Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Education"

Elämme digimurroksen aikaa. Digitalisaatio muokkaa kulttuuria, elintapoja, yhteiskunnan rakenteita sekä toimintatapojamme. Digitaidoilla on tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa, sillä ne vaikuttavat yhteiskunnassa toimimiseen ja osallisuuteen sekä arjen sujuvuuteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin digitalisaation merkitystä suomalaisten arjessa tarvittaviin digitaitoihin ja arjen hallintaan. Tutkimuksessa selvitetään mikä merkitys digitaidoilla on suomalaisten arjessa? Digitalisaatio tutkiminen kotitaloustieteen näkökulmasta on luontevaa, sillä kotitaloustiede tutkii arkea suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja on täten sidoksissa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tämän perusteella voidaan todeta, että digitaidot ovat merkittävä osa kotitalouden arjen taitoja. Tutkimus perustui Haverisen arjen hallinta malliin, jonka avulla ymmärretään arjen hallinnan sisältöä ja kehittymistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui digitalisaatiota käsittelevistä julkaisuista, tutkimuksista, raporteista ja hankkeista. Kansalaisen digitaitoja määritellään monella eri tavalla kuten taitotasojen sekä yksilöityjen ja tarkkojen digitaitokriteerien avulla. Yhteistä digitaitomääritelmille on se, että laitteiden ja sovellusten käytön ja hallinnan lisäksi tarvitaan digilukutaitoa ja ongelmanratkaisutaitoja, digitaalisten palveluiden käyttötaitoja sekä ymmärrystä digiturvallisuudesta. Digitaitojen vähimmäisvaatimuksena pidetään sellaisia taitoja, joita tarvitaan omassa arjessa selviytymiseen. Suomi on yksi maailman digitaalisesti edistyneimpiä maita ja eritysesti Suomen vahvuus näkyy kansalaisten digitaalisissa taidoissa. Hyvä digiosaaminen ei sulje pois digitalisaation aiheuttamia arjen haasteita. Näitä arjen haasteita ovat kansalaisten huoli omista digitaidoistaan ja niiden riittävyydestä tulevaisuudessa. Turvallisuuteen liittyvät asiat herättävät huolta samoin digituen saatavuus ja pelko epätasa-arvon lisääntymisestä yhteiskunnassa johtuen kansaisten digitaitojen eroista.

Suomalaisten talousosaamisen on tutkittu olevan korkealla tasolla, mutta silti pikkulapsiperheiden köyhyys on kasvussa ja maksuhäiriömerkintä löytyy 10 %:lta suomalaisista. Köyhyyden kasvusta huolimatta pikkulapsiperheiden on raportoitu voivan hyvin. Hyvinvointia on mitattu monin eri tavoin, joista Raijaksen arjen hyvinvoinnin malli kuvaa hyvinvointia toteutuvan arjen kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella talouden hallinnan vaikutuksia perheen arjen hyvinvointiin Raijaksen arjen hyvinvoinnin mallin osa-alueiden kautta. Arjen hyvinvoinnin mallin osa-alueita ovat taloudellinen suunnittelu, asuminen, ruokailu, hoiva ja vapaa-aika. Tämä tutkimus on narratiivisesti toteutettu kirjallisuuskatsaus, jossa talouden hallinnan vaikutuksia arjen hyvinvointiin kuvattiin laajasti aikaisemman tutkimuksen ja muun kirjallisuuden avulla. Tutkimuksessa talouden hallinnan huomattiin kytkeytyvän jokaiseen arjen hyvinvoinnin osa-alueeseen (taloudellinen suunnittelu, asuminen, ruokailu, hoiva ja vapaa-aika). Talouden hallinta vaikutti arjen hyvinvointiin sen eri osa-alueiden kautta vaihtelevilla tavoilla. Taloudellinen suunnittelu osana talouden hallintaa, nähtiin olevan yhteydessä arjen hyvinvointiin heikon toimeentulon, resurssien tasaisen jakautumisen ja kuluttamisen eri merkitysten kautta. Talouden ennakoitavuus vaikutti olevan taloudellisen suunnittelun tulos, vaikkei taloudellisten resurssien riittävyys