Browsing by Title
Now showing items 5833-5852 of 7170
-
(2016)The aim of this study is to form a picture of the current state and cultural politic state of the so-called Suomi-koulu institution. Suomi-koulu is a school that provides teaching in Finnish language and Finnish culture. The students of Suomi-koulu are children with a Finnish background but who are temporarily or permanently living outside of Finland. In the year 2015 there were more than 4, 000 students studying in these schools all over the world. The first chapters of this study focus on the history and current operation of Suomi-koulu as well as the partners of the Suomi-koulu. Further chapters discuss previous studies conducted on the subject and the related concept of cultural politics. Suomi-koulu is an interesting and multidimensional phenomenon that includes education, culture, internationalization and different areas of politics. The research for this thesis was carried out as a matter based qualitative analysis. Statistical data for the study was provided by the Suomi-Seura ry. The statistics included years from 2009 to 2015. The current state of Suomi-koulu was examined by studying this data. The study of the cultural politic state of the Suomi-koulu was carried out by studying two cultural politic documents Kulttuuripolitiikan strategia 2020 and Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta, both issued by the Ministry of Education and Culture. The current state and cultural politic state of the Suomi-koulu can be described as good and stable. The number of the schools as well as the number of student have increased between the years 2009 and 2015. The cultural politic state can be argued by the two documents studied. Four repetative themes were found to support this view. The themes were identity, value of culture, culture heritage and export of culture. All these themes speak on behalf of the Suomi-koulu being important to the individual, to different communities and to the state of Finland. Many aspects such as long history, active support from the Ministry of Education and Culture, committed teachers and parents, increasing emigration from Finland and the overall appreciation for the Finnish culture have had an effect to the good present state of Suomi-koulu.
-
(2021)Osalla peruskoulun vieraskielisistä oppilaista suomen kielen taito valmistavasta, suomi toisena kielenä ja kirjallisuus ja äidinkieli ja kirjallisuus -opetuksesta huolimatta on korkeintaan välttävä. Huolestuttavin on niiden lasten tilanne, joiden huoltajista kumpikaan ei puhu suomea äidinkielenään ja joiden suomen kielen oppiminen on kokonaan koulun vastuulla. Heikko suomen kielen taito muodostuu suurimmaksi esteeksi osallistua jokapäiväiseen kouluopetukseen ja sitä kautta heikentää myös lapsen jatko-opiskeluun liittyviä mahdollisuuksia. Tässä tutkielmassa kuvataan, analysoidaan ja tulkitaan sekä valmistavan ja suomi toisena kielenä -opetuksen opettajien että vieraskielisten oppilaiden omia kokemuksia monipuolisen kielitaidon kehittämisestä. Lisäksi tutkielmassa vastataan kysymykseen siitä, miten suomen kielen oppimiseen liittyvä opetus on järjestetty ja miten se toimii erityisesti niiden oppijoiden osalta, jotka oppivat suomen kieltä käytännössä vaan koulukielenä. Tämä tutkimus on kvalitatiivista analyysia, joka perustuu peruskoulun valmistavan opetuksen ja suomi toisena kielenä -opetuksen opettajien, oppilaiden ja myös heidän luokanopettajien haastatteluihin. Tutkimuksessa tuodaan esille ensisijaisesti opettajien, mutta myös oppijoiden näkökulmaa asiaan. Tulosten mukaan muutto vieraaseen kieliympäristöön aiheuttaa lapselle sellaista oireilua, jonka käsittelemiseen vaaditaan muitakin asiantuntijoita opettajan lisäksi. Puutteellinen suomen kielen taito haittaa lapsen osallisuutta koulutyöhön ja vaati opettajalta lisää paneutumista lapsen vaikeuksien syihin. Ongelmana on myös opetusryhmien suuret koot ja sopivien oppimateriaalien valinta. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että joillekin lapselle suomen kieli jää ainoastaan koulukieleksi. Kiinnostus koulukieltä kohtaan on hyvin riippuvainen oppilaan kotiympäristöstä, eikä opetuksen itseohjautuvuuteen pyrkivä malli välttämättä toimi vieraskielisten lasten kohdalla odotetulla tavalla. Tämänhetkinen peruskoulussa muodostettu suomen kielen oppimista toisena kielenä tukeva järjestelmä ei riitä joidenkin oppijoiden kohdalla, minkä seurauksena on jatko-opiskeluun riittämätön suomen kielen taito.
-
(2018)Objectives. The aim of the thesis was to find out what kind of means the teacher can use teaching Finnish as a second language students in order to support the production of their speaking. There has been quite a bit of research on this topic, though the topic is timely as cultural diversity increases and the number of pupils in the syllabus of Finnish as a second language is increasing. The thesis was made as a literature review. The aim was to explore, as far as possible, the most effective ways to support the production of speaking by Finnish as a second language students through the analysis of the research. There was found similiar types of supporting methods, but depending on the context, different methods for teaching was also found. Methods. The material of this thesis was collected from literature using a systematic literature review. The research material was compiled using related keywords in the most common library knowledge databases. The literature to be analyzed mainly consisted of studies related to the topic, but also other researches based literature for the period 2007-2016 was accepted. The results of the literature analysis were systematically grouped and analyzed using descriptive method. Results and Conclusions. From the research literature, there was found various teaching methods which the teacher can apply when teaching Finnish as a second language. Key elements of the most important researches, in particular to support the speech of the students, were small group activities, peer support and spontaneous interaction situations. In most studies, teaching functionality and interaction were important. Other well-functioning methods, such as the use of pupils' own mother language in teaching, were considered workable. The aim behind these teaching methods was to enrich the vocabulary of the students and thus to improve the fluency of speaking. The research results can be directly applied to practical teaching work.
-
(2016)In recent years, prolonging of university studies has been one of the most commonly reported educational problems in Finland for educational and psychological reasons and for economical perspectives as well. The interaction between intellectual, emotional and motivational dimensions of learning is very complex (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2004), and it has been found in previous studies that when facing challenging situations, individuals apply different strategies to cope with them (esim. Cantor, 1990; Määttä, 2007; Lonka, 2015). Achievement strategies are formed on the basis of prior experiences and success expectancies, and strategies have been found to be related to individuals’ performance (Cantor, 1990; Onatsu-Arvilommi & Nurmi, 2000). The intention of this study was to investigate what kinds of relations have been found to exist between achievement strategies and success in university studies. The study was conducted as a narrative literature review and the aim was to gather the essence of some previous studies as well as to open up some new perspectives for future research. For the purpose of this study, six international articles that examine the relation between achievement strategies and success in university studies were selected. The differences and similarities of the articles were examined for both in terms of their results as well as their research methods. In the light of the research articles it can be concluded that the relation between achievement strategies and success in university studies is evident. The studies gave equal evidence that the users of optimistic strategy apply an active and task-focused approach towards their studies and demonstrate high engagement to achieve their goals and they also succeed well in their studies, whereas task-avoidant strategies correlate negatively with success expectations as well as academic engagement, and they also predict poor academic success. These findings are in line with other research concerning the linkage between strategies and success in other than university contexts. Despite the consistence of the research subjects and the study results of the articles, some differences were found in the constructions used for studying the phenomenon and also how study success was defined and operationalized, which sets limits to drawing general conclusions on the field of research. In possible future research these differences should be taken into account, in order to be able to make broader conclusions about the relations between achievement strategies and university study success.
-
(2018)The aim of my study was to find out what is it about clothing brand Supreme that allures its users to spend so much time, money and effort to be able to get a hold on to its clothes and accessories. My research task was to get a clarification what makes Supreme so supreme to its user and what type of matters are there in the background. To find out my study asks what are the roles of identity and exclusiveness in this entirety. My study reflects on earlier studies about dressing, identity and about the role of exclusiveness in marketing of luxury brands. The material for my study is collected from an interview. To be able to get relevant information I chose the interviewee based on my knowledge of him being a Supreme user. Content analysis was made from a semiotic point of view and the aim was to show different semantics appearing in the results. The results show how identity and exclusiveness have an effect on the appeal of Supreme to its user and how they work together increasing one another. Supreme revealed to be just enough out of reach from its users to be able to create a community around itself that community being based on the identity built around Supreme in certain context.
