Browsing by Title
Now showing items 5933-5952 of 7170
-
(2023)Inom småbarnspedagogiken, daghemmen och i synnerhet på småbarnsavdelningar, behövs ibland metoder för att stöda och underlätta kommunikationen med och bland barn. Tecken som alternativ och kompletterande kommunikation (TAKK) är en stödmetod som används. Syftet med denna studie är att ta reda på i hur stor utsträckning TAKK används som metod inom småbarnspedagogiken på småbarnsavdelningar bland barn i åldrarna 0 - 3 år, samt hur pedagogerna upplever TAKK som stödmetod i vardagen. Dessutom undersöks pedagogernas åsikter om hur barns lärande och utveckling gynnas av TAKK, samt ifall TAKK gynnar varje barn. Studien är kvalitativ och genomfördes med hjälp av intervjuer. Fyra respondenter deltog studien, och samtliga arbetade vid intervjutillfället som lärare inom småbarnspedagogik på småbarnsavdelningar. Respondenterna bekantade sig med intervjufrågorna innan de intervjuades online med hjälp av zoom-plattformen. Intervjuerna bandades in och transkriberades. På basen av det gjordes en fenomenologisk analys. Respondenternas identitet, daghem eller kommun hålls anonyma och går inte att identifiera i denna studie. Resultatet av denna studie visar att pedagogerna anser att TAKK gynnar varje barn, vare sig barnet haft språkliga svårigheter eller inte. Pedagogerna upplevde att TAKK som stödmetod är viktig och ger varje barn möjlighet att utvecklas i språk och kommunikation. Resultatet visar också att TAKK ger en känsla av samhörighet, delaktighet och gemenskap, då barnen kan göra sig förstådda.
-
(2021)Sukupuolisensitiivisyys on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arvopohjaa ja sen toteutumiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tutkimusten mukaan sukupuolisensitiivisyys ei kuitenkaan vielä toteudu varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa varhaiskasvatuksen perusteiden ja varhaiskasvatuslain vaatimalla tavalla, vaan toiminta on edelleen sukupuolittunutta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ja käsityksiä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin ja vuorovaikutuksen sukupuolisidonnaisuudesta ja sukupuolisensitiivisyydestä. Tutkimuksen aineisto muodostui yhdestä fokusryhmäkeskustelusta, johon osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa. Diskurssianalyysin avulla tutkin, millaisia sukupuolisensitiivisyyteen ja tasa-arvoon liittyviä diskursseja varhaiskasvatuksen opettajien fokusryhmäkeskustelusta on tunnistettavissa. Analyysin perusteella aineistosta rakentui neljä diskurssia: 1) tasa-arvon ja sukupuolisensitiivisyyden diskurssi, 2) binaarisen sukupuolijärjestelmän ja sukupuoliodotusten diskurssi, 3) diskurssi koulutuksesta sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen mahdollistajana ja 4) sukupuolisensitiivisen leikinohjauksen diskurssi. Varhaiskasvatuksen opettajien puheesta välittyi oletus, että varhaiskasvatuksessa toimitaan sukupuolisensitiivisesti ja tasa-arvoisesti. Diskurssien perusteella monenlainen sukupuolen ilmaisu sallitaan ja leikkeihin kannustetaan ilman sukupuolioletusta. Diskurssit olivat kuitenkin osittain binaarista sukupuolijärjestelmää vahvistavia ja perinteiset sukupuoliroolit ja -odotukset ilmenivät niissä usein. Koulutuksen merkitys korostui sukupuolisensitiivisen vuorovaikutuksen ja toiminnan mahdollistajana. Varhaiskasvatuksen henkilöstölle kaivattiin yhdenmukaista koulutusta sukupuolisensitiivisyydestä, jotta työntekijät tunnistaisivat paremmin omat sukupuolittavat toimintatapansa ja pystyisivät kehittämään toimintaansa. Tulosten merkitys on sen tarjoamissa näkökulmissa sukupuolisensitiivisyyden ja tasa-arvon toteutumisesta varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa ja vuorovaikutustilanteissa. Kun edistysaskeleet ja epäkohdat tunnistetaan, voidaan edetä kohti tasa-arvoista ja sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta, jossa jokainen lapsi saa olla aidosti oma itsensä.
-
Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa: kouluympäristö ja kuluttaminen eriarvoisuuden areenoina (2020)Taloudellinen eriarvoisuus, erityisesti lapsiperheiden osalta, on lisääntynyt Suomessa viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Perheiden toimeentulo-ongelmat heijastuvat lasten ja nuorten elämään monin eri tavoin sekä konkreettisesti että tunnetasolla. Taloudellinen eriarvoisuus on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka rajoittaa mahdollisuuksia olla, toimia ja kouluttautua. Taloudellista eriarvoisuutta on perinteisesti tutkittu aikuisten näkökulmista käsin, mikä voi erota merkittävästi lasten tavasta käsittää taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä merkityksiä. Koska taloudellinen eriarvoisuus ilmenee lasten ja nuorten arjessa kompleksisin tavoin, tulisi ilmiötä tuoda näkyvämmäksi erityisesti heidän näkökulmastaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisissa yhteyksissä taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa esiintyy ja minkälaisia merkityksiä taloudellisten resurssien erot luovat lasten välisissä sosiaalisissa suhteissa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin pitkälti 2010-luvulla julkaistuihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, pro graduihin, opinnäytetöihin, selvityksiin ja hankkeisiin. Tutkimusaineistosta ilmeni taloudellisen eriarvoisuuden olevan läsnä lasten arjessa monin eri tavoin. Lasten välillä vallitsevat taloudelliset erot tuottavat eriarvoisuutta, joka määrittää lasten sosiaalista asemaa ja osallisuutta vertaisryhmässä. Taloudellinen eriarvoisuus näyttäytyy lasten arjessa selkeimmin erityisesti kuluttamisen ja kulutusmahdollisuuksien eroina. Yksi keskeisimmistä taloudellisen eriarvoisuuden tuottamista merkityksistä liittyvät lasten sosiaalisten vertaissuhteiden ja kaverisuhteiden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Samanlaiset intressit ja kulutustaso voivat lisätä yhteenkuuluvuutta lasten välisissä sosiaalisissa suhteissa, kun taas taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen, kiusatuksi tulemiseen ja ryhmästä ulos sulkemiseen. Vaikka lasten on havaittu luovan aktiivisesti omia strategioitaan ja toimintamallejaan selviytyäkseen tilanteista, joissa lasten välillä vallitsevat taloudelliset erot ovat läsnä, on tärkeää huomata, että köyhyyden aiheuttama stigma on usein materiaalisia haasteita vakavampi ongelma.
-
(2016)Economic inequality has increased in Finland over the past three decades, and it affects the population in several ways, for instance through unequal distribution of health and education. Economic inequality refers to the differences in economic and material resources between individuals and groups. The aim of this study was to examine children’s experiences of economic inequality in their daily life. The objective was to gain an understanding of how children understand inequality and how does it effect their consumption and relations with peers. A further aim was to study the different strategies children have developed in order to cope with economic inequality. This study is a literature review written in the framework of childhood studies. Childhood studies examine children as active and social agents and observe different phenomena from their viewpoint. There are only a few Finnish studies which examine economic inequality from children’s viewpoint, which is why research from Great Britain and the United States is widely used in this study. Children understood economic inequality mainly through outward appearances. For instance, the lack of designer clothes or particular items was considered a sign of poverty. The challenges in consumption caused by deprivation affected children’s peer relations in a negative way, resulting in discrimination, bullying and distress. Children’s coping mechanisms included loaning money and going to work. Furthermore, children tried to adapt to their economic circumstances by avoiding situations where money mattered and by emphasizing the importance of social relations over economy. Through understanding the relevance of economic inequality in children’s life awareness of the issue can be raised. Economic inequality can have a profound effect on children’s well-being, which is why it is important for teachers and other adults working with children to be aware of the issue and the complex processes behind it. Economic issues are acknowledged in the new national core curriculum, which will come into effect in fall 2016. It states that teachers are to guide students in becoming responsible economic actors, consumers and responsible citizens.
