Browsing by Title

Tässä tutkimuksessa perehdytään perusopetuksen käsityönopettajien käyttämiin didaktisiin rat-kaisuihin käsityötekniikoiden opetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, missä määrin vi-deotutoriaaleja käytetään käsityötekniikoiden opetuksessa ja millaiset tekijät ovat yhteydessä nii-den käyttöön. Tutkimus vastaa kysymykseen, missä määrin käsityön opettajat käyttävät video-tutoriaaleja käsityötekniikoiden opetuksessa, millaisia kokemuksia opettajilla on videomuotoisesta opetusmateriaalista ja mitkä tekijät ovat yhteydessä videotutoriaalien käyttöön. Tutkimuksen teoria pohjautuu käsityötieteen ja kasvatustieteen lähteisiin, joissa tarkastellaan vi-deotutoriaalien potentiaalia opetuksessa ja käsityötaitojen oppimisen lainlaisuuksia. Vaikka vuo-rovaikutuksen merkitystä oppimisessa korostetaan, pidetään videotutoriaaleja yleisesti toimivina opetusmenetelminä. Monipuolisiin opetusmenetelmiin kannustetaan ja mahdollisimman monien aistien hyödyntämistä pidetään oppimisen kannalta positiivisena asiana. Videomuotoinen oppi-materiaali aktivoi näkö ja kuuloaistin sekä soveltuu hyvin praktisten taitojen kuten käsityötaitojen oppimiseen. Samalla kun videomuotoisen opetusmateriaalin tutkimus lisääntyy ovat käsityötaitoja käsittelevät videotutoriaalit laajalti yleistyneet verkossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella ja perusjoukko oli Suomessa perusopetuksessa työskentelevät käsityönopettajat. Kyselyllä pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman suuri määrä pe-rusjoukon edustajia ja näin saavuttamaan vastaajien edustavuus perusopetuksessa työskentele-vien käsityöopettajien keskuudessa sekä tutkielman tulosten hyvä yleistettävyys. Tutkimuksen aineistosta kävi ilmi, että videotutoriaalit soveltuvat vastaajien mielestä käsityötekniikoiden opetukseen ja niitä käytetään säännöllisesti käsityötekniikoiden opetuksessa perusopetuksessa opetuksen tukimateriaalina. Videotutoriaalit eivät kuitenkaan korvanneet opettajan opetusta. Merkittävä enemmistö vastaajista näyttivät videotutoriaaleja youtube.comin välityksellä ja niitä katsottiin useimmiten joko oppilaiden omilta laitteilta tai yhteisesti valkokankaalta. Videotutoriaalien käyttöön yhteydessä olleet taustamuuttujat olivat opetettavat työtavat, sukupuoli ja kokemukset positiivisista oppimistuloksista. Tekstiilityön työtavoissa käytettiin videotutoriaaleja tekniikan opettamisessa teknisiä työtapoja enemmän ja naiset käyttivät videotutoriaaleja miehiä enemmän. Kyselyn tulosten yhteenvetona voidaan todeta käsityöopettajien pitävän videotutoriaaleja soveltuvina opetusmenetelminä käsityötekniikoiden opetukseen. Sopivien videotutoriaalien löytäminen ja videotutoriaalien tuottamisen haasteet muodostavat suurimman esteen videoiden käytölle.

The advancing of participation is an important objective both in Finland and more widely in Europe. The aim of advancing participation is to reduce poverty, exclusion and inequality. The purpose of this research was to study the experiences the clients of adult social work have of their participation in the process of social work. The experiences of the adult social work clients is an interesting area of study because the service is rarely used completely free willingly. The aim of this research was to study how preconditions, obstacles and possibilities of participation are shown in the experiences of the clients. The research question is, how the client of adult social work experiences his / her participation in the process of social work. The data was collected by interviewing four clients of adult social work who live in Helsinki. The interviews were implemented as half structured theme interviews. The research data was analyzed using data-driven content analysis. In addition, also means of the discourse analysis were used. All of the interviewees were willing to meet with the social worker and they contacted the social worker by choice. They expected the social worker to help with practical issues and financial support. An important aim of all the interviewees was to become self-sufficient. Also, all of them underlined the meaning of the relationship and interaction with the social worker. As a summary it can be stated that the interviewees were not fully aware of the services of adult social work, and according to their experiences working with the social worker wasn’t particularly planned and change-oriented. As a conclusion it can be stated that it would be good to pay more attention to advertising services, as well as developing the content of adult social work and clarifying the work done by a social worker in adult social work.