-
(2019)Surrogatmoderskap är ett arrangemang där en kvinna (surrogatmodern) blir gravid genom assisterad befruktning med avsikt att ge bort barnet direkt efter födseln till på förhand avsedda föräldrar. I Finland var det möjligt att utföra denna sorts arrangemang fram till 2007 som en form av fertilitetsbehandling. Syftet med min avhandling är att närmare utreda hur olika experter inom området samt intresseorganisationer resonerar kring surrogatmoderskap och vilka sociala problem som aktualiseras utgående från en bedömningspromemoria utgiven av Justitieministeriet år 2012. År 2011 gav ETENE (riksomfattande etiska delegationen inom social och hälsovården) ett utlåtande där de anser att surrogatarrangemang, som ett alternativ till barnlöshet, kunde vara etiskt acceptabelt. Som svar på detta gjorde justitieministeriet en undersökning där de granskar juridiska frågor angående surrogatmoderskap på nationell och internationell nivå och presenterar alternativa regeringsalternativ. Alternativen är att 1. fortsätta totalförbudet på surrogatmoderskap utfört via assisterad befruktning, 2. att tillåta altruistiska surrogatarrangemang utan begränsning och 3. att tillåta altruistiska surrogatarrangemang i enskilda situationer. De som tagit ställning till detta är 59 stycken, både stora statliga aktörer samt små privata intresseorganisationer. Min avhandling är en dokumentanalys där jag analyserat 25 stycken av ställningstagandena. För att summera vad jag kommit fram till i min analys, så kan man konstatera att surrogatmoderskap är väldigt mångfasetterat. Aktörer och organisationer som arbetar med surrogatfrågor tar fasta på samma problem men kan ändå vara av helt olika åsikter. Det här betyder även att alla aspekter inom surrogatmoderskap har både positiva och negativa sidor beroende på från vilken eller snarare vems perspektiv man ser på möjligheterna samt svårigheterna som surrogatmoderskap medför.
-
(2019)Tavoitteet. Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ongelmista ja huolenaiheista. Se on globaali uhka, joka vaikuttaa kaikkiin maapallon ihmisiin. Ilmastonmuutos onkin ollut paljon esillä mediassa ja poliittisissa keskusteluissa, mutta sen aiheuttamista tunteista ja ajatuksista on puhuttu vasta vähän. Ihmisten huoli ilmastosta on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Aikuisilla ja nuorilla on todettu esiintyvän huolta ja ilmastonahdistusta. Aikuisten ja nuorten kokemuksia ilmastonmuutokseen liittyvien tutkittu jo enemmän, mutta lasten kokemuksia ilmastonmuutoksesta tutkittu tähän päivään mennessä huomattavan vähän. Lapset ovat tulevaisuuden päättäjiä ja toimijoita ilmastoon liittyvissä asioissa, joten lasten kokemuksia ilmastonmuutoksesta on tärkeää tutkia. Haluankin tutkimuksessani selvittää, miten lapset kokevat ilmastonmuutoksen. Myös luokanopettajien näkökulmasta lasten ajatusten ja kokemusten selvittäminen on tärkeää, jotta kouluissa osataan antaa laadukasta ja lasten tarpeita vastaavaa ilmastokasvatusta. Menetelmät. Tutkimukseni metodina käytin laadullista metasynteesiä, joka on yksi kirjallisuuskatsauksen tyypeistä. Laadullinen metasynteesi muistuttaa systemaattista kirjallisuuskatsausta. Valikoin ai-neistooni kuusi eri maissa toteutettua tutkimusta, jotka käsittelivät 6-16-vuotiaiden lasten kokemuksia ilmastonmuutoksesta. Näitä tutkimuksia vertailemalla löysin paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisia tu-loksia, joita kokosin eri aihealueiden alle. Aihealueita tiivistämällä kokosin teemoja, joista sain tutki-mukselleni tuloksia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että lapset kokevat ilmastonmuutosta kohtaan monia tunteita, kuten surua, pelkoa, turhautumista ja vihaa. Lisäksi lapset kokivat huolta omasta elinympäristöstään, muista maista, eläimistä ja kasveista, sekä tulevista sukupolvista. Lapset uskoivat, että ilmas-tonmuutos on ihmisten aiheuttamaa, mikä johtuu pääosin ihmisen vastuuttomasta toiminnasta ja välinpitämättömyydestä. Lasten kokemukset maapallon tulevaisuudesta vaihtelivat toiveikkaasta pessi-mistiseen. Lapset kuitenkin kokivat oman henkilökohtaisen tulevaisuutensa valoisana, eivätkä juurikaan liittäneet pessimistisiä ajatuksia omaa tulevaisuuttaan kohtaan. Tulokset osoittivat myös, että lapset kokevat ilmastonmuutoksen aikaperspektiivin eri tavoin. Jotkut ajattelivat sen tapahtuvan vasta satojen vuosien päästä, kun taas osa tiedosti ja koki ilmastonmuutoksen vaikutukset jo nyt. Lasten kokemukset ilmastonmuutoksesta tulisi ottaa vakavasti. Koulussa olisi tärkeää käsitellä ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita lasten tarpeiden mukaan. Ilmastokasvatuksessa tulisi keskittyä erityisesti toivoon ja positiiviseen suhtautumiseen maapallon tulevaisuudesta. Opettajien olisi myös tärkeää pysyä toiveikkaana ja positiivisena opettaessaan lapsille ilmastonmuutoksesta.
