that explain the association between prenatal stress and externalizing symptoms in order to utilize information in prevention and intervention.

Syftet med avhandlingen är att undersöka hur den svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter tillgodoses inom domstolsväsendet. I avhandlingen utreds också vad rätten till en rättvis rättegång innebär i språkligt hänseende och hur tingsrättsreformen som trädde i kraft år 2019, kommer att påverka den svenskspråkiga partens möjligheter att använda sitt eget språk i de nya domkretsarna. Språkliga rättigheter hör till medborgarnas grundläggande rättigheter och tillgodoseendet av dem är en förutsättning för att även andra grundläggande fri- och rättigheter ska kunna tryggas, såsom rätten till en rättvis rättegång. Enligt den utredning som ingår i avhandlingen kan man dock konstatera att mycket tyder på att den finsk- och svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter inte tillgodoses enligt lika grunder inom det finländska domstolsväsendet. Det har visat sig att det råder en stor brist på tillräcklig svenskkunnig personal inom domstolsväsendet, vilket i sin tur försvårat de språkliga rättigheternas tillgodoseende avsevärt. Tingsrättsreformen som trädde i kraft år 2019, har även visat tecken på att försvåra rättsväsendets förmåga att ge service på de båda nationalspråken enligt lika grunder. Även om Finland är ett tvåspråkigt land där man enligt lagen har rätt att använda sitt eget språk hos domstolen och andra myndigheter, kan man enligt resultaten i denna avhandling konstatera att landets medborgare försätts tidvis i en mycket olikvärdig ställning. Därmed vore det särskilt viktigt att myndigheterna vidtar åtgärder i syfte att kunna säkerställa att jämställdhet och likabehandling uppnås i det tvåspråkiga Finland i så hög utsträckning som möjligt.

Mitt syfte med kandidatavhandlingen är att undersöka hur finska och svenska myndigheter hanterar dröjsmål vid handläggningar av ärenden. Studien fokuserar först på att kartlägga utvecklingen av båda ländernas förvaltningslagar och sedan beskriver den det hur länderna hanterar dröjsmål vid myndighetshandläggningar. I slutet av avhandlingen är mitt syfte att jämföra ländernas förvaltningslagar. I den svenska förvaltningslagen genomfördes en reform år 2018, vilket innebar att enskilda individer kunde begära att myndigheter skulle fatta ett beslut inom sex månader.Den svenska FL-reformen har troligen stött sig på den allmänna europeiska utvecklingen och Europakonventionens krav på att enskilda individer har rätt till en snabb och rättvis behandling av sina ärenden. Den finska förvaltningslagen är däremot äldre och förvaltningsklagan som rättsmedel kan tolkas som ineffektivt eftersom myndigheten kan bli medveten om sin lagstridighet i efterhand. Genom studien har JO rättspraxis och lagförarbeten varit centrala för att skriva om exempel på långsamma myndighetshandläggningar hos både finska och svenska myndigheter. Slutsatser dras om hur Finland kunde utveckla sin förvaltningslagstiftning genom att ta modell av den svenska FL-reformen. Däremot vid tolkning av svenska handläggningstider anses de vara långa i Sverige ännu idag men man kan ändå dra en slutsats att reformen går i rätt riktning i vilken man vill trygga enskilda individers ställning. Sammanfattningsvis klargör denna studie betydelsen av att länder implementerar och utvecklar sina lagar för att upprätthålla en effektiv och jämlik behandling av enskilda individers ärenden. Slutligen kommer avhandlingen fram till att det finns möjlighet för Finland att ta modell av den svenska FL-reformen eftersom man tidigare också gjort det

Denna uppsats syftar till att klargöra huruvida det är möjligt att analysera och mäta demokratiutvecklingen i Afghanistan som år 2002 påbörjade sin demokratiutveckling efter att tidigare ha varit kategoriserad som en misslyckad totalitär stat. Jag belyser detta genom att studera utvecklingen av processer och institutioner samt jämföra dessa mot de demokratikriterier som fastställts för en fungerande demokrati. Den legitima rättsstaten är en av grundstenarna till en fungerande demokrati och för att fastställa rättsstatstillståndet i Afghanistan utreder jag även Afghanistans säkerhetssektorsreform (SSR) i denna uppsats. För att undersöka detta har jag ställt följande forskningsfrågor: Vilka förändringar har, sedan december 2001, skett i den generella demokratisituationen i Afghanistan och i vilken omfattning uppfyller Afghanistan de demokratikriterier som karakteriserar en demokratisk stat? Har säkerhetssektorsreformen i Afghanistan lyckats varvid en, av Linz och Stepan förevisad, legitim rättsstat har uppkommit? För att besvara forskningsfrågorna har jag valt att göra en fallstudie av demokratiutvecklingen och rättsstatssituationen i Afghanistan efter den intervention som utfördes vid årsskiftet 2001–2002 av en internationell koalition. Jag inleder analysen med att jämföra Afghanistans demokratitillstånd mot de demokratikriterier Robert Dahl fastställt i sin polyarkimodell, det är villkor som enligt Dahl skall uppfyllas av en demokrati. Därefter utreder jag förutsättningarna för demokratisk konsolidering enligt den teori Linz och Stepan har utvecklat för demokratisk konsolidering. En väsentlig förutsättning för demokratisk konsolidering är, enligt Linz och Stepan, en legitim rättsstat. Den legitima rättsstaten är en av de fem arenor som fordras för demokratisk konsolidering. Studiens resultat visar att Afghanistan uppfyller, åtminstone på teknisk nivå, de flesta av Robert Dahls uppsatta demokratikriterier. Däremot när dessa kriterier jämförs mot de demokratiindex som mäter demokratinivå, samt klassar världens nationer i demokratiska och icke demokratiska nationer, framkommer det att Afghanistan inte är en verklig demokrati. Som slutsats bedömer jag att Afghanistan uppfyller Dahls demokratikriterier från en minimalistisk synvinkel där den normativa aspekten försummas. Från en maximalistisk synvinkel är praxisen för demokrati i den afghanska kontexten undermålig. Demokratisk konsolidering uppnås enligt Linz och Stepan när demokratin är det "enda spelet i staden", vilket förutsätter samverkan mellan alla fem arenor. Studien påvisar stora brister på samtliga arenor och framförallt på rättsstatsarenan, fastän denna arena mottagit ofantligt mycket internationellt stöd under åren. Resultatet påvisar att Afghanistan inte är en legitim rättsstat. Säkerhetssektorreformen har genererat säkerhetsstyrkor som betjänar ledare som valts av folket. Den institutionella korruptionen är väldigt hög och de medborgarna som söker rättvisa får inte rättvisa ifall de saknar kontakter. Enligt Hippler krävs ekonomisk integration, kulturintegration, politisk centralisering, skapande av gemensamma intressen och demokratisering för att splittrade samhällsgrupper bildar ett gemensamt samhälle. Dessa övergripande faktorer har inte utvecklats på grund av den starka klankulturen och den traditionella synen på makt. Det internationella samfundet har stött säkerhetssektorsreformen, som i sig är en viktig grundsten för en legitim rättsstat, men på grund av förbiseende av merparten av de andra faktorerna Hippler påvisar, utan att ta hänsyn till den starka klankulturen, de decentraliserade maktstrukturerna, den institutionella korruptionen m.m. har det enligt min uppfattning varit omöjligt att åstadkomma strukturer och processer som positivt medverkat till utvecklandet av en legitim rättsstat och en fungerande demokrati.