Browsing by Title

Viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä digitaalisten ympäristöjen hallinta nähdään vuosituhannen tärkeimpinä työelämätaitoina. Yhteiskunnan digitaalinen murros on siirtänyt työelämän vuorovaikutuksen digitaalisiin työympäristöihin, joissa myös yksilöiden työssä oppiminen tapahtuu. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä digitaalisen murroksen merkityksestä työssä oppimisen vuorovaikutuksellisiin ulottuvuuksiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työssä oppiminen on laajasti epämuodollista ja kollektiivisesti tapahtuvaa, minkä vuoksi päätin lähestyä ilmiötä dialogisen oppimisen näkökulmasta. Buberin ja Bohmin dialogisuutta koskevien teorioiden valossa dialogisessa oppimisessa painottuvat vuorovaikutuksen ainutlaatuisuus, avoimuus ja tasavertaisuus, omien käsitysten kriittinen arviointi sekä lopulta uusien oivallusten syntyminen. Tutkimusongelmakseni muodostui aiheiden ajankohtaisuuden sekä teoreettisen viitekehyksen perusteella tarkastella, millaisia merkityksiä hybridi-mallisessa työssä työskentelevät antavat dialogisen oppimisen piirteille suhteessa työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Aineistonkeruumenetelmäksi valitsin dialogisen teemahaastattelun, jossa haastateltavien kokemuksista keskusteltiin avoimesti ja dialogisesti. Haastattelutilanne mahdollisti myös haastateltavan ja haastattelijan välillä syntyvät uudet näkökulmat ja merkitykset. Haastattelin tutkimukseen kahta hybridissä tietotyössä työskentelevää työntekijää tavoitteenani avata ikkuna haastateltavien kokemusmaailmaan ja ajatuksiin hybridityön vuorovaikutuksesta. Analysoin aineiston sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksissa läsnäololle annettiin erilaisia merkityksiä suhteessa dialogisen vuorovaikutuksen ja oppimisen toteutumiseen. Läsnäolo koettiin merkittäväksi tekijäksi etenkin vuorovaikutuksen vastavuoroisuuden, tasavertaisuuden ja ainutlaatuisten hetkien rakentumisessa. Tulosten valossa läsnäolo koetaan siis merkittävänä tekijänä kokonaisvaltaisen vuorovaikutuksen toteutumisen kannalta hybridityössä. Tutkimus sijoittuu digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimuskentälle ja herättelee pohtimaan, miten hybridityössä voitaisiin ottaa huomioon digitaalisten alustojen rajoitukset sekä vuorovaikutuksen kokonaisvaltaisempi toteutuminen.

This study considers the life experience designated by the concept of dialogue in Hans-Georg Gadamer’s phenomenological hermeneutics. Dialogue is a major philosophical topic, but it is also central in the context of pedagogy. The concept of dialogue has become prominent in recent pedagogical discussions, where its role as the central aim of learning and teaching has often been emphasized. The goal of the study is to clarify, with the help of Gadamer’s thought and relevant commentary literature, the theoretical grounds of the concept of dialogue, and so to elaborate its dimension. Working on Gadamer’s philosophical theory and the relations between its major concepts, this study belongs to the area of theoretical basic research. Its research question concerns the way the concept of dialogue is connected to the concepts of experience and understanding. The study follows the method of descriptive literature review, combined with philosophical research. The research material consists of philosophical texts. The theoretical framework is constituted by previous research and commentary literature addressing Gadamer’s thought. The primary sources are Gadamer’s philosophical main work Wahrheit und Methode, together with four philosophical studies written by Francis Ambrosio, Colin Davis, Francisco Gonzalez and Martin Nosál. The keywords used in the text search were dialogue, Gadamer and dialogue, Gadamer and conversation, Gadamer and dialectic, Gadamer´s logic of dialogue, Gadamer´s structure of dialogue, Gadamer´s negative dialogue, Gadamer understanding experience dialogue. The research material shows that dialogue, in Gadamer’s thought, cannot be considered disconnected from the phenomena of experience and understanding. These phenomena are structurally intertwined. Central aspects found in experience and understanding are present also in dialogue. They all show a processual and dialectical character, in which particular negativity plays a crucial role in the constitution of their meaning. The processes of dialogue, experience and understanding only come about in the medium of language, while they are at once its conditions. Dialogue, experience and understanding belong together as the basic traits of the manifold unity of being-in-the-world. To consider one of these traits means necessarily to consider also the others. Gadamer’s thought shows that they must be addressed together.