-
(2022)Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan surua suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta lasten kuvakirja on kulttuurintuote, jossa heijastuvat aikamme ja kulttuurimme normit ja asenteet. Tavat, joilla surua kuvakirjoissa esitetään ja merkityksellistetään, opettavat lapsi-lukijoille surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Sosiaalisen konstruktionismin ydinajatusten mukaisesti tässä tutkimuksessa nähdään, että kieli sekä kertoo todellisuudesta että rakentaa sitä. Kielellä on siis merkitystä, ja sitä on siksi tärkeää tutkia. Lasten kuvakirjoissa ikävät ja vaikeat aiheet ovat yleistyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana (Heikkilä-Halttunen, 2010, 16), ja niihin on tartuttu myös lastenkirjallisuuden tutkimuksessa (ks. mm. Kokko, 2010; Heikkilä-Halttunen, 2010). Suruista muut kuin kuolemansuru ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan vaille huomiota. Lapsen elämään sisältyy laaja kirjo enemmän ja vähemmän arkisia suruja, joiden huomiotta jättäminen herättää kysymyksen siitä, mitä lapsen suruja aikuiset pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä – ja mitä ehkä eivät. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysiin valikoitui neljä suomalaista, vuosina 2018–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jossa suru on keskeinen aihe. Aineistonhaussa käytettiin Lastenkirjainstituutin ja HelMet-kirjastojen lastenkirjallisuuden tietokantoja. Kuvakirjassa sekä verbaalisella että kuvallisella kielellä on tärkeä osansa merkityksen luomisessa ja kommuni-koimisessa lukijalle (ks. mm. Heinimaa, 2001, 144). Näin ollen kuvakirjan analyysissa verbaalisen ohella myös visuaalista kieltä tulisi tutkia. Tässä tutkimuksessa kuvakirjojen verbaalista ja visuaalista kieltä tarkasteltiin kuvakirjatyyppien (Nikolajeva & Scott, 2001), kielen funktioiden (ks. Pietikäinen & Mäntynen, 2020, 2.4: Diskurssit ja kielelliset valinnat) ja lauseen prosessityyppien (Halliday & Matthiessen, 2004) käsitteistöön nojaten. Analyyttisten kysymysten avulla tehtiin huomioita tavoista, joilla surua aineistossa merkityksellistetään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousseet surun diskurssit kertovat surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Suru kuvattiin luonnollisena ja hyväksyttävänä mutta samaan aikaan epäsäännöllisenä ja ei-lineaarisena ilmiönä. Sureminen oli hyvin erilaista lapsilla ja aikuisilla. Lapsilla suru näyttäytyi etenkin kiukkuna ja huutona, aikuisista taas tuli surun myötä poissaolevia ja väsyneitä. Lapsen ja aikuisen roolit myös hämärtyivät, kun suru oli yhteistä. Surevat aikuiset eivät ehkä muistaneet pestä lapsen hampaita tai huolehtia, että tämä saa syödäkseen. Sureva kohdattiin keholla ennemmin kuin sanoilla. Lapsenkaan surua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yritetty selittää tai sanoittaa. Halaaminen, silittäminen ja sylissä pitäminen olivat yleisimmät keholliset tavat kohda-ta lapsen suru.
