Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Psychology"

Målet med litteraturöversikten var att undersöka ifall det finns ett samband mellan skrämtid och välmående hos vuxna, och vad sambandets natur är ifall ett sådant uppdagades. Litteratursonderingen utfördes på databasen PubMed med sökorden ”Screen Time”, ”Well-being”, ”Adult” och ”Health”. Resultaten av översikten var tvetydiga. Några av artiklarna uppdagade ett tydligt samband mellan ökad skärmtid och minskat välmående, medan andra artiklar inte uppdagade något samband alls. Ingen av artiklarna uppdagade ändå ett positivt samband mellan välmående och skärmtid.

Ilmastopsykologiassa on perinteisesti keskitytty yksilötason valintoihin ja toimintaan ilmaston hyväksi, kuten kierrätykseen ja lihansyönnin vähentämiseen. Ilmastonmuutos on kuitenkin lopulta kollektiivinen ilmiö: suuri osa tutkijoista kannattaa ajatusta ihmiskunnan merkittävästä roolista sen aiheuttajana ja se tulee koskemaan enemmän ja vähemmän jokaista. Ilmastonmuutosta pidetään sosio-ekologisena kriisinä, jonka hillitseminen vaatii laajoja sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia. Tämän mittakaavan muutoksia saadaan parhaiten aikaan kollektiivisella toiminnalla. Yksilön identifioituminen erilaisiin ryhmiin, kuten ilmastonsuojelijoihin, vaikuttaa siihen millaisiin kollektiivisiin toimiin hän todennäköisesti ottaa osaa. Sosiaali-identiteetit muodostuvat yksilön sisäryhmien jäsenyyksistä, eli millaisiin ryhmiin yksilö on identifioitunut. Tutustuin katsaukseni aiheeseen tutkimalla ensin Journal of Environmental Psychology -nettisivuja, jossa on julkaistuna paljon ilmastopsykologisia artikkeleita. Lopulta katsaukseen liittyvää kirjallisuutta etsin Pubmedistä sekä Helsingin yliopiston kirjaston artikkelikokoelmista käyttämällä hakusanoja ’’pro-environmental behavior’’, ’’collective action’’, ’’social identity’’ sekä ’’pro-environmental social identity’’. Katsaukseen valikoituneen kirjallisuuden perusteella sosiaali-identiteetti on merkittävä kollektiivisen toiminnan ennustaja myös ilmastonmuutoskontekstissa. Kollektiivinen ilmastotoiminta tarkoittaa niin ilmastopoliittisten säännösten kannattamista kuin konkreettista ilmaston hyväksi toimimista ryhmässä esimerkiksi Fridays for Future tyyppisissä mielenosoituksissa. Yksilöiden keskeiset ryhmäjäsenyydet siis vaikuttavat yksilön ilmastotoimintaan ja asenteisiin ilmastonmuutosta kohtaan. Erityisesti politisoituneen sosiaali-identiteetin on todettu ennustavan kollektiivista toimintaa, ja myös ilmastokontekstissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä. Politisoitunut ympäristöystävällinen sosiaali-identiteetti muodostuu, kun yksilö toimii aktiivisena osana ryhmää tavoitteenaan saavuttaa kollektiivisen kamppailun kautta ilmastomyönteistä yhteiskunnallista muutosta. Erilaiset sosiaaliset ryhmät voivat olla myös konfliktissa keskenään pitäen kiinni oman sisäryhmänsä aatteista ja syrjien vastakkaisten ryhmien ajatuksia. Ilmastokontekstissa erilaisia tulkintoja löytyy niin siitä, kenen aiheuttama ilmastonmuutos on, kuin siitä, miten laajoja muutoksia sen hillitseminen vaatii. Erilaisista asenteista johtuvat ryhmien väliset konfliktit voivat hidastaa vaadittavien ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien toimeenpanoa, mutta toisaalta laaja sosiaalinen ja rakenteellinen muutos vaatii tämän tyyppistä konfliktia staattisuuden sijaan. Yksilöiden ryhmäjäsenyyksien vaikutuksia olisi tärkeää ottaa huomioon ilmastokeskustelussa sekä mahdollisesti hyödyntää ilmastoviestinnässä uudelleen muotoilemalla sanoma vastaamaan yksilön sisäryhmien normeja.

Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) on ilmiö, jossa audiovisuaalinen ärsyke aiheuttaa väristyksiä pään ja takaraivon alueella, mikä koetaan miellyttävänä ja rentouttavana tunteena. Yleisimpiä ASMR-kokemuksen laukaisevia ärsykkeitä ovat kuiskaaminen, terävät äänet, kuten naputtelu, sekä toistuvat liikkeet. ASMR-ilmiössä korostuu kuitenkin tietynlainen sosiaalisuus, sillä usein ärsykkeiden lähteenä tai niiden aiheuttaja on ihminen sekä ne esiintyvät läheisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä sosiaalisen kontekstin merkitys on ASMR-kokemusten saamiselle. Tämä katsaus tarkastelee sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä läheisyyden ja seksuaalisuuden näkökulmista. Katsauksessa arvioidaan, voisiko ASMR selittyä läheisyyden ja hoivatuksi tulemisen kautta, sekä mikä seksuaalisuuden merkitys on ASMR-ilmiössä. Läheisyyden merkitystä ASMR-ilmiössä ei ole tutkittu suoraan, mutta on esitetty hypoteeseja, miten läheisyys voisi selittää ASMR-kokemuksia. ASMR-ilmiössä esiintyvän läheisyyden on ehdotettu selittyvän hoivatuksi tulemisen kautta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ASMR:lle ominainen läheisyys sisältää tietynlaista etäisyyttä, jossa toinen ihminen on joko fyysisesti tai emotionaalisesti etäinen, kuitenkin niin, että kokemus lähellä olosta säilyy. Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ASMR ei vaikuta olevan seksuaalinen ilmiö, vaikka seksuaalissävytteisillä ASMR-videoilla on paljon katsojia. Seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsomisen motiivina vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti jokin muu syy kuin ASMR-kokemusten saaminen. Sosiaalisuutta ASMR-ilmiössä on tutkittu varsin vähän ja useimpien tutkimusten laatu on heikko. Tarvittaisiinkin lisää laadukkaita tutkimuksia sosiaalisesta kontekstista ASMR-ilmiössä sekä erityisesti läheisyyden merkityksestä ASMR-ilmiön selittäjänä. Lisäksi seksuaalisuuden suhdetta ASMR-ilmiöön tulisi tutkia enemmän ja selvittää millainen ryhmä seksuaalissävytteisten ASMR-videoiden katsojat ovat ja millä tarkoitusperillä näitä videoita katsotaan.

Tavoitteet. Transihmisillä on korkea riski sairastua syömishäiriöön, koska he usein ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa. Sekä transihmisillä että syömishäiriötä sairastavilla ihmisillä on kohonnut riski itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan, minkä vuoksi transidentiteetin ja syömishäiriöoireilun yhdistelmä on huolestuttava. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella yhteyttä syömishäiriöoireilun ja sukupuolidysforian välillä ja koota tämän pohjalta yhteen suosituksia syömishäiriöhoidon mukauttamisesta transihmisille. Menetelmät. Katsauksen artikkeleita etsittiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla ”gender dysphoria AND eating disorder ”. Lisäksi artikkeleita löytyi toisten artikkeleiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Sukupuolidysforian nähtiin vaikuttavan syömishäiriöoireiluun. Tulokset siitä, miten koettu sukupuoli vaikuttaa riskiin syömishäiriöoireiden ilmenemiselle, olivat kuitenkin ristiriitaisia. Sukupuolidysforian lisäksi myös vähemmistöstressimallia käytettiin selittämään suurempaa syömishäiriöiden esiintyvyyttä transihmisillä. Syömishäiriöhoitoa ja diagnosointia tulisi kehittää paremmin monimuotoisuutta huomioivaksi, koska tällä hetkellä osaavan henkilökunnan puute, pelko syrjivästä kohtelusta ja vähemmistöstressi ovat aitoja esteitä transihmisille syömishäiriöhoitoon hakeutuessa. Toimivassa hoidossa ratkaisevaa olisi sekä sukupuolidysforian että syömishäiriöoireiden samanaikainen sukupuolikokemusta vahvistava hoito moniammatillisesti ja potilaskeskeisesti.

Urheilijoilla esiintyy aiempien tutkimusten mukaa enemmän syömishäiriöitä ja häiriintynyttä syömistä kuin muulla väestöllä. Lisäksi urheilijoiden ja syömishäiriöstä kärsivien on todettu saavan perfektionismimittareista korkeampia pisteitä kuin muun väestön. Syömishäiriöiden, perfektionismin ja urheilun välillä on olemassa selvä yhteys, mutta vielä ei ole pystytty vastaamaan siihen, mitä kautta ja miten yhteys ilmenee. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on käydä läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat perfektionististen urheilijoiden kohonneeseen syömishäiriöriskiin. Urheilijat toimivat melko ainutlaatuisessa sisäisessä ja ulkoisessa ympäristössä, jossa on monia tekijöitä ja vaatimuksia, jotka voivat lisätä riskiä kliiniseen perfektionismiin ja syömishäiriöihin. Tässä katsauksessa tekijät on luokiteltu sisäisiin eli psykologisiin sekä urheiluympäristöön liittyviin tekijöihin. Katsauksen aineisto kerättiin PubMed -tietokannasta tammi-helmikuussa 2021 käyttäen hakusanoja athlete, sport, perfectionism, eating disorders, disordered eating. Perfektionismi näyttäisi olevan riskitekijä sekä korrelaatti syömishäiriölle ja häiriintyneelle syömiselle. Pitkittäistutkimusten puute vaikeutti syy-seurausyhteyden varmistamista mutta tutkimuksen mukaan perfektionismi oli yksilöiden geneettisesti määräytyvä persoonallisuuden ominaisuus, jota urheiluympäristö korosti ja joka yhdistettynä urheiluympäristön paineisiin oli erityisen haitallinen. Tulosten perusteella perfektionistisilla urheilijoilla esiintyi adaptiivista ja epäadaptiivista perfektionismia mutta syömishäiriöihin vahvin yhteys oli epäadaptiivisella perfektionismilla. Urheiluympäristössä ja urheilijan psykologisissa tekijöissä tunnistettiin useita tekijöitä, jotka näyttivät vaikuttavan perfektionismin ja syömishäiriön väliseen yhteyteen. Vahvimpina esitettiin tunteiden säätelyn vaikeudet, suorituskeskeisyys sekä lajikulttuurin laihuuskeskeisyys. Urheiluympäristö ja urheilijan psykologiset ominaisuudet muodostivat erityisesti keskenään vuorovaikutuksessa ollessaan riskitekijän ja otollisen alustan syömishäiriön kehittymiselle. Koska urheilijat ovat korkeammassa riskissä sairastua syömishäiriöön ja muihin psykopatologian muotoihin ominaisuuksiensa ja ympäristönsä takia, urheiluympäristössä toimivien tulisi kiinnittää tähän alttiuteen erityisesti huomiota ja havaita kärjistynyt tilanne ajoiss

Tavoitteet: Vaikka psykoterapiat ovat tehokkaita hoitoja, niiden vaikuttavuudessa on parannettavaa. Yksi ratkaisukeino on potilaan rutiininomainen tulosten seuranta routine outcome monitoring eli ROM. ROM:n avulla mitataan hoidon kannalta asiaankuuluvia tulosmuuttujia kuten potilaan oireita ja tämän pohjalta hoitoa sopeutetaan vastaamaan paremmin potilaan tarpeisiin. Vaikka ROM:n hyödystä hoidon vaikuttavuuteen on empiiristä näyttöä, osa terapeuteista vastustaa menetelmää. Katsaukseni tavoite on tutkia terapeuttien kielteisiä asenteita ROM:ia kohtaan sekä pohtia mahdollisia tekijöitä asenteiden taustalla. Pohdin myös keinoja asenteiden muuttamiseksi. Menetelmät: Kirjallisuushaku tehtiin syksyllä 2023 Scopus ja Google Scholar tietokantoihin termein (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (therapist OR clinician) sekä (ROM OR ”routine outcome monitoring”) AND (implementation). Katsaus rajattiin mielenterveystyön ammattilaisten asenteiden tarkasteluun. Tulokset ja pohdinta: Terapeuttien havaittiin olevan huolissaan erityisesti ROM:iin liittyvistä käytännönjärjestelyistä. Menetelmän mahdollinen vaikutus työnkuvaan, asemaan ja terapiasuhteeseen herättävät myös epäilyksiä. Asenteissa ROM:ia kohtaan löytyi eroja tutkimuksen toteutusmaasta, terapeutin teoreettisesta suuntauksesta ja käyttömäärästä riippuen. Katsauksessa keskustellaan ROM:n käyttöönottoa helpottavista tekijöistä.

Aim: A number of different and effective medical and psychological treatments have been developed for the treatment of obsessive-compulsive disorder. However, not everybody benefits from these treatments. The Bergen 4-day Treatment is a new and intensive therapy for obsessive-compulsive disorder. There have been promising results of its effectiveness in individual studies. The aim of this literature review was to examine the effectiveness of The Bergen 4-day Treatment in the treatment of obsessive-compulsive disorder. Methods: Literacy search was conducted by searching the PubMed and Web of Sciences databases with the search term “Bergen 4-day treatment”. In addition to this, studies were also searched for in the bibliography of the articles selected for the review. The age group of the studies was limited to adults and nine studies were selected. Results and conclusions: Treatment led to a significant reduction in obsessive- compulsive symptoms and effects were found to persist for up to four years of follow- up. The treatment also reduced symptoms of anxiety and depression and had a positive effect on the ability to work. Treatment discontinuations were low, and patients were generally very satisfied with the treatment. Based on the literature review, The Bergen 4-day Treatment seems like a promising treatment for obsessive- compulsive disorder in adults. However, only one RCT study has been conducted on the treatment, so the results should be viewed with caution in the absence of control groups and randomization of patients.

Supporting the mental health of refugees and asylum seekers has become even more urgent now that conflict has increased around the world. The crisis in Afghanistan and war in Ukraine, for example, are going to affect the refugee populations arriving to Finland. Mental health professionals are going to encounter refugees in public health care, occupational health care and schools, so it will be vital to understand the needs of these groups. This thesis analyses the mental health characteristics, risk and protective factors and treatment of refugees and asylum seekers. Literature search was conducted on Medline, PsycINFO, PubMed and SCOPUS databases. Current literature that addressed the mental health, behavior or psychosocial treatment of refugees and asylum seekers in the Western world was accepted for the thesis. Some of the key sources were publications that surveyed the wellbeing of immigrants in Finland, published by the Finnish institute for health and welfare. Based on the chosen literature asylum seekers and refugees are more vulnerable to mental health issues than natives and other immigrant groups. There is international consensus that they experience more anxiety, depression and traumatic disorders. Traumatic experiences, issues with social participation, poor legal status, family separation and discrimination are risk factors for the mental health of refugee populations. Communality and social support, on the other hand, are protective factors. Despite the elevated risk, asylum seekers and refugees use the health care system less than natives and they are more likely to receive lighter treatment. Trauma symptoms, cultural differences, knowledge-gap and language barriers can make diagnosis and treatment difficult. Lack of trust in the clinician, interpreter or the Western health care system can also hinder treatment. In addition, there is a significant risk of marginalization in refugee populations. According to clinical research, trauma-based interventions are most effective, but physical activity interventions offer an approachable option for supporting the mental health of refugees and asylum seekers. However, the success of any intervention is highly dependable on the clinician’s cultural awareness and their ability to build a trusting relationship with the client. It is necessary to develop efficient screening tools and interventions for the needs of refugees and pay attention to practitioners’ cultural know-how.