yksinään taannut arjen hyvinvointia. Asumiseen talouden hallinta yhdistyi asumiskustannusten, asumismuodon ja asumisviihtyvyyden kautta. Talouden hallinta oli yhteydessä ruokailuun perustarpeiden täyttymisten haasteiden kautta, kun taas hoivaan talouden hallinta vaikutti hoitomuodon valinnanvapauden ja siihen liittyvien resurssien riittävyyden näkökulmasta. Vapaa-aikaan talouden hallinta vaikutti sosiaalisen toiminnan rajoituksina ja osallisuuden haasteina. Taloudellisten resurssien riittävyys luo perheille toimintamahdollisuuksia ja vapautta valita niin asumiseen, ruokailuun, hoitomuotoon kuin vapaa-aikaankin liittyvissä kysymyksissä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Alle kolmivuotiaiden lasten matemaattisia taitoja on tutkittu vähän. Kuitenkin jo tässä vaiheessa lapsilla on matematiikkaan liittyviä taitoja, joita voidaan havainnoida. Varhaiskasvatussuunnitelmia tarkastelemalla on mahdollista selvittää, millaisia taitoja henkilökunta havainnoi tässä ikäryhmässä. Varhaiskasvatussuunnitelma on sitova asiakirja ja se tehdään jokaiselle lapselle yksilöllisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä matematiikkaan liittyviä aiheita voidaan löytää alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatussuunnitelmista. Samalla selvitettiin, mitkä ovat keskeiset aiheet, joita havainnoidaan ja kuinka havainnot liittyvät matematiikkaan. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin joulukuussa 2021 kolmesta eri päiväkodista Uudenmaan alueelta. Tutkimusta varten luettiin 23 varhaiskasvatussuunnitelmaa, joista poimittiin matematiikkaan eri osa-alueisiin liittyvät kirjaukset. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja kvantifioinnin avulla. Taustateoriana toimi Parviaisen (2019) kokonaisvaltainen malli, jossa matematiikka nähdään matemaattisen ajattelun kolmen osa- alueen kautta. Nämä osa- alueet ovat: numeeriset taidot, avaruudellisen ajattelun aidot ja matemaattisen päättelyn ja ajattelun taidot. Tutkimusaineistosta tunnistettiin yhdeksän matematiikkaan liittyvää alaluokkaa, jotka olivat liitettävissä Parviaisen mallin mukaisiin yläluokkiin. Aineiston pohjalta voidaan todeta, että kaikista varhaiskasvatussuunnitelmista löytyi matematiikkaan liittyviä kirjauksia. Aineistossa kirjauksia ei kuitenkaan tehty suoraan matematiikkaan liittyen, vaikka aiheet olivat liitettävissä matemaattisen ajattelun eri osa-alueisiin. Matematiikan eri osa- alueisiin liittyviä aiheita ei aina tunnisteta matematiikkaan liittyviksi. Tämän vuoksi henkilökunnan tietoisuutta matematiikkaan kuuluvista osa-alueista tulisi tukea. Tuki voitaisiin antaa varhaiskasvatussuunnitelman ohjeistuksen yhteydessä tai tuottamalla henkilökunnalle selkeä ohjeistus matematiikkaan liittyvistä taidoista ja niiden yhteydestä muutoinkin havainnoitaviin taitoihin lapsen kehityksessä.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten arkea kuvattiin ja kuinka se rakentui kotitalousoppikirjoissa vuosien 1990-2020 välisenä aikana. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota niihin rakenteisiin, säännönmukaisuuksiin ja konkreettisiin painotuksiin, joilla arkeen liittyviä sisältöjä oli kirjojen sivuilla esitetty. Kohteena olivat sekä tekstit että kuvat. Lisäksi seurattiin ajan kuluessa ilmenneitä muutoksia. Kotitalousoppikirjoja ei ole aiemmin tutkittu arjen näkökulmasta käsin. Tutkimus voikin arjen havaintoja esiin nostaessaan myös lisätä ymmärrystä kotitaloudesta oppiaineena yleensäkin. Tutkielman aineistona toimi 20 kotitalousoppikirjaa. Tutkimusmenetelmänä käytetty sisällönanalyysi oli laadullinen, kuvaava ja sisältöä ymmärtämään pyrkivä. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat oppikirjatutkimus ja arjen teoria. Tarkasteltujen oppikirjojen arki on tietoon perustuva rutiineista koostuva taitolaji. Rutiineja toteutetaan yksilöinä ja yhdessä kotona perheen kanssa päivittäin, viikoittain sekä harvemmin. Säännöllinen arki luo turvallisuuden ja kotoisuuden tunnetta. Hyvää oloa arkeen kirjoissa tuovat terveellisen ruokavalion lisäksi harrastukset, ystävät, perhe ja juhlat – kaikenlainen sosiaalinen tekeminen ja yhdessä oleminen. Arjessa opastetaan toimimaan ekologisesti kestävästi ja harkintaan perustuvaa suunnitelmallisuutta noudattaen. Teemoja painotetaan talouteen, ravitsemukseen, puhtauteen ja siisteyteen liittyvissä asioissa. Moninaisuutta kunnioitetaan. Tehtyjen havaintojen mukaan yhteiskunnalliset ja ideologiset muutokset heijastuvat oppikirjojen sisältöihin. Muutoksia ovat aiheuttaneet kiihtyvä teknologinen kehitys, digitalisaatio, globalisaatio ja yhteiskunnan muuttuminen yhtenäiskulttuuria edustaneesta hyvinvointiyhteiskunnasta monikulttuuriseksi kilpailuyhteiskunnaksi. Valinnanvara arjessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena ympäristöongelmat ovat kasvaneet. Kotitalousoppikirjojen arki huomioi elinympäristön muutoksia ja samalla edustaa pysyvyyttä niiden keskellä.

Tutkielmassa tarkastellaan 1–3-vuotiaiden lasten äitien kerrontaa yhteisistä arkiaterioista. Ilmiötä on aiemmin tutkittu yläkouluikäisten nuorten keskuudesta, sekä heidän vanhempiensa näkökulmasta ja tutkimukset osoittavat perheaterioiden tärkeyden nuorten kohdalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 laatimat ruokasuositukset lapsiperheille korostavat yhteisten perheaterioiden merkitystä myös perheissä, joissa on pieniä lapsia. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään pienten lasten vanhempien kertomuksia yhteisistä arkiaterioista. Tässä tutkielmassa teemaa tarkastellaan äitien näkökulmasta ja siitä mitä he tuovat kerronnassaan esille yhteisestä perheateriasta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=4), jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Puolet haastatteluista toteutui kasvokkain ja puolet videoyhteyden välityksellä. Aiemman tutkimuksen perusteella informanteiksi valittiin ydinperheiden äitejä. Haastateltavat saivat ennakkomateriaaliksi kansainväliset ruokasuositukset, jotka sisältävät myös lapsiperheiden ruokasuositukset. Aineisto on analysoitu abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Äidit kuvasivat päivittäin tapahtuvan yhdessä syömisen tärkeäksi. Arjen muuttuvat aikataulut ja kiire koettiin negatiivisiksi tekijöiksi yhteisten arkiaterioiden järjestämisessä. Negatiivisia tunteita ruokailutilanteisiin liittyen herättivät myös lasten sotkeminen ruokapöydässä, syömättä jättäminen ja pöydästä poistuminen ennen lupaa. Vanhemmat tarjosivat lapsilleen terveellisiä ruokailutottumuksia ja äidit kokivat lasten syömisen olevan mielekkäämpää, kun kaikki perheenjäsenet söivät samaa ruokaa samaan aikaan. Äitien omien ruokailutottumusten huomattiin vaikuttavan myös lasten ruokailutottumusten kehitykseen. Äidit toivoivat arkiaterioilta rauhallista yhdessä kokoontumisen hetkeä, jossa jokainen voi keskustella päivän tapahtumista. Perheen yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeä osa perheen arkea ja lapset ottavat mallia vanhemmiltaan ruokailutilanteissa. Äidit ovat tietoisia terveyttä edistävästä ruokavaliosta, mutta perheen aikuiset kaipaavat lisää tietoa ja tukea pienten lasten kanssa yhdessä syömisestä.