-
(2021)Tavoitteet. Tunnetaitojen merkitys hyvinvoinnille on tunnistettu 2000-luvulla laajasti. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirja ohjaa varhaiskasvatuksessa antamaan lapsille mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan. Ympäristö ja yhteiskunta, jossa elämme muokkaavat sitä, kuinka näytämme tunteitamme sekä minkä tunteiden näyttäminen on soveliasta. Suru on suomalaisessa yhteiskunnassa pidetty usein piilossa ja kiinnostuin siitä, miten surun tunne näkyy varhaiskasvatuksen arjessa. Tunnetaitojen näkökulmasta surun pitäisi tulla tunnistetuksi, mutta yhteiskunnan normien sanelemana näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Surututkimus keskittyy pääasiassa kuolemaan liittyvään suruun. Varhaiskasvatuksessa suruun liittyvää tietoa on saatu myötätuntotutkimuksen ohessa. Surun tunnistamisesta ja siitä, kuinka siihen suhtaudutaan varhaiskasvatuksessa en löytänyt aiempaa tutkimusta. Tässä kandidaatin tutkielmassa selvitän, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö kuvaa lasten kokemaa surua sekä surun kohtaamisen käytäntöjä varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Tämän tutkielman aineisto kerättiin avoimella internetpohjaisella kyselyllä. Vastaajat rekrytoitiin Varhaiskasvattajan materiaalipankki nimisestä Facebook-ryhmästä. Vastauksia kertyi yhteensä 7 kappaletta. Aineiston analysointi suoritettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Vastaajat kuvasivat lasten ilmaisevan surua joko heihin itseensä tai ulospäin kohdistuvana toimintana. Surun kuvattiin näkyvän niin vuorovaikutuksessa, lasten ollessa kiinnittymättömiä toimintaan kuin lasten kokeman hankalan olon hetkellä. Surun syyt jakautuivat lapsesta ulkoisiin sekä sisäisiin tekijöihin. Vastaajat tukivat lasta surun tunteen kanssa luomalla yhteyttä lapseen, käyttämällä tunnetta ulkoistavia keinoja sekä luomalla yhteyttä lapsen perheeseen. Yksiköiden/ryhmien käytänteet jakautuivat suoriin, välillisiin sekä rakenteellisiin keinoihin. Vastaukset heijastelevat varhaiskasvatuksen arvomaailmaa. Myöhemmässä tutkimuksessa voisi selvittää kuinka sensitiivisyyden huomioiminen yksikön pedagogisissa käytännöissä sekä surun tunteen tunnistaminen ja ilmaisu esiintyvät yhdessä. Olisi kiinnostava tietää, miten myötätuntokulttuuriltaan vahvassa yksikössä lapset näyttävät surun tunteitaan sekä kuinka he kokevat tulleensa nähdyiksi ja kohdatuiksi tunteensa kanssa.
-
(2023)Lastenkirjallisuuden avulla on mahdollista käsitellä vaikeita aiheita ja tunteita niiden tarjoaman etäännytyksensä ansiosta. Lastenkirjallisuus tarjoaa lapselle työvälineen tutkia omaa identiteettiään, omaa elämää ja sen tapahtumia. Surun tunne aktivoituu yleensä menetyksen seurauksena. Tässä tutkimuksessa käsittelemäni menetykset koskevat läheisen henkilön kuolemaa ja siitä seuraavaa surua. Tarkoitukseni tässä tutkimuksessa on tutkia surun tunnetta lastenkirjallisuudessa sekä lastenkirjallisuutta apuna lapsen omassa surutyössä. Tutkimuskysymykseni käsittelevät mihin tilanteisiin suru aineistossani liittyi, kuinka suru kuvattiin käyttämässäni aineistossa, miten suruun reagoitiin sekä miten surun tunnetta ja siihen liittyvää menetystä aineistossani käsiteltiin. Tutkimuskysymyksieni muotoutumiseen vaikutti tieto siitä, kuinka lapsena kokemamme menetykset vaikuttavat koko myöhempään elämäämme ja myös siihen, miten myöhemmät menetykset käsittelemme. Lapsuuden aikaisilla menetyksen kokemuksillamme on siis suuri vaikutus myöhempään elämäämme. Surun tunne tulee käsitellä ja kohdata niin kuin muutkin tunteet. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä ja aineistonani toimi 10kpl vuosina 2006–2022 julkaistua lasten kuvakirjaa, joissa kaikissa käsiteltiin surua. Analyysini kohteina olivat niin teksti kuin myös kuvitus. Aineistossani surun tunne ja surutyön käsitteleminen liittyivät läheisen ihmisen kuolemaan. Analyysini perusteella puhuminen ja menetetyn henkilön muisteleminen auttoi surun käsittelemisessä. Puhumattomuus nähtiin kasvattavan lapsen henkistä pahaa oloa. Kuvituksessa surun tunnetta kuvattiin hahmojen asennoissa ja ilmeissä. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta surun liittyvän läheisen ihmisen kuolemaan ja, että läheisten ihmisten tuki sekä turvallinen tunneilmasto ovat lapsen surutyön kannalta kaikista merkittävimpiä elementtejä. Tämän tutkimuksen perusteella lapsen kanssa kuolemasta puhuessa ja lapsen kysymyksiin vastatessa tulee olla rehellinen sekä käyttää konkreettista kieltä. Lastenkirjallisuuden käyttämät vertauskuvat kuitenkin tarjoavat lapselle työkalun käsitellä menetystä omaan tahtiinsa. Lastenkirjallisuus toimii myös vertaistuellisena työkaluna tarvittavan etäännytyksensä lisäksi. Kirjan tarinat tarjoavat oivan lähtökohdan lapsen ja aikuisen välisille keskusteluille sekä lapsen surun tunteen käsittelemiselle.
-
(2023)Tavoitteet. Suuhengittäminen on hengitystapa, joka saattaa korvata paremman hengitystavan, eli nenähengittämisen. Suuhengittäminen voi vaikuttaa lapsen suun ja kasvojen alueen rakenteiden kehittymiseen ja aiheuttaa toiminnallisia poikkeavuuksia, esimerkiksi puheeseen. Suuhengityksellä tiedetään olevan yhteyksiä puhehäiriöihin, kuten puheen ymmärrettävyyden vähenemiseen, äänen laadun heikkenemiseen sekä puheentuoton muutoksiin, mutta suuhengityksen vaikutuksista artikulaatioon on vielä paljon opittavaa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää suuhengityksen yhtymäkohtia artikulaatioon lapsilla, jotta saataisiin enemmän tietoa suuhengityksen laajoista haittavaikutuksista. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeena käytettiin ("mouth breathing" OR "mouth inspiration" OR "mouth respiration" OR "mouth ventilation" OR “oral breathing” OR “oral inspiration” OR "oral respiration" OR "oral ventilation") AND ("articulation" OR "pronunciation" OR "speech production" OR "speech and sound production" OR "sound production" OR "speech expression" OR "verbal expression" OR "oral expression" OR "utterance") AND ("speech therapy" OR "speech pathology" OR "speech rehabilitation") AND NOT (“mouth to mouth”). Artikkelihaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoissa tammikuussa 2023. Aineistohaussa kirjallisuuskatsaukseen löytyi neljä tutkimusartikkelia ja yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Valitut artikkelit olivat julkaistu 2013–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Suuhengityksen ja artikulaation väliltä löytyi yhteys. Suuhengittävistä lapsista 25–81.7 prosentilta löydettiin puhehäiriöitä (verrokeilla sama luku 14 %). Lapsilta, joilla oli puhehäiriö, suuhengitystä esiintyi 45.3–55.5 prosentilla (verrokeilla sama luku 10.8 %). Eniten muutoksia dokumentoitiin /s/ ja /z/ -foneemeissa. Suuhengityksen vuoksi muuttuneista artikulaatiotavoista yleisin oli frikatiivi ja klusiili. Artikulaatiopaikoista yleisimmin muuttui alveolaariset ja postalveolaariset äänteet, jotka vaihtuivat useimmiten interdentaalisiksi tai lateraalisiksi. Kandidaatintutkielman synteesiksi muodostui, että suuhengityksestä ja sen vaikutuksista artikulaatioon tarvitaan lisää tutkimusta. Tutkimustietoa kaivataan lisää, jotta ilmiöön voitaisiin puuttua kliinisessä työssä paremmin. Varhainen puuttuminen suuhengitykseen on tärkeää, jotta ongelmat eivät kumuloidu lapsen tulevaisuuteen.