-
(2024)Taloudellinen väkivalta on eräs lähisuhdeväkivallan tuntemattomampi muoto, jossa tekijä pyrkii horjuttamaan uhrin taloudellista asemaa erilaisin vallankäytön keinoin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia taloudellisen väkivallan eri ilmenemismuotoja ja sitä, mitä vaikutuksia sillä on perheiden hyvinvoinnille. Tämän lisäksi tarkoituksena on tehdä taloudellista väkivaltaa tutummaksi kotitalouskontekstissa ja pohtia, mitä annettavaa kotitaloustieteellä on ilmiön tutkimiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen aineisto hankittiin jo ennestään tuttujen lähteiden lisäksi käyttämällä useita taloudelliseen väkivaltaan liittyviä hakusanoja eri hakupalveluissa, tutkimalla jo löydettyjen tutkimusten lähdeluetteloita ja tutustumalla hyödynnettyjen julkaisuiden kirjoittajien muihin tutkimusjulkaisuihin. Katsausosion aineisto koostuu pääosin kahdeksasta lähteestä, joista yksi oli väitöskirja ja muut tieteellisiä artikkeleita. Nämä lähteet olivat sosiologian, psykologian ja lapsi- ja nuorisotutkimuksen tieteenaloilta. Tässä tutkimuksessa taloudellinen väkivalta jaettiin neljään eri ilmenemismuotoon, jotka ovat työssäkäynnin rajoittaminen ja häiriköinti, rahaan liittyvä kontrollointi, taloudellinen hyväksikäyttö ja eron jälkeinen taloudellinen väkivalta. Katsausosiossa käytetyissä tutkimuksissa näitä ilmenemismuotoja oli jaoteltu tutkimuksesta riippuen kahdesta neljään. Taloudellista väkivaltaa on kuitenkin mielekkäämpi jäsentää, kun sen eri ilmenemismuodot rajaa selkeästi eri aihealueisiin. Taloudellisen väkivallan vaikutukset ovat moninaisia niin uhrille kuin hänen läheisilleen. Taloudellisen turvattomuuden lisäksi vaikutuksia on myös uhrin mielenterveyteen. Kotitalousoppiaineella voisi olla merkittävä rooli taloudellisen väkivallan ennaltaehkäisyssä, sillä talouskasvatuksella voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten taloudenhallintataitoihin. Ongelmallista on kuitenkin se, että kotitaloutta on pakollisena oppiaineena suurimmalla osalla vain seitsemännellä luokalla, jolloin oppilaat ovat vielä hyvin nuoria.
-
(2022)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli analysoida erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikuttimia varhaiskasvatuksen pedagogiseen johtamiseen. Tavoitteena oli myös antaa uutta tietoa varhaiskasvatuksen pedagogisesta johtamisesta ja erityisesti sen kehittämisestä. Tutkimustehtäväni on kerätä lisää tietoa pedagogisesta johtamisesta ja sen toteutumisesta laadukkaalla tavalla. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet puutoksia varhaiskasvatuksen laadussa sekä varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen laadussa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kolme laadullista tutkimusta, joista kaksi oli väitöskirjoja ja yksi opinnäytetyö ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Tutkimukset käsittelivät varhaiskasvatuksen johtajuutta eri näkökulmista. Aineisto kerättiin hakukoneen kautta avainsanoja ja aineistolle asetettuja kriteerejä käyttäen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, joka toteutettiin käyttäen apuna aineiston teemoittelua. Aineisto teemoiteltiin suhteessa tutkimuskysymyksiin ja yläkategorioita muodostui näin ollen kolme ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ja kaksi toiseen. Näiden alle muodostui vielä alaluokkia, joiden avulla aineistoon perehdyttiin syvemmin. Tulokset ja johtopäätökset. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni koski taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat varhaiskasvatuksen pedagogiseen johtamiseen. Yläteemoja löytyi kolme, resurssien vaikutukset taloudellisista tekijöistä sekä rakenteelliset vaikutukset ja johtamiskulttuuri sosiaalisista tekijöistä. Näistä resurssien vaikutuksiin löytyi kaksi alateemaa, kiire ja ajanpuute sekä työtehtävien laajuus. Rakenteellisista tekijöistä nousi esille toimenkuvan epämääräisyys sekä toimintamallien puutos. Johtamiskulttuurista alateemoiksi muodostui toimistotyöt, vertikaalinen hierarkia ja johtajan suuri vastuu. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli pedagogisen johtamisen kehittämistä. Yläteemoja löytyi kaksi, organisaatiokulttuurin muutos sekä resurssien oikeanlainen käyttö. Organisaatiokulttuurin alateemoiksi muodostui jaettu johtajuus sekä yhteisöllisyys, joiden alle vielä muutamia muita alateemoja, kuten suunnittelu ja työnjaon selkeyttäminen. Resurssien oikeanlaisen käytön alateemoiksi muodostui lisää vakansseja johtajille sekä koulutetut työntekijät. Tuloksien perusteella varhaiskasvatusorganisaatioissa vaikuttavat erilaiset taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Näillä on vaikutuksensa myös pedagogiseen johtamiseen eri tavoin. Pedagogista johtamista voidaan kehittää esiin noussein taloudellisin sekä sosiaaliskulttuurisin keinoin. Aihetta jatkotutkimukselle löytyy esimerkiksi taloudellisten kehityskeinojen parista sekä poliittiselta osa -alueelta.
