Browsing by study line "Specialpedagogik"

Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli selvittää, millä tavalla Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 (POPS2014) kuvataan tulevaisuuteen valmistavien tietojen ja taitojen opetusta sekä oppiainerajat ylittävää opetusta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi tulevaisuuskasvatus, tulevaisuuden taidot, opetussuunnitelman perusteet sekä opetussuunnitelmatutkimus. Tutkimustehtäväni oli saada kokonaisvaltainen käsitys siitä, millä tavalla nykyisin voimassa olevaan POPS2014 on kirjattu tulevaisuuteen valmentavat taidot ja niiden opetus, sekä kelle vastuu näiden taitojen oppimisesta on osoitettu. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 käsitellään tulevaisuuden taitoja?” sekä ”Millä tavoin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 ohjaavat oppiainerajat ylittävää opetusta?”. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimukseen aineistoksi rajautui tutkimusprosessissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 luvut 1–4. Tutkimuskysymysten tarkasteluun käytettiin tutkimusmenetelmänä aineistopohjaista sisällönanalyysiä eli induktiivista analyysiä. Aineiston analyysissä edettiin induktiivisesti etsien aineistoista lauseita ja lausekokonaisuuksia, jotka koottiin taulukoihin ja teemoiteltiin tutkimuskysymyksittäin ja joita lopulta analysoitiin. Tavoitteena oli mahdollisimman kattavan kuvan muodostaminen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kirjauksista laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia ja tulevaisuuden taitoja koskien. Tulevaisuuden taitoja kuvattiin aineistossa kokonaisvaltaisesti ja kattavasti niin yleisten perusopetuksen tehtävien ja tavoitteiden kuin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kautta. Laaja-alainen osaaminen edisti samoja tavoitteita kuin tulevaisuudentaitojen opetus. Perusopetus pyrkii valmistamaan oppilaita tulevaisuuteen ja huomioimaan moninaiset taidot, joita tulevaisuutta varten tarvitaan. Oppiainerajat ylittävää opetusta ohjattiin aineistossa tavoitteiden kautta ja toteutettiin laaja-alaisen osaamisen, eheyttämisen ja monialaisten kokonaisuuksien kautta. Vastuu oppiainerajat ylittävän opetuksen toteutustavoista, tarkemmista tavoitteista, arvioinnista ja kehittämisestä jäi pitkälti paikallisille opetussuunnitelmille. Oppiainerajat ylittävän opetuksen yhdenvertaista toteutumista valtakunnallisesti ei ohjata yhtä voimakkaasti kuin oppiaineiden kohdalla.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että lapsilla, joilla on verbaalinen dyspraksia, ilmenee puheen tuoton haasteiden lisäksi monia rinnakkais- ja seurannaisvaikutuksia, kuten turhautumista ja vetäytymistä vuorovaikutustilanteista. Tiedetään, että lasten, joilla on puheen tuoton ja ohjailun vaikeuksia, vanhemmat ovat huolestuneita lastensa vertaissuhteista ja siitä, että vanhempi toimii lapsensa äänenä vuorovaikutustilanteissa. Verbaalista dyspraksiaa on tutkittu paljon logopedian ja lääketieteen tutkimuskentillä, jossa tutkimus on nojannut ajatusmalliin vammaisuuden syntymisestä yksilön lääketieteellisen tilan seurauksena. Yksilölliselle mallille vastakohtana on esitetty vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa vammaisuuden kokemuksen nähdään syntyvän yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaiseen käsitykseen vammaisuudesta, aiheesta tehty tutkimus koulukontekstissa nojaa. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa siitä, millaisena oppilaiden, joilla on verbaalinen dyspraksia, toimintakyky vertaissuhteissa kouluiässä näyttäytyy ja millaisin toimenpitein koulussa voitaisiin luoda kehitykselle ja vertaissuhteissa onnistumiselle mahdollisimman suotuisa ympäristö. Näiden lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tulevaisuuden tutkimusta varten niitä aukkoja, joita aiheesta tehdyssä tutkimuksessa on. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoartikkeleita etsittiin kolmesta tietokannasta systemaattisella haulla maaliskuussa 2021. Kirjallisuushaun pohjalta aineistoksi valikoitui yksi artikkeli. Analyysissa löytyneen aineiston tutkimustuloksia verrattiin aineiston ulkopuolelle jääneiden artikkeleiden tuloksiin ja teoriataustaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielma osoitti selkeän tutkimuksellisen aukon, sillä aineistoksi valikoitui vain yksi artikkeli, jonka tutkimustuloksista osa oli relevantteja aiheen kannalta. Aineiston perusteella toimintakyky näyttäytyi vertaissuhteissa koulukontekstissa vertaisia heikommalta tarkasteltaessa sosiaalista osallisuutta. Aineiston perusteella ei päästy käsiksi niihin tukitoimiin, joilla vertaissuhteita ja sosiaalista osallisuutta tuetaan. Aiheesta tehty tutkimus nojautuu lähinnä vammaisuuden yksilölliseen malliin ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on selkeä aukko sosiaalisen malliin pohjautuvasta tutkimuksesta. Aiempi tutkimus painottuu verbaalista dyspraksiaa laajempaan kehitykselliseen kielihäiriöön sekä oppilaisiin, joilla on suun motoristen haasteiden lisäksi koko kehon motorisia haasteita. Lisätutkimus on tarpeen sen selvittämiseksi, kuinka oppilaita, joilla on verbaalinen dyspraksia, sosiaalisissa suhteissa tuetaan koulukontekstissa ja millainen oppilaiden sosiaalinen toimintakyky on. Toimintakyvystä saadut tutkimustulokset auttaisivat tuen tarpeeseen vastaamisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä.