Browsing by Title

Food and meals together with each other are two thankful topics for both children and pedagogues at the kindergarten and preschools. Food belongs to one of the few thing that makes us satisfied and the opportunity to be social with other people at the same time that’s why the information about food overall should be more common for children at the kindergartens and preschools. The purpose with this thesis is to highlight children’s thoughts about mealtimes at preschools and to use these thoughts as help to develop the mealtimes at kindergartens, preschools and at home. I’ve used a qualitative method to get the best possible result for this thesis. In total I have interviewed twenty children in four different groups; five children in each group. The most central result that came out with this thesis is the fact that the meals should be developed in a larger scale. It’s not only the meals that should be developed, it’s the hole food preparation and the information about where we get our food from and what we eat that also should be developed.

Dance has never been an independent subject in Finnish school (Anttila, 2010, p.10). Dance is mentioned briefly in the Curriculum of physical education, but the nature of dance would allow it’s wider use as a teaching method. In the new Curriculum, embodied knowledge is seen as an important part of thinking and learning itself (POPS 2014, p. 17), so using embodied learning as a teaching method is even more important in the future. Task of this study was to describe, analyze and interpret the learning opportunities and potential benefits of embodied learning and dance in school education by one dance teacher’s point of view. The aim was to explore how dance can be used in the school context and what kind of co-operation between a teacher and a dance teachers would be meaningful. In Finland, this theme has been studied by Eeva Anttila, Doctor of Arts. There’s not much other research about this theme. An open query by e-mail to dance teacher Anniina Koski was made for this study. Anniina Koski has participated in more than one project, where dance has been used in school as a teaching method. She has also worked as an instructor on the subject, so she was a natural choice to be interviewed. Research material of this study consist of the query made to Anniina Koski and the existing literature about the topic. This study is a qualitative case study and the research material was analyzed with a theory-based content analysis. Dance Teaching in schools is largely based on project-based activity. As well as on the basis of former research and responses to the query, results and feedback of the projects has been mainly positive. Initially, especially boys, parents and some teachers had some prejudices towards dance, but they often disappeared as the projects proceeded. The pupils saw using dance and embodied learning in school as a positive thing. Positive feedback associated to the fact that pupils didn’t have to sit and they get to move during the school day. In the projects a teacher and a dance teacher co-operation was important. From interviewee's point of view, such co-operation was meaningful to both parties. Dance teacher had the responsibility of teaching methods and teacher was responsible for the subject matter. Based on the projects, including dance into the daily life of schools has generated positive effects, but still long-term dance education is not available in many schools.

Depression is a mental health disorder that causes significant individual and societal harm, such as extensive suffering and increased disability and mortality. Due to its high prevalence, depression remarkably contributes to the global disease burden, which makes continuous work for developing more effective treatment particularly important. This literary study investigates the usability of dance-based interventions in the treatment of adulthood depression. The aim is to obtain an understanding of their overall effectiveness as well as compare treatment outcomes with conventional and other treatment. An additional objective is to discuss and compile possible contributing factors and evaluate the emphasis and deficiencies of current research literature. The method of data collection for the study was a systematic literary search on databases OvidMedline and Scopus. Seven individual studies investigating the effect of a dance intervention on either diagnosed or self-reported depression were chosen for data. The intervention had to be conducted mainly face-to-face and the symptoms had to be evaluated in a quantitative measure at least before and after the intervention. Research subjects were to be over the age of 18 and have no significant physical conditions or inabilities. Studies that included only elderly people were also excluded. The results of this study indicate that dance-based treatment can significantly reduce symptoms in depressed adults. In addition, the observed reduction in depressive symptoms was greater in favour of the treatment group compared to controls receiving only conventional treatment or psychoeducation and being on a waiting-list. The effectiveness of dance interventions also appears to be as good, or in some respects better compared to previously studied mindfulness-meditation, monotonous exercise and listening to music. Furthermore, dance interventions reduced a variety of comorbid symptoms, such as anxiety, psychological stress and difficulty in identifying emotions and gave rise to other positive changes, such as increased satisfaction with life, vitality and subjective happiness. Possible methods of change may be related to the enjoyable action that dancing provides, as well as to improved emotion identification and awareness, improvements in physical health and the social environment of the interventions. However, in interpreting these results, the limitations must also be taken into account as some studies were non-experimental, follow-ups were short or absent and the gender distribution of the participants was strongly unbalanced. In the future it is important to systematically investigate and control different factors that may alter the effectiveness of dance interventions, relating to both study subjects and the intervention itself. Accumulating such information is vital as dance interventions could have notable, cost-effective uses in the treatment of depression.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa esi- ja alkuopettajien välistä yhteistyötä lähestytään relationaalisen asiantuntijuuden kautta. Relationaalinen asiantuntijuuden käsite on yksi tapa lähestyä ja määritellä asiantuntijuutta. Tutkimukseni tavoitteena on kuvailla, miten esi- ja alkuopettaja rakentavat relatioonalista asiantuntijuutta alkuluokkatoiminnassa sekä, mitkä tekijät edistävät tai vaikeuttavat relationaalisen asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimus kohdistuu opettajien työelämässä saatuihin kokemuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kahden eri instituution ammattilaiset voivat rakentaa yhteistä uutta tietoa rajapinnoilla, mikäli niitä tunnistetaan ja ylitetään. Menetelmät. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena (case study research), jonka tehtävä on kuvailla yksittäistä tapahtumaa. Tutkimukseen valikoitui esi- ja alkuopettaja, jotka toteuttivat vuosiluokkiin sitomatonta opetusta. Opetusryhmästä käytettiin nimitystä alkuluokkatoiminta, ja siihen osallistuivat esiopetusikäiset sekä ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaat. Opettajien haastattelut toteutettiin sähköpostihaastatteluna. Tutkimuksen analyysin muotona on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston analyysi eteni Tuomen ja Sarajärven (2018) esittämän kolmivaiheisen prosessin mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa esi- ja alkuopettajien yhteistyötä kuvattiin erilaisten pääkategorioiden avulla. Aineistosta nousevia yhteistyötä kuvainnollistavia käytänteitä olivat yhteissuunnittelu, yhteisopettajuus, yhteisten tavoitteiden asettaminen, työn arviointi ja vuorovaikutus. Näitä aineistosta nousevia kategorioita tukee Edwardin (2011) laadukkaan yhteistyön määritelmä, jonka mukaan eri instituutioista tulevien ammattilaisten tulee sekä rakentaa että käyttää yhteistä tietoa. Tämän lisäksi tutkimuksessa ilmeni kaksi selkeää ilmiötä, jotka joko edistivät tai vaikeuttivat relationaalisen asiantuntijuuden rakentumista.