-
(2020)Uponneiden kustannusten harha on taloustieteen ja psykologian piirissä hyvin vakiintunut ja tunnettu ilmiö, jossa toiminnan jatkamista perustellaan virheellisesti toimintaan jo aiemmin upotetuilla resursseilla. Ilmiötä on tutkittu erityisen paljon organisaatioiden toiminnan tasolla taloustieteessä, mutta sen oletetaan tyypillisesti ilmenevän myös yksilötasolla. Näyttö uponneiden kustannusten harhan ilmenemisestä yksilön päätöksenteossa on kuitenkin heikkoa. Harhaa käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu vaihtelevia ja ristiriitaisia tuloksia, jotka asettavat ilmiön laajamittaisen yleistettävyyden ja käytännön vaikutukset kyseenalaisiksi. Tässä katsauksessa tarkastellaan kriittisesti tuoreinta tutkimustietoa uponneiden kustannusten harhasta yksilöpsykologisella tasolla pyrkien vastaamaan kysymykseen siitä, millaista tieteellinen näyttö kyseisestä ilmiöstä on tällä hetkellä ja mitä selittäviä tekijöitä ilmiön taustalla on havaittu. Parasta näyttöä uponneiden kustannusten harhasta yksilön päätöksenteossa löydettiin konteksteissa, jotka liittyvät rahaan ja sen käyttämiseen. Sen sijaan niin sanottujen käyttäytymisen upotettujen kustannusten (engl. behavioral sunk cost) kohdalla tutkimusnäyttö paljastui ristiriitaiseksi. Ilmiö oli havaittu useissa tutkimuksissa, mutta sen toistaminen ja luotettava havaitseminen oli osoittautunut vaikeaksi. Kokonaisuudessaan näyttö käyttäytymisen upotettujen kustannusten harhan olemassaolosta on suhteellisen heikkoa ja ilmiön olemassaolon vahvistaminen vaatii lisätutkimusta. Mahdollisia uponneiden kustannusten harhan olemassaoloa selittäviä tekijöitä löydettiin useita. Perinteisiksi selitysmalleiksi kirjallisuudessa osoittautuivat kognitiivinen dissonanssi, prospektiteoria ja resurssien hukkaan heittämisen välttäminen. Näiden rinnalla uudempina selitysmalleina esiintyivät mm. mentaalisen kirjanpidon malli, vaivannäön oikeutuksen malli sekä erilaiset emootiomallit. Katsauksen perusteella voidaan arvioida uudempien mallien eduksi niiden testattavuus verrattuna perinteisiin malleihin, jotka eivät tee yhtä selkeitä ennusteita ilmiön käyttäytymisestä. Mikään yksittäinen malli ei kuitenkaan tämänhetkisen näytön perusteella nouse yksiselitteisesti vahvimmaksi uponneiden kustannusten harhan selittäjäksi. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että uponneiden kustannusten harha on selvästi olemassa ainakin rahankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa, missä näyttö sen puolesta on suhteellisen vahvaa. Sen sijaan uponneiden kustannusten harha laajempana psykologisena ilmiönä on tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella vastatuulessa. Erityisesti käyttäytymisen upotettujen kustannusten harhaan liittyvä näyttö on kokonaisuudessaan ristiriitaista, eikä uponneiden kustannusten harhan olemassaolo laajana psykologisena ilmiönä ole selvää.
Now showing items 5933-5952 of 7170