-
(2024)Tavoitteet. Suulakihalkio on yksi tyypillisimmistä synnynnäisistä rakenteellisista epämuodostumista, jossa suulaki ei sulaudu täysin yhteen raskausaikana. Halkio suulaessa voi hankaloittaa lapsen artiku- laatiotaitoja sekä kykyä puhua selkeästi. Suulakihalkion sulkuleikkauksen ajankohta ja sen vaikutukset lapsen kielellisiin taitoihin on suhteellisen laajasti tutkittu aihe ja siitä on vuosien varrella saatu erilaisia tuloksia. Suurin osa tuloksista näyttää kuitenkin viittaavan varhaisemman leikkausajankohdan olevan optimaalisempi puheen kehityksen näkökulmasta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sulkuleikkauksen ajankohdan vaikutusta lapsen artikulaatiotaitoihin ja onko leikkauksen myöhemmällä ajankohdalla jo- tain negatiivisia vaikutuksia. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Lopulliset haut aineistolle tehtiin joulukuussa 2023 OvidMedline ja Scopus -tietokannoista. Osa tutkimuksista otettiin myös mukaan käsinpoiminnan kautta. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: (cleft palate) AND ((surgery OR surgical) adj2 (time OR timing)) AND (phonological development OR articula- tion). Hakulausekkeen tuottamia tuloksia rajattiin tutkimuskysymysten ja artikkelien sisällön mukaan, ja lopulta tutkielmaan sisällytettiin yhteensä 6 tutkimusartikkelia. Artikkelit on julkaistu viimeisen 16 vuoden aikana. Aineiston tarkempaa avaamista ja analysointia varten osa tutkimuksien sisällöistä kir- jattiin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksista saatiin erilaisia tuloksia leikkausajankohdan vaikuttavuu- desta artikulaatiotaitoihin. Eroa artikulaatiotaidoissa ei huomattu kuuden ja 12 kuukauden ryhmien vä- lillä, kun taas 12 kuukauden jälkeisissä ryhmissä huomattiin enemmän artikulaatiovirheitä. Ryhmien välillä, jossa leikkausajankohta sijoittui 12 ja 36 kuukauden välille, huomattiin myöhemmän ajankoh- dan ryhmällä vaikeuksia artikulaatiotaidoissa verrattuna varhaisemman ajankohdan ryhmään. Tulevai- suudessa tutkimusta voisi toteuttaa muillakin kielillä ja tarkastella eri leikkausmenetelmien ja näiden ajankohtien toimivuutta keskenään.
-
(2024)Tavoitteet. Keskosilla esiintyy kypsymättömyyttä syömisen kannalta keskeisissä toiminnoissa, sillä hermoston kypsyys, suun motorinen kehitys, sekä hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen on alikehittynyttä. Syömistoimintojen kypsymättömyys vaikeuttaa ravinnon saantia suun kautta, ja usein keskoset saavat ravinnon osittain tai kokonaan nenämahaletkun kautta. Tutkimuksessa haluttiin tarkastella suun motorisen intervention vaikutuksia keskosten suun kautta syömisen valmiuksiin aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia keskosille suunnatulla suun motorisella interventiolla on suun kautta syömisen taitoihin ja voidaanko intervention avulla saavuttaa täysin suun kautta annettava ravitsemus aikaisemmin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku suoritettiin tammikuussa 2024 Ovid Medline ja Scopus tietokantojen kautta hyödyntäen erilaisia hakutoimintoja. Hakulausekkeena Ovid Medlinessä toimi; (Oral motor intervention.mp) AND (PIOMI.mp.) AND (exp Infant, Premature/ or preterm infant*.mp.) ja Scopuksessa; ((TITLE-ABS-KEY ("premature infant*")) OR (TITLE-ABS-KEY ("preterm infant*"))) AND (TITLE-ABS-KEY ("oral motor intervention")) AND (TITLE-ABS-KEY(PIOMI)). Hakutuloksia karsittiin valintakriteereiden mukaan, jolloin lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostui kuusi vuosien 2011–2023 aikana tehtyä tutkimusartikkelia. Aineiston analysointi tehtiin poimimalla artikkeleista tutkimuksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineiston keskeisimmät sisällöt taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että koeryhmän keskoset osoittivat parempia ruokintavalmiuksia intervention aikana ja sen jälkeen kontrolliryhmän keskosiin verrattuna, jonka seurauksena koeryhmän keskoset siirtyivät täysin suun kautta tapahtuvaan ruokintaan varhaisemmassa vaiheessa. Koeryhmän keskosilla imemisen kehittyminen oli nopeampaa, imemisen tehokkuus lisääntyi, suun motoriset taidot paranivat ja yhtäjaksoinen ruokinnan kesto pidentyi. Varhaisella keskosille suunnatulla interventiolla voi olla myönteisiä vaikutuksia suun motoristen taitojen kypsymisessä ja siirtymisessä täysin suun kautta annettavaan ruokintaan.
-
(2020)Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajan työaikamääräyksiin sisältyvän suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisajan toteutumista erään eteläsuomalaisen kunnan varhaiskasvatus- ja esiopetusyksiköissä. Suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisaika on ollut varhaiskasvatuslain uudistumisen jälkeen pinnalla, ja tässä tutkimuksessa selvitetään, toteutuuko niin kutsuttu sak-työaika, millaisilla järjestelyillä sitä toteutetaan ja millaisena varhaiskasvatuksen henkilökunta kokee varhaiskasvatuksen opettajien suunnittelu-, arviointi ja kehittämisajan varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuskohteena oli erään eteläsuomalaisen kunnan varhaiskasvatuksen opettajat, joille lähetettiin sähköinen kyselylomake. Kyselylomake lähetettiin kaikkiin kunnallisiin varhaiskasvatus- ja esiopetusyksiköihin. Vastauksia kyselylomakkeeseen saatiin 12 kappaletta. Tätä saatua aineistoa analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelulla. Tutkimuksen tuloksissa kävi ilmi, että sak-työaika ei toteudu työaikamääräysten vaatimalla tavalla. Sak-työajan toteuttamiseen käytettiin eri yksiköissä erilaisia järjestelyjä, mutta yleisin tapa oli järjestää sak-työaika keskelle päivää lasten päivälevon ajaksi. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle varatun ajan olevan erittäin tarpeellista, mikäli se toteutuisi paremmin. Tutkimuksen pohjalta voisikin miettiä, millaiset järjestelyt sak-työajalle olisivat nykyistä toimivammat.
-
(2022)Käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita toteuttamaan kokonainen käsityöprosessi, joka sisältää tuotteen tai teoksen itsenäisen tai yhteisöllisen suunnittelun, tuotteen valmistuksen sekä oman tai yhteisen prosessin arvioinnin (POPS, 2014). Käsityön oppiaineessa opetus on painottunut tuotteen valmistukseen, minkä vuoksi tuotteen suunnitteluprosessin opettaminen koetaan usein haastavaksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suunnittelun opettamisen tapoja sekä suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä. Ymmärrys siitä, miten suunnitteluprosessia voi opettaa ja miten oppimistehtävät vaikuttavat suunnittelutaitojen kehittymiseen, auttaa opettamaan suunnittelua käsityön oppiaineessa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kirjallisuuskatsaukseen etsittiin sekä suomen- että englanninkielisillä hakusanoilla tietokannoista. Aineistoksi valittiin kahdeksan artikkelia. Saatua aineistoa käsiteltiin laadullisesti, jotta ilmiöt pystyttiin kuvailemaan ja ymmärtämään. Aineistosta etsittiin suunnittelun opettamisen tapoja sekä suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä. Aineistosta analysoitiin viisi suunnittelun opettamisen tapaa: kokemuksellinen oppiminen, konseptisuunnittelu, Learning by Collaborative Designing, yhteiskeksintöprojekti sekä Design Thinking. Suunnittelun opettamisen tavoille yhteistä oli yhteisöllisyys. Kaikki suunnittelun opettamisen tavat sisälsivät yhteisöllisyyttä, mutta sen osuus eri tapojen välillä vaihteli. Learning by Collaborative Designing, yhteiskeksintöprojekti ja Design Thinking sopivat ongelmanratkaisuun perustuvan suunnittelun opettamisen tavoiksi, kun puolestaan kokemuksellinen oppiminen ja konseptisuunnittelu toimivat parhaiten suunnitteluprojekteissa, joiden tarkoituksena on luoda jotain uutta. Suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä analysointiin aineistosta kuusi: avoimuus, aitous, selkeä rakenne, motivoivuus, vaihtelevien ideointitapojen käyttäminen sekä monipuolisten materiaalien tarjoaminen.
Now showing items 5833-5852 of 7170