Tämän laadullisen, kertomuksellisen tutkimuksen tavoitteena oli kuvata vieraan kielen opettajien ammatillisen identiteetin rakentumista alanvaihdon ja uranmuutoksen äärellä. Aiemmat tutkimukset (mm. Eteläpelto & Vähäsantanen, 2006; Ibarra, 1999; Heikkilä, 2019) ovat osoittaneet ammatillisen identiteetin muuttuvan alanvaihdon myötä. Vieraan kielen opettajien ammatillista identiteettiä ovat Suomessa tutkineet mm. Hahl & Mikulec, 2018 ja Ruohotie- Lyhty, 2013, ja opettajien alanvaihtoa mm. Almiala (2008), tutkimusten tekemättä kuitenkaan eroa opettajaryhmien välillä. Tässä tutkimuksessa kuvataan vieraan kielen opettajien ammatillisen identiteetin rakentumista uranmuutoksen äärellä, jota ei ole vielä Suomessa tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena on siis yhtäältä jatkaa ja toisaalta laajentaa tutkimusta opettajien ammatillisen identiteetin tutkimuksesta ja uranmuutoksesta. Tutkimuksen aineisto koottiin etäyhteyksin järjestetyn temaattisen, kerronnallisen ryhmä-keskustelun muodossa, johon tutkija osallistui sisäpiiritutkijana (ks. mm. Juvonen, 2017). Ryhmäkeskusteluun osallistuneet (N = 3) olivat alaa vaihtaneita tai alanvaihtoa harkitsevia vieraan kielen opettajia. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä, temaattista analyysiä sekä kertomuksellista analyysimenetelmää. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempia tutkimuksia vieraan kielen opettajan ammatillisen identiteetin rakentumisesta kasvattajuuden ja opetettavan aineen asiantuntijuuden kautta. Vieraan kielen opettajien uranmuutostarinat rakentuivat yksilölliseen elämänkertaan sitoutuneina kertomuksina, jotka vaativat yksilöltä aktiivista oman osaamisen reflektointia ja ammatillista kehittymistä. Tutkimuksessa uranmuutostarinat näyttäytyvät ajassamme seikkailuna tai kokeilunhaluna, oppimiskertomuksena ja kehittymisenä, ja toisaalta sopeutumisena ja luopumisena. Uranmuutostarinat rakentavat osaltaan aikamme affektiivisen, kokemuksellisen kertomisen tapaa. Tärkeiksi teemoiksi työelämän muutosten kannalta muodostuivat työelämän pedagogisoituminen (ks. Jyrhämä, 2021) ja joustavuus. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan tulevaisuuden pedagogisen asiantuntijuuden tutkimusta sekä joustavan ammatillisen identiteetin kehittymisen monialaista tutkimusta.

This bachelor’s thesis provides an overview of various approaches used for learning a foreign language. It is carried out as a literature review and in addition to focusing on the approaches that support the development of language skills, I discuss how these approaches support the development of cultural knowledge. The theoretical background is based on Van Lier's socio-cultural theory of foreign language learning through language exposure, language processing, language internalization, and ultimately foreign language proficiency. In addition, I discuss the goals of teaching a foreign language as specified by the curriculum set by the Finnish National Board of Education in 2014. My thesis also investigates/considers the textbooks used in foreign language teaching - as well as the new, non-formal and alternative forms of foreign language learning, including student exchange in a different cultural and linguistic environment and the use of the internet and software/applications developed for language learning. The key concepts include teaching, learning, technology, and cultural knowledge related to a foreign language. While focusing on to the content of foreign language textbooks and course materials from the qualitative point of view, the source and target cultures, and the interaction between these cultures function as additional key concepts of this work. Various linguistic and cultural encounters in schools, at work and in hobbies have recently become a central part of everyday life for many Finns. For this reason, studying foreign language learning and teaching - and possibly further developing good approaches for learning - are crucial in the modern society where ever-increasing globalization, world trade, immigration, international interaction and the shared world policy have become increasingly important. By including the target culture to foreign language teaching, students learn to reflect on the relationship between languages and cultures, and their personal identities from linguistic and cultural perspectives. Foreign language teaching is seen as an important resource for the future of Finland. Although foreign language teaching has strongly focused on textbooks and foreign language literature, primary school education has also succeeded in incorporating technology that supports language teaching. However, pedagogical platforms and applications currently provide a relatively small support for foreign language teaching. Also student exchange, as well as foreign language courses abroad, mainly improve fluency and confidence within the level of language skills already acquired.

Tavoitteet. Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristövastuullisen kulutuskeskustelun suhdetta Herbert Marcusen kriittiseen yhteiskuntateoriaan. Samalla tutkitaan Marcusen kriittisten ajatusten ajankohtaisuutta suhteessa tämän päivän suomalaiseen ympäristövastuulliseen kuluttajuuteen. Havainnollistavana esimerkkinä käytetään markkinatalouden ideologiaa tukevaa viherpesua. Marcuse on argumentoinut, että yksilöt ovat vieraantuneet omista todellisista tarpeistaan ja heidän tarpeensa ovat muokkaantuneet teollistumisen myötä yhdenmukaisiksi markkinataloutta edistävän yhteiskunnan tarpeiden kanssa. Täten on muodostunut yksiulotteinen yhteiskunta ja väärät tarpeet. Aiemmat tutkimukset ovat tulkinneet Marcusen kritiikille ja yksiulotteiselle yhteiskunnalle vastavoimana ympäristövastuullisen kulutuksen. Tämän tutkimuksen näkökulma tähän lähtökohtaan on kriittinen. Tutkimuksessa kuluttajia tulkitaan moniulotteisina ja kotitalouden muodostavina yksikköinä. Kuluttajan ja kotitalouden suhdetta ympäristöön selitetään Bubolz & Sontagin inhimillisen ekologian kautta: keskiössä ovat ihmisen aikaansaamien, käyttämien ja hallitsemien resurssien luova sopeuttaminen, kehittäminen ja niiden suhde eri ympäristöjen kestävyyteen. Menetelmät. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus. Tarkoituksena oli kuvata valittua ilmiötä (ympäristövastuullinen kulutus ja viherpesu) kriittisessä valossa käyttäen valmista mallia (kriittinen yhteiskuntateoria) työkaluna. Aineiston hankinnassa käytettiin apuna systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle ominaista mallia, jossa tarkasteluun otettiin monipuolisesti kotimaista ja kansainvälistä aineistoa. Kirjallisuuskatsausta tukemaan suoritettiin pienimuotoinen tapaustutkimus, jonka aikana hankittiin valokuva-aineistoa viherpesuun ja ruskeaan kartonkipakkaukseen liittyvää esimerkkiä varten. Tämän tarkoituksena oli esimerkin kautta konkretisoida valittua teemaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena kuluttajaa riistävää viherpesua tulkittiin välineenä, joka muodostaa ympäristövastuulliseen kuluttajuuteen sitoutumisesta Marcusen kuvailemia vääriä tarpeita ja vieraantumista. Vieraantumisen estämiseksi ympäristövastuullisen kuluttajan tulee olla kriittinen, tietoinen, tiedostava ja vastuullinen. Tutkimuksen avulla haluttiin korostaa inhimillisen kuluttajan päätösten todellisia vaikutusmahdollisuuksia ilmastokriisin hillitsemiseksi.

Tavoitteet. Lapset, joilla ei ole käytössään puhuttua kieltä, voivat käyttää vuorovaikutuksensa tukena puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää. Viestinnän apuvälineitä käyttävien lasten sanaston käytön on kuitenkin havaittu olevan jäljessä verrattuna tyypillisesti kehittyviin ikätovereihin. Syyt voivat johtua muun muassa siitä, ettei apuvälinettä käyttäville lapsille ole tarjolla riittävästi tukea apuvälineidensä käyttöön. Lisäksi viestinnän apuvälinettä käyttävät lapset vastaanottavat usein erilaista kielellistä muotoa kuin itse tuottavat. Puhuttu kieli voi sisältää ilmaisuja ja rakenteita, joita apuvälinettä käyttävä lapsi ei pysty apuvälineellään tuottamaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten viestinnän apuvälinettä käyttävä lapsi käyttää sanastoaan, ja miten sanaston käyttöä voidaan tukea kuntoutuksella. Tutkielmassa keskitytään tuottavan sanaston käyttöön ja kuntoutukseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin kahdesta tietokannasta. Ovid Medline-tietokannasta hakulausekkeella: (lexic* OR vocab*) AND (intervention) AND (“use” OR develop* OR express*) AND (“aided communication” OR AAC OR “augmentative and alternative communication”) AND (child*) ja Scopus-tietokannasta hakulausekkeella: (lexic* OR vocab*) AND (intervention) AND (use OR develop* OR express*) AND (“aided communication” OR AAC OR “augmentative and alternative communication”) AND (child*). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023. Aineiston analyysi toteutettiin poimimalla artikkeleista kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksiin vastaavaa tietoa. Tärkeimpiä tietoja myös taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tärkeimmät havainnot tuottavan sanaston käytöstä olivat käytetyn sanaston substantiivipainotteisuus ja verbien vähäinen käyttö. Katsauksessa havaittiin myös osallistujien käyttämiä nimeämisstrategioita ja keskustelukumppanin rooli ilmaisujen tulkitsemisessa. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutusmenetelmät olivat vaikuttavia ja lisäsivät osallistujien tuottavan sanaston määrää. Kuntoutusmenetelmillä oli vaikutusta myös osallistujien sanaston koostumukseen. Kirjallisuuskatsauksesta saatu näyttö viittaa viestinnän apuvälinettä käyttävien lasten sanaston käytön olevan rajoittunutta ja tuottavan sanaston määrän olevan vähäistä. Lisätutkimus erityisesti kuntoutusmenetelmistä olisi tärkeää, jotta niiden vaikuttavuutta voitaisiin paremmin yleistää. Tällöin myös puheterapeutit voisivat hyödyntää näyttöön perustuvia menetelmiä kuntoutuksessa.

Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut pitkään lapsille kirjojen lukeminen. Kirjojen katseleminen sekä lukeminen harjaannuttavat lapsen kielitaitoa sekä tiedon käsittelyyn liittyviä taitoja. Las-tenkirjallisuudessa tunteet ovat nousseet suosituksi teemaksi. Yksi lastenkirjallisuuden moni-naisista tehtävistä on vaikeiden tunteiden käsittely. Lastenkirjat toimivatkin turvallisena harjoit-telualueena tunteiden kokemisessa. Kirjojen avulla lapsi pystyy harjoittelemaan empatiataito-jaan sekä huomion kääntäminen pois tunnekuohusta on helpompaa. Lastenkirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan omia tunteitaan ilman, että hänen tunteensa ovat tarkastelun keskipis-teenä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisia, nykypäiväisiä lasten kuvakirjoja, joissa keski-tytään vihan tunteeseen. Tarkastelen vihan tunteen näyttäytymistä sekä miten sen käsittelyä voidaan tukea. Tämä tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistona toimii kymmenen kappaletta vuosina 2017–2022 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat kirjojen tekstit ja kuvat. Analyysin perusteella aineistolle luotiin neljään kategoriaa, jotka ovat: lapsi tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn, vihan tunteen ympärillä on paljon muitakin tunteita, aikuisetkin tuntevat vihaa sekä tunteiden käsittelyä voidaan tehdä lastenkirjojen avulla. Nykyään lastenkirjoissa näytetään vihan tunteita avoimesti. Lapsen lohduttajina nähdään muitakin kuin äitejä ja aikuis-ten vihan tunteita tuodaan selkeästi esille. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lastenkirjallisuudessa vihan tunne voi näyttäytyä kenellä hahmolla tahansa. Lohduttaminen ei vaadi taikatemppuja. Kirjojen hahmo-jen sukupuolta ei pysty usein tulkitsemaan, mutta se ei vaikuta tunteista oppimiseen. Kirjojen tarinat sekä tehtäväsivut tarjoavat hyvän lähtökohdan tunteista keskustelemiselle.