Syftet med denna kandidatavhandling är att redogöra för sambandet mellan civilsamhället och demokrati i kontexten av fallen Ungern, Polen och Tjeckien. Länderna i fråga präglas av flera likheter, och därför förverkligas analysen enligt Most Similar Systems Design. I denna uppställning är skillnader i civilsamhälle den avskiljande faktorn. Avsikten är att utreda ifall civilsamhället korrelerar med olika utfall av demokrati. Civilsamhällets betydelse för demokratisering i Öst- och Centraleuropa har framhävts av en mångfald av akademiker, och därför finns det skäl att anta att civilsamhället påverkar även uppehållet av demokrati. Den centrala frågan som ställs är ifall civilsamhället kan, och till vilken mån, förklara den differentierade utvecklingen av demokrati. Analysen förverkligas i formen av en litteraturöversikt med stöd av empiriskt material.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli konkretisoida Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman laatimia varhaiskasvatuksen digiosaamisen kuvauksia pedagogisten toiminnan kuvausten avulla. Tutkimuskysymykseni oli, mitä osaamisen kuvaukset varhaiskasvatusikäisten lasten luovan tuottamisen osalta tarkoittavat pedagogisen toiminnan tasolla? Aiemmat tutkimukset osoittavat, että laitteiden käyttö esimerkiksi perheissä keskittyy pääasiassa kuluttamiseen. Lapset tulisikin varhaiskasvatuksessa nähdä kuluttamisen sijaan myös tuottajina. Tutkimuskysymyksen lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selkeyttää monilukutaitoon ja digiosaamisen kuvauksiin liittyvää moninaista ja vaikeatulkintaista käsitteistöä. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineistona tässä tutkimuksessa toimi helmikuussa 2021 julkaistut digiosaamisen kuvaukset sekä tutkimusperustaiset ja ei-kaupallisten tahojen tuottamat pedagogiset toiminnan kuvaukset. Sisällönanalyysissä hyödynnettiin myös dialogista tematisointia, Analyysi nosti esiin tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset digiosaamisen kuvaukset sekä niihin sopivat pedagogisen toiminnan kuvaukset huomioiden tutkimukseni tavoitteet. Tulososio rakentuu aineistojen vuoropuhelussa. Tulokset ja johtopäätökset. Luova tuottaminen mahdollistuu, kun sisältöjä tehdään lasten omista lähtökohdista, itse valituista aiheista ja heidän valitsemillaan tavoilla. Mediaympäristön moninaisuus ja erilaiset luovan tuottamisen menetelmät mahdollistavat monenlaisen toiminnan medialukutaidon, tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen sekä ohjelmointiosaamisen parissa. Valmiita ja monipuolisia pedagogisen toiminnan kuvauksia on saatavilla valtava määrä. Vaikka kaikki digiosaamisen kuvaukset eivät itsessään sisällä luovaan tuottamiseen liittyvää toimintaa, voi siihen liittyviä menetelmiä silti soveltaa ja hyödyntää niiden toteuttamisessa.

The objective of this research was to find out what kind of social practices digital gaming contains, and that how do these practices improve youth involvement. Existing literature handles different participatory appearances of gaming culture, but there is a lack of study where social practices of digital gaming would be scrutinized in the framework of involvement. Therefore this study aims to work as a synthesis, where the social practices of digital gaming are being viewed through the lenses of involvement-theory. This thesis was methodically carried out by descriptive literature review, that contained two main theory-pieces; involvement and the practices of digital gaming. Sources in this thesis are mainly finnish, but there is also international literature that is being cited to – especially in the part of digital gaming practices. My aim in this descriptive literature review is to produce a new standpoint towards the phenomenon that is being scrutinized. The findings of this study indicated that my presumption about the social practices of digital gaming as a way to improve youth involvement holds true; there were features of improving involvement in every nexus of the gaming practices. Different forms of identity-work, collaboration, ways to point out capability and marking trail were emphasized in the nexus of social practices where one participates into the gaming situation by playing or watching. Governing gaming avocations is, on the other hand, a practice-nexus, where commonality and especially different ways of affecting and being impressed are highlighted. The last nexus, where social practices of gaming culture outside the gaming situation are being examined is found to be an area that produces communality, life importance, different ways of affecting and local involvement.