Tutkimukset ovat osoittaneet lapsen syöpään sairastumisen vaikuttavan kokonaisvaltaisesti koko perheen hyvinvointiin ja arkeen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen leukemian hoidon aiheuttamia muutoksia perheen päivittäisiin rutiineihin sekä analysoidaan niitä tekijöitä, jotka edistävät ja hankaloittavat rutiinien ylläpitämistä lapsen syöpähoitojen aikana. Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavan lapsen vanhempia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsen syöpään sairastumisen aiheuttavan monenlaisia muutoksia perheen arkeen. Muutokset vaikuttavat sekä kodin sisäisiin että ulkoisiin toimintoihin, samalla synnyttäen uusia rutiineja. Aikaisempaa tutkimusta mukaillen, myös tämän tutkimuksen mukaan perheen arkitoimintaa määritteli merkittävimmin arjen ennakoimattomuus. Lisäksi muutoksia olivat esimerkiksi kotitöiden lisääntyminen ja lapsen kasvatuksessa joustaminen. Kodin ulkopuolisen toiminnan muutokset liittyivät erityisesti perheen sosiaalisen toiminnan vähenemiseen. Uusien rutiinien muodostuminen puolestaan liittyi pääasiassa sairaala- ja kotihoitojaksojen vuorotteluun sekä lapsen hoitorutiineihin. Perheen rutiinien ylläpitämistä hankaloittavat ja edistävät tekijät muodostuivat sekä konkreettisista että psyykkisistä tekijöistä. Merkittävin rutiineja hankaloittava, mutta myös edistävä tekijä oli lapsen vointi, mikä osoittaa arjen toiminnan voimakkaan yhteyden arjen ennakoimattomuuteen. Lisäksi vanhempien henkinen kuormitus oli yhteydessä lapsen vointiin, mikä vaikeutti arjen rutiinien ylläpitämistä. Rutiinien ylläpitämistä puolestaan edistivät erilaiset psyykkiset tekijät, kuten diagnoosiin sopeutuminen ja konkreettiset tekijät kuten yhteiskunnan- ja läheisten tuki. Tulokset tuottivat arvokasta tietoa lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksista perheen arkeen ja osoittivat, miten rutiineja joudutaan muuttamaan lapsen hoitojen aikana. Tämä tieto auttaa ymmärtämään perheiden tarpeita ja haasteita paremmin, mikä puolestaan mahdollistaa entistä kohdennetumpien tukitoimien kehittämisen syöpäsairaiden lasten perheille.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Vuonna 2016 julkaistu Varhaislapsuuden fyysisen aktiivisuuden suositukset linjaa, että fyysistä aktiivisuutta tulisi varhaiskasvatusikäisillä lapsilla toteutua kolme tuntia päivässä vaihtelevalla intensiteetillä. Etenkään kuormittavan fyysisen aktiivisuuden määrän tavoitteet eivät täyty varhaiskasvatusikäisillä lapsilla. Lasten liikuntakasvatus ja liikunnan ohjaaminen on perinteisesti aikuisjohtoista toimintaa, jossa korostuvat ennalta asetetut tavoitteet. Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajan toiminta on yhteydessä 3–4-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ohjatun liikuntakerhon aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, minkälainen opettajan toiminta lisää lasten kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta tai päinvastoin lisää lasten liikkumattomuutta. Tämä tapaustutkimus on tehty monimenetelmäisellä otteella. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin videohavainnointia, joka toteutettiin systemaattisena määräaikaisena havainnointina. Videoaineiston keruu toteutettiin marraskuussa 2017 kuvaamalla 3–4-vuotiaiden lasten liikuntakerhoa, ja sen kesto oli 37 min 55 s. Liikuntakerho sopi hyvin tutkimuskohteeksi, sillä se sisälsi opettajan ohjaamaa toimintaa, jonka tavoitteena oli saada lapset fyysisesti aktiiviseksi ja liikkumaan monipuolisesti. Jokaisen lapsen fyysisen aktiivisuuden intensiteetille sekä opettajan toiminnalle tehtiin notaatio viiden sekunnin välein Reunamon orientaatioprojektissa käytetyn observointipohjan (2016) luokittelun mukaisesti. Yhteensä havaintoja kertyi 3640 kappaletta. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä sisällönanalyysiä lasten fyysisen aktiivisuuden ja opettajan toiminnan välisten yhteyksien löytämiseksi. Ristiintaulukoinnin pohjalta saadut tulokset osoittivat, että opettajan toiminta oli yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin. Opettajan ollessa osallistuva tai vastaanottava, oli lapsilla havaittavissa enemmän kevyttä, kohtalaisen kuormittavaa tai kuormittavaa liikettä. Sen sijaan opettajan toimiessa neutraalisti tai tavoittelevasti, olivat lapset enemmän paikallaan tai tekivät liikkeitä raajoilla. Opettajan negatiivista suhtautumista lapsiin tai heidän jättämistään huomiotta ei ollut havaittavissa laisinkaan. Lisäksi laadullinen tarkastelu osoitti, että opettajan aktiivinen havainnointi, toiminnan rikastaminen, lasten innostaminen tai ohjaaminen ryhmän toimintaa keskeyttämättä olivat yhteydessä lasten kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas asioista päättäminen ja pitkään puhuminen olivat yhteydessä lasten paikallaanoloon. Tämä tapaustutkimus on vain suuntaa antava, eikä tutkimustuloksia voida pitää yleistettävinä suppean otannan vuoksi. Koska varhaiskasvatusikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden ja opettajan toiminnan yhteyksiä ei ole juurikaan tukittu, olisi jatkossa tarpeellista tarkastella, minkälaisia tuloksia saataisiin, jos otoksen koko ja havainnoijien määrä olisivat suurempia kuin tässä tutkimuksessa.

The purpose of this Bachelor’s Thesis is to study different opinions of worldview education among those who work on the field of early childhood education or study the domain of science. These opinions are divided into five different approaches to worldview education (antireligious, monoreligious, multireligious, interreligious and intrareligious approach) which are based on Ubani’s (2015 & 2013) and Sterkens’ (2001) studies of religious and worldview education in primary school and early childhood education. The data of the study were collected by internet survey which was shared to three different Facebook-groups. All the groups are intended for early childhood educators and students regardless of their duty on the field or educational background. The survey consisted of both quantitative and qualitative questions but only the qualitative ones are included in this study. The qualitative part of the survey consists of six optional questions. The data of the study consists of forty-two respondents (n=42) and a total of 203 (n=203) responds to optional questions. This study is a case study of those respondents. The data were analysed with theory-based qualitative content analysis based on Ubani’s (2015 & 2013) and Sterkens’ (2001) studies. All the responses were classified to separate groups based on five different approaches to worldview education. If the responses had opinions which belong to several different approaches, these responses were classified into several groups. The purpose of the study is not to classify respondents into different approaches of worldview education but to examine how the different opinions of the approaches of worldview education are appeared in the responses. In addition to that, study is a case study of these respondents without aspirations to generalize the results of the study. Results of the study show that all the approaches to worldview education appeared on the respondents’ opinions of worldview education. However, all the opinions within one approach to worldview education did not appear and all the approaches and opinions were not as common as others. Results of the study show that opinions that point toward a multireligious approach opinions were most general among responses.

The need of belonging is one of human beings’ primary needs. Nearly all people belong to multiple groups defining one’s persona and self-confidence. In addition to their class group, Finnish ninth-graders belong to varying social groups, groups defined by organized and unorganized pastime ac-tivities, families and various other groups. These groups provide the time and place for learning and practicing co-operating skills, leadership and seeking one´s own voice. The objective of this thesis is to study the connection between the ninth-graders’s pastime activities and their social status in the classroom as well their perceptions of skills required in co-operative learning. Methodological approaches of this thesis are sociogram – for measuring social status – and semi-structured interviews – for studying perceptions of co-operative learning skills. Further, co-operative learning skills are also presented in the light of relevant literature and the current national core cur-riculum for basic education in Finland. Focal point of the thesis is in Scouting and its educational approach regarding group working and peer leadership skills. In general, the performed analyses did not find connection between pastime activities and social sta-tus when defined as likeliness to become a peer leader or a partner in co-operative learning assign-ments. Studying those individuals, who most clearly were distinguished as peer leaders, no connec-tion was found to them belonging to organized pastime activity. Likewise, those, who most clearly distinguished as unwanted co-operation partners, did not differentiate in terms of commitment to pastime activities. Scouts in the sample group did not stand out in the results to one direction or other. Interviewees described co-operating skills and learning of such in a realistic manner, consistent with the current core curriculum and previous studies in the field. Negotiation skills, ability to interact with various types of people and listening skills were regarded especially important. Interiviewees of the present thesis were almost unanimous, in perceiving that co-operating skills were best learned in school and organized pastime activities.