Mitt syfte med den här studien är att undersöka hur personer som arbetar inom vårdbranschen porträtteras i finlandssvenska nyhetsmedier. Studien görs som en kvalitativ textanalys där jag med stöd av den hermeneutiska teoritraditionen försöker ta reda på om det finns samband mellan hur vårdare tenderar att beskrivas i nyhetsmedia och hur de porträtteras i artiklar som behandlar social- och hälsovård. De analytiska verktyg jag utgår från i analysen är tilltal, representation, vilka formuleringar skribenten använder sig av och vilka latenta betydelser språkanvändningen kan ha för texternas budskap. För att avgränsa behandlar artiklarna frågor som rör respektive välfärdsområde som orterna där tidningarna ges ut hör till. De andra kriterierna för texterna är att de måste vara skrivna av skribenter som är anställda vid mediehusen och innehålla direkta eller indirekta citat från intervjupersoner. De här kraven ställer jag för att kunna studera representation – vilka grupper som kommer till tals i media när frågor som rör välfärdsområden behandlas – och för att se vilka mönster som kan synas i materialet trots att texten inte är argumenterande. Resultaten från analysen visar att det finns liknande mönster i den finlandssvenska medierapporteringen om vårdfrågor som tidigare forskning om vårdares roll i media visat. Det mest framträdande mönstret är att vårdare, här i avseendet sjukskötare, sällan intervjuas i nyhetsartiklar som rör vårdfrågor. Utöver det visar resultaten att vårdarnas arbetsvardag och syn på framtiden inom vårdbranschen har blivit mer oviss i samband med de förändringar som övergången till välfärdsområdena inneburit. Ännu ett gemensamt drag för artiklarna är att skribenterna använder sig av språkliga metaforer för att beskriva situationen inom välfärdsområdena. Skribentens formuleringar och de underliggande budskap som de kan signalera både upprätthåller och bidrar till det rådande samtalsklimatet om vården och välfärdsområdena inom media och i samhället överlag.

Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli tarkastella Vihreä lippu -ympäristöohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä vuosina 2013–2020 ja selvittää niissä esiintyviä nä-kökulmia. Vihreä lippu -ohjelmaa on tutkittu Suomessa ainoastaan opinnäytteiden tasolla. Opinnäytetöissä esiintyviä näkökulmia on kartoitettu aikaisemmissa tutkimuksissa vähäisesti. Tässä tutkimuksessa esitellään Vihreä lippu -aiheiset opinnäytetyöt ja tutkitaan niissä esiintyviä tavoitteita, toteutustapoja sekä tuloksia, minkä pohjalta opinnäytetyöt on jaoteltu niille sopiviin näkökulmiin. Koska aineiston haku ei tuottanut tuloksia vuoden 2016 jälkeiseltä ajalta, tutkielman aineistona on käytetty vuosien 2013–2016 Vihreä lippu -ohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä. Opinnäytetöitä oli yhteensä yhdeksän kappaletta, joista yksi oli yliopistotasoinen pro gradu -tutkielma ja 8 ammattikorkeakoulussa suoritettua opinnäytetyötä. Teoriaosuuteen aineistoksi valikoitui tutkimuspohjaista kirjallisuutta sekä organisaatioiden in-ternet-sivut. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena nähtiin opinnäytetöissä esiintyvän viisi erilaista näkökulmaa, joita olivat lasten ja nuorten osallisuus, Vihreä lippu -toiminnan näkyvyys, kehittämishankkeet, ympäristöasenteiden muutokset sekä energian säästö. Lasten ja nuorten osallisuuden näkökulma näkyi lähes jokaisessa opinnäytetyössä, sillä se kuului osaksi Vihreän lipun periaatteita, mutta kahdessa työssä osallisuus oli otettu nimenomaan päätarkastelun kohteeksi. Vihreä lippu -toiminnan näkyvyyttä tarkasteltiin kahdessa opinnäytetyössä kartoittamalla osallistujien tapoja toteuttaa Vihreä lippu -ohjelman sisältöjä. Kolme henkilöä oli tehnyt opinnäytetyönsä kehittämishankkeena päiväkotien Vihreä lippu -toiminnalle. Heidän työnsä perustuivat Vihreä lippu -toiminnan suunnittelulle. Vihreä lippu -toimintaa tarkasteltiin ympäristöasenteiden muutosten näkökulmasta yhdessä opinnäytetyössä. Kyseisessä tutkielmassa selvitettiin, millaisia muutoksia oppilaiden ympäristöasenteissa tapahtuu Vihreä lippu -projektin aikana. Energian säästöä tutkittiin myös yhdessä opinnäytetyössä, jonka tavoitteena oli selvittää toimijoiden energian säästön määrää ja keinoja vuoden aikana. Energiansäästönäkökulma osoittautui muista näkökulmista eroavaksi, sillä tutkimuksen kohteena oli ilmiö ihmisten sijasta.