Mål. Syftet med denna avhandling är att klargöra vilka möjligheter AR teknologin har idag för att underlätta lärarens arbete i klassen beträffande språkinlärning. Den ser även på möjligheterna att förbättra på elevernas motivation och den vägen främja på deras språkinlärning. Dagens skola arbetar allt oftare med elever vars modersmål inte är den samma som skolspråket. Resurserna i form av ytterligare lärare ökar inte i samma takt som behoven och syftet med denna avhandling är att se ifall AR kan vara en resurs för läraren och skolan att prestera mera. Infallsvinkeln är läraren och den specifika eleven som är i behov av stöd, inte hela klassen där AR skulle ersätta existerande rutiner. Den skall fungera som en resurs för enskilda eleven i specialfall där läraren inte har möjlighet att erbjuda tillräckligt med personligt stöd. Hittills har AR och VR teknologier använts mest inom dator- och mobilspel och målet är att hitta ett svar ifall de har en brukbarhet inom pedagogiken. Den existerande mjukvaran är därmed inte nödvändigtvis tillräckligt flexibel för att läraren smidigt kan skapa lektionsmaterial som stöder den enskilda eleven i behov av ytterligare stöd. Metoder. Denna studie är litteraturöversikt i form av en kvalitativ innehållsanalys med tematisk textanalys. Målet är att få en överblick över existerande forskning inom språkinlärning och AR med en praktisk infallsvinkel vad beträffar lärarens roll i skapandet av lektionsmaterial. 7 olika forskningsresultat analyserades och tolkades för att skapa en helhetsbild över möjligheterna idag för den moderna grundskoleläraren. Resultat. Motivationsgynnande faktorn med övningar i AR-miljö går inte att neka. Själva effekten av AR och inlärningshastighet blir obevisad då resultaten bestrider varandra. För läraren är verktygen ännu oflexibla och de kräver tekniska specialkunskaper. Mjukvaran som används före själva lektionen är även långsamma att bearbeta och skapa lektionsmaterial i.

Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.

Relating to the increased class sizes, the students' need for extra support measures also increases. Pupils with different degrees of learning difficulties are placed within the three-stage support. Meanwhile pupils who are perceived to have challenging behaviour that disrupts instruction and classroom tranquillity are not assigned support measures. The purpose of this study is to compile methods and competencies that according to research, supports the teacher's work to prevent challenging behaviour in the classroom. This thesis is a systematic literature review, where the goal was to compile and critically review previous research and literature in order to be able to answer the research questions. The material that was collected was limited according to the following criteria: The content would deal with children's behavioural problems, the purpose of the research was to develop education, based on children in primary school, and the content would be tested or relevant in the Nordics. According to these criteria, I was able to delineate the content presented in the primary sources into three methods: Collaborative and proactive solutions, ProSkola and Check in-Check out. The results indicate that positive reinforcement in the form of positive feedback linked to a desired behaviour increases the likelihood that the behaviour will be repeated. Positive reinforcement is used in all methods discussed in this thesis. The methods CICO and ProSkola showed high reliability of teachers who carried out the model. CICO was considered easy to implement in regular teaching, while ProSkola and CPS required greater investment to be able to apply the method. Results from the ProSkola method indicated that the systematic behavioural teaching resulted in an improvement in the behaviour of all students. The results could vary between schools, where first results could be seen within a few months and others only within several years after implementation. Regardless of the working model, the research suggested that when adults around children with behavioural problems have a common approach, the conditions are good for changing the child's unwanted behaviour.

Rörelse och motorik är viktigt för barns välmående, utveckling och lärande. Det vet pedagoger inom småbarnspedagogiken. Ändå rör barn på sig för lite och personalens attityder och säkerhetsfrågor visar sig vara de största orsakerna till det (Halmela, 2013; Katajarinne, 2018; Kivelä, 2013; Soini, 2016). Därtill visar det sig att då vuxna finns i närheten rör barn på sig mindre (Halmela, 2013; Katajarinne, 2018; Soini et al., 2016). Jag förundrar mig över detta och vill således ta reda på hur pedagoger tänker gällande rörelse inom småbarnspedagogiken för att främja barns lärande. Syftet med studien är att ta reda på vilken inställning personalen har till rörelse som mål och medel för att stöda barns lärande. I sammanhanget är den pedagogiska verksamhetskulturen och lärmiljön av intresse. Eftersom barn inom småbarnspedagogiken ska ges möjlighet att lära med alla sinnen och hela kroppen är syftet också att ta reda på vilka tankar personalen har kring hur man kan skapa förutsättningar för barns lärande genom rörelse. För att få svar på forskningsfrågorna har kvalitativ forskningsansats använts. Materialet består av transkriberingar av ljudinspelade semi standardiserade och semistrukturerade intervjuer som gjorts tillsammans med fyra slumpmässigt utvalda pedagoger i fyra olika daghem i en utvald stad. Materialet har tolkats och analyserats genom innehållsanalys. Resultatet visar att pedagogerna har en positiv inställning till rörelse. De är medvetna om att alla barn inte självmant rör på sig tillräckligt och att pedagogerna kunde bli bättre på att uppmuntra till rörelse och att möjliggöra rörelselek även inomhus. I resultatet framkommer att daghemsgården och närmiljön möjliggör rörelse även på högintensiv nivå, men att inomhusmiljön inte ses som lämplig för det ändamålet. Samtliga informanter lyfter fram att de i sitt arbete lagt märke till att barn lär sig lättare då rörelse används som metod. Ändå förekommer lärande genom rörelse rätt sällan. Pedagogerna lyfter fram att barn bättre klarar av stillavarande aktiviteter då de får röra på sig innan och under aktiviteten. Observation och dokumentering av barns motoriska färdigheter sker inte systematiskt. Vilket resulterar i att barn sällan får möjligheten att målmedvetet öva grundmotoriska färdigheter. I fostringssamarbetet ser pedagogerna ett delat ansvar gällande barns rörelsevanor men samarbetar rätt lite med vårdnadshavarna gällande rörelsevanor och motorisk utveckling.

Samhället är uppbyggt på ett sätt som gör det nödvändigt att jobba hårt för att lyckas. Det gäller att vara bäst för att till exempel ha en chans att konkurrera om den högre positionen på jobbet. Tävling är någonting som förekommer i samhället, inte bara inom sport utan även genom att jämföra sig själv och sina prestationer med andra. Syftet med denna undersökning är att ta reda på varför det förefaller som om vissa människor är mer tävlingsinriktade än andra. Forskningsfrågorna jag ställer är: Hur ser småbarnspedagoger på tävlingsinriktad verksamhet? Vad tror småbarnspedagoger att orsaken till att vissa barn har svårare att förlora än andra kan vara? Väljer barnen kooperativa eller kompetitiva spel på förskolan eller daghemmet? Finns det skillnader i pojkars och flickors tävlingsinriktade beteende? Till denna undersökning använder jag mig av en kvalitativ ansats med intervju som forskningsmetod. Jag har intervjuat fem lärare inom småbarnspedagogik som endera arbetar på daghem eller förskola. Innan intervjun berättade jag kort för pedagogerna vad studien handlar om. Utöver intervjuerna läste jag även tidigare forskning kring ämnet. Resultatet visade att pedagogerna har en negativ syn på tävlingsinriktad verksamhet och försöker minimera förekomsten av det så mycket som möjligt. Barnen är spontant tävlingsinriktade och gör de mesta till en tävling, vare sig det handlar om vem som har byggt det högsta tornet, vem som äter upp sin mat snabbast eller vem som får stå längst fram i kön. Anledningen till det tävlingsinriktade beteendet kan handla om allt från personligheten till hemförhållandena. Barnen föredrar både kooperativa och kompetitiva spel. Största delen av pedagogerna ansåg att pojkarna visade ett mer tävlingsinriktat beteende jämfört med flickorna.