Browsing by Title

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä tunneskaalasta, joita vanhemmilla ilmenee lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen. Aiemmat tutkimukset vanhempien tunteista varhaiskasvatuksen aloituksen yhteydessä ovat osoittaneet, että vanhemmat kokevat tilanteessa jonkinasteista ahdistusta etenkin, jos kyseessä on ensimmäinen lapsi tai jos vanhempien ja opettajien odotukset eivät kohtaa (White, Rutanen, Marwick, Amorim, Ka-ragiannidou, Herold, 2020; Dalli, 1999). On todettu, että opettajien ja vanhempien luottamuksellinen avoin keskusteluyhteys ehkäisee vanhempien epävarmuutta ja helpottaa aloitukseen liittyvää ahdistusta (White et al, 2020). Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä varhaiskasvatuksen aloituksen käytäntöjä ja prosessia. Menetelmät. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena ja haastateltavat etsittiin sosiaalisen median kanavia käyttäen. Haastateltavia oli yhteensä 7. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset lap-sen päiväkodin aloituksessa vaihtelivat paljon. Vanhempien positiivisiin lapsen varhaiskasvatuksen aloituksen yhteydessä koettuihin tunteisiin vaikuttivat varhaiskasvatuksen henkilöstön pysyvyys ja ammatillisuus sekä tapa kohdata lapset. Sitä vastoin informaation puute ja viestinnän epäselvyys aiheuttivat vanhemmissa turhautumista. Tutkimustulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimiva ja avoin vuorovaikutus vanhempien ja henkilöstön sekä vanhempien ja johtajan välillä lapsen varhaiskasvatuksen aloituksessa on olennainen osa vanhempien myönteisen kokemuksen muodostumisessa.

Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) on kehitetty mahdollistamaan niiden ihmisten kommunikointi, joilla puheella ilmaisu on joko puutteellista tai puuttuu kokonaan. Tyypillisimpiä diagnooseja, joiden yhteydessä lapsilla esiintyy vaikeita kommunikoinnin häiriöitä, ovat vaikea älyllinen kehitysvamma, CP-vamma, autisminkirjon häiriö ja kehityksellinen puheen dyspraksia. Kommunikointilaitteet ovat avusteisia AAC-apuvälineitä, jotka antavat käyttäjälleen äänen. Kommunikointilaitteet ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia ja eritasoisia. Kommunikointilaitteet ovat myös kehittyneet merkittävästi viime vuosina älylaitteiden tultua markkinoille, joten uutta kokoavaa tutkimusta tarvitaan. Tutkielmassa haluttiin selvittää, minkälaisia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia lasten vanhemmilla on kommunikointilaitteista ja niiden käytöstä. Vanhempien näkökulman tutkiminen on perusteltua, sillä vanhemmat ovat tyypillisesti lapsen tärkeimpiä kommunikointikumppaneita ja heidän suhtautumisellaan lapsen AAC-apuvälineeseen on merkitystä sen käytön onnistumiseen. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto haettiin neljästä eri tietokannasta. Hakusanoiksi valittiin englanninkieliset termit, jotka viittasivat kommunikointilaitteisiin, vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui seitsemän vuosina 2008−2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempien (n=53) kokemukset kommunikointilaitteista vaihtelivat. Vanhemmat kokivat yleisesti kommunikointilaitteen käytön lisänneen ja edistäneen lapsensa kommunikointia. Kommunikointilaitteissa vanhemmat arvostivat ääniominaisuutta, pientä kokoa ja keveyttä. Vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden (puheterapeutit, koulun henkilökunta) antaman tuen ja ohjauksen tärkeäksi laitteen käytössä. Ammattihenkilöiden tuki ja ohjaus eivät kuitenkaan toteutuneet tai vastanneet laadultaan kaikkien vanhempien tarpeita ja vanhemmilla ilmeni myös huolia kommunikointilaitteiden rahoitukseen ja muihin kustannuksiin liittyen. Lisäksi vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden AAC-keinoihin liittyvässä tietotaidossa ilmenevän vaihtelua ja puutteita. Tutkielman tulosten perusteella kommunikointilaitteen käytöllä näyttää olevan mahdollista edistää eri diagnooseilla olevien lasten kommunikointitaitoja, jos perhe saa tarpeidensa mukaista ohjausta laitteen käyttöön. Lasten käyttämien kommunikointilaitteiden, iän ja diagnoosien heterogeenisyyden ja toisaalta vastanneiden vanhempien homogeenisyyden ja pienen kokonaismäärän vuoksi tulokset eivät välttämättä ole laajasti yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin linjassa kentän aiemman tutkimuksen kanssa, mikä lisää osaltaan tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan.

Vaikka kosketuksen merkitys on kiistaton, tutkimusta sen merkityksistä on tehty vähän. Tässä tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan kosketuksen vaikutusta lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen kehittymiseen. Teoreettinen viitekehys perustui kosketukseen, kiintymyssuhteeseen, sensitiivisyyteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotta vanhempien omat äänet ja näkemykset saataisiin mahdollisimman hyvin kuuluviin. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää vanhempien kokemaa kosketuksen merkitystä ja miten se ilmenee lapsen tuntemassa turvallisuuden ja luottamuksen tunteessa. Haastateltavina oli kolme 2-3 vuotiaan lapsen perhettä. Aineiston analysointi toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina. Tutkimustulokset vahvistavat kosketuksen merkityksen lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteessa. Kosketus edistää tunnetaitoja, luo turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa lapsen kehitykseen. Vanhempien empatia, lohduttaminen ja kyky tunnistaa lapsen tarpeet ovat tärkeitä tekijöitä. Negatiiviset kosketuskokemukset voivat jättää voimakkaamman vaikutuksen. On tärkeää tiedostaa kosketuksen merkitys ja tukea lapsen kasvua ja kehitystä fyysisen kosketuksen avulla. Tutkimus toi myös uutta tietoa kosketuksen merkityksestä vanhemmuudessa. Vaikka haastatellut korostivat kosketuksen tärkeyttä, heidän omassa lapsuudessaan oli vähän kosketusta. Tämä osoittaa, että aiempien kokemusten puute ei estä ihmisiä ymmärtämästä kosketuksen merkitystä. Lisäksi tutkimus korosti lapsuuden traumojen käsittelyn tärkeyttä ja vanhempien aktiivista työtä parantaakseen kosketuskäytäntöjään.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako vanhempien koulutustaso nuoren omiin koulutusvalintoihin ja jos vanhempien koulutustasolla on merkitystä, onko meillä koulumaailmassa keinoja vaikuttaa tämän negatiivisiin seurauksiin. Tutkielmassa on lyhyt historiallinen katsaus Suomen koulutusjärjestelmän ja sen tasa-arvon kehityksestä aina 1200-luvulta 2000- luvulle asti, mikä osoittaa, että vaikka yhteiskunnassamme on menty yhdenvertaisempaa ja tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää kohti, koulutus näyttää periytyvän edelleen. Tutkielmani on systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen aineisto on kerätty seuraavista tietokannoista: Helka, Finna, Eric, Google Scholar sekä ARTO. Tähän tutkielmaan valikoitui tarkkojen poissulku- ja sisäänottokriteerien perusteella viisi tutkimusta, jotka on julkaistu vuosien 2015-2017 välisenä aikana. Valikoituneista tutkimuksista neljä tarkastelee ilmiötä erilaisten rekisteritietojen avulla ja yksi tutkimus on toteutettu haastattelemalla vanhempia ja heidän lapsiaan. Tarkastelin aineistoa sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittivat, että korkeasti koulutettujen vanhempien lapsilla on suurempi todennäköisyys kouluttautua korkealle asteelle, kun taas matalasti koulutettujen tai koulupudokkaiden vanhempien lapsilla on suurempi todennäköisyys kouluttautua matalalle asteelle tai ajautua vanhempiensa tavoin koulupudokkaiksi. Äidin ja isän koulutaustan erillisistä vaikutuksista esitettiin ristiriitaisia tuloksia. Koulutuksen ylisukupolvisuutta selitettiin muun muassa kulttuurillisella pääomalla. Koulutuksen ylisukupolvisuuden- nimenomaan huono-osaisuuden näkökulmasta- ehkäisemisen keinoksi koulumaailmassa esitettiin lapsille ja nuorille tarjottavan ajan lisäämistä opettajien ja koulun muiden aikuisten toimesta. On huolestuttavaa, että vanhempien koulutustausta vaikuttaa nuoren omiin koulutusvalintoihin, etenkin kun puhumme koulupudokkaiden vanhempien lapsista. Tutkielman tulokset osoittavat, että koulumaailma todella tarvitsisi keinoja koulutuksen ylisukupolvisuuden ehkäisemiseksi ja tämän vuoksi ilmiötä olisikin ensiarvoisen tärkeää tutkia lisää.

Aims. Childhood emotional abuse is a form of maltreatment, which has only slowly received the recognition it deserves in the research literature compared to physical forms of abuse. However, according to some studies, childhood emotional maltreatment might predict even more severe health consequences to a child. So far, emotional abuse in childhood has been linked to a greater risk of psychopathology, such as depression and anxiety. The aim of this bachelor’s thesis was to examine childhood emotional maltreatment as a phenomenon and to explore its psychological consequences to child’s wellbeing and development. A better understanding of childhood emotional abuse can help to recognize, prevent, and cut off parent’s dangerous, but mostly unconscious habits. Methods. Literature search was carried out in PubMed-database in November 2020, using combination of keywords such as “child” or “parental”, “emotional maltreatment” or “psychological maltreatment” and “consequences” or “effect”. Publication date was limited so that only studies that were published in 2010 or later were counted in. In addition, sources of the chosen articles were manually examined, and some of the literature was chosen from there. Ultimately, the chosen literature consisted of 9 articles according to their relevance, publication date and quality. Results and conclusions. Studies reported that childhood emotional abuse predicted later symptoms of depression and anxiety. Children, who had experienced emotional maltreatment in their homes, had weaker self-esteem and resilience in comparison to peers. In addition, they had difficulties in emotion regulation. Preliminary results also suggested to a higher risk in disordered eating, posttraumatic stress disorder and some personality disorders. Findings indicate that emotional maltreatment is a severe form of abuse, which should be taken more seriously in future studies.The risk of emotional abuse has increased during the Covid-19 and lockdown, so further research on the topic and new intervention methods are needed considerably.

The goal of this study was to investigate how do parents think that physical education- orientated daycare affects the voluntary exercise of their children. Parents were also asked what kind of differences do they see between physical education-orientated daycare and ordinary daycare. Another meaning of this thesis was to clear how much do children who go to physical education-orientated daycare do exercise on their free time. The study was executed in private physical education-orientated daycare in Järvenpää. Data was collected with an electric questionnaire that was sent to daycares 3–6-year-old childrens parents. The final number of the parents attending to the study was 18. Half of them were parents of 3–4-year-old children and half of them were parents of children aged 5–6. The main results of this study were parents’ thoughts of the daycares positive influence to their childrens exercise habits as well as childrens low amount of physical activity compared to the national recommandations. Also according to this study parents think that the main difference between ordinary daycares and physical education-orientated daycares is the versatility of physical education. According to the results of this study this versatility can be seen in daycares premises, equipment and the quality of activities.

The purpose of my thesis is to examine parents’ views on what information is being exchanged in daily conversations between parents and early childhood education personnel, what factors can make exchanging information more difficult and what function does it have. I approach the topic from the viewpoint of parental involvement. Previous research findings have shown that parents value conversation most of all the forms of cooperation between parents and early childhood education personnel. Parental involvement is also most apparent in the questions parents pose and initiatives they take regarding their own children at daily drop-offs and pick-ups. Yet daily conversations have not been studied much compared to the formal conversations that focus on children's early childhood education plans. To make the exchange of information function well in daily conversations it is important to know more about parents’ views on them. This thesis is qualitative. The material was collected in October 2016 via an Internet-based questionnaire that consisted of open questions and one structured question. The respondents were selected by using snowball sampling. The questionnaire was answered by 34 parents of whom 31 were mothers and 3 were fathers. 28 parents had their children in day care centers and 6 parents had their children in family day care. The children were from one to seven years old. The material was analyzed by using inductive content analysis. Parents and early childhood education personnel exchanged information about the children as members of their own families, information about the children as members of their early childhood education communities and wishes that parents and personnel had for each other. Parents thought that the exchange of information can be more difficult if there are problems in the interactional abilities of the participants of the conversation, in the circumstances of the interaction and in the amount and content of information. The exchange of information was seen to be supporting parenthood, supporting personnel in their work and strengthening the cooperation between parents and personnel. According to the results, parents and personnel seem to exchange diverse information in daily conversations but there are several factors that can make it difficult. It is important to take them into account and to prevent or eliminate them if possible. The results of this thesis indicate that parents view exchanging information as important and perceive it to benefit both the parents and the personnel and consequently also the children.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriön diagnoosi on nykyisin mahdollista asettaa jopa 18 kuukautta vanhalle lapselle. Varhainen diagnosointi on synnyttänyt tarpeen vanhempien ohjaukseen keskittyville varhaisinterventioille, sillä alle 36 kuukautta vanha lapsi viettää valtaosan ajasta vanhempiensa seurassa. Autismikirjon häiriön kuntoutukseen on kehitetty paljon erityisesti applied behavior analytic –pohjaisia menetelmiä, mutta näiden rinnalle tarvitaan lapsen luontaiseen kasvuympäristöön tuotavia menetelmiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, vaikuttaako vanhempien ohjaus positiivisesti autismikirjolla olevien lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja kommunikointitaitoihin lapsen ollessa alle 36 kuukautta vanha. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka vanhempia on ohjattu ja millä tavalla kehitys ilmeni lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä ja kommunikaatiossa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin yhteensä kolmesta tietokannasta. Hakusanat valittiin vastaamaan mahdollisimman hyvin tutkimuksen aihetta ja koehakujen perusteella hakulausekkeeksi muodostui ”autism AND early intervention AND (parent counselling OR parent coaching OR parent education) AND communication”. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vuosina 2011-2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoon valittiin vain tutkimuksia, jotka koskivat alle 36-kuukautisia lapsia ja heidän vanhempia ilman liitännäisdiagnooseja. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempiin keskittyvällä ohjauksella ja kouluttamisella havaittiin olevan positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Kuitenkin tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään, mikä kertoi jatkotutkimuksen tarpeesta. Vanhempia ohjattiin tunnistamaan lapsensa kehitystaso ja mukauttamaan omaa toimintaansa lapsen kommunikointialoitteiden mukaan. Lisäksi heille opetettiin autismikirjon häiriön kuntoutuksen kannalta keskeisiä teemoja. Lasten sosiaalinen käyttäytyminen ja kommunikointi paranivat erityisesti reseptiivisen kielitaidon ja vanhempiin orientoitumisen kannalta, mutta kehitys ei pääsääntöisesti jatkunut intervention seurantajaksolla. Vanhempien ohjauksen ei havaittu vaikuttavan autismikirjon häiriön ydinoireisiin, mutta vanhempien ohjauksen todettiin olevan tarpeellista ydinoireisiin kohdennettujen interventioiden tukena.

The aim of this study is to clarify parents opinion about involvement and their own role of participation in their children’s music hobby. The research problems are how parents feel they are involved in their children’s music hobby and how they describe their own role in it. Participation as a subject is current and highly discussed topic in our modern society. Participation of children and parents have also been taking attention in education. Studies have shown that parents participation and involvement has a big impact on children’s development and learning. There are many researches about children's participation but not much about parents involvement. Hobbies have also taken bigger roles in children's education in our modern society and children are put more into different hobbies. In this study, the hobby is limited to music only because many researchers have stated that music hobby can have a significant impact on children's cognitive development. The study material was collected by interviewing parents with children who play music. There were five interviewees and they were selected by chance. The children of the interviewees were elementary school age and they all played at least one instrument. The interviews were conducted as a theme interview. All the interviews were recorded and transcripted. The material has been analyzed by theory-driven content analysis. The material has been themed, typified, grouped and reduced. The study results show differences but also similarities in parents view of their own participation and involvement in general. Music as a hobby is seen as good and parents try to encourage their children in their hobby. However the amount of parents participation varies. Many feel that they can have an impact on their children's hobby, but some also feel that their participation has no effect on their children. It can also be assumed that parents own musical background has an influence on their opinions about the subject. This study raises parents' views and opinions and these study results can help promote the cooperation between children, parents and teachers.

Alkoholikasvatukseen liittyvät tutkimukset Suomessa ovat keskittyneet pääsääntöisesti vanhempien kasvatuskäytänteiden ja nuorten alkoholinkäytön yhteyksiin. Vanhempien omia jäsennyksiä alkoholikasvatuksesta ei kuitenkaan ole tutkittu laajasti, minkä vuoksi tässä tutkimuksessa keskityn siihen, miten vanhemmat itse käsittävät ja jäsentävät lapsilleen antamaa alkoholikasvatusta. Kehystän tutkimustani vanhemmuustyylien, sosiaalisen oppimisen teorian ja mallioppimisen teoriataustan avulla. Tarkastelen vanhempien harjoittamaa alkoholikasvatusta suomalaisessa alkoholikulttuurissa, sen omalaatuisuuden ja erityispiirteiden valossa. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Mikä on vanhempien rooli lastensa alkoholikasvatuksessa ja 2) Millä tavoin vanhemmat mieltävät oman alkoholinkäytön kuuluvan kasvatukseen ja vaikuttavan lapsiin? Toteutin tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Analysoin valitsemaani aineistoa sisällönanalyysin keinoin. Aloitin aineiston silmäilystä, jonka jälkeen kävin artikkelit läpi yksityiskohtaisesti lukemalla ja yliviivaamalla tutkimuskysymysteni kannalta oleelliset kohdat sekä laadin taulukon, johon keräsin keskeiset tulokseni tutkimuskysymyksittäin. Tutkimusaineistoni perusteella vanhempien alkoholikasvatuksesta erottui viisi eri roolia; esimerkki tai roolimalli, kohtuukäyttöön kasvattaja, alkoholikeskustelun osapuoli, lasten suojelija ja kontrolloija. Vanhempien oman alkoholinkäytön osuus kasvatuksessa ja sen vaikutus lapsiin herätti artikkelien vanhemmissa eriäviä mielipiteitä esimerkiksi sen suhteen, onko soveliasta juoda lasten nähden. Tuloksista voidaan kuitenkin todeta, että vanhempien oma alkoholinkäyttö antaa lapsille malliesimerkin sen käyttöön, ja vanhemman alkoholinkäytön todistaminen voi herättää lapsissa negatiivisia tunteita.