Tiivistelmä: Tavoitteet: Vaikka unien näkemistä on tutkittu laajalti, luotettavia unien näkemistä ennustavia elektrofysiologisia tekijöitä ei toistaiseksi ole tunnistettu. Myös unien näkemiseen ja niiden muistamiseen liittyvien prosessien mahdolliset eroavaisuudet ovat pitkälti tuntemattomia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tekijät aivojen sähköfysiologiassa vaikuttavat unien raportoimiseen sekä kartoittaa, onko aivojen unenaikaisesta aktiivisuudesta mahdollista tunnistaa nimenomaan unien muistamisen kannalta keskeisiä prosesseja. Menetelmät: Tähän integratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, jotka käsittelevät unien näkemiseen ja raportoimiseen liittyviä aivojen elektrofysiologisia tapahtumia sekä REM- että NREM-unen aikana. Katsaukseen valittiin ainoastaan terveillä koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia etsittiin sekä PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista että aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuskirjallisuudessa unien raportoimisen on havaittu olevan yhdenmukaisimmin yhteydessä matalataajuisen aktiivisuuden vähenemiseen, korkeataajuisen aktiivisuuden lisääntymiseen sekä EEG-synkronian vähenemiseen. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin osin ristiriitaista, eivätkä kaikki tutkimukset ole onnistuneet tunnistamaan unien näkemisen elektrofysiologisia korrelaatteja. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan eroteltu unien näkemiseen liittyviä prosesseja niiden muistamiseen liittyvistä prosesseista, vaikuttaa siltä, että temporaali- ja frontaalialueiden aktiivisuus on keskeistä nimenomaan unimuistojen muodostumisen ja tallentamisen kannalta. Unien tutkimiseen liittyy laajoja metodologisia eroavaisuuksia ja rajoitteita, joiden huomioiminen on keskeistä tulevaisuuden tutkimuksissa.

Tavoitteet. Tässä katsauksessa on tarkoituksena tarkastella videopelien psykososiaalisia ja kognitiivisia hyötyjä lapsille ja nuorille. Videopelit ovat nykyään lisääntyvissä määrin osa monien lasten ja nuorten arkea ja elämää, joten niiden vaikutusten tutkiminen tuo osaltaan olennaista tietoa koskien lasten ja nuorten hyvinvointia. Videopeleihin liittyvä tutkimus on painottanut pitkään ja melko yksipuolisesti videopelien haittoja lasten ja nuorten psykososiaaliselle hyvinvoinnille, vaikka videopelien pelaamisella näyttäisi tutkimusten valossa olevan myös monia hyötyjä koskien muun muassa lasten ja nuorten mielialaa, kognitiivisia kykyjä ja sosiaalisia suhteita. Menetelmät. Katsauksessa mukana olleet artikkelit käsittelivät videopelien pelaamiseen liitettyjä hyötyjä mielialan ja joidenkin kognitiivisten kykyjen kohentumiselle, sekä sosiaalisissa suhteissa tarvittaville ja hyödyllisille sosiaalisille taidoille. Artikkelit haettiin Helka-kirjaston, PubMedin sekä Google Scholarin tietokannoista englannin kielellä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaus vahvisti käsitystä siitä, että videopelit voivat aiemmin tutkituista haitoistaan huolimatta toimia lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin kannalta myös hyödyllisinä apuvälineinä paremman mielialan saavuttamiseen, kognitiivisten taitojen kehittämiseen, stressinhallintaan, vertaissuhteiden luomiseen ja ylläpitoon, sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Useat tutkimukset viittaavat esimerkiksi siihen, että yhteistyöllisten videopelien pelaaminen toisten kanssa saattaa lisätä prososiaalista käyttäytymistä myös silloin, kun videopeli sisältää väkivaltaa. Katsauksen kokonaiskuvasta voidaan tulla johtopäätökseen, että videopelejä ei voida pitää pelkästään lapsille ja nuorille haitallisena viihteenä, vaan ne tuovat myös useita potentiaalisia sovellusmahdollisuuksia hyvinvoinnin tukemiseen. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää päästä selville paremmin niistä peleihin ja niiden pelaajiin liittyvistä yksilöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, että miten videopeleistä saatavat haitat ja hyödyt painottuvat.